Annakaisa Iivarin teos Tyttöministeri (Otava, 2011) on mainio hyvän tuulen kirja. Kiinnostuin kirjasta ollessani alkukeväästä Otavan kevätpressissä kuuntelemassa kirjailijan muutaman minuutin esitystä kirjastaan. Jotenkin kirjailijan hyväntuulinen ja innostunut esiintyminen tarttui ja tunnistin saman huumorin lukiessani nyt Tyttöministeriä.
Kirjan päähenkilö on Iiris Luoto, pienen paikkakunnan ruotsin kielen opettaja, jolle ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Hän valittaa päivittäin elämästään Pohjois-Suomessa asuvalle energiselle ja elämänmyönteiselle sisarelleen, mutta muille ihmisille hän pystyy puhumaan vain miehensä tai kahden poikansa tekemisistä. Iiriksen mies Paavo on varsinainen oman elämänsä sankari ja hänen mielitekojensa tähden joutuu koko perhe muutoksen eteen. Suurin paukku arkeen tulee kuitenkin Iiriksen pyrkiessä eduskuntaan perinteisiä arvoja ajavan puolueen riveistä. Kirjan nimi paljastaa lukijalle kyllä sen verran, että miten vaaleissa käy.
Iivari työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä neuvottelevana virkamiehenä ja vaikka fiktiivistä tarinaa on väritetty huumorilla ja kevyellä satiirilla, tuntuu teoksen maailma silti uskottavalle, sillä tiloja, virkoja ja tapoja kuvataan tarkasti. Teoksen kuvaama poliittinen peli on yhtä kähmimistä ja kepulointia, sillä kulisseissa juonitellaan ja taistellaan paikasta auringossa ihan puolueen omien toimijoidenkin kesken. Näin vaalien jälkeen, hallituksen hakiessa vielä muotoaan, on mielenkiintoista lukea tällaista poliittista satiiria päätöksenteosta, eduskuntaryhmien järjestäytymisestä ja hallituksen sopupeleistä saunailloissa. Nurinkurisesti myös perinteiset arvot -puoleen Iiris Luoto toimii lopulta lakkautetun peruspalvelumisterin toimen sijaan itsepalveluministerinä ajaen julkisia palveluita alas.
Ostin lisäksi Iivarin esikoisen Juhannus italialaiseen tapaan, sillä viihdyin lomalla ollessani Tyttöministerin parissa hyvin. Se oli lokoisa, mutta tapahtumarikas lomakirja. Yhtä aikaa viihteellinen ja pureva. Pidin siitä, että teosta oli lämmitetty myös moniäänisyydellä, vaikka useampi henkilöistä sai vain sen muutaman sivun verran tilaa tuoda persoonaansa esiin. Iiris on hykerryttävä päähenkilö, sillä hän ei tunnu kehittyvän teoksen aikana juuri lainkaan. Marmatus sisarellekin jatkuu Brysseliin asti. Iiriksestä on vaikea olla pitämättä, niin kuutamolla hän tuntuu olevan.
Blogistaniassa Tyttöministeri on pyörinyt ainakin Mari.A:n ja Susan käsissä.
Annakaisa Iivari: Tyttöministeri.
Otava, 2011. Sivuja: 315
Ihan ensimmäiseksi; ihana ihana valoisa kevätkesäinen kuva Hanna!
VastaaPoistaJa ihana arvio! Tuntuu siltä että tämä voisi olla kiva kirja lukea jossain välissä. Ainakin sait Iivarin tekstin kuulostamaan siltä että sitä olisi hauska päästä tutkimaan.
Kylläpäs tulee jo kivoja kuvia ;)
VastaaPoistaSiis juuri viikonloppuna kirpparilla hipelöin sitä Juhannus italialaiseen tapaan-kirjaa, mutta en sitten ostanut.
Tekstisi perusteella Tyttöministeri vaikuttaa juuri sellaiselta hauskalta, tutustumisen arvoiselta.
Hiih, kiitos paljon ihanaiset Linnea ja Susa. Tosiaan olen pariin viime postaukseen saanut laukoa kuvia uudella kamerallani. Tänään piti kuvata ruokaostoksetkin, niin hauska on näpsiä kuvia. :D
VastaaPoistaTyttöministeri oli riittävän kepeä lomalukemiseksi, mutta ei missään nimessä löysä tai raaka. Hyvin keitetty!
Joo, ihan kiva kirja - mutta mulla lukuhetki osui vähän liiaksi vaalien aikaan ja todellisuus oli tarua ihmeellisempää ;D
VastaaPoistaMinä en varmaankaan lue tätä, mutta olen tosi iloinen, että pidit siitä noin paljon! Iivarin esikoinen sai niin paljon haukkuja (varmasti vain satuin lukemaan juuri ne kielteiset arviot), että minulla ihan sydäntä kylmäsi. Onneksi hän ei ole lannistunut, vaan on jatkanut kirjoittamista, ja saanut ainakin sinut puolellesi!
VastaaPoistaMari A. Luin lomallani myös yhden toisen teoksen, jonka tiedän puolestaan uponneen suhun tosi hyvin ja itselleni ei maistunut millään. Siitä vähän myöhemmin lisää blogissani.
VastaaPoistaKaroliina, Joo, en tiedä yhtään millainen hänen esikoisensa on ja onko se ollenkaan minun kirjani, mutta tämän teoksen huumorista pidin. En ottanut sitä alunperinkään kauhean vakavasti ja viihdyin teoksen parissa hyvin.
Joo Hanna, luin sun kommentin. Mun pitääkin nyt ryhtyä kyttäämään, että onko meillä ihan eri kirjamaku ;D
VastaaPoistaMutta ehkä muhun vaikutti tässä tuo ajankohta. Musta kirja oli niin kesy kun seurasin oikeita vaaleja =)
Ja se toinen, kiinnostuneena odotan, mitä kirjoitat...
Olen mie Mari A. huomannu että pidetään monista samoistakin kirjoista. :D
VastaaPoista