Pekka Manninen: Peili

"Tornikamarissa hän vetäytyi makuupussiinsa tietäen, että kaikki oli romahtanut"

Pekka Manninen oli viime vuonna Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon finalistina teoksellaan Kiimakangas, ja olin kirjamessuilla kuuntelemassa kirjailijaa, kun hän kertoi tuosta teoksesta. Kiinnostuin teoksesta, mutta silti luettavakseni tuli ensimmäisenä Mannisen toinen kirja Peili. Lukukokemus oli sen verran epätasainen ja haasteellinen, että minua jäi ihan kaihertamaan esikoisen menestys. Ovatko kirjat todellakin tasoltaan näin erilaisia vai jäikö minulta jotain ymmärtämättä!?! Ainoa tapa selvittää tämä on lukea myös jossain vaiheessa Kiimakangas.

Kuva

Peilin mottona on Edgar Allan Poen Korppi-runosta katkelma. Korppi-motiivin tuominen kirjaan on yksi harvoista asioista, jotka kirjassa toimivat. Kansanperinteessä korpin on ajateltu osaavan ennustaa onnettomuuksia ja lintu ilmestyy paikalle, kun jotain pahaa on tapahtumassa. Korpin on ajateltu olevan paholaisen kätyri, mutta Raamatussa sitä on kuvattu myös ihmisen ystävänä. Edgar Allan Poen korppi kuvastaa rakkaan menettämisen tuskaa viiltävästi. Linnulla on teoksessa päähenkilö Mirjamille erityinen asema, sillä vaikka se pahaenteisesti muistuttaa synninteosta, on hän myös saaristoon erakoituneen ja uskontunnoissaan pahasti höperöityneen Mirjamin ainoa ystävä.

Mirjamilla on takanaan epäonnistunut liitto ja vastoin uskoaan tehty abortti ja siksi hän on päätynyt Kokkolan lähistöllä olevalle saarelle yksin asumaan. Teos oli alkuun rakennettu aika realistiseksi, mutta sen groteskit tapahtumat tekevät kirjasta makaaberin. Mirjamin elämässä tapahtuu asioita, jotka tuntuivat minusta täysin käsittämättömiltä ja veivät teosta suuntaan, jota ei oltu mitenkään pohjustettu. Mirjamille oli kova pala tappaa oma lapsensa ja hän haki turvaa uskostaan, mutta hänen kasvuprosessilleen tai itsetutkiskelulleen jäi vähän tilaa, sillä teoksessa mässäiltiin raiskauksilla, murhilla, alistamisella, eläimiin sekaantumisella ja pienten lasten ruumiiden kuvailulla.

Tapahtumat olivat lukijalle melko motivoimattomia ja aiheet groteskeja, lisäksi kerronta oli tönkköä ja teoksessa oli häiritsevästi kirjoitus- ja asiavirheitä. Mirjamin nimeä toistettiin lyhyissä päälauseissa ihan liikaa ja välillä tuli tunne, että tämän toisteisuuden täytyy olla joku tehokeino, joka jää itseltäni tajuamatta. Välillä teoksessa puhutaan pari vuotta sitten tapahtuneesta Estonia-onnettomuudesta ja sitten vähän myöhemmin puhutaan taulun hinnoista euroina. Jännitystarinanakaan tämä ei minulle toiminut, koska henkilöhahmoihin ei pystynyt samaistumaan ja ainoat uhrit, jonka kohtaloa surin olivat teoksen eläinparat. Korpinkin ampui poliisi ihan turhan takia.

Tekstinäyte:
"Mies kysyi, miten Mirjam oli saattanut tehdä tämän hänelle. Mirjam ei näköjään ymmärtänyt, missä vaiheessa miehen karriääri oli. Juuri nyt oli käsillä käännekohta. Hän oli yksi niistä, joihin "valinta saattaisi kohdistua". Hän kysyi, miksi Mirjam ei ollut käyttänyt e-pilleriä. Naisten seksuaalinen vapautuminen oli tapahtunut 1960-luvulla. Mirjam oli itsekäs nainen, joka asetti emoviettinsä kaiken muun edelle. Mirjam halusi vain pikku perheen, nukkekodin. Mirjam ei nähtävästi tajunnut, mistä kaikesta vauvan tähden piti kieltäytyä."

Pekka Manninen: Peili
Wsoy, 2011
Sivuja: 141