Hyllynlämmittäjä 2018

Per Petterson: Hevosvarkaat

Per Petterson: Hevosvarkaat. Otava 2009. Ut og stjæle hester, 2003. Suomennos: Katriina Huttunen. 214 sivua.

Vaikka Petjan ilme kuvassa on vähän närkästynyt laatikkorauhan rikkomisesta, tarkoitukseni on kuitenkin välittää huvittavalla kirjakuva-asetelmalla, kuinka Per Pettersonin Hevosvarkaat sopii kaikille, kunhan vain lukija on valmis lähtemään Norjan jylhiin maisemiin verkkaisen taian tahtiin kulkemaan ja lumoutumaan tutun asetelman hyvin taidokkaaseen kuvaukseen.

Takakansi kertoo: "Palkitun norjalaisen kirjailijan maagisen väkevä romaani isästä ja pojasta – rakkaudesta ja luopumisesta." Lisäksi siellä on maininnat jalokivestä, mestarillisesta tarinankertojasta, Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon voitosta. Magiikkaa ja tekstisuitsutusta riittää siis sisuksissa ja kuoressa. Mitäpä sitä osaisi näin jälkijunassa vielä lisätä. Jotain kuitenkin on yritettävä sanallistaa omasta ei-niin-tuoreesta lukukokemuksesta, ettei jää vain huokailuksi.

Tämän viikon bloggauksissani on näkynyt nyt aimo annos käännöskirjaillisuuden helmiä. Petterson sopii Lessingin ja Oatesin joukkoon, sillä hän niin ikään kuvaa ihmismieltä ja perhesuhteiden dynamiikkaa tavalla, ettei kaiken vaikuttavuutta tajua hetkessä. Mieltä jää askarruttamaan, joka on juuri hyvän kirjan vetovoimaa. Kaikki ei paljastu saman tien vaan jokin jää resonoimaan lukijan sisällä ja kerronnan vahvuus on sekä tarinassa että sen jättämässä jäljessä.

Kerronta tapahtuu kahdessa aikatasossa. Nykyajassa Trond on 67-vuotias leskimies, joka asuu miltei erakkona syrjäseudulla. Lapsuusajan maisemissa seuraa pitää vain uskollinen koira. Menneessä ollaan Trondin nuoruusvuosissa, kesässä, jolloin hän ystävänsä kanssa käy öisin salaa naapuritilan hevosilla ratsastamassa ja tekee ankarasti isänsä kanssa päivisin töitä.

Isän hahmo on etäisempi kuin pojan, sillä hän näyttäytyy lukijalle vain pojan kertoman kautta. Mutta yhtä paljon kuin isä vaikuttaa pojan kasvuun ja elämänkiertoon, hän tuntuu myös jokaisella sivulla.

Pidin siitä, miten vähällä tapahtuu paljon ja miten kaikki paljastuu pikkuhiljaa kerroksittain kuin sipulia kuorisi. Isompia ja pienempiä palasia irtoaa ja lukiessa liikuttuu.

Karoliina kuvaa bloggauksessaan romaanin norjalaisuutta, ja samat kirjailijat tulivat minullekin mieleeni: "Olen tunnistavani Pettersonin tekstissä norjalaisuuden. Jo isäsuhteen tunnustuksellinen (joskin tässä tapauksessa ilmeisesti fiktiivinen) käsittely tuo mieleen Karl Ove Knausgårdin nuoruusmuistelot. Äänessä kuulen myös häivähdyksen Gaute Heivollia, tai varmasti paremminkin toisin päin."

En osaa pistää Hevosvarkaita ja uudempaa suomennosta En suostu -romaania paremmuusjärjestykseen, sillä vaikuttavia ovat molemmat. Vielä on lukematta Ajan katoava virta, jonka olen kyllä kirjahyllyyni jo valmiiksi odottamaan ostanut. Valmistaudun ihastumaan siihenkin.

Millainen bloggaaja ei bloggaa?

Tätä olen joutunut kysymään itseltäni jonkin aikaa – oikeastaan jo yli vuoden. Olen jonkin verran saanut puhua julkisesti eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta. Tietysti senkin vuoksi, että teimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjan. Olen sivunnut enemmän ja vähemmän aihetta paneelikeskusteluissa, messuilla, lehtijutuissa, koulu- ja kirjastovierailuilla, kustantamoiden tilaisuuksissa, haastatteluissa. Kun puhun ja puhun ja puhun kirjoista kustannustoimittajana, on minulla myös tämä toinen roolini, eli harrastan virallisesti lukemista ja pidän avointa kirjablogia. Ja välillä tästä tulee nykyisin vähän falski olo, sillä en ole mikään kummoinen kirjabloggaaja, ainakaan enää, sillä ehdin oman ja muiden blogien pariin hyvin harvakseltaan.

Luen kyllä edelleen, mutta koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-ajan kirjatkin ovat yhtä kuin työkirjoja. Varsinkin kun koko työkuvioni on niin moninainen ja virallista rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut enää vuosiin.

Viime viikolla olin puhumassa Ylen Aikaisen radio-ohjelmassa Lukurauhan päivästä kirjailija Karo Hämäläisen ja Otavan kustannustoimittajan Lotta Sonnisen kanssa. Minut esiteltiin ohjelmassa myös kirjabloggaajana, joka tietysti myös olen, mutta tunnen aina pienen vihlaisun sisimmässäni, sillä minua pätevämpiä kirjablogikentän tuntijoita olisi muitakin. Toki olen blogannut noin neljä ja puoli vuotta ja bloggaan edelleen, enkä ole suunnitellutkaan harrastuksen hylkäämistä.

Mutta.
Minulle bloggaaminen on aina ollut vahvasti yhteisöllistä ja aktiivista yhteisöön kuulumista, enkä enää pysty, vaikka kuinka haluaisin, enää samanlaiseen aktiivisuuteen kuin pystyin blogini alkuaikoina. Blogeja on tullut jo tuon meidän kirjammekin jälkeen runsaasti, ja samalla myös vanhoja  tuttuja on uinahtanut. Osa kyllä porskuttaa reippaasti vuodesta toiseen, oli elämä kiireistä tai ei. Hyvä näin. Kirja tarvitsee myös julkilukijansa ja blogikenttä myös kirjablogien moninaisen joukon.

Mutta.
Kirjoista kirjoittaminen ei ole ihan samanlaista kuin blogin alkuaikoina. En koe ehkä enää samanlaista tarvetta pureskella lukukokemusta monisanaisesti ja monilta eri kantilta. Olen vain niin iloinen, kun ehdin oikein ahmaista kirjan, josta en tee lehtijuttuja, jota en oikolue, josta en tee lausuntoa, jota en toimita, johon minun ei tarvitse ottaa kantaa millään tavalla kustannustoimittajana.

Ja sitten tuleekin vastaan tämä, kuinka paljon kirjablogini velvoittaa minua ottamaan kantaa siihen kirjoittavana (vertais)lukijana. Yli vuoden ajan olen jättänyt kirjoittamatta yli puolesta lukemistani kirjoista usein juuri ajanpuutteen vuoksi. Lukea ehtii helpommin kuin blogata, varsinkin kun haluan aina myös valokuvata bloggauksen oheen kirjasta jotain. Silti kerään bloggaamattomien legioonaa yöpöydälleni odottamaan omaa arvoistansa vuoroa. Eli yhä haluan kuitenkin blogatakin, sillä pääosin tämä on hyvin hauska harrastus.

Mutta.
Nykyisin on myös muita aivan yhtä rakkaita harrastuksia, jotka eivät liity lukemiseen. Esimerkiksi jos teen viikon jokaisena päivänä kirja-aiheisia töitä, niin välitauoilla ei tee mieli ottaa kirjaa käteen vaan painua lenkille tai salille. Kroppa ja mieli kiittää. Ja lisäksi työkirjat, sillä vireystila ja oma luovuus katoavat tyystin, jos kirjaimet alkavat hyppiä liikaa silmissä.

Mutta.
Minulla ei ole oikeastaan enää niin huonoa omaatuntoa bloggamattomista kuin oli vielä viime vuonna, sillä olen jo tottunut siihen, että blogini on välillä hunningolla mutta hyvin usein silti ajatuksissani. Käyn edelleen lukemassa säännöllisesti sopivina annoksina suosikkiblogieni juttuja. Minulle nykyään luontevampi tapa on kommentoida lyhyesti facebook-linkkauksen alle kuin enää kirjautua itse blogiin jutustelemaan. Tämä on selkeästi yleistynyt tapa myös muilla. Tiedän, että tännekin ajautuu aina välillä luottolukijoita kurkkimaan juttujani, kiitos teille kaikille siitä.

Haaveilen yhä päivästä, jolloin bloggaisin kaikki rästit pois. Tämä on jokin hassu fantasia, sillä en suhtaudu bloggaamiseen näin suorituskeskeisesti – enemmänkin kyse on eräänlaisesta flow-tilan kaipuusta. Mie en halua (enkä osaa/pysty/kykene) kirjoittaa kirjoja, olen hyvin mielelläni kustannustoimittaja ja kirjailijan tuki. Mutta blogini edustaa tällaista kirjallista leikkikenttää minulle, johon pistän vähän itseäni tekstiin ja hyvin paljon vain kirjan maailmasta syntyneitä ajatuksia suunnittelematta etukäteen lopputulosta. Tämäkin juttu vain lähti siitä, kun taas kerran tuskailin tuota kuvassakin näkyvää upeiden kirjojen pinoa ja mietin, miksen muka ehdi. Otin kameran käteen, nappasin kasasta kuvan Petja-kissan vieressä ja päätin purkaa vähän päällimmäisiä ajatuksiani tänne. Ja tekstiä onkin syntynyt jo aika mitalla.

Olen edelleen samaa mieltä kuin blogini alkuaikoina, silloin kun kirjoitin tuon esittelytekstin alkuluonnehdinnan itsestäni ja bloggaamisesta: Kirjablogi on edelleen minulle kiva harrastus. Ei vain enää niin aktiivinen.

Bloggaajan kiireet

En ole nyt kovinkaan aktiivisesti ehtinyt blogia päivittää, mutta hassua kyllä syy on ollut siinä, että olen lukenut niin paljon työkirjoja, etten ole ehtinyt parhaalla tahdollanikaan tänne blogimaailman puolelle. Kuvassa Petja on tyypillisesti tunkenut itsensä paperipinojen päälle. Toimita sitten siinä!

