Millainen bloggaaja ei bloggaa?

Tätä olen joutunut kysymään itseltäni jonkin aikaa – oikeastaan jo yli vuoden. Olen jonkin verran saanut puhua julkisesti eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta. Tietysti senkin vuoksi, että teimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjan. Olen sivunnut enemmän ja vähemmän aihetta paneelikeskusteluissa, messuilla, lehtijutuissa, koulu- ja kirjastovierailuilla, kustantamoiden tilaisuuksissa, haastatteluissa. Kun puhun ja puhun ja puhun kirjoista kustannustoimittajana, on minulla myös tämä toinen roolini, eli harrastan virallisesti lukemista ja pidän avointa kirjablogia. Ja välillä tästä tulee nykyisin vähän falski olo, sillä en ole mikään kummoinen kirjabloggaaja, ainakaan enää, sillä ehdin oman ja muiden blogien pariin hyvin harvakseltaan.

Luen kyllä edelleen, mutta koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-ajan kirjatkin ovat yhtä kuin työkirjoja. Varsinkin kun koko työkuvioni on niin moninainen ja virallista rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut enää vuosiin.

Viime viikolla olin puhumassa Ylen Aikaisen radio-ohjelmassa Lukurauhan päivästä kirjailija Karo Hämäläisen ja Otavan kustannustoimittajan Lotta Sonnisen kanssa. Minut esiteltiin ohjelmassa myös kirjabloggaajana, joka tietysti myös olen, mutta tunnen aina pienen vihlaisun sisimmässäni, sillä minua pätevämpiä kirjablogikentän tuntijoita olisi muitakin. Toki olen blogannut noin neljä ja puoli vuotta ja bloggaan edelleen, enkä ole suunnitellutkaan harrastuksen hylkäämistä.

Mutta.
Minulle bloggaaminen on aina ollut vahvasti yhteisöllistä ja aktiivista yhteisöön kuulumista, enkä enää pysty, vaikka kuinka haluaisin, enää samanlaiseen aktiivisuuteen kuin pystyin blogini alkuaikoina. Blogeja on tullut jo tuon meidän kirjammekin jälkeen runsaasti, ja samalla myös vanhoja  tuttuja on uinahtanut. Osa kyllä porskuttaa reippaasti vuodesta toiseen, oli elämä kiireistä tai ei. Hyvä näin. Kirja tarvitsee myös julkilukijansa ja blogikenttä myös kirjablogien moninaisen joukon.

Mutta.
Kirjoista kirjoittaminen ei ole ihan samanlaista kuin blogin alkuaikoina. En koe ehkä enää samanlaista tarvetta pureskella lukukokemusta monisanaisesti ja monilta eri kantilta. Olen vain niin iloinen, kun ehdin oikein ahmaista kirjan, josta en tee lehtijuttuja, jota en oikolue, josta en tee lausuntoa, jota en toimita, johon minun ei tarvitse ottaa kantaa millään tavalla kustannustoimittajana.

Ja sitten tuleekin vastaan tämä, kuinka paljon kirjablogini velvoittaa minua ottamaan kantaa siihen kirjoittavana (vertais)lukijana. Yli vuoden ajan olen jättänyt kirjoittamatta yli puolesta lukemistani kirjoista usein juuri ajanpuutteen vuoksi. Lukea ehtii helpommin kuin blogata, varsinkin kun haluan aina myös valokuvata bloggauksen oheen kirjasta jotain. Silti kerään bloggaamattomien legioonaa yöpöydälleni odottamaan omaa arvoistansa vuoroa. Eli yhä haluan kuitenkin blogatakin, sillä pääosin tämä on hyvin hauska harrastus.

Mutta.
Nykyisin on myös muita aivan yhtä rakkaita harrastuksia, jotka eivät liity lukemiseen. Esimerkiksi jos teen viikon jokaisena päivänä kirja-aiheisia töitä, niin välitauoilla ei tee mieli ottaa kirjaa käteen vaan painua lenkille tai salille. Kroppa ja mieli kiittää. Ja lisäksi työkirjat, sillä vireystila ja oma luovuus katoavat tyystin, jos kirjaimet alkavat hyppiä liikaa silmissä.

