minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
30.9.2010
"Rakkauskirje"
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
8.38
Tunnisteet:
runot
,
Saarikoski Pentti
,
Suomi
,
tunnelmia
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Tämä on suosikkirunoni _kaikkien_ runojen joukossa.
VastaaPoista"Ajattelin ajatuksia, jotka sopivat minulle, kävelin metsässä, ja puista satoi pisaroita päälleni, tulin milloin mihinkin ja tiesin, että aina olin oikeassa paikassa."
VastaaPoistaTämä on myös tosi kaunis. Luin eilen Saarikosken mitä tapahtuu todella? ja siinä samassa kirjassa oli myös muiden runokokoelmien runoja.
Iki-ihana runo♥
VastaaPoista