Aloittamisen taito

"Mahtaako teillä olla sama kokemus, mutta joka kerta kun itse ryhdyn kertomaan tarinaa, törmään pirun hankalaan pulmaan, mistä aloittaa."

Olen viikonlopun ajan lueskellut Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen kirjallisuustieteellistä teosta Aloittamisen taito (Avain, 2010). Kyseinen opus on lähes 500 sivuinen tietopaketti kotimaisten ja käännöskirjallisuuden helmien aloituksista. Tekijöiden pääkriteeri on ollut se, että teokseen valitut aloitukset aloittavat hyvän teoksen. He haluavat näiden valittujen aloitusten avulla innostaa lukijoita kirjojen äärelle ja jatkamaan lukemista alkua pidemmälle.

En muista useinkaan kirjojen aloituksia, sillä usein kirjan alussa ajatus toimii hivenen puolitehoisesti, vaikka pääsenkin nopeasti teoksen imuun. Kirjan aloitus ei ole kuitenkaan se paikka, jossa koukutun lukemiseen, vaikka se tapahtuukin nopeasti. Aloittamisen taidosta luinkin kaikkein innokkaimmin juuri niiden kirjojen alkuja, joita olen elämäni aikana lukenut ja yritin muistaa, että kiinnitinkö ensimmäisellä luentakerralla niihin niiden ansaitsemaa huomiota.

Aloittamisen taito on jaettu erilaisten aloitusten teemojen mukaan. On perinteistä luontokuvausta ja ihmissuhteiden luonnehdintaa. Teoksen alussa voidaan esitellä myös suurempi joukkio, joka on kirjassa koolla tai puhutella suoraan lukijaa. Kirja voi alkaa myös hajulla, äänellä, liikkeellä tai unikuvauksella. Näin muutaman kirjan luokitteluista mainitakseni.

Tekijöiden kommentit aloituksista ja teemoista olivat mielenkiintoisia ja helposti lähestyttäviä. Ei tarvitse olla kirjallisuustieteilijä, että niistä voisi nauttia. Luonnehdinnat valitusta aloituksista ja niiden sopimisesta kyseiseen kirjaan olivat tiiviisti pohdiskelevia, joten lukija saa nopeasti kuvan hakemastaan teoksesta. Luin juuri Maria Jotunin Arkielämää ja tekijät nostivat sen aloituksesta esiin yhteyden James Joycen Odysseuksen aloitukseen ja siihen, että molemmat kirjat ovat yhdenpäivänromaaneja. Mielenkiintoinen tekijöiden huomautus Arkielämään aloituksesta on se, että usein yhdenpäivänromaanien tapahtumat sijoittuvat kuumiin kesäpäiviin. Juuri tällaisten viittausten ja huomioiden takia kirja oli todella herkullinen luettava, varsinkin tuttujen, luettujen kirjojen kohdalla. Lukemattomista kirjoista sain puolestaan itselleni hyviä kirjavinkkejä ja ideoita lukemiseen.

Jos kirja ei olisi ollut kirjastosta löydetty kappale, olisin merkinnyt hiirenkorvilla kiinnostavimmat aloitukset ja niiden perusteella valinnut uusia lukuvinkkejä. Tulen varmasti jatkossa kiinnittämään paljon enemmän huomiota kirjan aloituksiin ja toivoisin että tämmöinen kirja tehtäisiin myös hyvistä ja kuuluisista lopetuksista.
Kirja ei kuitenkaan arvota, millainen tulisi olla oikeaoppinen ja hyvä aloitus, mutta yksikään lukemistani esimerkeistäei alkanut sanoilla Olipa kerran..

Jarmo Papinniemi & Kaisa Neimala: Aloittamisen taito

Avain, 2010
Sivuja: 472