"Mutta kun soitit minulle eilen Rahmaninovia, muistelit jotakin tunnetta"
Sain luettua tämän Kazuo Ishiguron novellikokoelman Yösoittoja (Tammi, 2011) alkuviikosta ja nyt kirjoittaessani tästä blogiini arviota, huomaan että joudun oikeasti muistelemaan, millaisia novelleita teoksessa olikaan. Ne eivät olleet niin väkeviä tunnelataukseltaan, kuin olisin toivonut, mutta en myöskään ollut teokseen pettynyt. Jokaisessa oli kuvattu pieni hetki tavallisen ihmisen, musiikin rakastajan elämästä. Hetken ei välttämättä tarvinnut olla elämän parasta tai huonointa antia, vaan puhdas yksittäinen ja aivan kuin sattumanvaraisesti valittu hetki, joka jollain tavalla liittyi musiikkiin ja ihmissuhteisiin. Teoksen nimi Yösoittoja kuvastaa novellien melankolista virettä. Vaikka mainitsin, että tunnekokemus lukiessa ei ollut mitenkään väkevä tai elämää pysäyttävä, on välillä hyvä lukea tarinoita haikeudesta. Humoristisinkin novelli "Come Rain or Come Shine" oli lopulta melko surullinen. Viime aikaisten Japania kohtaan sattuneiden onnettomuuksien jälkeen, minulla on haikea olo, joten arvioni teoksesta soi samassa sävellajissa.
Yösoittoja koostuu viidestä novellista, joissa kaikissa soi musiikki. Viimeinen novelli "Sellisti" soi makuuni epävireisemmin kuin muut ja sain siitä vähiten otetta. Koko kokoelma jätti silti enemmän kysymyksiä auki kuin mihin se pystyi vastaamaan. Nuo mainitsemani sattumanvaraiset hetket soittivat sivuilta musiikkia, mutta jäin kaipaamaan parempaa rytmitystä. Jotain, johon olisi ollut helpompi tarttua. Joku, joka jäisi soimaan päähän hetkeksi. Joku melodia, jonka tunnistaisin. Muutama hyvä soolo ja koko bändi soitti samaa kappaletta, mutta melko ponnettomasti ja intohimottomasti.
Minua myös häiritsee, jos teksti on kauhean tietoinen itsestään ja puhuttelee suoraan lukijaa. En pidä siitä myöskään televisio-ohjelmissa tai elokuvissa. Haluan upota fiktioon, tarinaan ja olla osa sitä maailmaa. En halua tuntea olevani ulkopuolinen tarkkailija, jolle selostetaan tapahtumia. Vielä pahempaa jos hahmoihin ei pysty edes samaistumaan ja kaikki teoksen henkilöhahmot ovat melko kylmiä, kalvakoita. Miten sellaisen henkilön selostukseen voisi edes upota. Tekee mieli vain huutaa: "Älä puhuttele suoraan minua! Elä, tunne, toimi, liiku ja elehdi, mutta älä puhuttele minua, sillä silloin tulen tietoiseksi tekstin fiktiivisyydestä ja lukemisprosessista kesken tarinan. " Ainakaan tähän teokseen se tyyli ei sopinut.
"Mutta uutinen kerrottiin minulle, kun olin pahasti alamaissa, ja se herätti minussa sellaista inhoa, että aloin taas voida pahoin. Jos satutte kuulumaan Lindyn laajaan ihailijakaartiin, pyydän anteeksi sitä mitä nyt on tulossa."
Näistä epävireyksistä huolimatta, pidin silti teoksesta. Niin kummallista, miten eri tavoin kirjat toimivat. Jäin janoamaan silti lisää Ishiguroa, sillä novelleissa oli koukuttavat, melko erikoiset hetkensä. Niissä oli makuuni jotain sopivasti väärin.
Tammi, 2011
Sivuja: 226
Suomentanut: Helene Bützow
Minä aloitin tätä yhden kertomuksen verran, kunnes tuli muita lukukiireitä. Haluan kuitenkin palata kirjaan, koska ihan pidin ainakin siitä ensimmäisestä novellista. En välttämättä jaksaisi lukea samalla tyylillä kokonaista romaania, mutta lyhyenä kertomuksena se oli piristävän erilainen.
VastaaPoistaMinulle tuli mieleen Paul Auster, josta en tosin (pelkän) "New York -trilogian" perusteella pidä lainkaan niin paljon kuin haluaisin.
