"Niin hämmästyttävältä kuin se ehkä kuulostaakin, olen tiennyt aivan pienestä asti, että minut on luotu esiintymään"
Ricky Martinin kirjoittama teos Minun tarinani (Like, 2011) tarttui kirjastosta mukaani sen tähden, että halusin taas lukea omaelämäkerran. Pidin paljon vähän aikaa sitten lukemastani Sokasta ja oli oikein rentouttava tutustua taiteilijan elämänvaiheisiin kirjan myötä. Minulla ei ollut Martinista etukäteen kauheasti tietoa, mutta muistin hänen nopean ja seksikkään lanneliikkeensä Livin' la Vida Loca -musiikkivideossa. Luin kirjan yhdessä hujauksessa, sillä teoksen intiimiys yllätti. Vaikka läpi teoksen kulki Martinin seksuaalisen suuntautumisen pohdinta, mitään shokkiarvoa sillä ei mielestäni tavoiteltu. Intiimi tunnelma syntyi siitä, että Martin kirjoittaa urastaan - musiikista ja näyttelemisestä, perheestään ja hyväntekeväisyystyöstään hyvin sydämellisesti. Teoksen luettua tuntui todellakin siltä, kuin olisin seurannut Ricky Martinin uraa kauan. Varsinkin lapsitähteys ja meno poikabändi Menudossa kiinnostivat, koska en ollut kummastakaan kuullut aikaisemmin. Espanjankielisissä maissa suuren suosion saavuttanut nuorisobändi ei ollut omiin korviini kantautunut tätä ennen.
Minun tarinani näytti Martinin minulle nöyränä, mutta todella ahkerana taiteilijana. Hän palaa täydellä liekillä ja on palanut kerran työssään loppuunkin. Hän kuvaa sen, miten joka kerta kun hän oli jäämässä lomalle työstään eteen tuli mitä upeimpia tilaisuuksia, mistä ei vain voinut kieltäytyä. Hän esiintyi Ranskassa jalkapallon MM-kisoissa ja teki sinne tunnuskappaleen La Copa De La Vidan. Hän esiintyi Grammy-gaalassa ja tuli tunnetuksi Yhdysvalloissa muillekin kuin espanjankieliselle yleisölle. Hänen myötään alkoi varsinainen latino-buumi. Sitten tuli yhteydenottoja mm.Madonnalta, Pavarotilta ja Stingiltä. Martin ei halunnut saati uskaltanut kieltäytyä mistään tilaisuudesta, vaikka oli lopen uupunut kovatahtiseen keikkailuun ja samanaikaiseen levyttämiseen.
Martin on avoin kertoessaan työuupumuksestaan ja suhteistaan perheeseensä. Hänen uransa on ollut menestyksekäs jo lapsesta lähtien, mutta hän itse kuvaa peittäneensä sisintä kiireellä ja hössötyksellä. Macho-kulttuurin kasvattina hän ei uskaltanut edes ajatella mitä sisimmästä löytyisi, jos hän pysähtyisi kunnolla asioita miettimään.Hän ei ole ollut kovin onnistunut parisuhteissaan, ei miesten eikä naisten kanssa. Isäksi hän oli halunnut pitkään ja tämä on myös pieni tarina siitä, miten hän sai itselleen kaksoispojat. Vaikka usein kirja oli makuuni vähän "liian amerikkalainen", teos tuntui silti löytävän paikkansa ja tarkoituksensa Martinin kamppaillessa homoseksuaalisuutensa ja henkilökohtaisten asioiden esiintuomisen kanssa. En voisi silti kuvitella että suomalaisen artistin omaelämäkerrassa löytyisi tämänkaltaisia lauseita: "Muistelin, tunsin ja analysoin paljon. Löysin oman tarinani ja rakastuin siihen.", mutta koska hän jatkaa: "Kenties tärkeintä oli kuitenkin se, että tätä kirjaa kirjoittaessani sain kerättyä tarpeeksi tahdonvoimaa tuodakseni totuuteni julki.", tuntui 38-vuotiaana kirjoitettu omaelämäkerta puolustavan paikkaansa.
Minun tarinani oli sopiva välipalakirja, mutta luettuani piti kyllä etsiä muutama biisi youtubesta. :)
Kirja sopii hyvin aiemmin bloggaamani teemaan: Kaikki muuttuu paremmaksi.
Like, 2011
Sivuja: 286
Suomentanut: Kirsi Luoma
