17.4.2011

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa

"Mamma OK"


Kiinnostuin Antti Tuurin matkakertomuksista, kun olin kuuntelemassa häntä alkukeväästä Otavan tilaisuudessa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt matkakuvauksia Islannista (Pieni suuri maa, 1993) ja Saksasta (Neljännen valtakunnan vieraana, 1995), mutta uusin teos Matkoilla Euroopassa (Otava, 2011) vie lukijan ympäri Eurooppaa junan kyydissä, Tuurin muistellessa humoristisesti omia matkojaan. Myönnän, että teoksessa viehätti erityisesti se, että se on Tuurin kirjoittama, sillä muiden lomaruokailuja ja hotellikuvauksia en olisi varmaan yhtä myönteisellä otteella lukenut. Mutta kyllä kirjailija osaa myös naurattaa, pienistä tapahtumista isketään juttua oikein urakalla, kuten tässä esimerkissäni salkkuvarkaudesta.

"Kerron myöhemmin mielelläni, että Seitsemän veljeksen palautuminen salkun mukana takaisin minulle kuvaa hyvin, kuinka vaikeaa suomalaisen kirjallisuuden on löytää lukijoita ulkomailla ja kuinka vaikeaa suomalaisen kirjallisuuden leviäminen ulkomaille on: edes kaikkien aikojen paras suomalainen romaani Seitsemän veljestä ei kelvannut varkaille Genevessä."

Tuuri matkustaa ympäri Eurooppaa yksin tai vaimonsa kanssa, mutta useimmiten junalla. He ovat kyllästyneet lentokonematkustamiseen ja ainaiseen odotukseen terminaaleissa, kun junalla voi seikkailla vaivattomammin. He pysähtyvät sillä pysäkillä, mikä sattuu heitä junan ikkunasta miellyttämään. Majander moitti hesarin kritiikissä, että kirjailijan ajatukset mahtoivat olla jo seuraavassa kirjassa. Minua taas viehätti se, että Tuuri kertoo matkamuistojensa ohella kirjoitustyöstään ja niistä kirjoista, joita matkoillaan kirjoitti. Varsinkin kalastustarinoista hän mainitsee usein, että ne sisältävät koko joukon kalavalheita. Jäi välillä sitten olo, että kuinkahan monta valetta matkakertomukseenkin lopulta päätyi mukaan. Nopealukuisessa teoksessa sai monta kertaa nauraa, eikä sillä todenperäisyydelläkään ole lopulta niin väliä.

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa
Otava, 2011
Sivuja: 222

6 kommenttia :

  1. Tätä en ole lukenut, mutta Tuuria rakastan! Juuri hänen huumorinsa ja tarkkanäköisyytensä tekee hänet yhdeksi parhaista suomalaisista kirjailijoista. Minäkin haaveilen junareissaamisesta, harmi, että siihen vasta kun olin liian vanha interreilille! Kunhan lapset ovat isompia, alan toteuttaa itseäni sillä saralla. Siksipä tämä kirja kiinnostaakin aika lailla.

    VastaaPoista
  2. Mie olen lukenut Tuurilta vain tämän ja Vuodenajat maaseutukaupungissa ja pidin molemmista tosi paljon. Vaikka ovat aivan eri vuosikymmeniltä. Tuurilla on ihan mielettömän laaja tuotanto, se vasta olisikin haaste, kun lukisi ne kaikki. :)

    Miekin haaveilen reissaamisesta, mutta vaikka mulla ei ole lapsia, niin kissa aiheuttaa pieniä rajoitteita.

    VastaaPoista
  3. Tätä puolta en ole Tuurista tiennytkään. Kiva, että nostit esiin, pitää tutustua jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  4. Eipä ole Tuuri minunkaan näppeihini löytänyt mutta tämä kuulostaa siltä että voisin lukeakin. Matkakertomuksista pidän. Voisin lähteä takaisin matkalle..

    VastaaPoista
  5. Mie haluaisin lukea pian jotain "oikeaa" Tuuria, eli Pohjanmaa-sarjaa. Lisäksi myös vanhemmat matkakertomukset kiinnostavat. :)

    VastaaPoista
  6. Parempi myöhään, jos ollenkaan. Kuuntelin Tuuria Jyväskylän kirjamessuilla viime vuonna tästä matkakirjasta. Hän on hyvä markkinamies. Mielestäni yhtä tyhjä ja tarpeeton kuin kirja kalareissusta Erno Paasilinnan kanssa. Yhdyn arvosteluun, jossa epäiltiin julkaisukynnyksen ylittyneen, koska kirjoittaja on A. Tuuri.

    jukka s.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!