Toimitan ja oikoluen kesän ja alkusyksyn kirjoja kovaa vauhtia, mutta kunhan ehdin kasata ajatukseni niin kirjoitan kyllä blogiin ajatuksiani niistä luetuista kirjoista, joissa en ole itse ollut mukana. Donna Tarttin Tikli, Jhumpa Lahirin Kaima, Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, Daniela Krienin Vielä joskus kerromme kaiken, Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä...

Alla on myös kirjoja, joiden lukemisesta haaveilen erityisen paljon, sillä onhan nyt suosikkikirjasarjani 60-vuotisjuhlavuosi. Erityisesti nyt kiinnostaa tuo Ääntä ja vimmaa -teos, joka sisältää kirjoituksia 50-vuotiaasta Keltaisesta kirjastosta. Eilen raahasin kirjat mukanani ulos aurinkoon, sillä vaikken -- tietenkään! -- ehtinyt lukea kaikkia, niin minusta on myös mukava selailla, tunnelmoida ja tutustua kirjoihin lukemalla sieltä täältä.

Aika on kortilla, ja se vähän harmittaa, sillä kaipaan oikeasti lukemista. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Luen niin paljon, etten ehdi lukea. Halusin kuitenkin jättää blogin puolelle sanan, vaikka voihan olla, että vaikka heti huomenna ehtisinkin blogata joistain näistä luetuista tai luvun alla olevista kirjoista...

Palataan! Aurinkoa!

Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8

Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8
Wsoy, 1976 (2. painos)
Brändövägen 8, 1975
Suomennos: Elvi Sinervo
Sivuja: 166
Mistä: oma ostos
Kotimainen tunnustuskirja

"Tämä on karmea tarina synnillisestä elämästä, äkkikuolemasta, haureudesta ja viinasta. Aiheena on eräs onneton perhe ja sen taistelu kohtaloaan vastaan, sehän juuri kaikessa mahdottomuudessaan on elämän tarkoitus."

Henrik Tikkasen osoitesarjan ensimmäinen teos Kulosaarentie 8 alkaa väkevillä sanoilla, jotka sopivat oikeastaan kaikkiin näihin kirjoihin, vaikka käsittelenkin tässä arviossani nyt vain tätä ensimmäistä osaa. Olen lukenut kaikki viisi osaa ennen kirjablogiaikoja ja sitten kolme ensimmäistä, joita pidän paljon parempina kuin kahta jälkimmäistä osaa. En ole kuitenkaan koskaan kirjoittanut näistä kirjoista blogiini, vaikka ne ehdottovasti ansaitsevat sen. Haluan vinkata kirjoista myös niille, jotka eivät alun perin etsiydy niitä lukemaan kirjallisuusopintojen kautta.

Tänä viikonloppuna Jenni vetää Henrik Tikkas -viikonloppua, ja innostuin lukemaan näitä jo hyllystäni löytyviä uudelleen. Vielä siis ehtii mukaan lukemaan Henrikin kirjoja, tai ainakin Jennin koontia viikonlopun jälkeen.

Jokainen sarjan osa on nimetty sen osoitteen mukaisesti, joka on siinä elämänvaiheessa ollut Tikkaselle tärkeä paikka. Mietinkin jo oman kirjallisen retkeni tekemistä ja kävisin tutustumassa näihin osoitteisin – ulkoa käsin.

Minua kiehtoo valtavasti tämä taiten ja koukuttavasti kirjoitettu tunnustuskirjallisuus, jossa tunnutaan paljastavan kaikki, mutta kyse ei ole kuitenkaan mistään totuuspaatoksesta. Tässäkin teoksessa Tikkanen leikittelee myös totuudella ja valheella, eikä kirjaa voikaan minään todenperäisenä omaelämäkertana pitää. Siinä on varmasti paljon totta, mutta se on samalla hyvää fiktiota.

Tikkanen muistuttaa lukijaa, millainen kertoja hän on:

"Ei, minun on aivan mahdotonta kuvata vanhempiani oikeudenmukaisesti, niin tuohon aikaan kuin myöhemminkin. Elin heidät niin kertakaikkisen subjektiivisesti, että kaikkea mitä heistä kerron voi pitää silkkana valheena ja sepittelynä. Tämä pätee myös veljieni ja oman itseni kohdalla, yhtä hyvin voisin kertoa Odysseuksesta kuin veljistäni. En hetkeäkään usko että Penelope pysyi uskollisena kaikki miehensä poissaolovuodet. Olen varma että Ithakassa nussittiin niin pahuksesti, ja mielestäni niin pitikin. Piru sen vanhan tekopyhän Homeroksen vieköön."

Tässä osassa Tikkanen lähtee aivan alusta, omasta sukutaustastaan ja syntymästään, joka sijoittuu vuoteen 1924. Sukutaustoitus on erittäin mielenkiintoista, sillä monta kulttuurin ja tiedemaailman suurmittelijää joukkoon mahtuu. Alkuun tuntuu, että naiset jäävät tarinoissa taustoille, suurmiesten varjoon, mutta kyllä heidänkin – erityisesti äidin piruiluun, ulkonäköön, suhteisiin sekä äitiyteen – luonteenpiirteisiin ja -vikoihin paneudutaan herkullisen satiirisesti.

Tikkanen kirjoittaa yksityisestä liittämällä sen yleiseen, yhteiskuntaoloihin, Suomen historian eri vaiheisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan esimerkiksi useammasta sodasta. Hän osallistuu jatkosotaan vapaaehtoisena, mikä on samalla hyvin omituista ja tavattoman kiinnostavaa luettavaa.

Erityisesti pidän kuitenkin tästä Tikkasen tyylistä, jossa ollaan rehellisesti lapsellisia, valheellisesti totisia, pirullisia kaikille eikä säästellä edes itseä. Haluaisin lukea nyt kovasti lisää 1960–70-luvun suomenruotsalaisia teoksia, erityisesti harmittaa, ettei hyllystäni löydy Christer Kihlmanin klassikkoteosta Ihminen joka järkkyi.

Kirjasta on kirjoittanut ainakin Jaana, jonka kanssa olemme valinneet ihan saman sitaatin bloggauksen alkuun. Jutun lopussa on kiinnostava anekdootti, joka liitty suomentajan valintaan. 

Tällä kertaa kiinnitin enemmänkin huomioni siihen, ettei suomennos ole kuitenkaan aivan onnistunut. Sanavalinnoissa ja lauserakenteissa olisi ollut vielä hiomista, sillä ne eivät tarpeeksi sujuvasti suomeksi solju. Eipä lukukokemus siitä silti liiemmälti häiriintynyt.

3 vuotta bloggaamista, 300 000 lukaisua, 500 bloggausta

Ja heti tarkennus otsikkoon: tätä näpyttäessäni olen blogannut 3 vuotta 3 viikkoa ja 6 päivää, blogissani on sivupalkissakin näkyvän laskimen mukaan vierailtu 300 389 kertaa ja olen kirjoittanut 499 juttua, joista kolme on luonnostilassa (ollut jo jonkin aikaa, joten ehkä en saa niitä koskaan valmiiksi). Lukijaraatiin on kirjautunut tällä hetkellä 331 ihmistä.

Ihan uskomattoman nopeasti on aika mennyt – eikö näin kuulukin aina sanoa, kun on ollut hauskaa? – ja olen hyvin onnellinen, että blogissani jaksetaan vierailla päivittäin niin paljon. Kävijämäärät ovat olleet koko ajan nousussa, mutta sehän selittyy jo ihan sillä luonnollisella syyllä, että juttuja on koko ajan syntynyt lisää, joten googlen satunnaishauilla etsiytyy uusia vierailijoita blogiini kirjajuttujen tai hutiosumien perässä. Toivon mukaan näistä vierailijoista aina silloin tällöin on joku myös uudelleen halunnut blogiini palata.

En seuraa kauhean tarkkaan tilastoja, enkä uusien ja palaavien tulijoiden liikennettä, en mieti hakukoneoptimointia, saati sopivia asiasanoja, en tutki tämänkaltaisia asioita kauhean tarkkaan, koska sellainen veisi minulta varmasti innon ja sen spontaaniuden, josta pidän bloggaamisessa. Jollekin se taas tuo varmuutta ja motivaatiota kirjoittamiseen. Mie en edes suunnittele kauhean tarkkaan kirjajuttujani, vaan kirjoitan suurimman osan alusta loppuun yhdellä istumalla – vaikka se kestäisi sitten tunteja.

Mutta linkitän kyllä juttujani muualle sosiaaliseen mediaan, sillä tässä vuosien varrella olen tehnyt blogilleni Facebook-sivun ja Twitter-tilin. Twitterissä seuraajia on tällä hetkellä 303 ja facebookissa 332. Nopealla silmäyksellä blogini lukijaraadissa, facebookissa ja twitterissä on osin samoja mutta valtaosa eri lukijoita. Kenenkään lukuaktiivisuutta en seuraisi, vaikka se mahdollista olisi (ei ole, painotan!). Oletan kuitenkin, että lukijamäärät ovat kasvaneet myös siitä syystä, että blogiini tullaan sosiaalisen median eri oviaukkojen läpi. Keskustelukin on sirpaloitunut aiempaa enemmän näille eri sivustoille, varsinkin facebookissa kommentoidaan entistä herkemmin kirjajuttuja.

Youtube-tilille olen päivittänyt kaksi omatekemäämme kirjavideota, sinne tulee päivityksiä aina sen mukaan, kun innostus uuteen kirjalliseen videoon syntyy.

Tilastoinnin vuoksi näitä tietoja tähän raportointipostaukseen kirjaan, sillä näitä on ihan mielenkiintoista verrata esimerkiksi vuoden takaiseen tilanteeseen. Ainakin minusta on.

Merkittävä ero vuoden takaiseen on tietysti myös se, että olemme Katjan kanssa kesällä julkaisseet Rivien välissä -nimisen tietokirjan kirjablogeista. Olen käynyt useammassa tilaisuudessa puhumassa bloggaamisesta, kirjablogeista ja vähän myös kustannustoimittajan töistä. Selvästi aihe kiinnostaa, ja seuraavan kerran esiinnymme Katjan kanssa Helsingin kirjamessuilla. Tarkempaa ohjelmaa laitan blogiini vähän lähempänä messuviikonloppua.

Kolmen vuoden kunniaksi sain ostettua viimein blogilleni lyhyemmän osoitteen, mutta vanhalla pidemmälläkin yhä pääsee lukemaan juttuja. Osoite on nykyisin: www.kirjaintenvirrassa.com.

Kiitos kaikille lukijoille! 

