Minun on oikeasti vaikea löytää Karkumatkasta hyvää sanottavaa, enkä ole edes olemassa ylikriittinen lukija. Olen helposti lämpeävä, pidän erilaisista tyyleistä ja arvioin usein kirjoja juuri lajin, tyylin ja kokonaisuuden osana. Nyt tuntuu jopa typerälle sanoa, että tässä teoksessa mätti kaikki.
Kieli olisi ollut tappavan tylsää, ellei sitä olisi rosouttanut töksähtelevä dialogi ja rumat sanavalinnat. Joku maksaa 70ekiä, asioista ei ota erkkikään selvää, jukopliut, helkkari... Helppolukuista, mutta ei anna oikeastaan mitään. Olen novellien, lyhytproosan ja muiden lyhyiden tekstimuotojen ystävä, joten en tarvitse sivutolkulla kuvailua ympäristöstä, henkilöistä ja tunnelmasta, jotta kokisin lukevani jotain syvällistä ja tärkeää. Mutta katkonaiset, muutaman rivin kappaleet vailla mitään kiinnostavaa substanssia, lähinnä ärsyttävät. Miksi on menty siitä, mistä aita on matalin. Tylsää, suoraviivaista kerrontaa, jossa ainoa pakotie henkilöiden jonninjoutavasta dialogista on päästä hetkeksi päähenkilön pään sisälle, kun tämä muistelee sisarustensa luonteenpiirteitä, jolla yritetään rakentaa teoksen toiselle puoliskolle jotain pohjustusta.
Henkilöhahmojen syventäminen ja sisarusparven suhteiden kuvaaminen on kuitenkin niin hätäisten ja tunneköyhien langanpätkien varassa, joten teoksen alleviivattu "ah, näin vietämme aikuisina hetken sisarustemme kanssa hullutellen ja lopulta ymmärtäen, kuinka paljon tämä viiden minuutin seikkailu meitä ihmisenä on taas kasvattanut" -idea lähinnä haukotuttaa.
Jääkö minulta nyt joku ymmärtämättä? Kyllä kai kepeä kirja voi silti olla merkittävä ja edes vähän älykäs. Ostin Karkumatkan alkusivujen perusteella, sillä ihastuin aluksi päähenkilön pirullisiin kommentteihin, kun hän piikittelee kälyään automatkalla kohti sukujuhlia. Ensimmäiset 60 sivua onkin tätä samaista automatkaa ja loppuosa neljän sisaruksen "karkumatkaa" näistä tylsistä sukujuhlista, ja näinä parin päivän aikana he kohtaavat vaikka mitä "seikkailuja".
Eli: Ensimäiset 60 sivua esitetään sitä, kuinka sisarukset ovat lopulta sivistyneitä mutta hulluttelevia, toisiinsa kiintyneitä vaikka luonnollisesti toisiaan täydentäviä, huumorintajuisia, rentoja, sanavalmiita mutta osaavat hillitysti pitää tämmöiset vastakkainasettelut vain omana tietonaan. Kaikkea sitä, mitä autossa räksyttävä käly ei ole. Viimeiset 60 sivua kerrotaan sitten siitä, kuinka typeriä miehiä maaseudulla voi kohdata, kuinka jokainen sisarus on kuitenkin valinnut oman tiensä, kuinka osuvasti perheen kuopus oli osannut valita ipodiin musiikin.
Kiitän kuitenkin kannesta, sillä siitä sai kuvan, mitä näkymiä olisin auton ikkunasta katsellut, mikäli olisin joutunut karkumatkalle heidän kanssaan.
Osana novellikokoelmaa, ehkä. Itsenäisenä romaanina tuomioni on jyrkempi. Älä aloita tästä Gavaldasta!
Gummerus, 2010
Suomentanut: Lotta Toivanen
120s.
Minä pidin tästä, mutta en niin kovasti kuin esimerkiksi pidän Kimpassa ja Viiniä keittiössä kirjoista.
