Ostin kirjan!

Leikkimielisesti sanon usein, että voisin vetää kirjoja suoneen, sillä en vain saa niistä tarpeekseni ja käyttömäärät kasvavat kaiken aikaa. Olen myös kova ostamaan hyllyihini uusia lukutrippejä, usein enemmän kuin ehdin lukea, mutta en ole kuitenkaan vielä ongelmakäyttäjä.

Tänään kirjabloggaajien Osta normaalihintainen kirja -päivän kunniaksi ostin itselleni teoksen, jonka uskon laajentavan tajuntaani. Jaakko Hämeen-Anttila on hyvä kirjoittaja ja pidän sujuvalukuisista kulttuurihistoriallista tietokirjoista. Siksi en harmittele edes sitä, että ostin kirjan täydellä hinnalla kirjakaupasta.

Tämänpäiväisen tempauksen tarkoitus on nimittäin tuoda esille, että kirjabloggaajat eivät lue vain arvostelukappaleita tai osta kirjoja alennusmyynneistä ja antikvariaateista, ja samalla tukea kirja-alaa: kirjailijoita, kustantajia, kirjakauppaa ja muita alalla työskenteleviä. Nöyrästi tähän lisään, että myös minua itseäni, sillä työskentelen täysipäiväisenä freelancerina kirja-alalla. Ja sanon sen senkin vuoksi, että joku voi pahastua, että kehotan ihmisiä edes silloin tällöin ostamaan täysihintaisen kirjan.

Tämän idean takana on Marissa, jonka blogista löytyy lista kaikista tempaukseen osallistuvista kirjablogeista. Toivon mukaan tämäkin juttu sinne lisätään, vaikka olenkin tämän postauksen kanssa varsinainen Maija "Minulla oli liikaa muuta tekemistä" Myöhäinen.

Mie lainaan paljon kirjoja kirjastosta, hyvä niin, sillä kirjastolaitoksemme on aivan mahtava. Ostan myös paljon divareista, sillä kaikkien kirjojen suhteen en ole valmis ottamaan riskiä, että maksaisin täyden hinnan ja lisäksi kirjakaupoissa saattaa huonosti löytyä vanhempaa kirjallisuutta. Ostan myös nettikaupoista, jotka pystyvät yleensä antamaan paremman hinnan kuin kivijalkakaupat. Äitin kautta saan kirjoja ostettua (äiti maksaa) kirjakerhon kautta. Ja kun haluan uutuuskirjan heti, ostan sen Akateemisesta. Minua harmittaa, etten käy juurikaan pienemmissä kirjakaupoissa. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Arvostan niitä, mutta Akateemiseen on aina jotenkin liian helppo mennä.

Harmittelen myös, etten ostanut pienkustantamon kirjaa vaan uutuusteoksen suuren kustantamon luottonimeltä. Puolustelen sillä, että minulla oli mukana mieheni, joka niin kovasti halusi juuri tämän kirjan ja joka on jo pitkät pätkät ehtinyt lukea. Kirjasta tarkempi arvio, kun itsekin saan lukuvuoron.

Minulla on jostain syystä kova tarve puolustella ostostani, ja se varmasti johtuu siitä, että tiedän myös joidenkin pitävän pahana, että kirja-alalla työskentelevänä pidän vapaa-ajalla kirjablogia. Sekin koetaan vääränä, sillä kuulemma mainostan kirjaa. Lohduttaudun sillä, että olen kuitenkin blogissani kertonut työstäni ja siitä, etten arvio koskaan niitä kirjoja, joiden tekemisessä olen itse ollut mukana.

Mutta en halunnut lopettaa myöskään blogia, jonka kirjoittamisesta suuresti nautin, vain siksi, että pidän myös työstäni. Uskon myös lukijoihini, sillä tärkeintä on olla rehellinen ja sen luotan teksteistäni näkyvän. Vaikka minun piti kirjoittaa enemmän ostamisperusteista, halusin kuitenkin kirjoittaa sanan myös tästä olotilasta, jonka tämä tempaus sai minussa aikaan.

Ostin siis kirjan. Mainostan kirjan ostamista. Olen mukana kirjabloggaajien tempauksessa. Minusta ei ole paha sanoa, että kirjoja pitää myös ostaa, jotta niitä voidaan tehdä. Tiedän, että uusiakin tapoja kirjan ja alan pinnalla pysymisen vuoksi on keksittävä.

Otavan kirjakevät 2011

Eilen aamuvarhaisella askeleeni kuljettivat minut Otavan kevään lehdistötilaisuuteen. Istuuduin kiltisti takapenkeille oikeiden toimittajien lomaan ja jätin kirjailijoiden valokuvaamisen paremmin osaaville. Omat otokseni ovatkin sitten melko blogimaisia napsautuksia mm. Otavan ulko-ovesta. heh.

Ennen kirjailijoiden puheenvuoroja meille esiintyivät Kalle Ahola, Marzi Nyman ja Arttu Takalo. Myöhemmin keväällä Aholalta ilmestyy albumillinen Arto Mellerin (1956-2005) runoihin perustuvaa musiikkia. Trio esitti biisit Viattomuus ja Putsipoika. Minulle Arto Mellerin runot ovat vieraita, mutta toimivat minusta hyvin biisien lyriikkoina. Tämä innokas kirjabloggaaja heräsi viimeistään siinä vaiheessa kun Ahola kiekaisi komeasti Putsipojan kertosäkeen ilmoille. Meller oli muutenkin esillä kevätpressissä, sillä Martti Anhava on toimittanut Arto Mellerin proosatuotannon yksien kansien väliin. Tämä muhkea noin 700 sivun teos on nimeltään Pääkallolipun alla ja saimme kaikki tämän teoksen arvosteltavaksi. Palaan teokseen blogissani myöhemmin.