Yritän tällä viikolla ehtiä kirjoittaa monesta kiinnostavasta kirjasta, ja minulla on ensi vuotta varten jo pari aika hyvää juttuideaa ja isompaakin suunnitteilla blogiani varten. (En ole siirtämässä kuitenkaan blogiani minnekään ja jatkan kirjabloggaamista harrastuspohjalta, näiden ideoiden uskon ilahduttavan itseni lisäksi teitä lukijoita, vaikka taloudellisesti ei kukaan niistä hyödy.)

Mutta eletään ja luetaan vielä tätä vuotta. :)

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

"Ei yhtään surtavaa, ei yhtään. Koska muilla on ehtoo, on meillä ruusuinen aamu, käki kukkuu ja peipposet visertää, allamma on autuuden niittu ja päällämme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit soittaa musiikia. – Niin juuri, niin juuri. – Mutta yksi vikkelä keino. Viitämäen luutnantti, jolla on hirmuinen sappi, koska vihastuu hän teloiltansa, silloin panee hän tyttärensä pelaamaan klaaveria ja itse lötköttää hän muutaman kierroksen valssia salin permannolla frouvansa kanssa, ja paikalla on hänen kiukkunsa lievinnyt."

– Aleksis Kivi: Kihlaus

KOMEDIA I:SSÄ NÄYTÖKSESSÄ (1866)

Hetkinen

Hetki vielä työkiireitä, sitten palaan blogin pariin.

Viimeistään Berliinissä...

TTT – Minna Canth

Top Ten Tuesday keskittyy tänään päivän sankariin eli Minna Canthiin. Tänään on myös tasa-arvon päivä ja aloitinkin aamuni kirjaamalla nimeni kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

1.
Minna Canthin teokset ovat aika takuuvarmoja klassikkonautintoja, jos nyt oikeasti voi puhua nautinnosta, kun tuntuu niin sydänalassa ja itkettää. Hänen tekstinsä koskettaa yhä, enkä toivo koskaan niin kyynistyväni, että ihmisten eriarvoisuudesta lukiessani ei pahalta tuntuisi.

Siispä ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni Canthista, on se yksi kesä, kun luin putkeen hänen kirjojaan ja itkeskelin lattianrajassa sitä, kuinka kurja maailma on. Kuulostaa aika suureelliselta, mutta joskus on hyvä saada kunnolla tehoja lukukokemuksesta. Canth vain koskettaa kerta toisensa jälkeen. Hän myös kiukuttaa, sillä toivoisin että edes kerran joku mieshahmoista saisi kunnolla turpaansa. Tai edes kunnon tervaa ja höyheniä -löylytyksen.

2.
Hän oli naisten ja vähäosaisten asialla. Ja aiheutti ajatuksillaan ja kirjoituksillaan paheksuntaa. Omasta uskostaan huolimatta kannatti uskonnonvapautta. Seitsemän lapsen leskirouva, kauppias, kirjailija, yhteiskuntavaikuttaja. Aika tehopakkaus!

3.
Näytelmät. Vaikka niissä onkin mukana julistusta ja tendenssikirjoittamista – joita yleensä kavahdan, jos sellaiseksi tunnistan – ovat ne silti väkeviä tarinoita ja toivoisin näkeväni ne joskus lavalla.

Erityisesti Työmiehen vaimo ansaitsee näytelmistä maininnan. On arveltu, että näytelmä ja sen suosio sai aikaan sen, että laki miehen omistusoikeudesta vaimon työansioihin joitakin vuosia myöhemmin kumottiin. Tämä oli Canthin tavoitteitakin ja mistä syistä se silloisia katsojia ja lukijoita ärsytti, niin mie ihan kihisin kiukusta, kun Risto ryypiskeli Johanna-rievun rahat.

4.
Minna Maijalan väitöskirja Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa. Tätä luen aina välillä, sillä niin kuin pidän Canthin omien tekstien lukemisesta, pidän myös niiden analyysien lukemisesta.

5.
Hanna. Eikä johdu vain siitä, että kannan samaa nimeä kuin novellin päähenkilö. Sen on sanottu edustavan ranskalaisen naturalismin huippua Suomessa, erityisesti tympeän loppuratkaisun vuoksi. Werner Söderström kieltäytyi julkaisemasta tarinaa, sillä ennakkoarvosteluissa oli moitittu teosta liiallisesta siveettömyydestä ja jumalanpilkasta. Onneksi rohkeampi kustantaja teokselle löytyi.

6.
Tuotannossa näkyy monia sen ajan kirjallisuuden in-ilmiöitä: ajan lääketieteelliset uskomukset hysteriasta, yhteiskunnallisten olojen vaikutus ihmisten mahdollisuuksiin selvitä elämässään, rikoksen ja rangaistuksen suhteuttaminen toisiinsa, psyykeen kuvaus ja elämän varjopuolien esiin nostaminen.

7.
Salakari on Rouva Bovaryn suomalainen maaseutuserkku.

8.
Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa "langenneita naisiaan" näiden lasten kautta.

Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa -teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

9.
Minna Canthin kirjeet, jotka ovat sekä sisällyksensä että tyylinsä puolesta erityisen kiinnostavaa luettavaa.

Kirje Teuvo Pakkalalle maaliskuussa 1892:  

"Ja teidän myötätuntoisuutenne heitä kohtaan tarttuu myöskin lukijaan. Siinä juuri kirjallisuuden tärkein tehtävä: opettaa meitä tuntemaan ja rakastamaan toinen toisiamme."

10.
Katjan versio Anna-Liisasta.

Kesän kirjaostoksia

Kesä 2012 oli taas hurja.

Jokapaikassa oli ihania kirjoja, joiden oli pakko lähteä mukaani. 

Näitä on sitten mukava syksyllä lukea. Klassikoita, uutuuksia, keltaista, sinistä. Kotimaista, käännöskirjallisuutta. Pilkkahintaan ostettuja, Akateemisesta tarkkaan valittuja. Kannoin korteni kekoon, tuin kotimaista yrittäjää, kustantajaa, kirjailijaa, kirjakauppiasta. Tein hyvän työn. Näin itselleni sanoin montamontamonta kertaa, kun kirjan taas kotiini kannoin.

Monta kirjaa valitsin ihan haasteitakin silmällä pitäen. 

Kirjoja eri Euroopan maista tai amerikkalaisia klassikoita. Niitä, joihin on pitänyt tutustua jo kauan. Jotka ovat kaukaa tänne kulkeutuneet, jonkun on lukenut ystävä, muutaman muistan elokuvista, eräs niin tuttu, että jokaisenhan sen kuuluisi olla lukenut. 

Vaan en ole. En vielä.

Monta kirjaa, jotka jäävät odottamaan hyllyyni "sitä oikeaa" hetkeä, mutta jotka oli pakko ostaa silloin hetihetiheti. Monta kirjaa, jotka tuli luettua silloin heti, mutta jotka syystä tai toisesta lähtivät saman tien kiertämään. Yksi kirjaston poistolaariin, jokunen siskolle, äidille, isälle, muutama kirjablogistien miitin kautta maailman turuille ja toreille, ravintolan lukunurkkaukseen. Odottamaan seuraavaa lukijaa, joka haluaa tarttua teokseen hetihetiheti.

Jotkut liittyvät Unkariin, tämän vuoden teemamaani, monella tapaa. 

Yhdestä löysin Jarkko Tontin muistiinpanon itselleen, hän oli ostanut kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta Helsingistä 15/1/2004 ja varmasti teoksen lukenut ennen kuin vei sen divariin. Jotkut kirjat muistuttavat ystävästä, haluan lukea samoja kuin hän. Jotkut ovat yllätyksiä, heräteostoksia, kirjamanian kohteita.

Kesällä ostin paljon kirjoja. Syksyllä aion lukea paljon kirjoja.

Petja

Mitkä pahat puheet lukemisesta ovat totta?

Tänään bussissa mietin sitä, kuinka ajattelen ja puhun lukemisesta aina kuin vastarakastunut. Minusta on ihana lukea erilaisia kirjoja ja olen hyvin onnellinen, kun saan viettää aikaa kirjallisuuden parissa niin työ- kuin vapaa-aikana. Mutta ihan huomaamattani mietiskelin, että onko lukeminen oikeastaan aina niin ihanteellista ja mitä negatiivisia mielleyhtymiä siihen on liitetty tai yhä edelleen liitetään. Joskus myös harhaudun miettimään, että lukeminen on kaikille yhtä tärkeä osa arkea kuin mitä se on itselleni, mutta tiedän monia ihmisiä, jotka ovat suoranaisen ylpeitä siitä, etteivät koskaan ole lukeneet yhtä ainutta kirjaa (vapaaehtoisesti). Lukeminen ja kirjallisuus eivät siis kiinnosta kaikkia, eikä niin toki tarvitsekaan, mutta entäs me kirjanystävät, mitkä huonot puolet lukemisessa pystymme myöntämään? Onko niitä edes?

(Disclaimer: tämä on ihan leikkimielinen kirjoitus, sillä oikeasti lukemisessa ei ole mitään pahaa!!)

Väite: Lukeminen on yksityistä ja itsekästä puuhaa.
Vaikka bloggaaminen, lukupiriitoiminta, kirjallisuuskeskustelut radiossa, lehdissä, televisioissa, kirjastoissa ja ostoskeskuksissa tuovat kirjan ja kirjailijan sekä lukemisen ja lukijan puheenaiheeksi, on itse lukemisen akti hyvin yksityinen ja sisäänpäinkääntynyt kokemus. Tietysti kirjaa voidaan lukea ääneen, mutta ainakin itse luen eniten yksikseni hiljaa. Harvemmin kukaan kysyy, että lähdettäisiinkö yhdessä lukemaan, kun taas elokuvia on mukava katsoa yhdessä samanaikaisesti. Joten voin myöntää sen, että syvä rakkauteni lukemiseen on aina jostain tai joltain pois, ja pidän tilan ja ajan hyvin yksityisenä. Onko se sitten paha asia, mutta myönnän että siihen puuhaan ajaa itsekäs haluni ollakin yksin kirjan ja sen kuvaaman maailman kanssa.

Väite: Lukeminen on laiskottelua.
No onhan lukeminen ainakin minulla melkoista pötköttelyä, mutta minua harmittaa että ihmiset hyväksyvät paremmin kaikki aktiiviset tekemiset kuin hitaammat, nautinnolliset askareet. Kyllä lukiessa pää tekee myös työtä, vaikka kroppa lepää. Tein myös pienen testin lukuhaasteeni aikoihin. Näinä extremeaikoina kuvittelin, että ei-lukevissa ihmisissä heräisi kiinnostus sosiaalisessa mediassa tekemääni lukuhaasteeseen, koska koe sisälsi kuitenkin annoksen sosiaalisuutta, typeryyttä, omien rajojen rikkomista, hassuttelua. Lukemisesta tuli haasteen myötä jotenkin aktiivista suorittamista. Poikkeuksellisesti ilmoitin haasteesta omalla facebook-seinälläni ja julkaisin myös tulokset. Sen jälkeen vähän ajan päästä julkaisin rajoitetulle yleisölle tiedon (eli suljin pois kirjaihmiset) siitä, kuinka hyvä ilma oli käydä kunnon lenkillä. Hämmennyin siitä, että lenkkeily herätti enemmän hyväksyntää kuin 1800 sivun lukeminen yhden vuorokauden aikana.

