 |
| Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa (Karisto, 2011) 175s. |
Kirja puhuttelee lukijaa konkreettisesti, sillä heti alussa käydään läpi suosittujen kirjojen alkuja ja sitä millainen olisi hyvä aloitus. Pysäytetään, käsketään jatkamaan lukemista, osoitetaan uuden alun paikka, viedään matto jalkojen alta ja ravistellaan. Hyvin postmodernia ja tehokasta.
Kertoja on tietoinen roolistaan ja paikastaan teoksessa, on välillä hyvin reipas ohjaaja valitsemallaan näyttämöllä ja toisinaan niin epävarma, että tuntuu kuin lukisi salaa nuorten päiväkirjaa. Hän perustelee myös tekemiään valintoja pitkin kerrontaa, en voi kertoa tätä kaikkien näkökulmasta, kuin pahoitellakseen, että ihmisten välisisistä vuorovaikutuksista on vaikea saada yhden suulla kaikki äänet kuuluviin.
Minua kiinnosti teoksessa enemmän rakenne, tyyli, kieli ja typografia kuin itse tarina. Huotarisen teos on kirjallisuuden opiskelijan unelmien harjoittelualusta. Sen pitäisi olla pääsykoekirjana tai tenttikirjana, sillä siinä on nähtävillä ja piilossa niin paljon kiinnostavia tasoja, joista irtoaa esimerkkejä ja analysoitavaa.
Entä tarina sitten.
Se on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä. Ja Tsernobylista. Enemmän ensimmäisestä kuin jälkimmäisestä.
Suosittelen tutustumaan ainakin alkuun, sillä siitä saa hyvän kuvan teoksesta. Minusta teos sopii niin aikuisille kuin nuorille lukijoille, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että aika moni muukin sopii kaikenikäisille. Mietin aluksi, että onko tämä liian haastava varhaisteineille, mutta koska en tarkkaan tiedä, niin en alennu nyt aliarvoimaan ja oletan, että tämä maistuu juuri nuorille lukijoille, vaikka olisi voinut hyvin kisata myös "aikuisten kisassa".
Valoa valoa valoa on ollut esillä myös näissä blogeissa: Sonja, Lastenkirjahylly, Luen ja kirjoitan.
Saran kirjat -blogista kannattaa vilkaista muutenkin keskustelua nuortenkirjoista ja Blogisisko on analysoinut tarkemmin mm.teoksen postmoderneja piirteitä.
Pitääpä laajentaa nuortenkirjatuntemustaan tällä, kuulostaa hyvältä. Ja mielenkiintoiselta. Minä ainakin tykkäisin, uskon.
VastaaPoistaIhanaa joulunalusviikkoa, Hanna! <3
Hieno kuva! Kirjaa lukematta uskallan sanoa, että myös arviosi on hieno. Minuakin kiinnostaa tässä kirjassa rakenne,
VastaaPoistametafiktiivisyys ym., mutta itsemurha- ja itsetuhoisuusteemat vieraannuttavat. Ehkä jossain vaiheessa uskallan tarttua tähän varmastikin upeaan romaaniin :).
Linnea sen sanoi: nyt on tosiaan joulunalusviikko, ja pitkällä, joten hyvää joulunaikaa!
Tämä kirja on tuntunut jakaneen mielipiteitä niin teemojen kuin niiden sopivuudesta nuorille puolesta. Siksi kiinnostaakin entistä enemmän :--) Kiitos hyvästä arviostasi!
VastaaPoistaKiitos tontuille! Yritin kuvata pimeässä niin, että saisin teokseen silti vähän valoa. Samainen lamppu, joka auttoi toteuttamaan Copycat kirjakansi -haastetta auttoi tässäkin. :D
VastaaPoistaRakenne oli niin kiinnostava, että lopulta minulle jäi aika vähän sanottavaa itse tarinasta. Teos on ollut kuitenkin niin paljon esillä, että tarina ja teematkin ovat saaneet oikeutta, vaikka nyt painotinkin teoksen alkua ja lukukokemusta enemmän. :)
Ihanaa joulutunnelmaa teillekin!!
Hei Hanna, kirjoitit niin hyvin ja osuvasti! Aion palata itsekin tekstiin vielä uudestaan juuri niiden tasojen takia, koska ensimmäinen lukukertani jäi ehkä vähän liian ohueksi. Minulla on myös kirja omana. Osaisitko Hanna suositella jotain muita suomalaisia postmoderneja teoksia? En ole itse niihin kovinkaan perehtynyt.
VastaaPoistaVoih, tämän kirjan haluan niin kovasti lukea :) Ensi vuonna sitten!
VastaaPoistatässä kirjassa tosiaan on mainon mahtava alku! itse luin tämän myös, mutta en saanut blogattua - sinä tiivistit hyvin minunkin ajatukseni, taidan vaan linkittää tämän :D...
VastaaPoistaKun nyt tänä vuonna olen alkanut aikuisen silmin tutustua nuortenkirjoihin, niin tämäkin kiinnostaisi kovasti. Ja varsinkin sen tekstin, kielen myötä mutta toki myös tarinan.
VastaaPoistaMinä pidin niin paljon kaikkesta tässä Huotarisen teoksessa! Kiinnostus heräsi juuri noiden lukijan puhuttelujen ja kerrontateknisten ratkaisujen vuoksi, mutta tarinakin oli karheankaunis. Olipa hyvä lukea sinunkin arviosi, Hanna!
VastaaPoistaKiitos linkityksestä! :-)
Tämä kirja on tosiaan monitasoisuudessaan huikea! Luulen, että yritän itsekin saada tämän kirjan itselleni, sillä lauseisiin on hyvä palata uudestaan. Metatekstin ja intertekstien etsintääkin voisi tehdä, sillä kirja tosiaan vilisee viittauksia. Siitä huolimatta sen voi lukea myös puhtaasti tarinana, vahvana kuvauksena tai kielellisenä ilotteluna proosarunona ja runollisena proosana. Pidin siitä, että kirjallisuuden raja-aitoja rikottiin kirjassa vahvasti.
VastaaPoistaKirjallisuuden tutkijan lisäksi valoa valoa valoa on kirjoittajan aarreaitta. Siinä on tekstiin limitetty paljon sellaista, josta kirjoittavalle ihmiselle on iloa ja ammennettavaa.
Mielestäni kirja on myös synkästä aiheestaan huolimatta nuoruuden tapaan täynnä valoa. Tämä taiturimainen valon, toivon ja tulevan kajastus kantaa ja antaa varmasti paljon ajateltavaa sekä nuorelle että vanhemmalle lukijalle. Kirjassa on monta tasoa ja siksi se on mielestäni ikärajaton.