Peter Franzén: Tumman veden päällä

"Koitan kuulostella, jos erottaisin äänestä, onko isä juonut."

Kuva

Peter Franzénin omaan elämään pohjautuva teos Tumman veden päällä (Tammi, 2010) alkoi kiinnostamaan minua kun kuulin kirjailijan haastattelun Helsingin kirjamessuilla, Hesarin esikoiskirjafinalistien esitellessä teoksiaan. Franzén kuvaili saamaansa palautetta yllättyneen positiiviseksi ja monet ovat tulleet sanomaan hänelle, että en olisi uskonut että osaat näyttelijänä kirjoittaa näin hyvän kirjan. Monet kysymykset pyörivät myös omaelämänkerrallisen aineksen ympärillä ja tuntui että monet lukijat, jotka Franzénia olivat lähestyneet, olivat ottaneet teoksen todellisena muistelmateoksena.
Ajattelin lukiessa, että tunnelmat ja monet tarinat ovat varmasti tuttuja kirjailijan omasta lapsuudesta ja valittu näkökulmatekniikka, 6-vuotiaan Peten asettaminen näyttämön keskiöön ja kertojaksi toimi kirjassa todella hyvin, mutta siitä huolimatta en lukenut kirjaa muistelmina. Kuinka moni meistä muistaa oikeasti keskusteluja ja tapahtumia veden kirkkaasti lapsuudesta? Tottakai teos on pääosin fiktiivinen.

Nautin tämän kirjan lukemisesta, sillä kirja imaisi mukaansa ja kertoja tuntui todella uskottavalle. Pete esittää päiviensä kulun lapsen näkökulmasta, mutta kirja ei silti ole tippaakaan lapsellinen. Pikemminkin melko paljas, lakoninen ja ilmava. Teokseen ei ole tungettu liikaa aineksia ja vaikka lukijalle selviää pian että Peten isä(puoli) käyttäytyy humalassa erittäin aggressiivisesti ja perhe joutuu näitä raivokohtauksia pakenemaan mummolaan, vaikka keskellä yötä, niin väkivallalla ei kirjan sivuilla mässäillä. Uhkaa ei myöskään pidetä jatkuvasti yllä ja romaanin henkilöhahmot ovat monipuolisia, eivätkä yhden luonteenpiirteen tai -vian vankeina. Vaikka kirja on tummansävyinen, se ei missään tapauksessa ollut mustavalkoinen. Voimallinen tapa esittää sävyjä ja tunnelman vaihtumista on kuvata se Peten ruumiillisina tuntemuksina, kuinka lapselle tulee pissahätä tai kipu mahaan, kun elämässä tapahtuu yhtäkkisiä myllerryksiä. Lukija pakotetaan näkemään asiat lapsen kannalta, jolla on vähän työkaluja käsitellä asioita, mutta joka jaksaa silti arjessa touhuta ja innostua uusista asioista.


Tumman veden päällä -teoksen tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Keminmaalle, mutta Pete matkustaa välillä oikean isänsä luo Helsinkiin tai käy Ruotsin puolella vanhempiensa kanssa hakemassa halvempia elintarvikkeita. Itse olen syntynyt 80-luvulla Ruotsin rajan läheisyydessä ja muistan myös millaista oli ostaa lapsena suklaatupakoita, niitä samoja, joista Petekin kirjassa haaveilee. Mietinkin, että kuinka outoihin asioihin sitä kirjaa lukiessa saattaa kiinnittyä. En onneksi ymmärrä Peten tavoin, sitä varovaisuutta, miten lapsi toimii alkoholistiperheessä, mutta huomasin monesti miettiväni omaa lapsuuttani ja vaikka sitä jännittävää karkkihyllyä Ruotsissa.

Franzén on tekemässä toista teosta ja lupasi kirjamessuilla ettei siihen mene kuutta vuotta, kuten esikoisen kanssa. Kirja tuntuikin hyvin taitavalle ja hiotulle kokonaisuudelle, sen menettämättä sitä kihelmöivää särmää. Ei leikitty aikatasoilla, ei eri kertojien välillä, tyyli pysyi samanlaisena koko kirjan läpi ja kielikin oli tavanomaista, eikä uudissanoja löydetty. Tarina oli hyvä, eikä siihen tarvittu sen kummempia sirkustemppuja. Elokuvamaailmallisuus tuli silti mieleeni kun monesti luvun kohtaukset loppuivat niin kuin lukijaa kuljetettaisiin kameran avulla johonkin mikronäkymään. Suuren tunteellisen hetken jälkeen kuvaillaan Peten kellonviisareita. Kirjasta saisi hyvän elokuvankin aikaiseksi.

Peter Franzén: Tumman veden päällä
Tammi, 2010
Sivuja: 319