Tietysti testini ei ole aukoton, mutta vahvisti kuitenkin epäilystäni siitä, että lukeminen ei varauksetonta ihailua kaikilta ihmisiltä saa. Blogissani sen sijaan haaste kiinnosti, joten hyvillä mielin jaan harrastukseni muiden lukijoiden kanssa. Myönnän, että lukeminen on tietyllä mittarilla katsottuna laiskottelua, sillä varsinainen toiminta ja teho on piilossa.

Väite: Lukeminen on täynnä arvottamista ylhäältä alas ja viihteestä korkeaan.
Ihmiset, jotka lukevat hyvin vähän, mainistevat usein etteivät jaksaisi lukea klassikoita, koska ne ovat niin raskaslukuisia. Toisaalta monet todellisiksi kirjanystäviksi itsensä mieltävät voivat tuhahdella sille, että viihdekirjallisuus myy ja kiinnostaa ihmisiä. Eli lukeminen ja kirjallisuus ei olisi kuitenkaan tärkeintä, vaan se ettei muiden lukeminen uhkaisi omaa maailmankuvaa. Itsekin olen sortunut nenänvartta pitkin katsomiseen ja olen voinut kirjastossa ihmetellä jonkun lastaavan syliinsä kirjoja, joihin itse en jaksaisi tuhlata aikaa. Toisaalta olen törmännyt ennakkoluuloihin, joita lukemiseen liitetään ja minulta on jopa kysytty, että pidänkö itseäni jotenkin parempana kun luen paljon.

Mutta tämä kuhina tekee lukemisesta osin myös tärkeän puheenaiheen. Finlandia-raati valitsee joka vuosi väärät kirjat. Miksi Sofi Oksanen myy niin paljon? Myisivätkö runot enemmän jos niitä voisi ostaa kioskeista, kuten harlekiinikirjoja? Kuka pitää valtaa, kirjakauppias, kustantaja, kuluttaja vai kirjailija? Onko siinä jotain pahaa, että keskivertolukija haluaa ostaa ja lukea sen saman Mielensäpahoittajan tai Steve Jobsin kuin kaikki muutkin?

Väite: Helppo se sulla on...
Onhan se etuoikeutettua elää niin, että on mahdollisuus lukea, mutta uskon että valtaosalla tässä maassa olisi siihen mahdollisuus, jos lukeminen olisi ajankäytöllisesti prioriteeteissa ylempänä. Siksi en ymmärrä tätä kaunaa, jota lukemiseen liitetään. Mie lukisin noin paljon, jos minulla ei olisi näitä lapsia? Miten sinulla voi riittää aika tuohon kaikkeen? Olisipa minullakin mahdollisuus vain heittäytyä selälleni jonkun hyvän romaanin kanssa. Helppo se sulla on...

Nyt en väitä, etteivätkö lapset, työt, koti jne. veisi aikaa, en vain ymmärrä tuota asennetta, jolla asiaa lähestytään. Lapsetonkin voi olla kiireinen, ja hän joutuu ihan samalla tavalla tasapainoilemaan oman ajan, työajan ja muiden velvotteiden välillä. Tiedän myös monia äitejä, jotka lukevat paljon kirjoja, käyvät töissä ja leipovat joka perjantai mahdottomia herkkuja. Minusta kenenkään ei tarvitse lukea enempää, kun he oikeasti haluavat tai ehtivät, mutta toivon, että ne jotka mieluummin lukevat kuin katsovat esimerkiksi televisiota eivät joutuisi syyllistetyksi siitä, että heillä on jotenkin helpompaa. Meistä kukaan ei tunne toisen arkea niin hyvin, että voi päivitellä ajankäyttövalinnoilla. Aina se lukeminenkin on jostain pois, joten yritän huojentaa aina näiden "helppo se sulla on.." -tuumailijoiden mieltä sillä, että he varmaan saavat muuten elämäänsä jotain sellaista, josta mie jään paitsi. Mutta myönnän, henkilökohtaisesti tämä on helppo valinta. Valitsen usein lukemisen kuin jonkun muun vapaa-ajanviettotavan.

Mitä pahoja puheita sinulle tulee mieleen, jotka voisivat lukemisen kohdalla olla totta? Tai kumottavissa?

11 kysymystä x 4

Sain Saran kirjoista, Jokken kirjanurkasta, Kirjoista-blogin Merenhuiskeelta ja Paulalta Luen ja kirjoitan -blogista haasteen vastata 11 kysymykseen. Kiitos haastajille! :)


Sara:
1. Lempikirjastosi?
Heti vaikea kysymys, koska käyn useassa eri kirjastossa. Oulunkylän kirjasto on ihana, kun se on niin lähellä, mutta toisaalta se on melko meluisa, eikä sovellu rauhalliseen lueskeluun. Käpylän ja Vallilan kirjastot ovat myös tuttuja, kun Juri on työskennellyt molemmissa, joten olen usein istunut siellä lukemassa. Kymppi on myöhään auki, joten siellä on hyvä tehdä sunnuntaisinkin töitä. Mutta vastaan kuitenkin kysymykseen, että Kolarin kunnankirjasto, sillä kun asuin vielä kotikunnassani, kävin kirjastossa mielelläni. Siellä on edelleenkin laaja valikoima, kirjat on hyvin esillä ja palvelu on erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa.

2. Mistä ostat pääasiassa kirjoja? Kirjakaupasta, verkkokaupasta, marketista antikvariaatista/kirpputoreilta vai joku muu?
Olen miettinyt, että tekisin tästä oman jutun, johon keräisin suosikkipaikkani tärpeiksi muillekin kirjahulluille. Pääasiassa ostan kirjani tietystä antikvariaatista, sillä siellä ei ole liikaa kirjoja eikä ahdasta. Omistaja ei ole päällekäyvä, antaa kanta-asiakasalennusta, ja löydän aina jotain ostettavaa. Lisäksi ostan kirppareilta, kierrätyskeskuksista, Akateemisesta ja Adlibriksestä kirjoja.

3. Sinulle tärkeä nuortenkirja?
Rauha S. Virtasen Lintu pulpetissa on tärkein nuortenkirja, sillä tutustuin kirjaan niin hyvin tehdessäni siitä kandintutkielman.

4. Pelottavin kirja, jonka olet lukenut?
Nuorena luin enemmän Stephen Kingin kirjoja, jotka olivat todella jännittävän pelottavia. En kuitenkaan saa nyt päähäni, että mikä tietty kirja olisi kaikkei pelottavin.

5. Lempirunosi?
Tämä

6. Minkä elokuvan, joka pohjautuu kirjaan olet katsonut viimeksi?
Olisikohan ollut Bernard Schlinkin Lukija. Muistan tämän siksi, että kun katsoin elokuvan kesken kirjan lukemisen, niin jätin kirjan lopulta kesken, kun en ihan heti halunnut palata samaan tarinaan. Pitäisi ymmärtää lukea kirjat loppuun ennen elokuvien katsomista.

7. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"?
HYVIN pienenä tyttönä rakastin Aku Ankkaa niin, että toivoin olevani joskus hänen morsiamensa, mutta en sen jälkeen ole niin hurahtanut lukemiseen, että olisin toivonut olevani tapahtumissa itse mukana. Ehkä joissain hetkissä, juhlissa, suutelukohtauksissa, matkoilla, kokemassa, näkemässä, kuulemassa, mutta että kokonaisen kirjan verran... ei tule ainakaan mitään tiettyä kirjaa mieleen.

8. Mieluisin vuorokauden aika lukea?
Illalla.

9. Kesäkirjasi?
Paksu tiiliskivi. Lyhytromaani. Novellikokoelma. Dekkari. Klassikko. Sarjakuvaromaani.

10. Mitä luet juuri nyt?
Luen Brett Eeaston Ellisin Kalliit yöt -romaania, mutta en ole kauhean innostunut tarinasta, joten taidan jättää sen kesken. Luen myös Guy Delislen Jerusalemia.

11. Seksikkäin fiktiivinen kirjan henkilö? Perustelut!
Älykäs, sarkastinen, nokkela. Hercule Poirot. ;)

Merenhuiske:
1. Mikä on ahdistavin kirjamuistosi?
Ahdistuminen ei ole kauhean pitkäkestoista, sillä en muista yhtään tiettyä kirjaa, joka kalvaisi yhä mieltäni. Usein aiheet ja käsittelytapa ahdistavat lukiessa, mutta se on sellaista puhdistavaa, jopa terapeuttista, sillä lukeminen on yksi tapa saada lohtua.

2. Mikä on paras paikka lukea kirjaa kesällä?
Luin viime kesänä yhden kirjan melkein kokonaan laiturilla maaten. Tällaiseen luksukseen minulla on harvoin mahdollisuus, mutta toivon hartaasti, että pääsen tänäkin kesänä jonnekin veden äärelle lukemaan.

3. Luetko kirjoja muilla kielillä kuin suomeksi?
Englanniksi luen suurimman osan sarjakuvista, joita luen.

4. Haluatko omistaa lukemasi kirjat vai lainaatko ne mieluummin kirjastosta (tai jostain muualta)?
Riippuu kirjasta. Kaikkia en halua omaksi, mutta mielelläni ostan kirjoja, jotka luettuani lahjoitan siskolleni, äidilleni, isälleni, kelle vain, jonka uskon kirjasta pitävän.

5. Mihin kirjalliseen maisemaan tai maailmaan haluaisit mennä vierailulle?
Nyt haluaisin todella paljon Japaniin, kaipaan sinne niin paljon, että en haluaisi edes lukea japanilaisia kirjoja kateuksissani.