VastaaPoistahttp://jarjellajatunteella.blogspot.com/2010/08/anna-gavalda-karkumatka.html
Sisältöä olisin kaivannut lisää ja ns. vähän lihaa luiden ympärille henkisesti päähenkilöiden suhteen. Toisaalta lyhytproosan tarkoitus on kai tässä ollakin sellainen kevyempi, eikä niin syväluottaava, kenties?
Mutta Gavalda jakaa mielipiteitä, toisista hän kirjoittaa tylsääkin tylsemmin kun taas osa tykkää kovastikin. Itse tykkään, mutta en kaikista hänen tuotoksistaan kuitenkaan.
Heh, kuulostat ihan kimpaantuneelta ja närkästyneeltä. Ja saahan ollakin, jos tuntuu, että kirjailijan rima on ollut liian matalalla ja tulee olo, ettei lukijaa kunnioiteta.
VastaaPoistaEn ole lukenut tätä kirjaa, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata. Tuon "ah näin vietämme" -tekstinäytteen perusteella tuli sellainen olo, että ehkä tässä on haettu ironista otetta, mutta ei ole onnistuttu? Tämä ei ole kuulostanut houkuttelevalta kirjalta aiemminkaan, mutta nyt ei ainakaan.
Minullakin oli suuria vaikeuksia Gavaldan Lohduttajan kanssa ja sen jälkeen en ole hänen kirjoihinsa koskenut. Susan mainitsemat teokset ovat minusta ihan viihdyttäviä, sellaista pienimuotoisen sympaattista helppoa lukemista.
Niin paljon kuin pidinkin mm. Kimpassa- teoksesta, en ole tohtinut edes tarttua tuohon Lohduttajaan, vaikka se hyllyssä on pitkään ollutkin ;)
VastaaPoistaSusa, meinasin sulta juuri lainata yhden kohdan, joka kuvasi täysin omia ajatuksiani. Siitä syvällisyydestä, jota olisin kaivannut henkilökuvauksiin ja tarinaan lisäksi.
VastaaPoistaEhkä olin liian julma ja aionkin kokeilla aiempia Gavaldoja. Tämä jätti vain niin kylmäksi, että halusin rehellisesti purkaa tämänkin lukukokemuksen. :)
Tiedän vain Kimpassa-elokuvan. :)
VastaaPoistaGavalda tosiaan jakaa lukijoitaan. Minä pidin tästä kovasti, samoin kuin hänen muusta lyhytproosastaan, mutta Kimpassa oli mielestäni pitkäveteinen (elokuvana se on ihana, niin ranskalainen). En sinänsä ole Gavaldan suuri ihailija. Hänen kirjansa ovat helposti unohtuvia pieniä välipaloja, sopivaa lukemista vaikka bussiin ja sellaisenaan ihan hyviä.
VastaaPoistaLuin tämän heinäkuun helteillä 2010, ja olin lukuhetkellä juuri lähdössä lomamatkalle. Se varmasti osaltaan vaikutti siihen, että kirjan (mielestäni) fiksu kepeys upposi minuun.
Gavaldalta ei kannata lukea mitään muuta kuin esikoisteos "Kunpa joku odottaisi minua jossakin". Kaikki loput on olleet ihan kammottavia, vaikka olenkin ne läpi kahlannut. Viiniä keittiössä vielä menetteli, vaikka olikin novelleihin verrattuna jotenkin... ylipitkä omaan ideaansa nähden ja kimpassa oli kuin harlekiini kaikkine kamaline kliseineen. En taida vaivautua tuota uusinta edes mielenkiinnosta selailemaan.
VastaaPoistaMinä en ole vielä Gavaldaa lukenut, mutta kaksi kirjaa odottaa hyllyssä (Kimpassa ja muistaakseni Viiniä keittiössä), joten jossain vaiheessa kokeilen. En ole yleisesti ottaen ranskalaisen kirjallisuuden suurin ystävä.
VastaaPoistaGavalda jakaa mielipiteet ilmeisen ja harvinaisen tehokkaasti. Luin aiemmin tänään tästä Satun arvion kommentteineen, ja moni oli pitänyt kirjasta kovasti.
