30.4.2011

Huhtikuun luetut + tunnustuksia

En ole ehtinyt enää viikoittain merkitä luettuja kirjoja, joten siirryin toimivampaan ratkaisuun listata luetut kuukauden välein. Petja pääsee esiintymään näissäkin raporteissa silti pääroolissa. Sainkin Linnealta haasteen tehdä 7 tunnustusta itsestäni, mutta olen sellaisen tehnyt jo aiemmin. Siispä tällä kertaa näytän seitsemän kuvan kautta Petjan elämää.
Lisäksi: HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!!



Huhtikuussa luettu proosa:
- Olli Jalonen: Poikakirja (Otava, 2010)

Oli mielestäni todella hyvä kirja ja ehdolla kuukauden parhaaksi kirjaksi. Tämä kuitenkin sijoittuu kuukauden alkupäähän, joten moni klassikko on sen jälkeen jäänyt enemmän pyörimään päähäni.

- Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija (Otava, 2011)

Luin tämän viimeisenä teoksen kritiikkikurssillemme ja tämän kanssa täytyy myöntää, että tunnistin että teos on hyvää ja raikasta nykykirjallisuutta, mutta ei silti kuitenkaan minun makuuni. Ei missään nimessä huono teos, mutta ei saanut kiinnostumaan kirjailijan muista teoksista.

- Antti Leikas: Melominen (Siltala, 2011)

Tätä pyörittelin useampaan otteeseen, sillä tein teoksesta pienimuotoisen kritiikin ainejärjestömme lehteen. En voinut aluksi uskoakaan, että pitäisin teoksesta niin paljon. Olin lukenut ristiriitaisia tulkintoja teoksesta, mutta pääosin hyvin kiittäviä arvioita. Teos oli todella mielenkiintoisesti rakennettu ja sen unikuvissa oli aika paljon yhteistä Yli-Juonikkaan teokseen, jonka luin tätä ennen.

- Juhani Aho: Yksin (Wsoy, 1890, Project Gutenbergin kautta)
- Juhani Aho: Helsinkiin (Wsoy, 1893, Project Gutenbergin kautta)

Juhani Ahon pariin on aina ihana palata. Olen molemmat teokset lukenut aiemminkin, mutta nautin näistä lyhyistä tarinoista valtavasti. Luin molempia osaksi lukulaitteen avulla, mutta omistan molemmat myös kirjoina, joten selailin niitä myös ennen tenttiä. Kävin torstaina 28. päivä Ateneumissa katsomassa Realismi ja naturalismi-näyttelyn ja siellä oli näytteillä molemmista teoksista alkuperäiskäsikirjoituksesta otteita. En saanut Ahon käsialasta yhtään selvää, mutta hienohan näitä teoksia oli lukea sekä lukulaitteen että alkuperäiskäsikirjoitusten kautta.

- Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa (Otava, 2011)

Antti Tuurin matkakirjan sain nopeasti ahmaistua tenttikirjojen välissä, sillä se oli erittäin hauska ja nopealukuinen teos. Haluaisin lukea muitakin Tuurin matkakirjoja.

- Henrik Ibsen: Nukkekoti (Wsoy, 2009, 1879 alunperin)
Ihana näytelmä, jolla on mielenkiintoinen loppuratkaisu. Tällaisia tenttikirjoja lukee mielellään.

- Santeri Alkio: Puukkojunkkarit (Wsoy, 1894, Project Gutenbergin kautta)

Tämän luin lopulta selaillen loppuun, en vain lopulta ollutkaan niin kiinnostunut morsiamen "ryöstöstä" ja häjyjen uhittelusta.

- Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Kirja on vaikuttanut moneen suomalaiseenkin aikalaiskertomukseen naisen psykologiasta ja avioliitosta. Yleensä pitkästyn viipyilevissä kuvauksissa, mutta tässä kuvailtiin arkea mielenkiintoisesti. Emma ei ole mikään lukemistoni lempihahmo, mutta ei hän myöskään vihastuttanut. Sellainen romanttinen hupsu.

