TTT – Minna Canth

Top Ten Tuesday keskittyy tänään päivän sankariin eli Minna Canthiin. Tänään on myös tasa-arvon päivä ja aloitinkin aamuni kirjaamalla nimeni kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

1.
Minna Canthin teokset ovat aika takuuvarmoja klassikkonautintoja, jos nyt oikeasti voi puhua nautinnosta, kun tuntuu niin sydänalassa ja itkettää. Hänen tekstinsä koskettaa yhä, enkä toivo koskaan niin kyynistyväni, että ihmisten eriarvoisuudesta lukiessani ei pahalta tuntuisi.

Siispä ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni Canthista, on se yksi kesä, kun luin putkeen hänen kirjojaan ja itkeskelin lattianrajassa sitä, kuinka kurja maailma on. Kuulostaa aika suureelliselta, mutta joskus on hyvä saada kunnolla tehoja lukukokemuksesta. Canth vain koskettaa kerta toisensa jälkeen. Hän myös kiukuttaa, sillä toivoisin että edes kerran joku mieshahmoista saisi kunnolla turpaansa. Tai edes kunnon tervaa ja höyheniä -löylytyksen.

2.
Hän oli naisten ja vähäosaisten asialla. Ja aiheutti ajatuksillaan ja kirjoituksillaan paheksuntaa. Omasta uskostaan huolimatta kannatti uskonnonvapautta. Seitsemän lapsen leskirouva, kauppias, kirjailija, yhteiskuntavaikuttaja. Aika tehopakkaus!

3.
Näytelmät. Vaikka niissä onkin mukana julistusta ja tendenssikirjoittamista – joita yleensä kavahdan, jos sellaiseksi tunnistan – ovat ne silti väkeviä tarinoita ja toivoisin näkeväni ne joskus lavalla.

Erityisesti Työmiehen vaimo ansaitsee näytelmistä maininnan. On arveltu, että näytelmä ja sen suosio sai aikaan sen, että laki miehen omistusoikeudesta vaimon työansioihin joitakin vuosia myöhemmin kumottiin. Tämä oli Canthin tavoitteitakin ja mistä syistä se silloisia katsojia ja lukijoita ärsytti, niin mie ihan kihisin kiukusta, kun Risto ryypiskeli Johanna-rievun rahat.

4.
Minna Maijalan väitöskirja Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa. Tätä luen aina välillä, sillä niin kuin pidän Canthin omien tekstien lukemisesta, pidän myös niiden analyysien lukemisesta.

5.
Hanna. Eikä johdu vain siitä, että kannan samaa nimeä kuin novellin päähenkilö. Sen on sanottu edustavan ranskalaisen naturalismin huippua Suomessa, erityisesti tympeän loppuratkaisun vuoksi. Werner Söderström kieltäytyi julkaisemasta tarinaa, sillä ennakkoarvosteluissa oli moitittu teosta liiallisesta siveettömyydestä ja jumalanpilkasta. Onneksi rohkeampi kustantaja teokselle löytyi.

6.
Tuotannossa näkyy monia sen ajan kirjallisuuden in-ilmiöitä: ajan lääketieteelliset uskomukset hysteriasta, yhteiskunnallisten olojen vaikutus ihmisten mahdollisuuksiin selvitä elämässään, rikoksen ja rangaistuksen suhteuttaminen toisiinsa, psyykeen kuvaus ja elämän varjopuolien esiin nostaminen.

7.
Salakari on Rouva Bovaryn suomalainen maaseutuserkku.

8.
Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa "langenneita naisiaan" näiden lasten kautta.

Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa -teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

9.
Minna Canthin kirjeet, jotka ovat sekä sisällyksensä että tyylinsä puolesta erityisen kiinnostavaa luettavaa.

Kirje Teuvo Pakkalalle maaliskuussa 1892:  

"Ja teidän myötätuntoisuutenne heitä kohtaan tarttuu myöskin lukijaan. Siinä juuri kirjallisuuden tärkein tehtävä: opettaa meitä tuntemaan ja rakastamaan toinen toisiamme."

10.
Katjan versio Anna-Liisasta.