Pääsin rikoksentekijän pään sisälle, eikä sieltä löydy välttämättä mitään suurta ja kaikkivoipaista pahuutta. Typeryyttä, sekavuutta, huonoa tuuria tai tapoja. Tunsin myötätuntoakin rikollisia kohtaan aina välillä. Tässä kohdin herääkin kysymys, että kuinka luotettava kertoja on puolustusasianajaja. Hänen sympatiansa nyt tuntuvat luonnollisestikin olevan tarinan päähenkilöiden puolella. Mutta ainahan "totuus" on väritettyä, näkökulmasta, kertojasta ja tilanteesta riippuen.
Rikoksia oli makoisa välipalakirja, sillä tarinat ovat tasapainossa suhteessa toisiinsa ja laatu pysyy loppuun asti. Tarinoita ei ole pitkitetty ja taustoitettu liikaa, jokainen voi itse päättää, että missä suhteessa rikoksentekijän rangaistus on hänen tekoonsa nähden. Saako ihmisen hengen ottaa, jos vain ei näe muuta pakotietä avioliitostaan. Onko olemassa liioiteltua itsepuolustusta, jossa omaa reviiriään uhkaavat kiusankappaleet saa kylmäverisesti surmata? Missä tilanteessa pankkiryöstö on oikeutettua?
Taitavana puolustusasianajajana kirjoittaja saa minut puolelleen, jolloin ymmärrän kuinka vaikea olisi istua tuomarin pallilla. Lukiessa miettiikin rikoksia melko hyveellisten arvojen kautta, kuka minä olen sanomaan, mikä on paha ja tuomittava teko. Raakuuksia ei kuvata, eikä teoilla mässäillä, sen sijaan rikoksentekijöiden psyykettä ja taustoja kuvataan tarkkanäköisesti. Lempeiden rikostarinoiden ystäville!
 |
Atena, 2011
Sivuja: 210
Suomentanut: Raija Nylander
Minua tämä dekkarien harrastajana kiehtoi, mutta valitsinkin sitten erään toisen Ateenalta...
VastaaPoistaNäkökulma tässä kirjassa kiehtova, sillä dekkareissakin on aina jännintä olla rikollisen pään sisällä.
Minä olen kyllä aika kovienkin dekkari/jännäritarinoiden ystävä, mutta taidanpa silti laittaa tämän kirjastosta varaukseen :)
VastaaPoistaTämä on tosi nopealukuinen ja kannattaa lainata vaikka vain muutaman tarinan tähden.
VastaaPoistaMie ostin perjantaina Atenalta nyt vähän aikaa sitten ilmestyneet Heberleinin Pieni kirja pahuudesta, joka sopii tähän rikosteemaan hyvin. On tietokirja ja valottaa myös sitä, että miksi haluamme lukea pahoista asioista. Olen puolessa välissä ja toivon, että ehtisin vielä jopa tänä iltana tai huomenna purkaa sen blogiini.
Tosin mulla odottaa jonossa jo kolme muuta kirjaa arviota.
Kiinnostava arvio mielenkiintoisen oloisesta kirjasta, Hanna! Rikoksissa yleensä kiinnostavampaa on minun mielestäni se, miksi tehtiin kuin miten eli siinä mielessä tämä voisi olla minulle sopiva. Ja ehkä myös kiinnostava moraaliharjoituskin siinä sivussa? Minä en ikinä haluaisi olla asianajaja :D
VastaaPoistaLoistava opus
VastaaPoista