17.2.2012

Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä

Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä
Gummerus, 2012
Kamera obskura, 1933
Sivuja: 194
Suomennos: Eila Pennan ja Juhani Jaskari
Kansi: Jenni Noponen
Lyhyesti:
 "Elipä kerran Berliinissä, Saksassa, Albinus-niminen mies. Hän oli rikas, arvossapidetty, onnellinen; päivänä muutamana hän hylkäsi vaimonsa nuoren rakastajattaren tähden; hän rakasti; ei saanut vastarakkautta; ja hänen elämänsä päättyi turmioon."


Lolitan sisarteoksena tunnettu, mutta paljon aikaisemmin kirjoitettu Naurua pimeässä on kaiken kaikkiaan briljantti teos. En ole vielä lukenut Lolitaa, joten varsinaisesti en voi ottaa kantaa siihen, että kuinka paljon kirjat todellisuudessa muistuttavat toisiaan, mutta koska Lolita on klassikkoteos, josta lukemattakin tietää väistämättään jotakin, tuntuu että Nabokovilla on joku "juttu" kirjoittaa vanhemman miehen ja nuoren naisen välisistä suhteista. Ainakin hän asettaa hyväksikäytön, röyhkeyden ja häikäilemättömyyden tapettiin kiinni suloisimmalla nastalla. Kuka oikeasti on syyllinen, kun kaikki särkyvät palasiksi?

Aluksi tuntuu epämiellyttävälle nuoren tytön puolesta, sitten säälittää vanha mies, sitten tuntuu että he ansaitsevat toisensa, lopulta näkee hyväksikäyttöä, joka ei katso ikää eikä asemaa. Nerokasta hämmentää henkilöhahmoilla ja samalla kuljettaa tarinaa melko pienellä vaihteella eteenpäin. Kierroksia nostetaan tuomalla kuvioon ylimääräinen mies Rex –  täydellinen pari manipuloivalle Margotille joka nauttii pelaamisesta ja juonittelusta. Voihan Albinus-parka, mikä mahdollisuus hänellä on näiden kahden mestarillisen rahanlypsäjän kanssa. Hän on täydellisen tossukka, nuoren naisen viehkeydestä ja vartalosta hullaantuneena ja vietävissä, eikä käy edes vilkaisemassa taakse jättämäänsä perhettä. Mikä vääryys! Vaikka toisaalta siinä käy himoon lankeemus ja synninpalkka käsi kädessä.

Huomaan nyt tätä kirjoittaessani, että minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa siitä, miltä Margot oikeastaan näyttää. Tiedän vain hänen olevan upea ja kiitän siitä, että kerronnan soljuvuus on vienyt minut niin tarinan imuun, etten muista missään vaiheessa lukeneeni tarkkoja ulkonäkökuvauksia. Hän on mielikuvissani vapaasti juuri niin narttumaisen näköinen kuin vain osaan kuvitella. Olen lukiessa rakentanut vapaasti henkilöhahmojen ja miljöön mielessäni, enkä muista että itse teos olisi kuvailullaan minua tähän lopputulokseen johdatellut. Muistan tunnelman ja lukemisesta heränneet tuntemukset, mutta olen mielikuvitus apukeinonani rakentanut eräänlaisen Naurua pimeässä -elokuvan lukemisen aikana. Rex mielikuvissani muistuttaa silti erehdyttävästi Nabokovia itseään.



Jenni Noponen on tehnyt tähän uusintapainokseen kiinnostavan kannen, se viehättää kädessä heti, mutta lopulta vasta teoksen lukemisen jälkeen sen kuvallisuus myös avautuu. Gummerus panostaa usein kauniiseen ulkoasuun, joka ulottuu myös teosten sisuksiin. Sisältä löytyy heti Nabokovin hurmurikuva ja tietoa kirjailijasta.

Suosittelen teosta niille, jotka haluavat nauttia hyvästä tarinasta, häikäilemättömistä henkilöhahmoista, pettymyksen ja kiihkon salaliitosta, pakkomielteen ympärille kierretystä huumorista, sokeaksi tekevästä rakkaudesta, uudelleen järjestetystä vallanjaosta ja ennen kaikkea loistavasta kirjallisuudesta.

25 kommenttia :

  1. Tämä on yksi ehdottomista suosikeistani! Mukavaa, että se miellyttää muitakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miellyttää niin paljon. Ehdottomasti luen tänä vuonna Lolitankin tai jonkun muun Nabokovin teoksen, kirjahyllystämme löysin jo Lolitan lisäksi Gogolista kirjoitetun teoksen.

      Poista
  2. Minusta tuo kansi on tosi ärsyttävä, pissismäinen, tuo mieleen chick litin. :-P (Olen myös allerginen useimmille "puolikaunokirjoitus"-fonteille.) Mutta ehkä se tosiaan aukenisi paremmin lukemalla kirjan. Voisin kyllä tehdä sen, Lolitasta pidin ja Pale Fire oli ...mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuu hyvälle kädessä, ja toisaalta Margot on aika pissis. :)

      Löysin muuten hyllystäni vielä Lahja-nimisen romaanin, ehkä luen sen sitten kuitenkin ennen Lolitaa.