- Kauppis-Heikki: Laara (Project Gutenbergin kautta)

Yllätyin tästä. Oli mielenkiintoista lukea oikein naturalistinen teos, jossa päähenkilön pään sisälle ei menty ollenkaan. Psyykettä kuvattiin ympäristön kautta, jos kuvattiin ollenkaan. Laara oli häikäilemätön, suomalainen femme fatale, joka nousi ns."säärtä pitkin" talolliseksi. Hän ei välittänyt lopulta edes omista vanhemmistaan, kun he joutuivat köyhäin taloon. Kuolemaa kuvattiin tarkasti, mutta teos ei ollut silti yhtään ahdistava.
Eipä sillä, että tämä nyt olisi jonkinlainen hyvyyden määre, olla olematta ahdistava. Kaikenlaiset tunteet ovat lukiessa hyväksi, mutta tässä nautin siitä, ettei kenestäkään tarvinnut oikeastaan pitää.

- Minna Canth: Köyhää kansaa (Project Gutenbergin kautta)
- Minna Canth: Kauppa-Lopo (Otava, 1964)

Canth on mestari. Hän kuvailee niin taitavasti huonompiosaisten tunteita ja elämää, etten voinut mitään sille, että jälleen liikutuin. Olen aiemmin lukenut paljon Canthin teoksia ja oli mukava palata taas tuttujen tarinoiden pariin. Luimme lukupiiriin vähän aikaa sitten Anna Liisan ja lisäksi selailin myös Salakaria ennen tenttiä. Olen nämä kaikki lukenut aiemmin, mutta näihin ei vain millään kyllästy. Niitä voi lukea joka kerta vähän eri lailla, keskittyen kurjuuden kuvaukseen, naisten oloihin, rikokseen ja rangaistukseen, lapsiin jne.

Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa langenneita naisiaan lasten kautta. Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa-teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

- Iida Rauma: Katoamisten kirja (Gummerus, 2011)

Tämä teos on vielä kesken, mutta saan varmasti luettua tänään ja teen siitä sitten tarkemmin arvion blogiini.

Tietokirjallisuus:
- Riikka Rossi: Särkyvä arki (Gaudeamus, 2009) (osin)
- Minna Maijala: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS, 2008) (osin)
- Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala: Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2008)
- Lasse Koskela & Lea Rojola: Lukijan ABC-kirja (SKS, 1997)

Näistä suosittelisin luettavaksi kaikkia muita paitsi Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä, niille joita kiinnostaa selkokielinen kirjallisuudentutkimus. Poissuljettu teos on näistä vaativin ja artikkeleiden hahmottaminen mielestäni vaatii kirjallisuuden opintoja, vaikka esitteleekin peruskäsitteitä. Rossin Särkyvä arki esittelee lähinnä naturalistisia teoksia, niiden piirteitä ja suhdetta aikaan ja toisiinsa. Se oli tenttikirjaksi erittäin helppolukuinen. Ateneumin näyttelyssä oli mielenkiintoista katsella maalauksia ja valokuvia, kun oli lukenut tämän teoksen. Maijalan väitöskirja on keskittynyt Canthin teoksiin ja koska pidän niistä valtavasti, oli minusta erittäin mielenkiintoista lukea niistä tarkempaa analyysia. Lukijan ABC-kirja esittelee kirjallisuudenteorioita eri aikoina ja niiden suhdetta toisiinsa. Biografisesta tutkimuksesta feministiseen kirjallisuudentutkimukseen. Jos tästä tehdään joskus uusintaversio, niin toivoisin ekokritiikin lisäämistä teokseen.

Sarjakuvakertomukset:
- Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (Wsoy, 2007)
- Yoshihiro Tatsumi: Good-Bye
- Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika (Jalava, 1985)
- Marc-Antoine Mathieu: Alkuperä (Like, 1991)
- Marc-Antoine Mathieu: Prosessi (Like, 1993)
- Posy Simmonds: Gemma Bovery 
- mm.Apostolos Doksiadis: Logicomix. Nerouden ja hulluuden rajalla. (Avain, 2010)
- Kallio & Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä nuorten naisten maailmasta. (Arktinen Banaani, 2010)
- Craig Thompson: Blankets (2003)

Näistä yksi yllättävimmistä on Logicomix. Matematiikkaa ja logiikkaa on kuvattu niin että humanistikin ymmärtää. :) Tästä enemmän omassa arviossa. Kolme varjoa oli todella kauniisti piirretty ja kuvaustyyli vaihteli useita kertoja. Japanilaisista sarjakuvista teen erillisen postauksen, sillä haluan esitellä myös ainoan mangasarjakuvakokoelmani. Parhaaksi silti valitsen Craig Thompsonin Blanketsin, sillä se on omaelämäkerrallinen kuvaus Thompsonin nuoruudesta uskovaisessa perheessä ja hänen ensirakkaudestaan. Kauniilla tavalla kuvattu ristiriitaa, miten jumalan ankaruus yhdistyy omiin haluihin ja mielitekoihin nuoren miehen mielessä. Valitsen tämän teoksen myös kuukauden parhaaksi kirjaksi.

