"Totuus hämärtyy helposti. Meidän on tarkastettava se omalla kohdallamme joka päivä, joka asiassa. Jo koululaisina meidän täytyy selvittää itsellemme, mitä asiaa me kannatamme ja kenen puolella olemme. Olemmeko heikomman puolella vai lyömmekö häntä vahvan kanssa yhdessä, etsimmekö totuutta vai sitä, mistä on meille hyötyä"
Muutama päivä sitten sopivasti facebookin Lue kirja -ryhmässä mainittiin, että Rauha S.Virtanen on aina ajankohtainen. Varmasti näin on, mutta minulla on kokemusta vain hänen teoksestaan Lintu pulpetissa vuodelta 1972. Se on mielenkiintoinen teos, mutta ehdottomasti aikansa tuote. Pirteä tuulahdus nuorten yhteiskunnallisesta heräämisestä, mutta teoksessa on silti jotain nykylukijaa vaivaannuttavaa. Harvoin olen törmännyt nuortenkirjaan, jossa olisi näin vahva vasemmistomyönteinen tendenssi. Neuvostoliitto on suurin ja mahtavin, eikä siellä voi tapahtua mitään pahaa. Kaikenkaikkiaan Lintu pulpetissa on todella herkullinen analysoitava kirjallisuudenopiskelijan käsissä ja teinkin teoksesta kandidaatintutkielman.
Virtasen mukaan Lintu pulpetissa on dokumentaarinen romaani omien lastensa kouluvaaleista, mutta minua ei niinkään kiinnostanut tutkia tätä dokumentaarisuutta, vaan nuorison yhteiskunnallista heräämistä ja muita teemaa tukevia motiiveja teoksessa. Virtasen mukaan teini-ikäisten koululaisten on tiedostettava poliittinen todellisuus ja ratkaistava omakohtaisesti puoluesidonnaisuutensa. Teos tarjoaakin aikamoisen annoksen ajan aatteita ja ideologioita, joita lähtee lukiessa tarkastelemaan ja arvottamaan.
"Ismo hymyili ystävällisesti ja alkoi puhua hiukan tärkeilevään tyyliinsä: - Mä selitän. Porvarismi on vapautta, yksilökeskeisyyttä, moniarvoisuutta. Se on jatkuvaa kritiikkiä. Tilanteen uudelleenarviointia. Marxismi taas on ikivanhaa autoritääristä oppia, sillä ei ratkaista nykyajan pulmia."
Lintu pulpetissa -teoksessa on paljon yhteiskunnallisia aiheita ja motiiveja, kuten esimerkiksi koululaisten olot, kouluopetuksen vääristyneisyys, työväestön työolot ja työperäiset sairaudet, eläkkeet, terveys ja sairaus yhteiskunnassa, Vietnam ja sekä sota ja rauha. Teokseen on saatu lisäksi sijoitettua suuri määrä yhteiskunnallisia ja ideologisia perusoppeja kristinuskosta marxismiin sekä molempien koululaisryhmien, kokoomuksen ja yleisdemokraattien, käsityksiä kansalaisten eriarvoisuudesta. Mielenkiintoisin anti minulle oli tutkia intertekstuaalisia viittauksia esimerkiksi Bertolt Brechtiin tai Jacques Prévertiin. Tai kuinka kiinnostavasti teoksen nimessäkin oleva lintu pulpetissa "laulaa politiikasta" Aanin aineen kautta.
"Koululainen on vanki. Lintu, joka tukahduttavilla tunteilla laulaa hänen pulpetissaan, on unelma, toive, mielikuvitus. Se ottaa siivilleen ja vie vapauteen, vihreille niityille, lintujen luo liitukalliolle. Tämä lintu on laulanut pulpetissa niin kauan kun koululaitos on ollut olemassa ja tulee laulamaankin niin kauan kun koulu saa oppilaan tuntemaan itsensä vangiksi"
Voih, näistä olisi niin mielenkiintoista keskustella.
Kirjaa voi lukea myös päähenkilön, Aanin, kehityskertomuksena, mutta toisaalta teokseen valittu näkökulmatekniikka tukee hyvin kirjan ajavia aatteita: monitahoista joukkotoimintaa, "yhdessä olemme vahvat" -henkeä, aatetoveruutta ja nuorten yhteiskunnallista heräämistä. Kirjassa nuorten poliittinen ryhmä edustaa energiaa ja vaikuttamisen halua ja Aanin kautta kuvataan yksilön tunteita osana tuota ryhmää, mitä ovat yksilön epäilykset ja omatunto ryhmän toimiessa.