6. Ketkä kuusi fiktiivistä henkilöä kutsuisit päivälliselle?
Haluaisin kutsua Hercule Poirotin, koska hän on minun kaikkien aikojen suosikkini, mutta toisaalta hänen lähellään tapahtuu aina murhia, joten hän ei ole kauhean hyvä kutsuvieras. Kutsuisin Joel Haahtelan Katomispisteen minäkertojan, sillä kysyisin häneltä, miten hän pääsi pois saarelta. Alan Bennetin Epätavallisen lukijan kuningattaren, sillä hänellä olisi varmasti paljon kerrottavaa kirjallisuudesta. Mielensäpahoittaja olisi varmasti melkoinen marmattaja, mutta toisaalta hän tarjoaisi varmasti monta puheenaihetta, johon päivällisseurue voisi tarttua, plus hän voisi tulla etukäteen auttamaan kokkailuissa. Sergei Dovlatovin Meikäläisten minäkertoja on niin hyvä kertomaan tarinoita, joten hän sopisi hyvin sekalaiseen joukkoomme. Seija Vilénin Pohjan akka on niin kiehtova nainen, joka toisi iltaan vähän magiaa mukanaan. Kuudes vieras voisi olla uusi ystäväni, fiktiivinen henkilö, johon en ole vielä tutustunut. Nappaisin kirjahyllystä yllätyskortin.

7. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi kirja?
Jos ei lasketa kirjoja, joiden tekemisessä olen itse ollut jotenkin mukana, niin vaikuttavin kirja on ollut Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemista. Tai Vladimir Nabokovin Naurua pimeässä.

8. Mitä kappaleita kuuluisi elämäsi soundtrackiin?
Hyviä.

9. Millaisista elokuvista pidät?
Kirjoihin perustuvista, hitaista kamera-ajoista (ilman että elokuva on itsessään pitkävetinen), monipuolisista kokonaisuuksista, joissa valittu musiikki tukee tunnelmaa niin, että itku tirahtaa. Sielua tärähdyttävistä.

10. Miten valitset kirjastossa lainaamasi kirjat?
Olen tilannut puhelimeeni kirjastojen uutuuslistan rss-syötteenä, joten yleensä varaan sitä kautta kirjoja. Näin useimmiten.

11. Kirjoitatko päiväkirjaa?
En. Vain tätä blogia.

Paula:
1. Minkälainen suhde sinulla on omaan (oikeaan) nimeesi?
Muistan joskus inhonneeni nimeäni, sillä siskollani (Henni) oli erikoisempi ja harvinaisempi. Hannoja oli kaikkialla, enkä edes suostunut maistamaan Hanna-tädin kakkuja, sillä pelkkä nimi oli niin ärsyttävä. Nykyisin olen onneksi kasvanut tässä asiassa aikuiseksi.

2. Miten hemmottelet itseäsi?
Ostamalla kirjoja.

3. Minkä elokuvavinkin antaisit sateiseen kevätiltaan?
Magnolia on nerokas!

4. Hauska lapsuusmuistosi?
Luulin vielä ala-asteen toisella luokalla, että osaisin lentää. Luin silloin paljon Pikku vampyyri -kirjoja (koko meän luokka luki) ja välitunnilla leikimme aina vampyyrileikkejä. Hyppäsin korkealta kaiteelta lentääkseni eteenpäin, mutta painovoima veti viattoman pikku vampyyrin maahan, mursin rytäkässä käteni.

5. Mitä uutta olet tehnyt tai kokeillut tämän kevään aikana? Ellet mitään, miksi?
Kokeilin lukea 24 tunnin aikana niin monta kirjaa, kun vain oli mahdollista.
 
6. Milloin olet ärsyttävimmilläsi?
Sairaana: passautan, vaikeroin, valitan ja kärtyän.

7. Milloin olet parhaimmillasi?
Muulloin. :D

8. Mikä on vuodenaikasi ja miksi?
Olen ehdottomasti vuodenaika-ihminen, sillä pidän kaikista neljästä ja niiden jaksottaisesta vaihtumisesta. En missään nimessä haluaisi asua ikuisesti maassa, jossa olisi aina esim.kesä.

9. Mikä saa sinut innostumaan?
Energinen seura. Hyvä kirja. Loistava käsikirjoitus.

10. Mitä luonto sinulle merkitsee?
Paikkaa, jonne kadota yksinään.

11. Mitä ystävissäsi arvostat?
 Läsnäoloa.

Jokke:
1. Koska opit lukemaan, ja miten
En ollut mikään lapsinero, joten opin lukemaan vasta koulussa abc-kirjoja tavatessa.

2. Mikä oli ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi
Joku hevoskirja, eli en muista kovin tarkasti.

3. Minkä kirjan luit viimeksi
Patrick deWittin Sisterin veljekset.

4. Minkä kirjan olet useimmin lukenut
Toimittamiani kirjoja olen lukenut useamman kerran peräkkäin, muuten harvemmin luen kirjoja uudestaan.

5. Mikä kirjan sankari muistuttaa sinua ja miksi
Ei kyllä kukaan yks-yhteen.

6. Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa ja miksi
Viimeksi tuli halu päästä Japaniin, kun luin Haruki Murakamin juoksukirjaa Mistä puhun kun puhun juoksemista. Vaikka hän kuvailee monia maita ja paikkoja, missä on käynyt juoksemassa, niin silti kova japanikuumeeni hytkähti, kun kuvittelin itseni jonnekin ihanan keväiseen puistoon kävelemään, jossa sakurat kukkivat.

7. Pidätkö eläimistä kertovista kirjoista, kerro mistä
Kavahdan aina, kun kirjassa pahoinpidellään tai tapetaan raa'asti eläimiä. Juuri tuossa Sistersin veljeksissä kaavitaan hevoselta silmä päästä, ja se oli niin visto kohtaus, että mieluummin olisin ollut ilman. Pidän eläimistä kirjoissa, jopa kertojina, jos heidät jätetään raadollisuuksista rauhaan. Kestän ihmisiin kohdistuvat raakuudet paljon paremmin.

8. Paras suomalainen kirja sinun mielestäsi
En pysty sanomaan tähän mitään.

9. Inhokki-kirja
Jos olen pakannut mukaan matkalle liian vähän kirjoja ja se viimeinen jäljellä oleva osoittautuu täydelliseksi flopiksi.

10. Mikä olisi sopiva hinta kirjalle
Koska tiedän jotain kirjan tuotantokustannuksista, niin vaikea olisi lähteä hintaa kauheasti pudottamaan, mutta myönnän etten tällä ostotahdilla voisi ostaa kovin montaa täyshintaista kirjaa vuodessa.

11. Kuinka paljon kirjojen lukemiselle pitäisi varata aikaa
Varon sanomasta pitäisi-verbiä enää, sillä sillä kahlitsee itsensä moniin ahdistuskierteisiin. Lukekaamme niin paljon, kun se on mielekästä ja mahdollista.

Koska kysymykset olivat niin hyviä ja haastavia, kerään niistä erityiskiinnostavat ja haastan seuraavat vastaamaan niihin: Zephyr, Morre, Kuutar, Reeta Karoliina, Susa P., Jori, Salla, Mari A., Anni.M.

1. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"?
2. Koska ja miten opit lukemaan?
3. Minkä elokuvavinkin antaisit sateiseen kevätiltaan?
4. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi kirja?
5. Minkä elokuvan, joka pohjautuu kirjaan olet katsonut viimeksi?
6. Mikä oli ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi
7. Mikä on ahdistavin kirjamuistosi?
8. Ketkä kuusi fiktiivistä henkilöä kutsuisit päivälliselle?
9. Mitä luet juuri nyt?
10. Luetko kirjan joskus loppuun vain siksi, että voit kirjoittaa siitä blogiisi?
11. Jos et kirjoittaisi kirjablogia, niin mikä muu aihe jaksaisi pitää mielenkiintosi bloggaamisen parissa?

TBR100 omasta kirjahyllystä

Kirjavan kammarin Karoliina vinkkasi, että englanninkielisissä kirjablogeissa on kiertänyt haaste, jossa luetellaan 100 kirjaa, jotka haluaa lukea tietyssä, määrätyssä ajassa. Osa kotimaisista kirjabloggareista on toteuttanut listan kokoamisen niin, että he ovat keränneet kirjoja, joita heidän on pitänyt lukenut jo vuosia, mutta eivät jostain syystä ole ehtineet niitä vielä lukea. Osa on taas kerännyt kirjat omasta hyllystä, ja koska kuulun niihin, jotka ostavat mieluummin kirjoja kuin muita sirkushuveja, löytyy kirjahyllystäni ainakin sen sata lukematonta kirjaa. Luonnollisesti haluan nämä lukea, koska ne vielä hyllystäni löytyvät. Minulla onkin erikoinen tapa säilyttää lukemattomia kirjoja hyllyrivistöt täynnä ja lukemisen jälkeen lahjoitan kirjoja maailmalle, ystäville, tuttaville, perheenjäsenille ja kylänmiehille. Kenelle vain, kunhan kirja löytää rakastavan kodin. Tästä tavasta poikkean kaikkein rakkaimpien kohdalla, jotka tiedän lukevani vielä joskus.

Lukemattomat kirjat olen blogiini kuvannut inspiraatioksi tälle useamman vuoden urakalle, mutta lisäksi, koska oletan, että lukijoissa on niitä, joita kirjakuvat kiinnostavat. Jaottelin haastekirjat vapaisiin kategorioihin.

Tässä minun 100 kirjaani, jotka pitää lukea.

Ensimmäiseksi valitsin kymmenen kirjaa, jotka ovat niin sanotusti puolison kirjoja, sillä hän on ne hankkinut, lukenut ja hyväksi havainnut.

Luettu 6/100 (22.7.2012)

1. Ivan Turgenev: Kohtaus
2. Ivan Turgenev: Ensimmäinen rakkaus
3. Franz Kafka: Nälkätaiteilija
4. Fjodor Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
5. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
6. Vladimir Nabokov: Nikolai Gogol
7. Lin Jutang: Keisarinna Wu
8. J.W.Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
9. Kerttu-Kaarina Suosalmi: Synti
10. Munkki Serafim: Dostojevskin tie kohti ihmisyyden ideaalia


Seuraavaksi keräsin hyllystäni kymmenen lukemista odottavaa tiiliskiveä. Seuraavaksi siis kasa paksukaisia (yli 500 sivuiset kirjat):

11.Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
12. Joyce Carol Oates: Putous
13. Julie Orringer: Näkymätön silta
14. Peter Hoeg: Norsunhoitajan lapset
15. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
16. Kate Morton: Paluu Rivertoniin
17. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
18. Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
19. Sarah Waters: Vieras kartanossa
20. David Grossman: Sinne missä maa päättyy

Tiiliskivien rinnalla on hyvä lukea myös ohuempia kirjoja, joten valitsin kymmenen alle 200 sivuista kirjaa.

21. Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä
22. Carlos Maria Dominguez: Paperitalo
23. Eduard Uspenski: Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä
24. Ian McEwan: Vieraan turva
25. Kristina Carlson: Maan ääreen
26. Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen
27. Rosa Meriläinen: Hyvät miehet ja herrat
28. Pirkko Saisio: Betoniyö
29. Henrich Böll: Mitähän siitä pojasta tulee?
30. Joel Haahtela: Lumipäiväkirja

Muutama keltaisen kirjaston kirja vilahtikin tiiliskivien joukossa, mutta valitsin niiden lisäksi kymmenen keltaista lisää.

31. Jhumpa Lahiri: Kaima
32. Colm Tóibín: Brooklyn
33. Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
34. Kim Echlin: Kadonneet
35. J.D.Salinger: Sieppari ruispellossa
36. Toni Morrison: Jazz
37. Italo Calvino: Halkaistu varakreivi
38. Don deLillo: Omegapiste
39. John Steinbeck: Ystävyyden talo
40. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

 Tähän väliin viisi rikoskirjaa:

41. Simon Lelic: Katkeamispiste
42. Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
43. Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
44. Agatha Christie: Syyttävä sormi
45. Hugh Laurie: Järein asein


 Ja viisi sarjakuvaromaania:

46. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
47. Craig Thompson: Good-bye Chunky Rice
48. Craig Thompson: Carnet de Voyage
49. Manu Larcenet: Blast
50. Kunwu Li - Ôtie P: Minun Kiinani 2


Huh, vasta puolessavälissä ollaan!!

No sitten valitsin kymmenen kiinnostavaa kotimaista mieskirjailijaa:

51. Joonas Konstig: Kaikki on sanottu
52. Markku Pääskynen: Enkelten kirja
53. Asko Sahlberg. Häväistyt
54. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (kuunneltu äänikirjana lokakuu 2012)
55. Turkka Hautala: Paluu
56. Tommi Melender: Lohtu
57. Aki Ollikainen: Nälkävuosi
58. Petri Tamminen: Piiloutujan maa
59. Tuomas Kyrö: 700 grammaa
60. Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon

Vastavuoroisesti valitsin kymmenen naisen ajatuksia:

61. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
62. Katri Lipson: Kosmonautti
63. Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
64. Maritta Lintunen: Heijastus
65. Maria Peura: Valon reunalla
66. Essi Tammimaa: Paljain käsin
67. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
68. Anja Snellman: Side
69. Helvi Hämäläinen: Lumous
70. Satu Grönroos: Lumen syli


Esikoiskirjojen kohdalla luettavaksi valitsin nämä:

71. Mooses Mentula: Musta timantti
72. Matias Riikonen: Nelisiipinen lokki
73. Petja Lähde: Poika
74. Selja Anhava: Eksyneen muistikirja
75. Saara Henriksson: Moby doll
76. Laura Gustafsson: Huorasatu
77. Katja Kaukonen: Odelma
78. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
79. Venla Hiidensalo: Mediahuora (Luettu keväällä 2012)
80. Helen Moster: Hylky


 Otan riskin, rakastun suomenruotsalaiseen:

81. Kjell Westö: Halkeamia
82. Erik Wahlström: Jumala
83. Märta Tikkanen: Emma ja Uno
84. Claes Andersson: Oton elämää
85. Emma Juslin: Frida ja Frida


Seuraavien kymmenen kirjan kanssa matkustan muille maille, vierahille, kaukomaille, lämpoiseen:

86. Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
87. Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä
88. Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
89. Anilda Ibrahimi: Punainen morsian
90. Aslam Nadeem: Elävältä haudatut
91. Susan Abulhawa: Jeninin aamut
92. Alaa al-Aswani: Chicagolaisittain
93. Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
94. Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen
95. Chris Cleave: Little Been tarina

Viimeiset viisi valitsin ihan vain muiden kirjabloggaajien suosittelemina. Nämä kirjat ovat pyörineet melko paljon blogeissa:

96. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
97. Veronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
98. Lionel Shriver: Jonnekin pois
99. Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
100. Kathryn Stockett: Piiat


Vihdoinkin tämä pitkä listaus kuvineen on tehty. Tähän vierähti useampi tunti, joten motivaatio oman hyllyn valloitukseen on kova.

Kissa ja kirjahylly -arvonta

Tämä on blogini 300.postaus, samalla blogini kävijämäärä kiepsahti yli 100 000 ja kirjautuneita lukijoita on niin ikään yli 200 (kiitos teillekin, jotka tulette blogiini muita kautta). Monta syytä juhlia Kirjainten virrassa ja kiittää teitä lukijoita kirja-arvonnalla. Olen kauhean onnellinen, että niin moni jaksaa lukea arvioitani ja kommentoida blogiini.

Olen itse siirtynyt tekniikassa askeleen eteenpäin (tai taaksepäin), sillä luen nykyisin muiden blogeja puhelimeni kautta. Siinä on kätevä ohjelma, johon kirjautuu kaikkien lukemieni blogien syötteet. Mutta puhelimella ei ole niin kätevä käydä kommentoimassa, joten pahoittelen kanssabloggaajille että vaikutan poissaolevalta. Luen silti kaikki työmatkat blogeja ja saan yhä edelleen niistä eniten luku- ja ostosvinkkejä.

Kissa ja kirjahylly -arvonnan Ensimmäinen palkinto on lahjakortti Adlibrikseen. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani rekisteröityneitä lukijoita on 203, joten lahjakortin arvo on 23. Jokaisesta kirjautuneesta lukijaasta lahjakortin arvo nousee yhdellä eurolla (35e asti ;). Jos olisin oikein varakas, lahjoittaisin tasan lukijamäärän mukaan, mutta valitettavasti nyt mennään tämmöisellä pienimuotoisemmalla leikillä. :)

Lohdutukseksi arvon kahdelle kirjan kirjahyllystäni. Toivottavasti tuosta kasasta löytyy edes jotain mieleistä.

Säännöt ovat monesta blogiarvonnasta tutut:

Arvontaan osallistutaan kommentoimalla tätä bloggausta. Siitä saa yhden arvan.
Toisen arvan saa, kun liittyy vakilukijakseni tai on jo sellainen.
Kolmannen arvan saa mainostuksesta, joko omassa blogissaan tai facebookista yms.

Ilmoitathan montako arpaa otat.
Jos et ole kirjautunut bloggeriin, niin keksi itsellesi sellainen nimimerkki, että tunnistat itsesi, mikäli arpaonni suosii. Arvon palkinnot 24.3. Petja toimii jälleen virallisena valvojana, kuten kaikissa blogini arvonnoissa.

Katsaus kirjavuoteen 2011

Nyt kun on saatu vuosi 2012 kunnolla käynnistettyä, niin on aika tarkastella edellisen vuoden kirjasatoa. Minulla on tilastot luetuista kirjoista edellisen vuoden lisäksi vain vuodesta 2010, sillä en ole koskaan aiemmin merkinnyt luettuja kirjoja ylös muistiin. Tiedän silti varmuudella, etten ole koskaan lukenut määrällisesti niin paljon kuin viime vuonna. Luin 129 romaania ja 121 sarjakuvaromaania, eli yhteensä 250 teosta. Kirjablogini ensimmäisenä vuonna (jolloin tosin yritin syksyllä aloittaessani muistella takautuvasti kevään kirjoja) sain luettua 110 teosta yhteensä, joten muutos edelliseen vuoteen on huikea. Tämän lisäksi luin käsikirjoituksia ja osan toimittamistani teoksista useampaan otteeseen, mutta tällaisia lukemisia en ole kirjablogiini merkinnyt.

Viime vuosi oli kirjablogiharrastukseni kannalta varsinainen kultavuosi, sillä en olisi kuuna päivänä voinut kuvitella, kuinka paljon iloa bloggaaminen voi elämääni tuoda. Lukutahti ja kirjallisuudentietämys on kasvanut hurjasti, sillä vaikka en, luonnollisesti, kaikkia teoksia voi itse lukea, niin tiedän paljon enemmän kirjoja kirjablogien ansiosta. Olen myös innostunut lukemaan enemmän kirjallisuusuutisia ja alan lehtiä. Kaikki tämä kasvattaa lukemisen nälkää ja näin luettujen kirjojen pino on kasvanut miltei samaa tahtia lukuvinkkien kanssa.

Yhtensä suurimmista kirjabloggaamisen iloista on uudenlaisen yhteisön ja verkoston luominen. Olen ystävystynyt monien kirjanystävien kanssa ja päässyt mukaan niin kustantamoiden kuin muihin kirja-alan tapahtumiin, mutta näiden lisäksi kirjabloggaajien omiin kokoontumisiin. Blogistanian Finlandia on yhteisön joukkovoimasta ja -älystä hyvä esimerkki. Ilolla on saanut seurata, miten muu media on ottanut vastaan tämän yhteisvoimin kootun listan. Parasta tässä on, että jokainen kirjabloggaaja voi halutessaan tähän osallistua ja ensi vuonna varmasti määrä kasvaa vielä entisestään.

En ole koskaan lukenut myöskään näin paljon yksittäisiä sarjakuvaromaaneja kuin viime vuonna. Sallan innostamana aloin lukea ennakkoluulottomasti keskenäänkin hyvin erilaisia sarjakuvateoksia ja melko pian oma maku löytyi. Pidän eniten yhteiskunnallisista, mutta henkilökohtaisista sarjakuvaromaaneista, joiden pitelemiseen tarvitsee kaksi kättä. Koska olen ahminut teoksia niin paljon, en ole juurikaan yksittäisistä teoksista kirjoittanut, vaan yrittänyt aina rakentaa luettuja yhteisen teeman alle. Rikokset sarjakuvissa, sodat sarjakuvissa, Finlandiaehdokkaiden analysointia. Minulla on monta muutakin ideaa, mutta en ole ehtinyt vielä kirjoittaa niistä, mutta voihan luettuja sarjakuvia analysoida vuoden vaihtumisen jälkeenkin?!

Sarjakuvien lisäksi uutena aiheena blogiini syntyi silkasta uteliaisuudesta Miten luet -sarja. Silloin tällöin utelen jotain kirjoihin ja erityisesti lukemiseen liittyvää ja olen ilolla lukenut sitten näitä vastauksia. Uusia aiheita on kännykkä täynnä, sillä lukeminen on todella kiehtova aihe keskusteluun.

