Pirkko Saision Lokikirja (Siltala, 2010) oli mielestäni hulvattoman hauska teos, ennen kaikkea siksi, että se on koottu vuonna 88-92 pidetyistä aidoista lokikirjoista, eikä sitä ole aikoinaan kirjoitettu julkaisumielessä. Sain kipinän tarttua tähän teokseen, kun luin K-blogin Jennin hykerryttävän arvion teoksesta.
Ina suosittelee teosta lähinnä merenkulkijoille, sillä "Mielestäni kirjan hauskuus syntyy siitä, että tuntee satamat ja kuvatut paikat ja samaistuu veneilyn haasteisiin". En osaa ottaa kantaa siihen, että kuinka hauska kirja on merikarhuille, mutta vaikka en ymmärtänyt veneilysanastoa, niin kirjan tunnelma ja itseironinen kerronta piirustuksineen välittyi kyllä maakravullekin. Myönnän kyllä, että osa veneilyjutuista valui ymmärtämättömyyttäni kuin vesi hanhen selästä, mutta luin teoksen silti nauraen kahdesti ja aion ostaa sen itselleni että myöhemmin sisarelleni lahjaksi.
Lokikirja alkaa alustuksella, kuinka mahonkiristeilijä Diana päätyi Saikin (Saisio) ja Honksu (puoliso Pirjo Honkasalon) omistukseen. Diana kuljettaa mukanaan eri reissuilla suuren määrän erilaisia kulttuurivaikuttajia, mutta suurimman osan reissuista tehdään ihan kotiporukalla Elsa-tyttären ja sanavalmiin pehmoeläin Kengun kanssa. Jokainen reissu pitää sisällään kommelluksia ja välillä jopa suoranaisia vaaratilanteita, mutta Saikki kirjaa silti suurimmaksi pelokseen sen, että joku retkistä sujuisi lopulta niin hyvin, ettei olisi mitään kirjoitettavaa lokikirjaan.
Välillä teosta lukiessa näkyy menneen ajan kaiku joissain merkinnöissä, sillä Lokikirja on yli 20 vuoden takaa ja harmikseni en tunnista kaikkia Dianan vieraita. "Yhtä omituista uin se, että Viro kuuluu Neuvostoliittoon eikä Suomeen, on se, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen eikä Ruotsiin."
Minua kiehtoi kirjassa eniten kuvien ja tekstin yhteensommittaminen. Kyseessä ei ole varsinaisesti sarjakuvakirja, vaan juurikin kuvitettu lokikirja. Kuvat lisäävät tekstin huumoriarvoa, sillä vaikka piirrosjälki on melko pelkistettyä, on kynän jälki sukkelaa. Tekstit on kirjoitettu käsin, tikkukirjaimilla. Monin paikoin huomaa, että tekstillä ja kuvilla on haluttu huvittaa omaa perhettä. Pidän siitä kuinka Saikki piruilee Honksulle: "Ukin edustalla pantiin vihdoin merikortti pois. Ja ajettiin kivelle. (Jääköön kirjaamatta kuka ajoi. Mutta Saikki se ei ollut. Eikä Kengu.)" ja "Oltiin unohdettu avata jäähdytyshana. (Jääköön kirjaamatta, kuka oli unohtanut, mutta Kengu se ei ollut. Eikä Saikki.)" Piruilun kohteeksi joutuvat myös merillä kohdatut miehet, jotka aina jaksavat ihmetellä sitä, että "kahdestaanko naiset ovat lähteneet liikkeelle?"
 |
| Esimerkki lempeästä itseironiasta |
Tämä arvio tuli aika vahvasti kuvitettua, mutta tuntuu että niiden kautta parhaiten välittyy kirjan tyyli. Oli mukava lukea Saisiolta tämmöinen vahvasti humoristinen ja eri tavalla rakennettu tarina kuin mitkään aikaisemmin lukemani romaanit tai näytelmätekstit.
"Dianan lokikirjat päättyvät yllättäen tähän, vaikka Diana kuljetti meitä seikkailusta toiseen vielä viisi vuotta. Sen moottori ei koskaan lakannut yskimästä ja vuosi vuodelta se muuttui yhä hauraammaksi ja laikullisemmaksi. Aika sen ympärillä muuttui. Lapset kasvoivat ja menivät menojaan, ja siksi Kengukin vähitellen vaikeni. Öljyn hinta nousi, bensa kallistui, ja yhä useampi vaihtoi moottoriveneen purjeveneeseen. Niin mekin. Mutta ei niitä, ei ketään, voi edes verrata uskolliseen, yskivään, vuotavaan Dianaan, joka ei koskaan jättänyt seikkailua väliin. Ja joka teki meistä seiloreita."