Mutta.
Minulla ei ole oikeastaan enää niin huonoa omaatuntoa bloggamattomista kuin oli vielä viime vuonna, sillä olen jo tottunut siihen, että blogini on välillä hunningolla mutta hyvin usein silti ajatuksissani. Käyn edelleen lukemassa säännöllisesti sopivina annoksina suosikkiblogieni juttuja. Minulle nykyään luontevampi tapa on kommentoida lyhyesti facebook-linkkauksen alle kuin enää kirjautua itse blogiin jutustelemaan. Tämä on selkeästi yleistynyt tapa myös muilla. Tiedän, että tännekin ajautuu aina välillä luottolukijoita kurkkimaan juttujani, kiitos teille kaikille siitä.

Haaveilen yhä päivästä, jolloin bloggaisin kaikki rästit pois. Tämä on jokin hassu fantasia, sillä en suhtaudu bloggaamiseen näin suorituskeskeisesti – enemmänkin kyse on eräänlaisesta flow-tilan kaipuusta. Mie en halua (enkä osaa/pysty/kykene) kirjoittaa kirjoja, olen hyvin mielelläni kustannustoimittaja ja kirjailijan tuki. Mutta blogini edustaa tällaista kirjallista leikkikenttää minulle, johon pistän vähän itseäni tekstiin ja hyvin paljon vain kirjan maailmasta syntyneitä ajatuksia suunnittelematta etukäteen lopputulosta. Tämäkin juttu vain lähti siitä, kun taas kerran tuskailin tuota kuvassakin näkyvää upeiden kirjojen pinoa ja mietin, miksen muka ehdi. Otin kameran käteen, nappasin kasasta kuvan Petja-kissan vieressä ja päätin purkaa vähän päällimmäisiä ajatuksiani tänne. Ja tekstiä onkin syntynyt jo aika mitalla.

Olen edelleen samaa mieltä kuin blogini alkuaikoina, silloin kun kirjoitin tuon esittelytekstin alkuluonnehdinnan itsestäni ja bloggaamisesta: Kirjablogi on edelleen minulle kiva harrastus. Ei vain enää niin aktiivinen.

Tapaa kirjallisuusbloggaajia Helsingin kirjamessuilla!

Tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla on mukana myös lukupiirejä, joihin on mukaan kutsuttu myös kirjabloggaajia.

Messujen sivuilta: "Uusi lukupiiriohjelma mahdollistaa entistä tiiviimmän dialogin kirjailijan ja lukijan välillä. Lukupiirin vetää kustantajan edustaja ja paikalle tulee 100 lukupiiriläisen lisäksi yksi kirjallisuusblogin pitäjä, joka kertoo tilaisuudesta jälkikäteen blogissaan. Lukupiirejä järjestetään kaikkina messupäivinä klo 10.15–11.45 ja klo 16.00–17.30 Helsingin Messukeskuksen auditoriossa."

Mie olen mukana perjantaina Kjell Westön lukupiirissä, joka on täyttynyt jo ennakkoilmoittautumisilla. Teen lukupiiristä jälkikäteen blogiini jutun ja twiittailen tunnelmia paikan päältä.

Ennen lukupiriiä olen myös tavattavissa Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin Sports Barissa. Kaikkien kirjabloggaajien aikataulut löytyvät tuosta yllä olevasta kuvasta. Rehellisesti sanottuna jännittää, tuleeko paikalle kukaan, mutta olen siellä kuitenkin tavattavissa ja mielelläni kirjoista – ja toki muustakin! – juttelen. Morre teki facebookkin Bongaa bloggaaja -tapahtumasivun, mukaan saa siis vapaasti liittyä virtuaalisestikin.

Lukupiireihin mahtuu vielä ja osallistuisin itsekin useampaan, jos en olisi messuilla muissa töissä ja esiintymisissä niin kiireinen.

Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä!

Tarkempi lukupiiriaikataulu:

Lukupiireistä valtaosa on suomeksi. Kirjailija Philp Teirin esikoisromaanista keskustellaan kuitenkin ruotsiksi. Ennakkotiedoista poiketen Katherine Pancol ei messuille osallistu, joten hänen lukupiirinsä on peruttu.

TORSTAI 24.10.

klo 10.15-11.45
Katja Kettu: Piippuhylly (WSOY). Bloggaajana Morren maailma.

klo 16.00-17.30
Philip Teir: Vinterkriget – En äktenskapsroman (Schildts & Söderströms) / Talvisota. Avioliittoromaani (Otava). Keskustelukieli on ruotsi. Bloggaajana Bokbabbel.

PERJANTAI 25.10.

klo 10.15-11.45
Outi Pakkanen: Rakastaja (Otava). Bloggaajana Kirjallisena. Minna.

klo 16.00-17.30 TILAISUUS TÄYNNÄ
Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava) / Hägring 38 (Schildts & Söderströms). Keskustelukieli on suomi. Bloggaajana Kirjainten virrassa.

