Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi, 2013
Kansi: Timo Mänttäri
Sivuja: 267
Mistä: oma ostos
Kotimainen rakkausromaani, esikoisteos
Veera Niemisen esikoisteos on siinä mielessä raikas kotimainen chick lit -kirja, että päähenkilö, Aino, ei haaveile maailman merille ja muotiromeoiden perään, vaan hän on rakastunut todelliseen suomalaiseen maajussiin, Jussiin, joka haluaa toteuttaa kaikki nuorikkonsa haaveet, ponitallista puutarhaan. He ovat salamarakastuneet, ja Aino on saapunut Jussin kotitilalle tutustumaan perheen muihin miesjäseniin. Jussin äiti on kuollut jo vuosia sitten, mutta perhe ei ole toipunut surusta kovin hyvin. Kaikki hoidetaan kodissa, kuten on aina tehty ja ristiriitojahan siitä syntyy, kun suorasukainen Aino ottaa talon heti haltuunsa.
Teoksessa leikitellään myös sillä, miten erilaiset luonteet itäsuomalaisella tehopakkauksella Ainolla ja Varsinais-Suomen hiljaisella hurmurilla on. Hyväksi onneksi tarina kasvaa eroavaisuuksian päivittelystä perhe- ja rakkauromaaniksi. Nuoripari on tuntenut muutaman viikon, mutta sielujen yhteys varmistaa sen, että yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Pahantahtoisia ihmisiä kirjassa ei ole, joka on aika virkistävä ratkaisu. Helpostihan tähän olisi voitu kirjoittaa pari paskapäätä liittoa kyseenalaistamaan, koska nuoret niin nopeasti sanelevat tulevaisuutensa yhteen. Monella tapaa omaperäisiä ratkaisuja Nieminen on keksinyt.
Kommelluksia, rakkautta, huumoria, kepeän eloisasti kulkeva juoni. Kaikki toimivat hyvin, mutta en voi väittää kauhean paljon kirjasta pitäneeni. Klaukkalan kohdalla jo kirjoitin tästä, että taidan olla vääränlainen lukija näille rakkauskirjoille, sillä minua ei jaksa mitenkään huvittaa tämä sähläily ja kepeällä tyylillä syvien tunteiden tulkitseminen.
Aino on kyllä huvittava hahmo, koska on niin toimelias ja vilkas ja on silti tietoinen siitä, että voisi joskus miettiä myös toisenlaisia tapoja olla. Hän alkaa juurtua enemmän jöröjukkien kotiin samalla peläten, että kadottaa sitten jotain omasta luonteestaan. Jussi on minusta tässä rakkauskertomuksessa vähän statisti, eikä tunnu osaavan haastaa tulevaa vaimoaan muuten kuin hiljenemällä ja myötäilemällä. Pikkuveli on paljon kiinnostavampi hahmo ja petyin kun selvisi, että hän on niin paljon Ainoa nuorempi. Ehdin jo toivoa kolmiodraaman koukkua, minä kamala ilonpilaaja.
Kirjasta on pidetty hyvin paljon, joten olen tämän "tunnevammani" kanssa vähän yksin. Mari A. kertoi teoksen piristäneen työmatkaansa kympillä, Mai kuvaa, että kirja on rakkauskertomus isolla Ärrällä, Maijasta kirja oli hurmaavan hassu ja piristävä, Annelille jäi kirjasta hykerryttävän hyvä olo, Jonna antoi kirjalle täydet pisteet, Pirjoliisa aikoo antaa Avioliittosimulaattoreita joululahjaksi, Elegia toivoo lisää kirjoja Niemiseltä. Minnan blogista löytyy myös kirjailijan haastattelu.
Koska kirja selvästi kiinnostaa (ostinhan itsekin teoksen innostuneena muiden arvioista), haluan antaa sen eteenpäin. Ensimmäinen, joka kirjan haluaa, hihkaisee kommenttikentässä, niin lähetän kirjan mielelläni seuraavalle lukijalle.
