28.3.2011

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri

"Aurinko oli työntynyt läpi orapihlajapiiristä, tunkeutunut käytävään maan alle, ja nyt se ojensi meille kirkkaan käden."

Kuva
Orapihlajapiiri (Otava, 2011) on Hanna Tuurin esikoiskirja. Teoksen alussa äiti Kirsin ja hänen murrosikäisen tyttärensä Annin välit ovat huonot, sillä Kirsi pakottaa Annin muuttamaan kanssaan Irlantiin. Kirsi on eronnut Annin isästä ja ollut pitkään hyvin epäitsenäinen. Hän kaipaa muutosta ja kuullessaan Knocknamurran yhteisöstä, päättää muuttaa sinne. Yhteisö pyörii täysin vapaaehtoistyön ja vaihdantatalouden varassa. Sympaattinen yhteisö huolehtii kehitysvammaisista asukkaistaan ihan eri tavalla kuin mihin hoitoalalla työskentelevä Kirsi on tottunut. Annille suuri muutos tuottaa hankaluuksia, sillä hän ei osaa kunnolla edes englannin kieltä.

Kerronta vaihtelee Kirsin ja Annin välillä. Pienten kielellisten vivahteiden avulla voi erottaa puhujan tyylin. Kirsin puhe on yleiskielisempää, kun taas Annin puhuessa ihmisiin viitataan yleensä sanalla se, kieli on passiivimuotoista ja kongruensseja puuttuu: "me mentiin", "me käännyttiin", "'Kaunis paikka, se sanoi'" jne. Olisin kaivannut kuitenkin tähän rohkeampaa otetta, mielestäni Annin puhe olisi voinut olla vielä vähän rosoisempaa, ilman että se olisi menettänyt luettavuuttaan.

Tuuri osaa kertoa todella suoraviivaisesti ja kauniisti asioista. Hänellä on tarinassaan hyvä idea ja toimivat henkilöhahmot. Kirjailija on osannut problematisoida tarinansa avulla meidän ihmisten suhtautumista "normaaleihin", terveisiin ja sairaisiin. Kuka on oikeasti sairas ja ns.ei-normaali? Kellä on oikeus päättää, miten ihmiset tulee luokitella? Onko kehitysvammainen sairaampi kuin epilepsiaa sairastava ihminen? Vaatiiko itsetuhoinen ja masentunut ihminen enemmän hoivaa kuin työssäkäyvä ja toimelias kehitysvammainen ihminen?

"Muistin, mitä Anni oli puhunut illalla. 
- Äiti, minkähänlaista on syntyä suruun, se kysyi. 
-Mitä ihmettelin.
-Kaikki haluaa terveen vauvan, Anni sanoi. 
-Jos syntyy kehitysvammaisena tai sairaana, ihmiset suree. Ihan varmaan sen aistii, pikkuvauvanakin, Anni tuumi."

Puitteet ovat Orapihlajapiirissä kunnossa.

Mutta.

Teos ei koskaan oikein lähde lentoon. Se on ihan liian varovainen ja särötön minun makuuni. Orapihlajapiiri ei missään nimessä ole huono kirja, eikä siitä jää huono maku suuhun. Sillä on ansionsa ja Tuuri osaa kirjoittaa kaunista kieltä, mutta tarinana se jää valjuksi.

Lukijalle näytetään kaikki melko kronologisessa järjestyksessä. Annin muistellessa mummonsa kanssa käytyjä keskusteluja, saadaan aikarakenteeseen jotain muutosta. Näkökulman vaihtumisella tulee kerrontaan myös jotain vaihtelua. Kaikesta näistä huolimatta, minulla oli tunne, että lukisin melko suoraviivaista nuortenkirjaa.

Tapahtumissa ei ole oikeastaan mitään yllättävää ja kaikki on niin idyllistä. Yhteisön vapaaehtoisuuteen ja luonnonmukaisuuteen perustuva toiminta tuntuu tavattoman mielenkiintoiselta, mutta "liian" täydelliseltä. Sen mahdollisuuksia toimia tulevaisuudessa problematisoidaan vain pieninä välähdyksinä. Henkilöhahmoissa tapahtuu melko vähäistä kehitystä, joskaan kaikkien teosten ei tarvitse olla kehityskertomuksia. Anni on lopulta itsenäisempi kuin äitinsä, mutta tämäkin on ennalta-arvattavaa alusta asti.

En ollut välittömän ihastunut, mutta samalla myönnän että teos oli kaunis. Tulen varmasti lukemaan Tuurin seuraavankin kirjan ja toivon senkin sijoittuvan Irlantiin.

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri
Otava, 2011
Sivuja: 285

11 kommenttia :

  1. Olin ajatellut lukea tämän, mutta nyt en ole ihan varma... No, luen varmaan, mutta en heti, mikä on hyväkin, kun muutakin luettavaa löytyy. Aavistan, mitä tarkoitat tuolla, ettei kirja lähde lentoon, enkä oikein jaksa sellaisia kirjoja.

    Kiitos kuitenkin, että esittelit tämän teoksen. Ja ihana tuo kuvituskuva, niin kaunis ja energinen. Oikein voimakuva! :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä lukulistallani, koska Irlanti-teema kiinnostaa. Mutta en ehkä pidä kauheaa kiirettä. :) Hienoa kuitenkin, että Tuuri on julkaissut esikoisromaaninsa ja käsittelee siinä tärkeitä teemoja.