Sitten ihan muu asia, jota minun on pitänyt kysyä sinulta kauan: Mitä oikeastaan tarkoittaa tuo (pohjoissuomalainen?) ilmaisu "olla olemassa" - siis esimerkki tekstistäsi "enkä ole edes olemassa ylikriittinen lukija"? Onko se vain toinen tapa sanoa "olla" (enkä edes ole ylikriittinen lukija), vai onko sillä joku lisämerkitys? Kyselee aina kielestä ja murteista kiinnostunut -77. :)
En ole Gavaldaa lukenut minäkään, mutta tämä postaus vahvisti mielikuvaani, joka on syntynyt hänen kirjojaan selaamalla.
VastaaPoistaGavalda ei tunnu missään nimessä olevan minun juttuni, joten taidan pitää näppini irti siitä jatkossakin :D
Heh, naamani oli virneessä koko arviosi lukemisen ajan. :D Miten se voikin aina olla niin hauskaa kun joku on oikein kunnolla tympääntynyt kirjaan ja antaa tulla täyslaidallisen? :)
VastaaPoistaLuin siis tämän juuri itsekin ja pidin paljonkin, mutta näin eri tavoin ne asiat vaan välillä näyttäytyvät! :)
Satu, luin teidän kaikkien arviot ja ajattelin, että laitan ne tähän mukaan, koska löysin paljon hyviä ja positiivisia arvoita teoksta. Mutta sitten tuohtuneena unohdin sen. :)
VastaaPoistaKaroliina, en uskalla ottaa kantaa murteen kannalta, vaan voipi tuo olla myös kankeaa kielenkäyttöäni. En ole sanoja miettinyt. Se vain luontevasti tuli tuohon, mutta nyt kun mietin, niin onhan se aika erikoinen muoto.
Mukavaa, että kirjat ja kirjailija jakavat mielipiteitä, sillä silloin niistä myös keskustellaan. Aion lukea tuon Kunpa joku odottaisi minua jossain ja kokeilen, josko se sopisi minulle paremmin.
VastaaPoistaPidin (lyhyt)novellikokoelmasta Kunpa joku odottaisi minua jossakin, mutta Gavalda romaanit eivät ole jaksaneet innostaa. En muista minkänimistä romaania kokeilin, mutta pari sivua riitti minulle :).
VastaaPoistaHanna, tuo ilmaisu kiinnostaa minua nyt tosi paljon. :) Olen ennenkin kuullut sen suustasi, eikä se ole kankea. Mutta se siis tosiaan tarkoittaa "vain" olemista? Jatkan kielellisiä tutkimuksia. :)
VastaaPoistaHanna, kiitos tästä aamupäivän hymystä. Kiva arvio, virkistävää lukea välillä tällaistakin. Kaikesta ei aina tarvitse pitää.
VastaaPoistaMinä itse pidän Gavaldasta, ainakin hänen novellikokoelmastaan Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Kimpassa ja Viiniä keittiössä olen lukenut ja niistä pidin sillä tavalla kohtalaisesti. Mietin nyt kuitenkin vielä, että jaksanko lähteä tähän. :)
Piristävä arvio. Kiitos tästä! Luin Karkumatkan viime syksynä tosi nopeasti eikä se jättänyt mitään ihmeempiä muistijälkiä. Työkaverini sitä silloin kehui ja muistan ihmetelleeni, että miksiköhän. Olihan Karkumatka ok välipalakirjana, muttei tosiaan mitään suurta ja merkittävää.
VastaaPoistaKimpassa ja Viiniä keittiössä olivat mielestäni ihan hyviä. Kunpa joku odottaisi minua jossakin olen myös lukenut joskus ja muistaakseni pidin siitä.
Kumma juttu, minut kirja tempaisi mukaansa niin tehokkaasti että luin sen kirjastossa saman tien. :)
VastaaPoistaArviosi huvitti minua kovasti, varsinkin kun olin itse suunnilleen yhtä närkästynyt ainoan lukemani Gavaldan (Kimpassa) jälkeen. Varsinkin töksähtelevä dialogi kuulostaa liiankin tutulta.
