Mark Stamatyn sodan repimään Irakiin sijoittuva sarjakuva Alia's Mission on suunnattu enemmän lapsilukijoille, mutta kyllä kirjoja rakastava aikuinenkin viehättyy tästä tositarinasta. Se on kertomus irakilaisesta kirjastonhoitajasta Alia Muhammad Bakerista, joka ryhtyy pelastamaan kirjoja varmalta tuholta.
Irakin sota on juuri syttynyt ja älykäs kirjastonhoitaja ymmärtää, että sota ei välitä kirjallisuudesta, eikä vanhoista tarinoista. Se tuhoaa kaiken, joka jää alle. Hän on lukenut aiemmin tarinoita menneistä ajoista, suurista kirjastoista ja aarteista, jotka ovat tuhoutuneet sodissa. Hän päättää toimia, jotta Basran kirjaston aarteet saataisiin turvaan ajoissa.
Aluksi hän pyytää viranomaisilta lupaa siirtää kirjat turvaan, mutta hänen pyyntöönsä ei suostuta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, mikä henkinen perintö, kulttuuri, kieli ja elämä kirjoissa on. Kuinka ihmisten menneisyys on kiinni näissä kulttuuriaarteissa, joita ei pystytä korvaamaan ikinä, mikäli ne palavat poroiksi. Hän joutuu salakuljettamaan kirjoja vaatteidensa suojissa pois, kunnes tilanne on jo niin paha, että kukaan ei välitä, vaikka kirjat katoaisivatkin kirjaston hyllyiltä. Alia ystävineen saa lopulta pelastettua 30 000 kirjaa ennen kuin koko kirjasto tulitetaan maan tasalle.
Alia on sympaattinen hahmo, sillä olen itsekin miettinyt, että miten kaikille kulttuuriaarteille käy sodissa. Tietysti ihmisten kohtalot surettavat aina, mutta lisäksi korvaamattomien rakennusten, taiteen, kirjallisuuden ja esineiden tuhoutuminen surettaa. Alia ei saa kunnolla nukuttuakaan, koska hän tuntee, ettei tee tarpeeksi maatessaan vuoteessa. Hänen tulisi silläkin hetkellä olla kuljettamassa kirjoja turvaan. Heidän kotinsa on täynnä salakuljetettuja kirjoja ja Alia saa kaikessa rohkeudessaan myös muita kaupunkilaisia innostumaan kirjojen pelastus -operaatiosta.
Teos on kiehtova, mutta aikuisten sarjakuvaromaanina se olisi ollut varmasti yhteiskuntakriittisempi, syvällisempi ja taustoittavampi. Nyt teoksessa oli vahva opettavainen aspekti, sillä alkuun ja loppuun oli piirretty ihmisnaamainen kirja esittelemään tarinaa ja herättelemään lapsilukijoita miettimään tosielämän sankareita.
Mielenkiintoinen lukukokemus, sillä teoksen puutteet selittyvät helposti sillä, että olin väärää kohderyhmää. Eipä sillä, hyvähän se on kaikenikäisenä miettiä urheita kirjastotätejä.
Kiehtova idea sarjakuvaromaanille ja piirrosjälki näyttää hyvältä! Todellinen kirjafanien teos, vaikka onkin nuorille/lapsille suunnattu. :)
VastaaPoistaOnpa tässä tärkeän ja viisaan oloinen tarina. Luen vähän sarjakuvia, mutta tämä voisi olla minulle mieluinen.
VastaaPoistaEhdottomasti sopii, tarina on kiehtova, eikä luettavaa ole liikaa. Joten vaikkei yleensä sarjakuvista syty, niin tätä voi lukea vaikka lapselle.
VastaaPoistaTämä(kin) on taas sellainen, joka kiinnostaa tosi paljon!! Ihastuin niin siihen Pääskysen leikkiin, että kiinnostus tällaisiin yhteiskunnallista/ajankohtaista teemaa kantaviin sarjakuviin on noussut tosi paljon.
VastaaPoistaVaikka kaikki muut näyttävät pitävän tästä, jostain syystä minua ei kyseinen sarjakuva lämmittänyt. Ehkäpä se johtuu yleisesti vain siitä, etten pitänyt piirtäjän jäljestä (itse asiassa pidän vain harvojen piirtäjien piirtotavasta)tai sitten jostain kumman syytä päähenkilö ei oikein lämmittänyt meikäläistä, mene ja tiedä.
VastaaPoistaMutta kyllähän tämä lapsille on hyvä, sitä ei käy kieltäminen.
Minä muistan lukeneeni tästä arvioita jostain (Kvaakista?) mutten ole tätä ite lukenut. Pittääpä pittää silmät auki kirjastossa!
VastaaPoistaMinä luin hastattelun tällaisesta kirjastonhoitajasta! Kotiliedessä oli ehkä vuosi sitten haastattelu naisesta, joka juuri tällä lailla pelasti kirjoja sodan jaloista, ei tosin noin paljon. En nyt enää yhtään muista missä maassa ja minkä sodan aikana tämä tapahtui, (ehkä Tsetseniassa?) mutta muistan miettineeni, että siinä vasta todellinen sankari! <3
VastaaPoista