21 kommenttia :

  1. Petja on aivan syötävän suloinen:) Hyvää vappua sinulle Hanna!

    VastaaPoista
  2. Kiitämme Petjan kanssa molemmat. Hyvää vappua sinullekin!!!!

    VastaaPoista
  3. ihana petja!! tuun kylään joku päivä

    VastaaPoista
  4. Vastavierailulla blogissasi :) Oih, sinä näemmä saat lukea kirjoja ihan "työksesi"... Hauska tuo kuva, jossa Petja istuu pahvilaatikossa!

    VastaaPoista
  5. Oletpa ollut ahkera! Kiva myös kun vinkkasit noista teoreettisista kirjoista, voisikin vähän virkistää muistia ja oppia uuttakin. Sattumalta olin Ateneumissa keskiviikkona :) Olikin aivan UPEA näyttely´! Ja sopi sinun kuukauteesi aivan loistavasti.

    Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
  6. Oijoi, Petja on aivan ylisuloinen!! <3 Mahtavia kuvia, ihastuin erityisesti kahteen ensimmäiseen. Petjan turkki näyttää ihan silkkisen pehmeältä...

    Kiitos Tuurin matkakirjan esittelystä! Odottelen kirjaa kirjastosta ja oli mukavaa lukea että olit pitänyt kirjasta. :)

    VastaaPoista
  7. Hauska kun sanoit, että Alanko-Kahiluodon ja Käkelä-Puumalan kirjan lukeminen edellyttäisi kirjallisuudenopintoja, kun se oli vielä kymmenisen vuotta sitten yleisen kirjallisuustieteen pääsykokekirjana :). Ja kyllähän siitä annettiinkin palautetta, ettei se ole ihan paras pääsykokekirja vaikka monipuolinen katsaus aiheeseen onkin.

    Tuo Maijalan väikkärin aihe kiinnostaa minuakin ja olen kirjaa selannut. Myös Rossin teosta olisi kiva lukea.

    Hyvää vappua myös sinulle ja suloiselle kissallesi!

    VastaaPoista
  8. Mahtava lukukuukausi sinulla takana!

    Minusta on nyt kyllä tullut kova Petja-fani! Niin suloinen!

    Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
  9. Petja on kyllä kissa. Eli ihana. <3

    Hieno lukukuukausi sinulla on ollut, niin kuin Kirjainten virrassa on tupannut aiemminkin olemaan. Nauti, Hannaseni, kun saat keskittyä nyt lukemiseen niin täysillä!

    Toivottavasti vappusi on alkanut hienosti ja jatkuu upeasti. :)

    VastaaPoista
  10. Ei vitsit miten ihana kisu! Kävin juuri eilen kyläilemässä paikassa, jossa on kaksi kisua ja heillä sama harratus istuskella vinyylisoittimen päällä. Onneksi omat katit eivät ole vielä moista keksineet :D

    VastaaPoista
  11. Kirjoitin pitkät turinat tänne kommenttikenttään, mutta näköjään blogger esti niiden julkaisun. ARGH!
    Uusi yritys.

    Irina, Tule ihmeessä käymään kylässä. Voit kuvata Petjaakin taas. Minusta oli mukava, kun piipahdit blogissani, vaikka se on hyvin erilainen kuin monet seuraamasi blogit. No fashion victims here. ;)

    VastaaPoista
  12. Villasukka kirjahyllyssä, Mukava kun tulit vastavierailulle. Sinulla on kyllä aivan mielettömän hauska blogin nimi, edelleen. Mie tosiaan opiskelen kirjallisuutta, joten nyt tuli sen tähden luettua 1800-luvun lopun realismin ja naturalismin ajan teoksia. Vaikka tentti oli ja meni, niin muutama teos on vielä kesken ja niistä enemmän nyt toukokuussa.