VastaaPoistaHauska arvio, kiva lukea kerrankin rehellisesti ärsyyntynyt kommentti. Kimpassa-kirjaa yritin joskus lukea, mutta sen tyyli ei napannut todellakaan yhtään. Karkumatkan taas tulin lukaisseeksi vähän Pekan tapaan eli kun luin ekat sivut kirjastossa, siinä vedossa meni se loppukin. Tykkäsin, minusta se oli hauska - idea viehätti alun perin, karkuun jostain tylsästä velvollisuudesta. Kevythän se oli, mutta niin pitikin. Eli paras ja ainoa lukemani Gavalda, muita en usko lukevanikaan, koska uskon niiden olevan enemmän sitä "muka- syvällistä" Kimpassa-linjaa.
VastaaPoistaLuin tätä jokin aika sitten ja huolimatta todella pienestä sivumäärästä, en lukenut kirjaa loppuun. En myöskään pitänyt kirjasta, eikä se onnistunut pitämään otteessaan. Kirja oli ensimmäinen Anne Gavaldan kirjani, joten kirja saa varmaan välttelemään kirjailijan muitakin teoksia.
VastaaPoistaOlen miltei joka lausetta myöten samaa mieltä kanssasi. Tai oikeastaan en edes "miltei", vaan todella olen. Muistan miten järkyttynyt olin kun luin tämän Gavaldan joskus kesällä. Aivan järkyttävää tekstiä. Aloin jopa ihmetellä, miksi ihmeessä se on suomennettu, (vaikka Gavaldaa onkin, nimi ei pelasta surkeaa tarinaa).
VastaaPoistaGummerus julkaisee ihanan paljon ranskalaista kirjallisuutta, mutta yleensä se on ollut suhteellisen tasokasta. "Karkumatka" oli kyllä pohjanoteeraus kummaltakin G:ltä!
Aivan ihastuttavaa, miten osa on niin järkyttynyt kirjasta ja osa taas piti tästä todella paljon. Tämä jopa saa minut itse innostumaan kirjasta, pitäähän se nähdä mikä saa aikaan tällaisen tunteiden jaon!
VastaaPoistaKaroliinalle taas murre-kommentista sen verran, että en voisi kutsua tätä lappilaiseksi sanonnaksi "olla olemassa", mutta samalla se tuntuu niin tutulta enkä ikinä olisi itse pysähtynyt sitä miettimään. Erilaisuus on rikkaus siksi, että oppii toisista mutta myös toisten kautta itsestään. :) Kiitos siis sinulle tarkasta havainnosta!
terv. Lukija Lapista
Tuo murreilmaisu (?) alkoi kiinnostaa minua niin paljon, että laitoin siitä kyselyn Facebookiin. :D
VastaaPoistaMietin, että olisikohan tuo "olla olemassa" jonkinlainen vahvistava ilmaisu, että joku todellakin on. Hauskaa, koska en ollut tietoinen itse tästä oudosta sanasta. Jurikin sanoi juuri, että hän on oppinut sen minulta.
VastaaPoistaVuoden paras arvio!
VastaaPoistaEn ole lukenut tätä, mutta kaikki muut suomennetut teokset Lohduttajaa lukuunottamatta ranskaksi. Kimpassa oli alkuperäiskielellään loistava, Lohduttaja tylsä, muut siltä väliltä.
Myös minä liityn valituskuoroon: Karkumatka oli minusta tympeä kirja, jossa hyvää oli lähinnä lyhyys. Kimpassa oli aikanaan nautinto, joten siihen kannattaa tarttua.
VastaaPoistaVoisiko olla, että käännös ei ole tavoittanut Gavaldan tekstin tasoja? Luin kirjan ranskaksi ja ainakin nuo suomenkieliset esimerkit postauksessa tuntuvat todella kaukaisilta...
VastaaPoista