"Aivan kuin muurauslaasti ei olisi enää jaksanut kantaa sitä raskasta salaisuutta, jonka kivitalo oli niin kauan säilyttänyt"
En ole aikoihin lukenut muita dekkareita kuin Agathan Christien Hercule Poirot-tarinoita, mutta tavattuani Ann Rosmanin Bazarin kevät-tilaisuudessa kiinnostuin hänen esikoisestaan Majakkamestarin tytär (Bazar, 2011). Ruotsalaisen kirjallisuuden tuntemukseni rajoittuu aika pitkälti juuri dekkareihin ja pidän erityisesti ruotsalaisista "murhaelokuvista". Majakkamestarin tytärtä lukiessa mietin koko ajan, että tästä saisi todella hyvän elokuvan. Kirjan poliisit ja miljöö saivat lukiessa vastineensa mm.Beck- ja Wallander-elokuvista. Ei kuitenkaan häiritsevästi, sillä päähenkilöt heräsivät henkiin ihan kirjan oman kerronnan turvin, eikä niille tarvinnut etsiä kasvoja elokuvamaailmasta.
Kirjan päähenkilö, rikostutkija Karin Adler ei ole mikään tyypillinen naispoliisi, joka yrittää ylikompensoida sukupuoltaan miehisellä alalla. Hän ei ainakaan tämän ensimmäisen kirjan perusteella ärsyttänyt minua lainkaan. Hän on ihan tavallinen poliisi, eikä sukupuoli noussut teoksessa juurikaan tapetille. Pakkohan aiheesta on silti vähän lypsää konfliktia työpaikan vanhempien patujen kanssa, mutta se tehtiin teoksessa lopulta maltillisesti.
Vaikka Karinin ihmissuhteet ovat retuperällä, syy ei kerrankin ole poliisin raskas työ. Monta pientä poliisiromaanin kliseetä vältetään sillä, että ei yritetä olla liian ovelia piilottamalla niitä, vaan ne käsitellään maltillisemmin, arkisemmin ja vähemmällä tohinalla kuin yleensä. Keskustarina saa hengittää vapaammin ja kulkea jännittävässä ilmapiirissä eteenpäin, eikä juoni katkea liialliseen päähenkilön kehittelyyn. Minusta on mukava oppia dekkarisarjoissa päähenkilöstä asioita pitkin matkaa, eikä kyllästyä häneen jo ensimmäisessä kirjassa.
Majakkamestarin tytär alkaa sillä, että kesken Pater Noster -majakkasaaren täysremontin hylätystä asuinrakennuksesta löytyy ruumis. Kuten Karin Adlerille myös kirjailijalle itselleen tämän murhan selvittäminen on ensimmäinen kerta tutkimuksen johdossa. Miljöö, jossa teoksessa liikutaan on kirjailijalle itselleen tuttu, sillä hän on sijoittanut jännittävän tarinansa omalle kotipaikkakunnalleen Marstrandiin.
Teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa, Karin Adlerin murhatutkimuksissa ja 1960-luvulla, murhatun miehen elämänvaiheita kerros kerrokselta paljastaen. Pistin pienet harmaat aivosoluni töihin yrittäessäni pitkin matkaa löytää linkkejä menneen ja nykyisyyden välillä. Mikä ilahduttava asia, että lukijalle tarjotaan oikeasti mahdollisuus pysyä murhatutkinnassa mukana ja etsiä läpi teoksen murhaajaa ja tämän motiiveja.
Majakkamestarin tytär pitää sisällään paljon aineksia, purjehduksesta kätkettyihin aarteisiin. "Paatti" ei silti uppoa liiasta painosta, vaan tarinassa on mielestäni sopivassa suhteessa maustetta. Kirja oli kaikkea mitä odotan hyvältä dekkarilta: psykologiaa ja draamaa sopivina annoksina, hyvää juonenkuljetusta, uskottavat henkilöhahmot yhdistettynä hituseen epätodennäköisyyttä, tarinan ankkurointia historiaan ja lopulta jälkimakuna nopeasti luettava paksu jännäri ilman väkivallalla mässäilyä. Keitos on valmis.
Bazarin sivuilta löytyy teoksesta lukunäyte.
Leena Lumi ja Lumikko ovat tehneet teoksesta kattavat arviot blogiinsa.
Bazar, 2011
Sivuja: 335
Suomentanut: Anu Koivunen
Ai sinäkin olit siellä Bazarin tilaisuudessa..? Minäkin olin! Haastattelin Ann Rosmania Ruumiin kulttuuriin ennen tilaisuutta, ja jäin sitten kuuntelemaan muitakin kirjailijoita. Ja syömään hyvää cesar-salaattia :)
VastaaPoistaPitääpä mennä kirjastoon lukemaan uusin Ruumiin kulttuuri, jos siinä on juttusi! Olin tosiaan tilaisuudessa ja tein tapahtumasta aika pitkän jutun blogiini. Istuin Geert Kimpenin kanssa samassa pöydässä ja juttelin kirjablogeista. :D
VastaaPoistaNumero jossa Rosman-haastis (+ kirjan arvostelu) ei ole vielä ilmestynyt, pitäisi tosin ihan näinä päivinä ilmestyä... Viimeisimmässä numerossakin on kyllä juttujani, mm. Barbara Fisterin hastattelu.