Hyllyssä odottavat myös "Pitkän päivän ilta" sekä "Ole luonani aina", joiden oletan olevan aika erilaisia kuin tämä "Yösoittoja".
Kiitos kiehtovasta esittelystä!
VastaaPoistaTuo otsikon alla oleva kaunis kuva jäi kiehtomaan minua: onko se kirjan kuvitusta, liittyykö jollain muulla tavoin kirjaan vai sopiiko muuten vain tunnelmaan?
Kirjoitit houkuttelevasti kirjasta, josta löysit paljon sellaista josta et pitänyt ja silti kirja viehätti! Luulen, että pitäisin tästä.
VastaaPoistaElma Ilonan tavoin ihastelen tuota ylintä kuvaa.
Olen tänään miettinyt Japanin luonnonkatastrofia niin kovasti ja siksikin ehkä tämä kirja-arviosi koskettaa. En tiedä.
Luin tästä jo Erjan kirjablogista ja kiinnostuin kovasti. Haluaisin lukea myös Ishiguron Olen luonani ain.
VastaaPoistaPidin pohdiskelustasi kirjan puhuttelutavasta. Minäkään en pidä jos minut mukamas otetaan tarinaan mukaan, tarkkailen mieluummin täältä sivusta, toisesta todellisuudesta.
Mielenkiintoisia pohdintoja, jännittävä arvio. Kiitos Hanna.
Minäkin tartun piakkoin Ishiguron Ole luonani aina -kirjaan. Odotukset ovat jostain syystä hillittömän suuret. Toivottavasti en pety vaan löydän uuden kiehtovan kirjailijan, jolta haluan lukea lisääkin kirjoja:)
VastaaPoistaItse aloitin juuri eilen lukemaan Kazuo Ishiguron kirjaa nimeltä Menneen maailman taiteilija. Pari kymmentä sivua vasta takana, vaikea sanoa mitään vielä :)
VastaaPoistaKiitos paljon kommenteista! Kirjoittelen paremmin myöhemmin lisää, sillä olen nyt sairaana ja ajatus ei oikein kulje. Ihana, että sain välitettyä arviossani teoksesta jotain hienoa, vaikka puutteisiin enemmän puutuinkin.
VastaaPoistaIshiguro kiehtoo todella paljon. Hämmennyin vain kun luin jostain englanninkielisestä arviosta, että Ishiguron englanti on todella huonoa, sillä hän on asunut lähestulkoon koko ikänsä Englannissa. Suomennoksesta en ainakaan huomannut kielellisiä puutteita.
Kuvasta vielä sen verran, että se on napattu ilmaiselta kuvasivustolta. Se on tarkoitettu tietokoneen taustakuvaksi, minusta se sopi tähän postaukseen ja kirjan tunnelmaan hyvin.
VastaaPoistaHmm... oletpa kokenut tämän aivan toisella tavalla kuin minä. Jouduin kirjan kanssa kyllä sen eteen, ettei se oikein taipunut nopeaan lukemiseen. Ishiguron teksti on pinnalta vaivatonta, mutta sisällöltää sellaista, että olisin kaivannut lisää tilaa tauoille. Siitä huolimatta koin kirjan huikeana. Novellien suhteen olen vähän kranttu, mutta tämä vei mukanaan. Elin sanojen rytmit, Venetsian aukion äänet, kanaalien välkeen yössä. Ihmettelin, miten taidokkaasti kirjailija oli kaiken tämän saanut ikuistettua pieneen tilaan. Ja sitten tuli musiikki! Siihen pääsin käsiksi vasta kirjoittamisen yhteydessä. Mosaiikki, taidokkaasti rakennettu intertekstien verkosto, joka kuitenkin lukiessa soljuu itsestään ilman, että lukijana kokee olevansa koe-eläin kirjailijan kikkailevassa yritelmässä. Ihana kirja kertakaikkiaan! Harmi, ettei puhutellut sinua. Oletko lukenut kirjailijalta muuta?
VastaaPoistaTämä on muuten teos, josta olen lukemisen jälkeen muuttanut mielipiteeni ihan yksinkertaisesti sillä perusteella, että muistan harvoin novellikokoelman eri novelleita jonkin aikaa lukemisen jälkeen, mutta tämän muistan. En ole vielä lukenut Ishiguroa, mutta aion kyllä lukea omistamani Pitkän päivän ilta. Mie en ole novellien suhteen kranttu, mutta olen huomannut, että harva novelli jää lopulta pidemmäksi ajaksi mieleen, siksi teoksen merkittävyys ja taso on lukemisen jälkeen kasvanut.
Poista