Kirjan rakenne on rikottu. Varsinaista juonta kuljetetaan takaumien kautta ja useiden henkilöiden näkökulmasta. Tilanteista kerrotaan molempien leirien, sekä kristillisen teinikillan eli kokoomuksen että yleisdemokraattisen rintaman kannattajien näkökulmasta, mutta kuitenkin detaljeja näyttävästi alleviivaten niin, että sosialistishenkisestä perussanomasta ei tule hetkeksikään epäilystä. Kirjan pääjuonena on Aanin yhteiskunnallisen ja poliittisen tiedostamisen herääminen ja kehitys rippileirillä uskoon tulleesta kiltistä tytöstä koulun tulipunaiseksi yd-aktiivien ydinryhmäläiseksi.
"Pitäiskö mun sitten vastustaa niitä? kysyi Anna Lea ärtyneesti. –Mä en kannata riitaa ja rettelöimistä. Etkä kai sinäkään? Hän katsahti Eskon rinnassa komeilevaa Jeesus-merkkiä. Mutta Esko sanoi heti, silmissään tuttu hurmahenkinen välähdys: -Jeesustakin pidettiin rettelöitsijänä,muistatsä? (--) Esko oli oikeassa, Jeesus ei ollut mikään sovittelija, hän ei halunnut painaa vääryyttä villasella. Hän sanoi asiat halki."
En ole lukenut Seljan tyttöjä, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla, että miten Selja-fani suhtautuisi Lintuun. Onko se samassa linjassa kirjailijan muun tuotannon kanssa, vai selvästi erikoisempi. Olen kyllä tavattoman kiinnostunut Rauha S.Virtasesta, mutta koska pidin Lintua niin tavattoman mielenkiintoisena, en haluaisi törmätä kymmeneen samantapaiseen teokseen. Ristiriitaista. Haluaisin lukea lisää, mutta silti en haluaisi. Suosittelen Lintua nimenomaan aiheensa takia, muuten se on melko tavanomainen nuortenkirja rakastumisineen ja sydänsuruineen.
Pidin tästä kirjasta aivan tavattomasti, olin lukiessani varmaan jotain 12-13 vuotias. Olin jotenkin kauhean hämmästynyt siitä, miten lähelle omaa elämää kirja tuli, mahdoinko olla sitä ennen lukenut vain Tarzaneita ja Viisikkoja.
VastaaPoistaVaikuttava tunne, muistan hyvin vieläkin kuinka innostunut olin.
Kirjoittiko joku muukin tästä vähän aikaa sitten? Kaivoin jo kirjan esille lastenosaston varastosta, mutta lukeminen sitten kuitenkin jäi kun uutuudet meni ohi. Nyt tuntuu taas, että olisi sittenkin pitänyt lukea!
Intoilin taas niin omista kokemuksistani, että unohdin kiittää arviostasi, Hanna.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen ja kirjaa hyvin taustoittava juttu, taas kerran!
Olipa mielenkiintoinen teksti, Hanna! (ja hieno kandin aihe myös, vau!) Todella hyvin olit löytänyt eri puolia ja näkökulmia tästä kirjasta analyyttisellä otteella. Kiinnostavalta vaikuttaa.
VastaaPoistaSamaa sanon kuin Linnea, sinulla on hieno kanditutkielman aihe!
VastaaPoistaMinä olen pitkän linjan Virtanen-fani. Voin varmasti sanoa niin, koska kaikkein uusinta (muutama vuosi sitten ilmestynyttä) Seljan Lumi ja Tuli-kirjaa lukuunottamatta olen lukenut kaikki Virtasen kirjat Seljan tytöistä hieman nuoremmille suunnattuun Luumupuu kukkii-romaaniin ja näihin 70-luvun poliittispainotteisiin Joulukuusivarkauteen ja Lintuun pulpetissa. :)
Hmm, Seljan tytöistä on toki melkoisesti matkaa tähän, mutta Seljan tytöissäkin on vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tunto. Ja myöhemmissä kirjoissa, jo Tuntemattomassa Seljssa, tätä alkaa näkyä. Rauha S. Virtanen on käsittääkseni aina ollut tunnustuksellinen vasemmistolainen, mutta vahvasti se näkyy vain muutamassa kirjassa. Nyt en muista, että onko Joulukuusivarkaus tai tämä Lintu pulpetissa kirjoitettu aikaisemmin?
Sinun tekstisi sai minut haaveilemaan tämän lukemisesta uudelleen. Kiitos! :)
Todella hyvä kirjoitus, Hanna! En ole yhtä kattavasti lukenut Virtasta kuin Katja, olen lukenut vain Seljat ja aloittanut kirjan Kiurut laulavat, olisi tarkoitus lukea se lähiaikoina loppuun.
VastaaPoistaSeljoissa on kyllä politiikkaa, varsinkin 2000-luvulla julkaistuissa osissa, mutta ei mielestäni mitenkään tendenssimäisesti eikä Neuvostoliittoa ihannoiden. Tosin siitä on aikaa, kun luin 1950- ja 60-luvuilla kirjoitetut Seljat, joten ehkä en sano niistä mitään... Kahdessa viimeisessä osassa, jotka sijoittuvat 1970-luvulle, vastustetaan Chilen sotilasjunttaa ja autetaan chileläisiä pakolaisia kotiutumaan Suomeen.