Viime vuonna kirjablogien määrä kasvoi todella merkittävästi ja kaikkien ihanien arvioiden lukeminen voisi käydä jo työstä ellei pidä tolkkua mukana. Kaikissa keskusteluissa ei voi mitenkään olla mukana, mutta on kiehtovaa, että kaiken aikaa verkko vilisee kirjakeskusteluita. Viime syksynä minua pyydettiin Kirjojen yön paneelikeskusteluun puhumaan kirjallisuuden roolista verkkokeskusteluissa. Näin kirjoitin paneelista tuoreeltaan:
"Keskustelun asetelma oli kiinnostava, oli kirjailijaa, toimittajaa, kriitikkoa ja sitten ihan tavallinen lukija. Ennen paneelia mietin paljon, mitä haluaisin kirjablogeista välittää kuuntelijoille, koska minulle itselle oli tärkeä kertoa tästä yhteisöllisestä lukemisesta ilman, että siihen tulisi ikävä hömpähtävä katku. Tänne kirjablogeihin on melko helppo uppoutua, lukemista ylistetään ja kommentointi voi liidellä aasinsiltojen kautta ties missä. Silti. ja Siksi. Kirjablogeissa on paljon analyyttisia arvioita, kirjallisuuskeskusteluun on nostettu tekijän ja teoksen lisäksi lukija esiin, verkkokirjoittaminen lisää lukemista, tuo kirjavinkkejä uusille lukijoille, ja monien taitavien kirjoittajien blogiarviot eivät häpeä ammattikriitikoiden tekstien rinnalla. Ylipäänsä en ymmärrä tätä rajankäyntiä kritiikin ja blogiarvion välillä, lehti tavoittaa varmasti suuremman yleisön, mutta muodoltaan erilainen blogiarvio mahdollistaa kirjakeskustelun heti arvion jälkeen. Kumpikin palvelee erilaisia tarpeita, erilaisia ihmisiä. Ei erikseen, vaan yhdessä."

Samasta asiasta olen jonkin verran saanut puhua myös kirjabloggaajille myönnetyn Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon jälkeen. Olin haastateltavana mm. paikallislehteemme, Lapin radioon ja Nora teki kivan nettihaastattelun Lukeminen.fi-sivustolle. Areenasta löytyy vielä tuo haastattelu kirjablogeista, jos jotakin kiinnostaa kuulla se vielä. Vaikka nämä ovat henkilökohtaisesti kiehtovia juttuja, minua on lämmittänyt myös yleinen kiinnostus kirjablogikulttuuria kohtaan. Viime vuonna blogi avasi monia ovia, mutta ennen kaikkea monet uudet lukijat löysivät kirjablogit. Omat vanhempani ovat tästä hyvät esimerkit. Emme olisi aiempina vuosina keskustelleet kirjoista, bloggaamisesta ja kirja-alasta niin paljon kuin viime vuonna. Lähipiiri on innostunut lukemaan siinä missä itsekin olen yhä useammin tarttunut mieluummin kirjaan kuin kaukosäätimeen.


Kirjalliset vinkit ja linkit eivät kaikki ole ehtineet puolessa vuodessa mennä vanhaksi. Kirjahyllyn DIY-ohjeet pätevät vielä. Samoin Anna Kareninan henkilöhahmo-kartta. :)


Tähän loppuun laitan vielä luettujen kirjojen listan ja linkit arvioihin. Valitettavasti en ole läheskään kaikista tehnyt arvioita ja tässä suhteessa pidän häpeänviittaa harteilla. Monet kanssabloggaajat kirjoittavat arvion heti luettuaan, mutta toisinaan itsellä on jäänyt arvio tekemättä tai se on viivästynyt. Pyhästi olen itselleni luvannut, että kirjoitan silti vielä ainakin joulukuun luetuista. Töiden ja opiskeluiden yhdistäminen ei ole hirvittävästi häirinnyt vielä vapaa-ajan lukemista, mutta bloggaamista se häiritsee. Käytän yhden jutun kirjoittamiseen kuitenkin aina oman aikansa, eikä teksti synny kiireen ja häslingin keskellä. Toivonkin vuodelle 2012 enemmän armollisuutta itselleni kiireiden keskellä. :)

Luetut romaanit:
1. Maria Syvälä: Koti (Robustos, 2010)
2. Peter Franzén: Tumman veden päällä (Tammi, 2010)
3. Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta ja muita runoja (Wsoy, 1972)
4. Jun'ichirô Tanizaki: Avain (Tammi, 2010, 5.painos)
5. Kaori Ekuni: Blink Blink (Bazar, 2006)
6. Cecilia Samartin: Nora & Alicia (Bazar, 2011)
7. Jean Echenoz: Pitkä Juoksu (Tammi, 2010)
8. Christina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri (Otava, 2009)
9. Kaikki muuttuu paremmaksi (Paasilinna, 2010)
10. Kritiikin kasvot. Suomen arvostelijain liiton 60-vuotis juhlakirja (2010)
11. Pekka Manninen: Peili (Wsoy, 2011)
12. Joel Haahtela: Katoamispiste (Otava, 2010)
13. Neulontapäiväkirjani (Wsoy, 2010)
14. Maria Jotuni: Arkielämää (SKS, 1994, alkuperäinen 1909)
15. Seija Vilén: Mangopuun alla (Avain, 2010)
16. Geert Kimpen: Kabbalisti (Bazar, 2011)
17. Rebecca Watson: Kissaekspertti -kaikki kissastasi (Wsoy, 2011)
18. Pirkko Saisio: Lokikirja (Siltala, 2010)
19. Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito (Avain, 2010)
20. Topeliuksen kauneimmat sadut (Otava, 1984)
21. Maria Jotuni: Tohvelisankarin rouva (Otava, 1924)
22. Modernin lumo ja pelko. Kymmenen kirjoitusta 1800-1900 lukujen vaihteen sukupuolisuudesta. (SKS,2000)(osin)
23. Liisa Talvitie: Sokka (Siltala, 2010)
24. Petri Tamminen: Mitä onni on (Otava, 2009)
25. Jouni Inkala: Kemosynteesi (Siltala, 2011)
26. Anne B. Ragde: Satunnaista seuraa (Tammi, 2011)
27. Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa (Atena, 2011)
28. Jussi Kylätasku: Akuaba - Tunnustuskirja (Wsoy, 2002)
29. José Saramago: Elefantin matka (Tammi, 2011)
30. Jean Giono: Mies joka istutti puita (Basam Books, 2008)
31. Ricky Martin: Minun tarinani (Like, 2011)
32. Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Tammi, 2011)
33. Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet (Siltala, 2011)
34. Minna Canth: Anna Liisa (Project Gutenbergin kautta)
35. Eleanor Catton: Harjoitukset (Siltala, 2010)
36. Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina (Avain, 2011)
37. Wilhelm Busch: Maks ja Morits ja muita kertomuksia (Otava,1989)
38. Ann Rosman: Majakkamestarin tytär (Bazar, 2011)
39. Siri Hustvedt: Vapiseva nainen (Otava, 2011) (osin)
40. Paul Gravett: Sarjakuvaromaani, ja miten se voi muuttaa elämäsi (Otava, 2007)
41. Maritta Lintunen: Mozartin hiukset (Wsoy, 2011)
42. Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni (Siltala, 2011)
43. Petri Tamminen: Muistelmat (Otava, 2004)
44. Kari Hotakainen: Finnhits (Wsoy, 2007)
45. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (Wsoy, 2010) (äänikirja)
46. Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri (Otava, 2011)
47. Muriel Barbery: The Gourmet, Kulinaristin kuolema (Gummerus, 2011)
48. Jukka Itkonen: Käpälämäki (Otava, 2002)
49. Olli Jalonen: Poikakirja (Otava, 2010)
50. Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija (Otava, 2011)
51. Antti Leikas: Melominen (Siltala, 2011)
52. Juhani Aho: Yksin (Wsoy, 1890 alunperin, Project Gutenbergin kautta)
53. Minna Canth: Salakari (SKS, 1996)
54. Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala: Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2008)
55. Lasse Koskela & Lea Rojola: Lukijan ABC-kirja (SKS, 1997)
56. Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa (Otava, 2011)
57. Riikka Rossi: Särkyvä arki (Gaudeamus, 2009) (osin)
58. Minna Maijala: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS, 2008) (osin)
59. Juhani Aho: Helsinkiin (Wsoy, 1893, Project Gutenbergin kautta)
60. Henrik Ibsen: Nukkekoti (Wsoy, 2009, 1879 alunperin)
61. Santeri Alkio: Puukkojunkkarit (Wsoy, 1894, Project Gutenbergin kautta)
62. Gustave Flaubert: Rouva Bovary
63. Kauppis-Heikki: Laara (Project Gutenbergin kautta)
64. Minna Canth: Köyhää kansaa (Project Gutenbergin kautta)
65. Minna Canth: Kauppa-Lopo
66. Iida Rauma: Katoamisten kirja (Gummerus, 2011)
67. Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta (Wsoy, 2010)
68. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008)
69. Daniel Kehlman: Maine (Tammi, 2011)
70. Annakaisa Iivari: Tyttöministeri (Otava, 2011)
71. Lois Lowry: Anastasia hermoromahduksen partaalla (Otava, 1990)
72. Anni Polva: Taidat uhota, Hanna-Leena (Karisto, 1992)
73. Merja Jalo: Hevosparonin kosto (Otava, 1991)
74. David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (Gummerus, 2011)
75. Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu (Siltala, 2011)
76. Claire Montgomerie: Luonnonvärien lankapaketti (Wsoy, 2011)
77. Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar, 2011)
78. Francesc Miralles & Álex Rovir: Lopullinen vastaus (Atena, 2011)
79. Annelies Verbeke: Nuku! (Avain, 2010)
80. David Nicholls: Sinä Päivänä (Otava, 2011)
81. Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa (Teos, 2011)
82. Meritta Koivisto: Poissa (Avain, 2011)
83. Agatha Christie: Ikiyö (Wsoy, 1967)
84. Matti Suurpää: Parnasso. 1951-2011 (Otava, 2011)
85. Raija Puukko & Marjo Koivumäki: Ekodeko (Atena, 2011)
86. Lotte & Soren Hammer: Saastat (Bazar, 2011)
87. Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti (Tammi, 2010)
88. Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine (Otava, 1974)
89. Marisha Rasi-Koskinen: Katariina (Avain, 2011)
90. Helmi Kekkonen: Valinta (Avain, 2011)
91. Harri Römpötti & Ville Hänninen: Päin näköä! (Like, 2011)
92. Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (Otava, 2011)
93. David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista (Avain, 2011)
94. Martin Ingvar & Gunilla Eldh: Älykäs painonhallinta (Avain, 2011)
95. Noora Shingler: Marjoja ja Maskaraa (Atena, 2011)
96. Markus Benneman: Himokas härkäsammakko (Atena, 2011) 
97. Rebecca Stott: Veden muisti (Avain, 2011)
98. Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja (Avain, 2011)
99. Annelies Verbeke: Kalanpelastaja (Avain, 2011) 
100. Pentti Saarikoski: Onnen aika (Otava, 1971)
101. Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti (Bazar, 2011)
102. Aravind Adiga: Viimeinen mies (Avain, 2011)
103. Miika Nousiainen: Metsäjätti (Otava, 2011)
104. Heidi Jaatinen: Jono (Gummerus, 2011)
105. Anna Gavalda: Karkumatka (Gummerus, 2010)
106. Ferdinand von Schirach: Rikoksia (Atena, 2011)
107. Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä (Schildts, 2010)
108. Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta (Atena, 2011)
109. Seija Vilén & Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa (Avain, 2011)
110. BTJ:n 50-vuotisjuhlakirja (Avain, 2011)
111. Janica Brander: Lihakuu (Otava, 2011)
112. Jani Kaaro & Väinö Heinonen: Evoluutio (Avain, 2011)
113. Anna Tommola: Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia (Wsoy, 2011)
114. Philip Teir: Donnerryhmä (Otava, 2011) 
115. Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala, 2009)
116. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (Karisto, 2011)
117. David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali (Gummerus, 2011)
118. Alan Bennett: Epätavallinen lukija (Basam Books, 2008)
119. Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan taiteilijantyöhön. (Wsoy, 2011)
120. Jani & Taija Somppi: Parantavat rasvat (Gummerus, 2011)
121. Elina Tiilikka: Myrsky (Gummerus, 2011) (kesken)
122. Valhe & viettelys -Tarinoita pettämisestä (Helsinki-kirjat, 2011)
123. Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet (Like, 2011)
124. Tuomas & Antti Kyrö: Pukin paha päivä (Wsoy, 2011)
125. Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo (Like, 2011) (kesken)
126. Pasi Lampela: Kiusaajat (Wsoy, 2011)
127. Pia Juul: Hallandin murha (Atena, 2011)
128. Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos, 2011)
129. Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus (Siltala, 2011)