      Poista
  3. Heissuliveijaa ja hyvää viikonlopun alkua!
    Tulin nyt ekaa kertaa uudesta blogistani käymään vieraisilla. Olen käynyt blogissasi aiemminkin. Nyt olen sitten siirtynyt tänne blogspotiin.
    Olet lukenut veikeän oloisen kirjan. Eipä ole aiemmin tullut vastaani kyseisen kirjailijan tuotoksia. Ja mikä hurmurikuva, oi voi :)
    Piristit kirjoituksellasi iltaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ilo kuulla, että tämä piristi. Teos on todella kiinnostava, suosittelen lämpimästi.

      Poista
  4. Tuo kansi on tosiaan hieno, kuten Lolitassakin. Kiinnostuin tästä nyt kovasti - kiitos siis kirjoituksesta :-). Ehkäpä tämä on seuraava Nabokovini. Lolitan luin viime vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi Lolita lukea, minulla on itselläni se vain pokkarina ja teksti on niin pientä pränttiä, etten ole saanut aikaiseksi siihen tarttua.

      Poista
  5. Nabokovia en ole aiemmin tullut lukeneeksi mutta tätä kirjaa pälyilin jo kirjastossa ja kuvauksen perusteella kuulostaa kiinnostavalta...

    VastaaPoista
  6. Nabokov on minullekin (toistaiseksi) tuntematon kirjailija. Kirjoitit niin hyvin, että kiinnostuin heti. Hauskaa muuten, että teoksen alkukielinen nimi on Kamera obskura, luin nimittäin viime viikolla samaa nimeä suomeksi/ruotsiksi kantavan aika erilaisen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie huomasin heti tuota tietoa tähän kirjatessani, että tällä on sama alkuperäisnimi kuin juuri lukemallasi kirjalla.

      Poista
  7. Nabokovin nimi alkoi heti välkytellä jotain valoja päässäni kun luin että olet kirjoittanut tästä, ja minä en siis ole lukenut Nabokovilta mitään. Oliko tämä siis merkki, että pitäisi?

    Mielenkiintoiselta ainakin vaikuttaa, kiitos Hanna!

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus, jonka myötä kirja alkoi heti kiinnostaa minuakin. Lolita on ollut kauan sellainen "pitäisi lukea", joka ei ole kuitenkaan innostanut tarpeeksi, että olisi tosiaan tullutkin luetuksi, mutta jospa Nabokoviin tutustumisen aloittaisikin tästä.

    Kansi näyttää minusta ovelan hauskalta, mutta pitäisi varmaan kokea se vielä ihan livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin tuossa yllä Paulalle, että minulla on itselläni Lolita, mutta se on liian pienellä präntillä painettu, joten en ole halunnut siihen tarttua. Mietin, että ostaisin Lolitastakin tämän uusintapainoksen.

      Poista
  9. Nabokov on tosiaan upea kirjailija, ja sillä taitaa olla kovemman luokan fetissi iso mies/pikkutyttö -suhteisiin. Tämän ja Lolitan lisäksi häneltä on aiheeseen liittyen ilmestynyt myös Lumooja, joka myös on hieno.

    Täytyy pistää tämä Naurua pimeässä myös korvan taakse, ihastuin hahmoihin jo tuon kirjoituksesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, ehkä luenkin tuon Lumoojan ennen Lolitaa. :)

      Poista
  10. Lukiessani tätä aloin epäillä, että olenkohan joskus joko lukenut tämän tai aloittanut tätä. Lolita on ehdottomasti suositeltava kirja, mutta kaikki muut Nabokovilta kokeilemani ovat joko vaipuneet unhoon tai jääneet kesken. Sinänsä kiinnostaisi kyllä kokeilla varsinkin Lolita-verrokkina.

    VastaaPoista
  11. Kaikki on jo sanottu: kiinnostavan kuuloinen kirja ja minäkin haluaisin lukea sen tai ainakin Lolitan pian, L olisi omassa hyllyssäkin. Kiitos hienosta, houkuttelevasta arviosta! :)

    VastaaPoista
  12. Kiva kun kirjoitit tästä! Minä sain vasta Lolitan luettua, ja vaikka jostain syystä sen kehuminen vähän kornilta tietysti kuulostaa, niin onhan kirja tosi hieno. Näin vähän sen lukemisen jälkeen tunne kirjan taitavuudesta ja oudosta tunnelmasta on vain vahvistunut. Naurua pimeässä kiinnostaa siis siksikin, ihme että se on kovin tuntematon Lolitaan verrattuna.

    Minun silmääni tuo kansi vähän särähti, näyttää omaan silmääni ehkä liiankin chick littmäiseltä. Lolitan kannesta taas tykkäsin hirveästi, se on tosi erilainen kuin yleensä tällaisten klassikkoteosten kannet mutta silti ei ihan noin kevyt. Mutta ok, jos se kuvallisuus kerran avautuu... Toivottavasti ehdin lukemaan tämän vielä kevään aikana :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie huomasinkin, että olit juuri lukenut Lolitan ja teki melkein kopsata sulta sanoja tähän, sillä mulle tuli olo, kuin oltais luettu sama kirja. :)

      Poista
  13. Mahtavaa, Jenni Noposen kansi on yksi Vuoden huiput 2011 -ehdokkaista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!