Pirkko Saisio: LokikirjaSiltala, 2010
Sivuja: Sopivasti :)
Oi, hurmaavaa! Pidin itse aikoinaan sarjakuvapäiväkirjaa, tässä on samaa henkeä kuin siinä. Ehdottomasti tahdon minäkin hankkia kätösiini tämän. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaHurmaavaa tosiaan! Ihanaa, että luin tämän kirjan (kahdesti!), pidit siitä ja kerroit siitä kuvien kera. Mainio kirjoitus ja mainio kirja!
VastaaPoistaMinäkään en tiedä veneilystä tuon taivaallista (olen ollut purjeveneessä tasan kerran :)), mutta aion lukea tämän, koska pidän Saisiosta ja tässä kirjassa on arvostelujen perusteella jotain sellaista, josta tiedän nauttivani.
VastaaPoistaMinä myös ihastuin Lokikirjaan. Sen huumori on todella pirullista mutta lämmintä ja kutkuttavaa. Kirjaa voisi lukea uudestaan ja uudestaan, taikka ihan vain selailla kuvia. Ne ovat todella veikeitä. Varsinkin kuvat, joissa Saikki ja Honksu ovat ylensyöneet ja tarvitsevat apuvälineitä mahojensa kannattamiseen. Tämän ymmärtää vain kirjaa lukeneet.
VastaaPoistaLoki-kirja on kyllä aivan miellyttävä, mutta koen että sen suurimpana kannattelevana voimana on se, että se on Pirkko Saision tekemä eikä niinkään se, että tarinat olisivat välttämättä kauhean mielenkiintoisia. Huumoria kirjasta kyllä löytyy, muttei ehkä aivan siinä määrin mitä tuollaiselta sivumäärältä toivoisi. Itseasiassa uskon, että jos kyseessä olisi tuntemattoman henkilön sarjakuvablogi, en varmaankaan tarinaa olisi jäänyt seuraamaan.
VastaaPoistaIhan samalla tavalla en jaksa lukea vieraassa paikassa vieraskirjaakaan vaikkakin kesäpäivistä ja sillistä on niissäkin tarinoissa nautittu.
Blogaus oli aivan hyvä, tämä oli vain mielipiteeni aivan ok kirjasta.
Anonyymi, mielenkiintoinen kommentti. Enkä ollut tajunnut ottaa tuota edes huomioon. Olin kuuntelemassa tosiaan Saision luentoa päivän ennen kuin luin tämän Lokikirjan. Tottakai se vaikutti ja olin nimenomaisesti kiinnostunut Saisiosta tässä kirjassa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
Pirkko Saisio on tosiaan varmaan se tekijä, joka saa monet tarttumaan tähän kirjaan. Muita syitä voisivat olla veneilyharrastus tai kotiseuturakkaus (alussahan kirjassa liikutaan vain Vakka-Suomen ja Saaristomeren vesillä). Minuun vetosivat nuo kaikki kolme kohtaa, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mitä Saisiota fanittamaton sisämaan maakrapu sanoisi tästä kirjasta.
VastaaPoistaJenni, sinulla oli kyllä monta eri syytä rakastua tähän kirjaan! :) Mie pidin siitä valtavasti ja aion edelleen hankkia omaksi, mutta en ollut ajatellutkaan, että kyllä Saisiolla oli suuri osuus tässä hehkutuksessa.
VastaaPoistaMyöskin, että tätä ideaa ei ole mielestäni kukaan muu aikaisemmin käyttänyt. Erilainen "sarjakuva"
Radiokatkelmat on niin täynnä lämmintä Elsan ilmeikästä kerrontaa
VastaaPoistaettä se muutti täysin käsitykseni kirjailija ym.ym. Pirkko Saisiosta
ja hänen aivan ihanasta puolisostaan
upeasta elokuvaohjaaja honksusta
Honksu on omaa luokkaansa, tämä siis suomalaisena miehenä sanon
' ''
Anonyymi, en edes tiennyt, että tämä on nyt radiokuunnelmana. :O Yleensä seuraan melko tarkkaan radion kirjallisuusohjelmia, mutta tämä on jäänyt minulta täysin vaille huomiota. Onkohan se missä kuunneltavissa?
VastaaPoista