"Herättyäni
sinun vieressäsi katselen
kuinka aamuaurinko kultaa kirjahyllysi
lattiasta kattoon
enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan:
sinua vaiko kirjojasi.
Rakkaani, uskalla tuntea minut,
anna arvo tälle tunnustukselle."
"Sinun tuoksusi minussa monta päivää,
monta päivää rakastan itseäni."
Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta ja muita runoja (Wsoy, 1972)
Vihdonkin löysin tämän kirjan. Aivan mielettömän ihana runokirja. Haukon henkeä, sillä olen yleensä huono syttymään runoille, mutta näitä sivuja ahmin innoissani. Teos on täynnä melko lyhyitä runoja, mutta ihailen sitä kuinka tiivisti asiat on sanottu, mutta silti ymmärrän ne ensilukemalta. Pidän teemoista ja kuvastosta minkä ympärillä runot liikkuvat, löytyy 70-lukulaisia ihanteita ja aatteita, rakkausrunoja, luontokuvastoa ja naiseuden kuvailua. Ihana!!
9.1.2011
"Rakkauskirje 2"
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
20.55
Tunnisteet:
Kilpi Eeva
,
Suomi
,
tunnelmia
,
WSOY
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Minä taas olen runon viemä, onhan mulla oma runoblogikin. En ole lukenut Eeva Kilven runoja, mutta aika hämmästyttävän romaanin Tamaran. Try it!
VastaaPoistaHassua, tein juuri tänään itse postauksen eräästä runokirjasta ja ajattelin jatkossa enemmänkin lukea runoja. Voisin siis laittaa tämänkin listalle! :)
VastaaPoistaJee, runohuuma leviää! :D
VastaaPoistaMinä luin Eeva Kilven upeita runoja jo lukioikäisenä äidin omistamista Kilven runoteoksista ja ihastuin, lähtemättömästi!
VastaaPoistaOi, Eeva Kilpi on ihana! Minun bloginikin on nimetty yhden hänen runonsa mukaan :-)
VastaaPoistaKannattaa etsiä "Perhonen ylitää tien", johon on koottu kaikki(?) Kilven runot. Mahtava teos!
Oletko lukenut ikinä Risto Rasan runoja? Kauniita pieniä konstailemattomia hetkiä, suosittelen :)
VastaaPoistaLeena Lumi, Ostin yhtä aikaa Tamarankin. Melko pian siis kokeilen sitä. :)
VastaaPoistaNaakku, huomasinkin että teit. Tämä minun oli vain tämmöinen muutamalla runolla tunnelmointi, eikä varsinainen kattava arviointi kirjasta. Laita ihmeessä tämä listalle, olin vaikuttunut.
Almafiina, näköjään. Olen kokenut runot melko etäisiksi, koska usein jännittää, että ymmärränkö niiden sanomaa ja runoja pitäisi pidemmän aikaa makustella ja tunnustella, eikä lukea niitä kuin proosaa.
Susa, miekin ihastuin lähtemättömästi. Tykkäsin myös Kilven kirjasta Elämä edestakaisin, josta tein myöhäissyksyllä arvion.
Reeta Karoliina, En ole tuollaisesta teoksesta kuullutkaan!! Täytyy etsiä käsiini.
Linnea, En ole lukenut. Jos ovat samanlaisia kuin nämä Kilven tunnelmaltaan, niin pidän varmasti. Kiitos vinkistä!