Olin jo etukäteen tutkaillut Otavan kirjakevättä ja löytänyt kiinnostavan kuuloisia kirjoja, mutta kun kuulin kirjailijoiden esittelevän omia teoksiaan, niin tuntui että melkein jokainen kirja olisi luettava. Itse kammoksun esiintymistä ja tunsin sympatiaa niitä kirjailijoita kohtaan, jolle ensiesiintyminen toimittajajoukkion edessä ei ollut helppoa ja toisaalta oli mahtava kuulla konkareiden naurattavan isoa joukkiota. Suurelle kirjafanille kirjailijoiden ja kirjaihmisten tapaaminen rinnastuu tunnelmaltaan mahtavaan rock-keikkaan.

Ajattelin tähän listata niitä kirjoja, jotka jäivät mieleeni tapahtumasta ja joita todennäköisesti tulen keväällä lukemaan:

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri. Ilmestyy 23.3
Teos on kirjailijan esikoisromaani, mutta hän on julkaissut tätä ennen pari kertomuskirjaa. Kirjassa kiehtoo etukäteen se, että tapahtumat sijoittuvat Irlantiin ja kirjailijan mukaan kehitysvammaisuutta käsitellään kirjassa uudella tavalla. Hän nosti myös esiin sen, kuinka päähenkilöiden on teoksessa nopeasti sopeuduttava uuteen tilanteeseen, nopean päätöksen takia. Minua kiinnostaa erityisesti nuorten naisten esikoisromaanit, joten toivon tämän olevan hyvä.

Antti Tuuri: Matkalla Euroopassa. Ilmestyy 1.4
Olen lukenut Tuurilta tähän mennessä vain yhden teoksen, mutta hän oli esiintyjänä ihan yhtä hurmaava kuin ensimmäisellä kerralla, kun olin häntä kuuntelemassa. Tuuri on kerännyt teokseen havaintoja Euroopan matkoiltaan ja sitä muutosta, minkä hän on nähnyt Euroopassa vuosikymmenten aikana. Hän ei pidä kauheasti lentokonematkustamisesta ja maiden havainnointi on helpompaa junasta käsin Interrail-passin avulla, voi jäädä aina pois mielenkiintoisessa paikassa ja jatkaa matkaa vaikka seuraavana päivänä. Lukijalle hän jättää ratkaistavaksi sen, mikä teoksessa on totta ja mikä on ollut tarinankertojan mielestä vain mukava juttu kertoa.

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri. Ilmestyy 18.3
Tämä kirja ei kiinnostanut minua etukäteen, mutta kirjailija oli niin hauska esittäessään kirjan juonirunkoa ja sieltä täältä teoksesta poimittuja aiheita, että nostin sen tähän virtuaaliseen luettavien pinoon. Jokin kirjan hullunkurisessa juonenkehittelyssä kiehtoi, vaikka olin vähän tuominnut kirjan pelkän nimen perusteella. Kirja kertoo tylsästä opettajasta, joka vastaa aina kuulumisia kysyttäessä kertomalla oman miehensä ja lapsensa tekemisistä. Hänelle kun ei itselleen kuulu koskaan mitään, kunnes hänestä tulee yhdessä yössä julkkis ja puolueiden kosiskelema kansanedustajaehdokas. Lopulta hän päätyy julkisen palvelun ministeriksi, jonka tehtävänä on siirtää kaikkien suomalaisten julkiset palvelut nettiin.

Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Ilmestyy 24.3
Hämeen-Anttila haastaa teoksellaan kaikki kirjoja lukemattomat teinipojat kirjansa äärelle. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Lähi-idän eroottisista tarinoista, mutta käsittelee myös muuta kulttuurihistoriaa avioliitosta, avioeroista, lääketieteestä ja kulttuurista. Kirjasta voi poimia eroottisia lukuvinkkejä ja päästä kauniiden kuvien kautta Lähi-idän flirttailevampaan maailmaan. Kirja on kevyt versio akateemisemmasta teoksesta ja tutkimuksesta, joka on vasta tuloillaan. Mielenkiintoni herätti kuitenkin se, että Hämeen-Anttila kertoo kirjassaan haastavansa länsimaalaisten mielikuvia Lähi-idästä ja kuinka ajattelemme olevamme aina kulttuurisesti toistemme vastakohtia.

Elisabeth Aro: Sisar. Ilmestyy 16.3
Kirja on historiallinen tarina sisällissodan melskeistä Helsingissä. Se on samalla myös päähenkilö Ellenin kasvukertomus, sillä vaikka hän työskentelee Diakonissalaitoksella, hän ei ole mikään tyypillinen sisar-oppilas. Kirjailija kertoi kirjoittaneensa teokseen myös lapsen näkökulmaa ja kiinnostaa lukea, että miten tämä toimii. Toisena päähenkilönä on sisällissodan aikainen Helsinki ajankuvauksineen.

Toki minua kiinnostaa myös käännöskirjallisuus ja muutama muukin kirja, mutta nämä nostin esiin, koska kirjailijat olivat itse paikalla. Lukemisiin. :)