Liisa Talvitie: Sokka

"Minulle ei tullut mieleenkään kieltäytyä rämäpäisistä ratkaisuista"

Kuva

Liisa Talvitie on Sinikka Sokan hyvä ystävä ja hän on nähnyt lähestulkoon kaikki Sokan esitykset. Talvitie ehdotti ystävälleen elämäkerran tekemistä, johon tämä suhtautui aluksi epäilevästi. Kirja kuitenkin syntyi epäilyksistä huolimatta, sillä Talvitie uskoi asiaan, vaikka molemmat pelkäsivät ystävyyden puolesta. Sokka (Siltala, 2010) on mielestäni onnistunut, sillä se ei ole uuvuttavan tarkkaan ja pitkään kerrottu teos suuresta taiteilijasta, jossa ei ole jätetty kiveäkään kääntämättä lopullisen totuuden sanomiseksi. Se on rehellisen tuntuinen kertomus laulajasta, näyttelijästä, moniosaaja taiteilija Sinikka Sokasta, missä näkyy ystävän lempeä ote, mutta tarkkanäköinen ja kriittinen silmä. Kokonaiskuva tulee Sinikan omista haastatteluista, ystävien armottomista, mutta rakastavista kertomuksista ja Talvitien kerronnasta.

Tiesin melko vähän ennakkoon Sinikka Sokasta, mutta koska ostimme liput Agit Propin 40 -vuotis juhlakonserttiin Helsingin Kulttuuritalolle huhtikuuksi, tuli tämä kirja eteeni kirjastosta kuin tilauksesta. Mikä on sananmukaisesti totta, sillä olin ollut jonkin aikaa varausjonossa, ennen kuin kirja vapautui minulle lippujen oston aikoihin.

Vaikka lähtökohtaisesti lähdin lukemaan teosta Agit Propin laulajan elämäkertana, ilahduin lopulta siihen, että teos nosti esiin niin paljon muutakin Sokasta ja tuosta ajasta. Sinikan kirjoitus siitä, kuinka hän jälkikäteen on miettinyt ettei ajatellut nuorena ollenkaan vanhempiensa uhrauksia, kosketti. Äidin suku on joutunut Karjalasta evakkoon ja he olivat todella pettyneitä Sinikan vahvaan, julistukselliseen vasemmistolaisuuteen. Sokka ei kuitenkaan missään nimessä kadu menneisyytensä valintoja ja on edelleenkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja on toiminut rauhanaatteesta ja humanismista. Hän silti myöntää, että teki ylilyöntejä ja oli sukulaisiaan kohtaan nuorempana tarpeettoman julkea. Koskaan asiasta ei silti käyty perhettä ja sukua repiviä riitoja.

Teokseen on pyydetty Sokan ystävien kertomuksia taiteilijasta ja rehellisiä mielipiteitä ystävästään. Puheenvuoroja esittävät mm. Kaj Chydenius, Marja Packalén, Pekka Milonoff, Pirkko Saisio, Laura Jäntti, Leif Salmén ja Alpo Suhonen. Näiden puheenvuorojen ansiosta minulle avautui kuva Sinikka Sokasta ahkerana taiteilijana, joka rohkeasti tarttuu kaikkiin haasteisiin, sekä laulajana että näyttelijänä. Mutta hänellä on paha tapa esittää diivaa myös yksityiselämässä. Monet ystävät kuvasivat häntä luotettavana ystävänä, joka jaksaa tukea ja uskoa läheisiinsä, mutta joka myös sortuu ylilyönteihin ja ottaa suuren tilan suhteissa. Ystävä Tuula Linsiö kertoo: "Parhaat hetket Sinikan kanssa ovat aina yksityisiä hetkiä. Julkisissa tilanteissa näyttelijä Sokka ottaa vallan, ja hän alkaa esiintyä. Hänen ympärilleen kerääntyy hovi, eikä hän ehdi huomata muita. Olen oppinut karttamaan näitä tilanteita. Olemme olleet ystäviä neljäkymmentä vuotta ja tunnen hänet sisarekseni."

Rämäpäinen Sokka heittäytyy haasteisiin ja on esiintynyt KOM:ssa ja lukuisissa muissa teattereissa, tehnyt vanhempana Revyytä ja muuta musiikkiteatteria, hän on näytellyt myös televisiossa. Agit Propin mukana hän on kiertänyt maailmalla ja kätellyt mm. Salvador Allendea. Yhtä rämäpäisesti hän on heittäynyt miessuhteisiin ja teoksessa kertoo myös siitä, kuinka paljon syyllisyyttä hän on kokenut myöhemmin siitä, kuinka vähän hän antoi omalle tyttärelleen aikaa tämän ollessa pieni. Teos käsittelee monia puolia ja elämänvaiheita Sinikka Sokan elämästä, mutta ei sorru glorifoimaan häntä. "Kukaan ei ole särötön, en ainakaan minä", kuvaa taiteilija itse itseään.
 

Liisa Talvitie: Sokka
Siltala, 2010
Sivuja: 234