LAUANTAI 26.10.

klo 16.00-17.30
Leena Lehtolainen: Rautakolmio (Tammi). Bloggaajana Jäljen ääni.

SUNNUNTAI 27.10.

klo 10.15-11.45
Kari Hotakainen: Luonnon laki (Siltala). Bloggaajana Sallan lukupäiväkirja.

klo 16.00-17.30
Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies – Rakkauskertomus (WSOY). Bloggaajana Kirjasfääri.

Ostin kirjan!

Leikkimielisesti sanon usein, että voisin vetää kirjoja suoneen, sillä en vain saa niistä tarpeekseni ja käyttömäärät kasvavat kaiken aikaa. Olen myös kova ostamaan hyllyihini uusia lukutrippejä, usein enemmän kuin ehdin lukea, mutta en ole kuitenkaan vielä ongelmakäyttäjä.

Tänään kirjabloggaajien Osta normaalihintainen kirja -päivän kunniaksi ostin itselleni teoksen, jonka uskon laajentavan tajuntaani. Jaakko Hämeen-Anttila on hyvä kirjoittaja ja pidän sujuvalukuisista kulttuurihistoriallista tietokirjoista. Siksi en harmittele edes sitä, että ostin kirjan täydellä hinnalla kirjakaupasta.

Tämänpäiväisen tempauksen tarkoitus on nimittäin tuoda esille, että kirjabloggaajat eivät lue vain arvostelukappaleita tai osta kirjoja alennusmyynneistä ja antikvariaateista, ja samalla tukea kirja-alaa: kirjailijoita, kustantajia, kirjakauppaa ja muita alalla työskenteleviä. Nöyrästi tähän lisään, että myös minua itseäni, sillä työskentelen täysipäiväisenä freelancerina kirja-alalla. Ja sanon sen senkin vuoksi, että joku voi pahastua, että kehotan ihmisiä edes silloin tällöin ostamaan täysihintaisen kirjan.

Tämän idean takana on Marissa, jonka blogista löytyy lista kaikista tempaukseen osallistuvista kirjablogeista. Toivon mukaan tämäkin juttu sinne lisätään, vaikka olenkin tämän postauksen kanssa varsinainen Maija "Minulla oli liikaa muuta tekemistä" Myöhäinen.

Mie lainaan paljon kirjoja kirjastosta, hyvä niin, sillä kirjastolaitoksemme on aivan mahtava. Ostan myös paljon divareista, sillä kaikkien kirjojen suhteen en ole valmis ottamaan riskiä, että maksaisin täyden hinnan ja lisäksi kirjakaupoissa saattaa huonosti löytyä vanhempaa kirjallisuutta. Ostan myös nettikaupoista, jotka pystyvät yleensä antamaan paremman hinnan kuin kivijalkakaupat. Äitin kautta saan kirjoja ostettua (äiti maksaa) kirjakerhon kautta. Ja kun haluan uutuuskirjan heti, ostan sen Akateemisesta. Minua harmittaa, etten käy juurikaan pienemmissä kirjakaupoissa. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Arvostan niitä, mutta Akateemiseen on aina jotenkin liian helppo mennä.

Harmittelen myös, etten ostanut pienkustantamon kirjaa vaan uutuusteoksen suuren kustantamon luottonimeltä. Puolustelen sillä, että minulla oli mukana mieheni, joka niin kovasti halusi juuri tämän kirjan ja joka on jo pitkät pätkät ehtinyt lukea. Kirjasta tarkempi arvio, kun itsekin saan lukuvuoron.

Minulla on jostain syystä kova tarve puolustella ostostani, ja se varmasti johtuu siitä, että tiedän myös joidenkin pitävän pahana, että kirja-alalla työskentelevänä pidän vapaa-ajalla kirjablogia. Sekin koetaan vääränä, sillä kuulemma mainostan kirjaa. Lohduttaudun sillä, että olen kuitenkin blogissani kertonut työstäni ja siitä, etten arvio koskaan niitä kirjoja, joiden tekemisessä olen itse ollut mukana.

Mutta en halunnut lopettaa myöskään blogia, jonka kirjoittamisesta suuresti nautin, vain siksi, että pidän myös työstäni. Uskon myös lukijoihini, sillä tärkeintä on olla rehellinen ja sen luotan teksteistäni näkyvän. Vaikka minun piti kirjoittaa enemmän ostamisperusteista, halusin kuitenkin kirjoittaa sanan myös tästä olotilasta, jonka tämä tempaus sai minussa aikaan.

