Pirkko Saisio: Signaali

Pirkko Saisio: Signaali. Siltala 2014. Kansi: Elina Warsta. 296 sivua.

Saisio on lempikirjailijoitani. Olen opintojeni aikoihin ja blogini alkuaikoina kirjoittanut Saision luennosta pitkän bloggauksen, ja hän on tehnyt minuun selvästi suuren vaikutuksen myös puhujana ja esiintyjänä, vaikka tietysti tutuin hän on kirjojen ja teatteriesitysten kautta. Olen jopa lukenut muutaman näytelmän. Hän on kirjoittajana todella omaleimainen, joten tekstin kyllä tunnistaa hänen kirjoittamakseen monien tekstinäytteiden joukosta, jos sellainen "makutesti" joskus pidettäisiin.

Signaali on komea tarinakokoelma uusia tarinoita Pirkko Saisio -nimisen kirjailijan kertomana. Vaikka tarinat ovat uusia, tuntuu kuitenkin kuin lukisi tuttua, mielekästä tarinavirtaa. Jatkumoa monille lempikirjoille, mutta lisänä on enemmän lempeää ironiaa ja huumoria. Naurahdan usein lukiessani. Kertoja on niin tarkkanäköinen tarinoitsija, pirullinen ilman ilkeyttä ja hyvä suustaan.

Ilselän Minna on luonnehtinut teosta osuvasti: "Signaali on elämäkerrallinen mutta kronologiaa karttava ja erittäin kaunokirjallinen muistelo. Saisio tarinoi, vaihtaa suuntaa, pakittaa ja kääntyykin taas eri suuntaan, kysyy itsekin: mitähän varten minä tällaisia kirjoitan?"

Ja hän vyöryttää tarinaa eteenpäin, tuo lyhyisiin lauseiisin ja kohtauksiin paljon hauskuutta  ja näennäisen kepeää sanottavaa. Painokkuus voi löytyä vaikkapa siitä, että joku ajatelma on lukijallekin tuttu -- hän ei ole vain tajunnut sitä vielä niin ajatella tai havannoida. Herkullista luettavaa siis.

Signaali on mieleeni, ja luen sen vielä varmasti uudelleen.

Melissa Bank: The girls guide to hunting and fishing

Melissa Bank: The girls guide to hunting and fishing
Penguin Books, 1999
Julkaistu suomeksi samana vuonna nimellä Nyt nappaa!
Sivuja: 274
Mistä: Oma ostos
Luettu: aloitettu Berliinissä ja lopetettu ensimmäisenä Kirja päivässä koko kuukauden -lukuhaasteen päivänä
Lyhyesti: Romaani, joka koostuu muutamista kertomuksista, jotka pääosin liittyvät päähenkilö Janen elämään.


Ensiksi on pakko sanoa, että onpa tällä kirjalla nimi. Se on paljon kiinnostavampi kun kannen kumisaapas hyppelehtijä, mutta en olisi kyllä osannut kirjaan tarttua ilman kirjabloggaajien arvioita. Yllätyin, kun etsin kirjaa Goodreadsista, että se löytyy myös sivuston The Worst Books of All Time -listalta (sijalta 57/5318). Kirjaa on kuitenkin kiitelty paljon arvioissa, joten tuo huono sijoitus täytyy johtua myös siitä, että kirjaa on luettu hyvin paljon, myötä- ja vastakarvaan. Wikipedia osasi kertoakin, että kirja oli 16 viikkoa New York Timesin Best seller -listalla.

Melissa Bankin teosta on jossain luonnehdittu chick lit -kirjallisuudeksi, mutta minusta ei oikein istunut tähän genreen kauhean luontevasti. Kyllä päähenkilön rakkauskiemuroita käydään läpi kertomus toisensa perään, mutta Jane ei etsi rakkautta, aviomiestä, onnea auvoisaa, hänellä vain sattuu olemaan eri elämänvaiheissa poikaystävä. Kertomuskokoelma alkaa Janen ollessa 14-vuotias ja seuraavassa kertomuksessa hän on 20+ jotain ja hänellä on ensimmäinen kunnon poikaystävä.