    Oletko muuten lukenut Hanna Tuurin aikaisempia kirjoja? Siis ei-romaaneja? Esimerkiksi Irlantilainen aamiainen on viehättävä, mutta sekään ei koskaan lähde täysin lentoon. Irlantilaisessa elämänmenossa on kuitenkin jotain perilumoavaa.
    http://luminenomena.blogspot.com/2010/10/hanna-tuuri-irlantilainen-aamiainen.html

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Teemme Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä tutkimusta ns. Google-sukupolven uusista lukutottumuksista. Etsimme tutkimukseemme Tampere-Turku-Helsinki-akselilta sähköisessä ympäristössä toimivaan lukupiiriin kuuluvia ihmisiä. Yhteisö voi olla muukin kuin lukupiiri, mutta tärkeää olisi, että siihen kuuluisi toimintaa, jossa luetaan, jaetaan ja ehkä jopa tuotetaan yhdessä tekstejä. Toivoisimme löytävämme 4-5 osallistujaa ensi kesänä tehtävään fokusryhmähaastatteluun. Voisitkohan ystävällisesti levittää sanaa blogisi kautta ihmisille, jotka voisivat olla tästä kiinnostuneita tai onko sinulla ympärilläsi ihmisiä, jotka saattaisivat haluta osallistua? Projekstista voi lukea lisää blogistamme: http://uulu.wordpress.com/about/.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Hannalle esittelystä ja Katjalle siitä, kun mainitsi tämän tekijän olevan sama kuin Irlantilaisen aamiaisen. Olen tuon Aamiaisen lukenut/selannt läpi vähän aikaa sitten. Kiehtova aihe, mutta punainen lanka tai joku koukku siitä puuttui. Käynpä vilkaisemassa, mitä Katja on siitä kirjoittanut...

    Kritiikistäsi huolimatta löysit Hanna tästä Orapihlajasta paljon hyvää, kiinnostuin...

    VastaaPoista
  5. Jenni, Minustakin se sopi tähän arvioon, vaikka kuvassa ei oletettavasti ole orapihlajan lehtiä. Odotin tältä Tuurin kirjalta paljon ja toivoin semmoista nostetta. Toivottavasti luet, että saan kuulla mielipiteesi.

    Lumiomena, Irlanti-teema oli tosi mielenkiintoinen, siitä saatiin teokseen ihan hitusen verran mystisyyttä. Hitusen verran. En ole lukenut häneltä vielä muita kirjoituksia. Hän on selvästi asiantunteva ja osaa kuvata irlantilaisia tapoja. Tähän teokseen oli pieniä mainintoja esimerkiksi joulun vietosta.

    Eliisa Vainikka, kiitos paljon kommentistasi. Olen itse kiinnostunut tästä tutkimuksesta. Meillä on kahden muun kirjabloggaajan kanssa yhteinen lukupiiri-blogi, jossa kuukausittain keskustellaan kirjoista. www.lukupiiri-blogi.blogspot.com. Voin tehdä sinnekin mainostuksen tutkimuksestanne.

    Haluatko, että sinuun otetaan yhteyttä? Pitääkö osallistujien olla etukäteen toisilleen tuttuja?

    VastaaPoista
  6. Minua on kiinnostanut tämä kirja aiheensa ( ja sen Irlanninkin) vuoksi, mutta koska luettavien lista on jo nyt niin pitkä, en minäkään taida kiirettä pitää tämän kanssa ;)

    VastaaPoista
  7. Minullakin on ollut kirjan ennakkokappale kirjahyllyssä toista kuukautta, mutta en vain saa luettua. Olen ensinnäkin tosi huono valitsemaan kirjaa omista kokoelmista, joten ennakkokappaleet jää aina lojumaan. Mutta tosiaan, jos en ole tähän vieläkään tarttunut, niin tuskin tartun vielä vähään aikaan muutenkaan:) Oli kuitenkin kiva kuulla vähän fiiliksiä kirjasta!:)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Susa ja Sonja kommenteista.
    Sitten kun tämän kirjan aika koittaa, niin tulen mielenkiinnolla lukemaan teidän arviot, että oliko lukukokemuksenne samanlainen.

    Miekin luen Sonja huonommin oman hyllyn kirjoja kuin lainattuja. Silti ostan tosi paljon kirjoja sinne hyllyyn. :D

    VastaaPoista
  9. Minullakin on kirja varuksessa kirjastosta. Jännä nähdä, miten tämmöinen keski-ikäistyvä kirjaa tulkitsee. Tuo "ei lähde lentoon" ja "kaunista kieltä" voisi olla mun juttu (heh) ja tietenkin se Irlanti. Jännityksellä jään siis odottamaan, että kirja saapuu meidän kirjastoon...

    VastaaPoista
  10. Joana, voi ihanaa! Odotan kovasti sinun mielipidettäsi tästä.

    VastaaPoista
  11. Onpa kiva kuulla, että tutkimus herättää kiinnostusta! Minuun voisivat fokusryhmään tulosta kiinnostuneet ottaa yhteyttä. Sähköpostini on muodossa etunimi.sukunimi@uta.fi. Olisi kiva, jos mainostaisit tätä mahdollisuutta myös siellä lukupiiri-blogissa. Osallistujien ei tarvitse olla ennestään toisilleen tuttuja ja iältään he saisivat mieluiten olla 18-30-vuotiaita. Fokusryhmän tapaaminen voidaan järjestää Helsingissä tai Tampereella tai muualla Etelä-Suomessa, mikäli joku muu paikka on osallistujien kannalta sopivampi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!