Ostin siis kirjan. Mainostan kirjan ostamista. Olen mukana kirjabloggaajien tempauksessa. Minusta ei ole paha sanoa, että kirjoja pitää myös ostaa, jotta niitä voidaan tehdä. Tiedän, että uusiakin tapoja kirjan ja alan pinnalla pysymisen vuoksi on keksittävä.

Rivien välissä

Minun ja Lumiomena-blogin Katjan yhteisesti kirjoittama Kirjablogikirja Rivien välissä (Avain, 2013) on ilmestynyt yli viikko sitten, mutta tänne Berliiniin kirja ehti juuri juhannukseksi ja pääsi ensi töikseen tutustumaan nähtävyyksiin.

Kirjasta on ilmestynyt jo aika tavalla blogiarvioita ja aika moni on miettinyt omaa "kirjablogiuraansa" tai pohtinut ylipäänsä kentän muuttumista parin viime vuoden aikana.

Luutii-blogissa pohditaan bloggaamisen ääriviivoja ja arviossa nostetaan esiin hyviä näkökulmia aiheeseen. Kirjamme on aika pitkälti johdatus aiheeseen ja on ollut hienoa lukea arvioita ja jatkokeskusteluja näissä arvioissa. Lisäksi ainakin Morre, Leena Lumi, Kirsi, Penjami, Salla, Maria, Laura ovat ehtineet kirjoittaa ajatuksiaan kirjasta, bloggaamisesta ja kirjablogikentän ajankohtaisista keskusteluista.

Jollain tapaa on ollut erilaista seurata keskusteluja siellä täällä, sillä niihin on jo eräänlaisen alustuksen tehnyt tällä kirjalla ja kaiken aikaa sitä kirjoittaessa tiesin, että mitään lopullisen tyhjentävää emme pysty kirjassa sanomaan. Koko ajan kirjablogikenttä elää ja uusia tempauksia keksitään. Kirja olisi jo nyt kesäkuun lopulla erilainen kuin mitä se oli toukokuun alussa, mutta ne olisivat olleet lisäyksiä käsiteltyihin aiheisiin.

Nyt-liitteen juttu käynnisti myös hyviä pohdintoja bloggaamisen etiikasta, mutta myös vähän vähemmän mairittelevia katsantoja siihen, mitä bloggaajat saavat lukea ja tehdä, yksittäin tai osana tätä ryhmää, johon he tavalla tai toisella bloginsa myötä kuuluvat. Nämä medianostot jäivät kirjasta pois ja moni muu tärkeä näkökanta, koska jotenkin kirja piti rajata ja aikaraamien aikana saada valmiiksi. Mutta kuten näistä arvoista ja kommenteista voi lukea, pohdinnat jatkuvat blogeissa ja kirjablogien monimuotoisuus ja moniäänisyys kasvavat kirjan ulkopuolella kaiken aikaa.

Olen kustannustoimittajana mukana kirjojen tekemisessä ja niiden valmiiksi saattamisessa, mutta vasta tämän oman kirjan myötä tajuan kunnolla myös sitä henkistä puolta, mikä on kirjailijan ammatissa "vierasta arkipäivää". Tällä tarkoitan sitä, että vaikka monelle kirjailijalle tilanne on hyvin tuttu, eivät he silti ole liian tottuneita lukijoiden mielipiteiden odottamiseen ja samanaikaisesti niiden jännittämiseen. Minua on suoraan sanottuna pelottanut, enkä aluksi uskaltanut lukea edes arvioita kirjasta. Pikkuhiljaa alan tottua siihen, että tuo kaunis kirja on nyt myös muiden käsissä.

Olen ollut kirjoittamassa kirjaa harrastuksesta, johdantoa aiheeseen, mutta yhtä koska lähestynyt tätä kirjabloggaamista itselle uudella, vieraalla tavalla. Olen kyllä puhunut bloggaamisesta ja kustannustoimittajan työstä paneelikeskusteluissa, koulu- ja kirjastovierailuilla, jopa Akateemisen näyteikkunassa, mutta Rivien välissä on kuitenkin pysyvä jälki siitä, mikä kirjabloggaamisessa viehättää ja mikä siinä on monelle kirjanystävälle samanaikaisesti tuttua ja uutta.

Tämäkin bloggaus merkitsee sitä, etteivät pohdinnat aiheesta jää vain kirjaan. Sen ymmärsimme jo kirjan runkoa tehdessämme, mutta on yhtä tärkeä avata peli kuin viedä koko potti.

Kiitokseni lukijoille!