VastaaPoistaEi nyt palaudu mieleen se Kimpenin pöytä, kirjailijan esiintyminen kylläkin :)
Tunnustan, että olen joskus vähän kateellinen teille pääkaupunkiseudulla asuville, kun te pääsette näihin kustantamojen tilausuuksiin. Täältä itärajalta on turhan pitkä matka lähteä sinne, vaikka miten kiinnostaisi. Onneksi te ihanat kanssabloggaajat raportoitte näistä, joten se on vähän niin kuin olisi itse ollut paikalla. :)
VastaaPoistaMitä tulee itse kirjaan, olen yrittänyt saada tätä kirjastosta lainaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta. :)
Mikä mahtava täsmäpostaus, hankin kirjan juuri. Olen muutenkin innokas lukijasi ja rohkaistuin myös kommentoimaan.
VastaaPoistaKiitos taas!
Lumikko, onpa kyllä mielenkiintoista lukea sitten haastattelusi. Kävin itse juttelemassa Ann Rosmanin kanssa hetken aikaa ja hän vaikutti todella herttaiselta ihmiseltä.
VastaaPoistaKuutar, Haluankin siksi blogiini näistä tilaisuuksista kirjoittaa, koska tiedän että moni sinne on kutsuttu, mutta ei pääse matkan tai töiden takia osallistumaan.
Minä, Ihanaa, että kommentoit! Toivottavasti rohkaistut kommentoimaan lisää ja osallistut esimerkiksi arvontaani. Mie luin pitkään paria blogia ennen oman kirjablogini aloittamista, enkä myös oikein uskaltanut kommentoida. Nykyisin kommentoin mielelläni, koska niistä tulee aina lukijalle hyvä mieli. :)
Kiehtovalta vaikuttaa. Itse en ole vuosiin lukenut dekkareita (ahmin niitä sinä keväänä, kun odotin keskimmäistä lastani ja sain ehkä yliannostuksen). Ehkä tällaisen 6 vuoden sulattelun jälkeen voisi taas kokeilla. Miksiköhän dekkaristit tulevat aina Ruotsista?
VastaaPoistaMie olen miettinyt, että miksi ruotsalaiset dekkarit tuntuvat uskottavammilta kuin suomalaiset. Johtuukohan se siitä, että en osaa jotenkin ajatella että täällä tapahtuisi mitään pahaa. (Vaikka tottakai tapahtuu)
VastaaPoistaKirjoititpa hyvin! Olen vähän kuin Joana siinä, että edellisestä dekkarista on vierähtänyt aikaa jo 5-6 vuotta, mutta pikkuhiljaa voisi taas laajentaa lukukenttää sillekin saralle. Majakkamestarin tytär ei varmaan olisi ollenkaan hullumpi paluu. :)
VastaaPoistaKiitos Katja. Mie halusin tehdä sellaisen arvion, missä en puhu lähestulkoon yhtään juonesta. Aluksi teki niin mieli ruotia itse tarinaa, mutta tein tästä itselleni pienen kirjoitustehtävän. :)
VastaaPoistaOih! Tämä minun pitää ehdottomasti lukea, jos vaikka kesällä.. Rakastan ruotsalaisia dekkareita, silloin kun asuin vielä kotona oli kätevää kun posti toi äidille uusimmat Åsa Larssonit. Ja olipa kiva arvio myös, Hanna!
VastaaPoistaHanna, koska luen monenlaisia dekkareita, oli helppo arvioida, että tämä oli merituulen raikas ja jotenkin viehättävästi vanhanaikainen dekkari. Mieleen tuli eittämättä menestystä niittänyt Johan heorin, jolta olen tehnyt Hämärän hetki ja Yömyrsky -kirjat.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä♥
Leena Lumi, minulle tuli tästä teoksesta pienoinen dekkarikuume. "Murha päivässä piristää kummasti" :D
VastaaPoistaKiitos lukuvinkeistä taas, käväisen lukemassa nuo tekemäsi arviot.
Hei Hanna, lukaisin tämän tekstisi heti tuoreeltaan, mutta kommentoin vasta nyt, kun olen itsekin lukenut Majakkamestarin tyttären :). Kiteytit monta olennaista seikkaa Rosmanin "keitoksesta". Minustakin tämä koukuttaa sopivasti odottamaan Rosmanin seuraavaa.
VastaaPoistaHiisi, tämä oli kyllä oivallinen dekkari. Luin vielä arviosi nyt itse luettuani ja hyvin olit kyllä tiivistänyt. Toivottavasti Rosman kirjoittaa vielä monta kirjaa.
VastaaPoista