Kiitos kaikille ihanista ja pitkistä vastauksista. Minusta oli ihana tuoda teos blogiini, sillä olen lukenut sen niin monta kertaa, että luonnollisesti se on saanut tosi suuren aseman lukuhistoriassani.
VastaaPoistaMinua Seljan kirjat kiehtovat, mutta enemmän nämä muut Virtasen teokset. En edes muista, miksi aikanani nappasin Linnun käsiini ja aloin sitä lukemaan. Kun luin tiesin heti, että siitä tulee tosi hyvä kandin aihe. Yhteiskunnallisen heräämisen teemaa oli todella hedelmällistä analysoida.
Minulle tämä on ihan vieras kirja ja siksi olikin ihanan mielenkiintoista lukea tästä hieno postauksesi, kiitos!
VastaaPoistaMielenkiintoinen juttu! Kansi näyttää niin tutulta, että olen varmasti lukenut tämän, mutta ehkä sen verran nuorena että yhteiskunnalliset pohdinnat ovat menneet osittain ohi. Rauha S. Virtanen on kyllä mielenkiintoinen tapaus. Seljat ovat tuttuja ja turvallisia kirjaystäviä (sarjan uusinta en ole lukenut), ja Ruusunen on jäänyt mieleen vahvana lukukokemuksena.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni kaikki Virtaset kuten Lumiomenakin, jo varhaisteininä ja jotkut uudelleen nuorena aikuisena, opiskeluaikana. Sen verran muisti tekee tenää, että en ole ihan varma oliko tämä vai Joulukuusivarkaus, jonka luin omien opintojeni aikana uusiksi lasten- ja nuortenkirjallisuuskurssin aikana. Muistan sen, että olin todella hämmästynyt kirjan poliittisista ulottuvuuksista, minulle kun oli jäänyt mieleen vain se, että päähenkilöllä alkoivat kirjan tarinan aikana kuukautiset... Mielestäni oiva esimerkki siitä, että lapsia ja nuoria on aika turha yrittää opettaa kaunokirjallisuuden avulla, he lukevat kirjat haluamallaan tavalla ja ohittavat "tärkeät" asiat kevyellä mielellä. :)
VastaaPoistaHanna, laitoin sinulle sähköpostia kirja-arvontaan liittyen :), huikkaa blogiini jos ei jostain syystä tulekaan perille. Väsyneenä klikkasin viestin matkaan tarkistamatta mailiosoitettasi, mutta luulen, että meni oikein kuitenkin :).
VastaaPoistaHei Hanna
VastaaPoistaKirjoitit kiinnostavasti ja analyyttisesti tästä kirjasta! Lintu pulpetissa on hyllyssäni vielä lukematta. Minäkään en ole lukenut kun nuo Selja-kirjat, vaikka olen kerännyt itselleni muutkin Virtasen kirjat. Selja-kirjoissa on mukana nuorten poliittista aktiivisuutta ja maailman parantamisen tahtoa. Minusta se oli jotenkin vaikuttavaa, mutta minä luin nämä aikuisena. Ne kaksi viimeisintä Selja-kirjaa, jotka sijoittuvat Chileen, olivat myös tosi koskettavia. Suosittelen Hanna niitä lukemaan! Jospa laajennat sitten aihettasi graduun...
Sara, kiitos paljon. Taidan aloittaa Seljan tyttöjen -matkani, sillä Virtanen kirjailijana tuntuu läheiseltä. Olisi mukava, jos lukisit Linnun ja saisin kuulla, että mitä pidit siitä.
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, kiitos osoitteestasi. Tänään menen postiin ja laitan kaikille arvontapaketit tulemaan. :)
Kirsi Hietanen, Joulukuusivarkaus on hyvä tärppi, sillä siinäkin taitaa tuota poliittisuutta olla mukana. Kuukautiset alkoivat varmaan myös siellä. Muistelisin, että Virtanen sai silloin 72 "vihaisen" kirjeen nuorelta lukijalta, joka moitti siitä, että hänen koulussaan ei ainakaan ole tuommoista toimintaa, eikä pitänyt Lintua uskottavana.
Luru, Oliko Ruuusen se, missä nuori tyttö ihastuu vanhempaan mieheen?
VastaaPoistaSusa, suosittelen tutustumaan. Nopeastihan tämmöisen kirjan lukee, alle parin tunnin. :)
Minä en ole lukenut yhtään (!) Virtasen kirjaa, mutta kiitos hienon kirjoituksesi nyt tuntuu, että olisin lukenut tämän. Ja voipi olla, että joskus kokeilen itsekin Virtasta - hänen lukemattomuutensa on aikamoinen aukko kirjasivistyksessä. Tämän kirjoituksen ja keskustelun perusteella vielä luulisin nauttivani Rauhasen kirjoista kovin!
VastaaPoista