    Petja on pahvilaatikko-fani. Vaikka olisi kuinka pieni laatikko, niin hänen täytyy yrittää siihen itsensä mahduttaa tai ainakin jyrsiä sitä. :D

    VastaaPoista
  13. Kirsi Hietanen, Mukavaa vapunpäivää sinullekin! Minusta se Ateneumin näyttely oli tosi kivasti järjestetty, vaikka monet maalaukset olin nähnyt jo aiemmin, niin ei niihin koskaan kyllästy, kun jaksavat järjestää ne uuteen viitekehykseen.

    Huomasin, että sielläkin puhuttiin paljon Emile Zolan teosten vaikutuksesta suomalaiseen naturalismiin. Harmikseni, en ole päässyt niitä lukemaan, sillä niiden saatavuus on aivan mahdoton. Muutama varastokappale kaupungin kirjastossa ja ne olivat lainassa. Toivottavasti joku kustantaja innostuisi tekemään uusintapainoksen niistä.

    VastaaPoista
  14. Sara, Petjan turkki on kyllä aivan ihanan pehmeä. Olen ihastunut erityisesti hänen massuunsa. Kun Petja makoilee selällään, niin en voi vastustaa kiusausta mennä pussailemaan hänen mahaansa. :)

    Tuurin kirja toimi minulle tosi hyvänä ja hauskana välipalakirjana. Yllätyin positiivisesti varsinkin alkupään tarinoista, sillä niissä oli niin hauska tapa kertoa arkisia tapahtumia ja pieniä kommelluksia.

    VastaaPoista
  15. Pienen mökin emäntä, Minusta teoksessa oli tosiaan paljon hyvää ja kiinnostavaa, mutta muutaman artikkeli vaati mielestäni pohjatietoja peruskäsitteisiinkin. Onneksi niissä oli toisteisuutta, niin pystyi yhdellä lukukerrallakin kertaamaan jo oppimaansa.

    Hyvää vappua myös sinulle! :)

    VastaaPoista
  16. Laura, olipa mukava viesti. Petja arvostaa suuresti sitä, että hänen vaikutusvaltansa leviää yli kodin piirin. :) Hauskaa vappupäivää sinullekin!

    Karoliina, yllättäen vapusta tulikin aika hauska. Olimme päättäneet, että kylmän sään takia emme lähdekään keskustaan juhlimaan. Sitten meille tuli ystäväpariskunta simapullojen kanssa ja pelasimme lautapelejä. He molemmat ovat kissoille allergisia, mutta hyvin pärjäsivät, vaikka Petja halusikin pyöriä ihmisten läheisyydessä.

    Katri, miekin olen katsonut että uhkaavasti on vinyylisoittimen kansi vähän taipumassa Petjan painon alla.

    VastaaPoista
  17. Ihana Petja! Etenkin tuo missä selkä köyryssä tapitetaan ulos ikkunasta <3

    Ihanaa toukokuun alkua sinulle Hanna!

    VastaaPoista
  18. Oi, miten herkullisen ja tuuhean näköinen ruohomätäs tuossa ekassa kuvassa! Kelpaisi meidänkin kissoille! :)

    Hyvää vapunpäivää!

    VastaaPoista
  19. Linnea, Petja on varsinainen naapurikyttääjä, joten on valmistautunut parhaaseen tuijotukseen moisella asennolla. :)
    Minulla on tiistaina viimeinen tentti, joten ehditään treffata ja kahvitella sen jälkeen.

    Zephyr, eka kertaa kokeilimme Petjalle ruohoa kasvattaa ja hän innostui siitä niin kovasti, että aiotaan useamminkin kasvattaa. Aluksi hän tunki koko ajan päänsä ruohojen keskelle ja harmitti kun korret koskivat silmiin. Sitten tajusi syödä sivuttain. :)

    VastaaPoista
  20. Sait muuten uuden, epävirallisen lukijan. Blogisivusi oli auki koneella ja neiti Kirppu tuli siihen katselemaan. Hän ihastui ikihyviksi Petjaan, meidän piti selata kaikki kissakuvat blogistasi läpi :) Ja kysymyksiä tuli ihan hirveästi (neiti on 5v).

    VastaaPoista
  21. Awww.. Aivan ihana kommentti! Ilahduin suuresti, hellyyttävä pieni lukija. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!