Luetut sarjakuvakertomukset (mukana myös albumeja):

1. Ville Ranta: Sade (Asema, 2003)
2. Marjane Satrapi: Luumukanaa (Like, 2008)
3. Marjane Satrapi: Persepolis (Like, 2008)
4. Alison Bechdel: Lepakkoelämää II (Like, 2010)
5. Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse (Like, 2011)
6.Ville Ranta & Mika Lietzen: Engelsmannit tulevat (Don L Inspirations, 2004)
7. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (Wsoy, 2010)
8. Robert Crumb: Ilo, hilpeys ja paasto (Like, 2010)
9. Marguerite Abouet: Aya - Elämää Yop Cityssä. (Arktinen Banaani, 2010)
10. Mikko Jeskanen: Perkele - Myytillisiä tarinoita (Wsoy, 2011)
11. PNG: Maailma mustavalkoinen (2010)
12. Ville Pynnönen: Alinka (Arktinen Banaani, 2004)
13. Jeffrey Brown: Haparointia (Huuda Huuda, 2006)
14. Hugleikur Dagsson: Popular Hits (Atena, 2010)
15. Will Eisner: Myrskyn silmään (Jalava, 1991)
16. Adrian Tomine: Shortcomings
17. Daniel Gloves: Ghost world
18. Shaun Tan: The Arrival
19. Alison Bechdel: Hautuukoti (Like, 2009)
20. Philippe Dupyu & Berberian Charles: Teoria yksinäisistä ihmisistä - Jeanin elämää (Wsoy, 2010)
21. Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile
22. Will Eisner: Näkymättömät ihmiset (Jalava, 1993)
23. Maria Björklund: Kaksin (Arktinen Banaani, 2011)
24. Adrian Tominen: Summer Blonde
25. Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (Wsoy, 2007)
26. Yoshihiro Tatsumi: Good-Bye
27. Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika (Jalava, 1985)
28. Marc-Antoine Mathieu: Alkuperä (Like, 1991)
29. Marc-Antoine Mathieu: Prosessi (Like, 1993)
30. Posy Simmonds: Gemma Bovery 
31. mm.Apostolos Doksiadis: Logicomix. Nerouden ja hulluuden rajalla. (Avain, 2010)
32. Kallio ja Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä nuorten naisten maailmasta. (Arktinen Banaani, 2010)
33. Craig Thompson: Blankets (2003)
34. Lucie Durbiano: Aarre (Wsoy, 2011)
35. Daniel Clowes: Wilson (Like, 2011)
36. Tove Jansson: Muumit - sarjakuvaklassikot IV (Wsoy, 2011)
37. Zeina Abirached: Pääskysen leikki (Like, 2011)
38. Li Kunwu: Isän aika - Minun Kiinani (Wsoy, 2011)
39. Pertti Jarla: Fingerpori 1 (Arktinen Banaani, 2009)
40. Pertti Jarla: Fingerpori 3 (Arktinen Banaani, 2010)
41. Mari Ahokoivu: Ennustus (Asema, 2010)
42. Paco Roca: Ryppyjä (Wsoy, 2010)
43. Guy Delisle: Shenzen (Wsoy, 2010)
44. Cyril Pedrosa: Ekoloogiset (Wsoy, 2011)
45. Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä (Wsoy, 2009)
46. Neil Gaiman: Coraline (Egmont Kustannus, 2009)
47. Fabien Nury & Sylvain Vallée: Olipa kerran Ranskassa - Suuri gangsterisota (Gummerus, 2011)
48. Jean-Jacques Sempé: Optimisteja (Tammi, 2002)
49. Jean-Jacques Sempé: Mediaihmisiä (Tammi, 2002)
50. Perti Jarla: Fingerpori 2 (Arktinen Banaani, 2009)
51. Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (Wsoy, 2011)
52. Art Spiegelman: Maus 1 & 2
53. Kati Kovács: Kuka pelkää Nenian Ahnavia? (Arktinen Banaani, 2010)
54. Pertti Jarla: Firgerpori - heräämisopas (Arktinen Banaani, 2010)
55. Sanna Ala-Ojala: Huomenna on se päivä (Suuri Kurpitsa, 2010)
56. Joonas Rinta-Kanto: Fok.It (Kreegah Bundolo, 2010)
57. Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto (Zum Teufel, 2010)
58. Jaana Suorsa: Kuka keksi aamun? (Kumiorava, 2010)
59. Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus (Suuri Kurpitsa, 2010)
60. Juhani Laaksonen: Ruma lapsi. esikoinen (Wsoy, 2010)
61. Ville Tiihonen: Taas sieltä jostain (Wsoy, 2010)
62. Anne Muhonen: Varataivas (Suuri Kurpitsa, 2010)
63. Sokal: Koiran paluu (Jalava, 2001)
64. Sokal: Rasputinin merkki (Jalava, 2001)
65. Sokal: Lempeä kuolema (Jalava, 1987)
66. Sokal: Hukkunut saari (Jalava, 1992)
67. Sokal: Kauhujen kanava (Jalava, 1993)
68. Sokal: Ei kuutamoa katuojaan (Jalava, 1995)
69. Sokal: Unelma horisontissa (Jalava, 2000)
70. Sokal: Salaisuuksien tunkio (Jalava, 2002)
71. Sokal: Hoitajan veriset kädet (Jalava, 2004)
72. Sokal: Valkokaulusjuomari (Jalava, 2005)
73. Sokal: Musta meri (Jalava, 2005)
74. Sokal: Pedon varjo (Jalava, 2007)
75. Sokal: Porvarisnaisen hillitön charmi (Jalava, 2008)
76. Sokal: Kasvoton nainen (Jalava, 2009)
77. Sokal: Tuhkien taival (Jalava, 2010)
78. Jean-Jacques Sempé: Romantikkoja (Tammi)
79. Jean-Jacques Sempé: Filosofeja (Tammi)
80. Jean-Jacques Sempé: Syyllisyydentuntoisia (Tammi)
81. Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan (Asema, 2011)
82. Hannele Richert: Kuuluvuusalue (Asema, 2010)
83. Aino Sutinen: Taksi Kurdistaniin (Asema, 2010)
84. Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Amerikkaan (Wsoy, 2004)
85. Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Hyisille vesille (Wsoy, 2005)
86. Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Olga (Wsoy, 2006)
87. Ville Tietäväinen: Linnut ja meret (Tammi, 2003)
88. Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Pariisiin (Wsoy, 2007)
89. Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Jack (Wsoy, 2008)
90. Mark Alan Stamaty: Alia's Mission (Dragonfly Books, 2004)
91. Petteri Tikkanen: Mopo (Like, 2011)
92. Madeleine Flores: The Girl and the Gorilla
93. Juan Días Canales: Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen Banaani, 2006)
94. Juan Días Canales: Blacksad - Valkoinen valtakunta (Arktinen Banaani, 2007)
95. Philippe Dupuy: Rakas talkkarini (Wsoy, 2003)
96. Philippe Dupuy: Piinalliset painajaiset (Wsoy, 2003)
97. Philippe Dupuy: Naiset ja lapset ensin (Wsoy, 2004)
98. Philippe Dupuy: Onni hymyilee, minä en (Wsoy, 2005)
99. Philippe Dupuy: Sataa ja paistaa (Wsoy, 2006)
100. Philippe Dupuy: Yksi laatikko liikaa (Wsoy, 2007)
101. Jacamon & Matz: Tappaja, osat 1-3 (Apollo, 2010)
102. Olivier Schrauwen: Mies joka antoi partansa kasvaa (2011)
103. Bastien Vives: A Taste of Chlorine (2011)
104. Manu Larcenet: Pieniä voittoja (Wsoy, 2006)
105. Manu Larcenet: Elämän oppitunteja (Wsoy, 2007)
106. Manu Larcenet: Millä on väliä (Wsoy, 2008)
107. Manu Larcenet: Kukin parhaansa mukaan (Wsoy, 2009)
108. Hergé: Sininen lootus
109. Hergé: Särkynyt korva
110. Hergé: Mustan saaren salaisuus
111. Hergé: Kultasaksinen rapu
112. Hergé: Salaperäinen tähti
113. Hergé: Yksisarvisen salaisuus
114. Hergé: Rakham Punaisen aarre
115. Hergé: Seitsemän kristallipalloa
116. Hergé: Mustan kullan maa
117. Hergé: Tintti Kuun kamaralla
118. Hergé: Seikkailu Punaisella merellä
119. Mikko Jeskanen: Perkele - Santala (Wsoy, 2011)
120. Andy Riley: Pupujen uusi itsemurhakirja (Bazar, 2011)
121. Hergé: Tintti Amerikassa