Suhteita siis on, mutta kertomusten tekstityyli vaihtelee ja Jane on päähenkilönä samalla kertomus toisensa jälkeen tutumpi mutta pysyy myös arvoituksena. Hän on älykäs ja hän lukee paljon, hän ei unelmoi satuhäistä eikä oikeastaan missään vaiheessa edes hänen kauttaan kuvata suhteita siten, että niiden tulisi johtaa jonnekin. Enemmän hän on läsnä aina siinä kulloisessa hetkessä ja suhteiden päättyminenkin tuntuu luontevalta Janen eri ikävaiheissa. Eron syyt ovat itsellänikin olleet täysin erilaisia nuorempana kuin mitä ne olisivat ehkä nyt jos tuoreena vaimona ottaisin ja lähtisin. (En ole eroamassa!)

Jane on ennen kaikkea kiinnostava päähenkilö, vaikka hän ei aina toimikaan kertojana, niin hänen kauttaan tarinoita pääasiallisesti fokalisoidaan. Yksi kertomus tekisi mieli lukea myös suomennettuna, sillä kiinnostaa lukea, miten se on saatu suomeksi toimimaan. Siinä kertoja puhuttelee lukijaa, vaikka hän tarkoittaa, että you on Jane. Koko tarina kulkee tähän tapaan:

"On your first date, he will pick you up on his motorcycle, and bring a helmet for you. He nods his big helmet head when he's ready for you to get on. He fastens your hands around his waist like a seat belt. You sense that he's dangerous but don't know why – and wonder if it's because he makes you feel sater than you've ever felt."

Loppua kohden Janesta paljastuu jotain surullista, joka tuntuu vähän kuin se olisi myös omaa suruani, koska koko tarinan ajan minua on puhuteltu kokemaan sama kuin mitä Jane kokee. Hyvin tehokasta.

Pidin Nyt nappaa! -teoksen huumorista, sillä se ei ole mitään vitsi toisensa perään hekotusta, vaan jotain herkkävireisempää. Janen melankolisuus (en oikein tiedä nyt parempaa sanaa kuvaamaan häntä, sillä hän ei ole surullinenkaan ja hänellä on asiat hyvin, mutta jostain syystä kuitenkin tulee tunne, että hän on sielultaan surullinen ihminen) tekee kirjasta joillekin chick lit -tyyliä odottaville varmasti synkkätunnelmaisen luettavan. Tai ainakin näin päättelen monien pettyneiden arvioiden lukemisen jälkeen. Minusta se tekee hänestä hyvän veturin tarinoita kuljettamaan. Hän on mielenkiintoinen, eikä pelkästään siksi, että hän työskentelee kustannusmaailmassa ja pohtii välillä samoja ajatuksia siitä vastuusta, joita itsekin olen saattanut kirjan parissa tuntea. Hän on mielenkiintoinen, koska niin vähällä hänestä välittyy niin paljon.

En millään nyt malta lopettaa tätä juttuani, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Bankin kirja oli sujuvalukuinen ja kiinnostava päähenkilö teki kertomuksista kiinnostavaa luettavaa. Arvostan myös, että kertomuksissa tyyli vaihteli ja kirja tuntui silti yhtenäiseltä romaanilta (vaikka yhtä hyvin sen voi lukea novellikokoelmana).

Sananen Kirja päivässä koko kuukauden -lukuhaasteesta: Hyvin sujuu tähän mennessä. Eilen oli kiireinen vapaapäivä, mutta koska olin aloittanut Bankin teoksen aiemmin, ehdin sen hyvin lukea loppuun. Nyt on sen verran töitä, että tämän päivän kirjan lukeminen menee iltaan, mutta olen sen jo kuitenkin valinnut.