"Mennä nyt naimisiin hänen kanssaan. Kuin syleilisi vettä!"
Mutsuki on lääkäri ja Shoko toimii italian kielen kääntäjänä. Heidän avioliittonsa on järjestetty heidän vanhempiensa toimesta, sillä Mutsuki on homoseksuaali ja Shoko käy terapiassa masennuksen ja alkoholismin takia. Shokon terapeutti on ehdottanut hoitokeinoksi avioliittoa, jonka pitäisi ratkaista kaikki mielenterveysongelmat ja Mutsukin ei ole puolestaan sopivaa olla naimaton lääkäri.
Mutsuki ja Shoko rakastavat silti toisiaan ja heidän liittonsa näyttää aluksi toimivan heille molemmille, koska Shoko antaa Mutsukin tavata rakastajaansa ja Mutsukia ei haittaa Shokon mielialanvaihtelut. Kumpikaan nuorenparin vanhemmista eivät tiedä lastensa kumppaneiden "vioista" ja kun salaisuudet paljastuvat, tunteet kuumenevat muutoin jäykässä perhekokouksessa. Molempien vanhemmat ehdottavat näiden "vikojen" hoitokeinoksi lasten hankkimista ja Shokolla onkin suunnitelmia, miten hän yhdistää sen perheen, jossa hän haluaa olla jäsenenä.
Kirja oli tavattoman helppolukuinen ja toimi kivana välipalakirjana. Minua viehätti kirjassa sen komedialliset ja hulvattomat piirteet, kun ne oli yhdistetty melko jäykkään japanilaiseen avioliittotraditioon ja perheiden kanssakäymiseen. Melkein kuulin sivuja käännellessäni näitä ikiaikaisia fraaseja, mitä ihmiset toisilleen sanovat, vaikka pinnan alla kuohuu. Mielenkiintoiseksi teki myös sen, kuinka 90-luvun alun japanilaisessa nykykirjallisuudessa näytetään millaisia takapajuisia näkökantoja myös nuorilla ihmisillä voi olla mielenterveysongelmaisia ja homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan. Niiden ajateltiin jopa enemmän olevan huonoja elämänvalintoja kuin häpeällisiä tahroja ihmisessä. Sympatiaa ei paljoa herunut päähenkilöiden elämälle.
Pidin kirjasta, sillä se oli nopeasti nautittu herkku ja vaikka aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, niin pidin kirjailijan huumorista. Lukija voi miettiä, että rakastivatko Mutsuki ja Shoko toisiaan oikeasti vai oliko koko liitto vain vanhempien solmimaa kulissia. Miinuksena sanoisin, että jälkisanat olisi voinut jättää pois. Olivat melko latteita.
Bazar, 2006
Sivuja: 183
Jos jälkisanat olivat 'vettä', niin tuo valitsemasi aloituslause oli 'tulta'. Sinulla on tehokas keino koukuttaa, sillä luen aina eka, mikä lause sinulla on tällä kertaa.
VastaaPoistaTomomi, nyt on niin, että minä olen ihan pakotettu lukemaan tämän kirjan. Pidän kirjan epätavanomaisesta asetelmasta, joka ruokkii minun nälkääni löytää 'jotain uutta'. Myös japanilainen kulttuuri kiinnostaa, joten...Kiitos!
Yhdyn Leenan kommenttiin, että tapasi otsikoida jollain kirjan lauseella on ihan huippu!!!
VastaaPoistaMielenkiintoiselta kuulostava kirja!
Voi kuinka ilahduinkaan teidän kommenteistanne! Tänään juuri pohdin Kirjamielellä-blogin Marjikselle, että onko tämä tyylini liian epäselvä, kun haluan nimenomaan otsikoida bloggaukseni kirjan lauseiden mukaan ja kuvittaa jollain kirjasta heränneellä mielleyhtymällä.
VastaaPoistaYritän kuitenkin ujuttaa bloggaukseni alkuun heti kirjailijan ja kirjan nimet, jotta lukija on heti kärryillä, mistä puhutaan.
Mulle itselle vain nousee lukiessa joku tietty lause esiin ja tiedän, että tästä tulee kirjoituksen otsikko. Kiitos paljon!!
totta, että otsikko toimii tässä (ja monesti muutenkin) hienosti. itse olen pitänyt kiinni tylsästä käytännöstä otsikoida kirjan nimen ja kirjailijan, koska haku löytää sen helpoiten ja parhaiten. Mutta puolensa kaikella, hmmm. Minä luulen, että sain annoksen täyteen japanilaisia avioliittoja vähäksi aikaa tuosta avaimesta ;) mutta ihan kiinnostavan kuuloinen kirja kuitenkin.
VastaaPoistaAnni.m, totta. En ole tullut ajatelleeksi, että hakukoneoptimoinnin kannalta tämä ei ole kovin tehokas vaihtoehto. Hmm..
VastaaPoistaSelkeä vaihtoehtohan se on otsikoida kirjan ja kirjailijan mukaan, eikä ollenkaan tylsä käytäntö. Minua vain itseä naurattaa jotkut lauseet kirjassa ja tämä tapa jäi. :)
Tomomi, sinun tyylisi on uniikki! Älä vaihda sitä ellei pakko. Muutaman kerran ensin järkytyin. Kerran oli se Kosto:Rakkaustarina ja sitten tuli Puuma, jonka luin ihan sun aloituksesi takia. Kiitos♥
VastaaPoistaTämänkertainen lauseesi toi mieleen, jotain, mitä Mika Waltari on kirjoittanut:
"Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin, haalea kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky,väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin."
Luin tämän juuri. En ollut noteerannut kirjaa lainkaan sen ilmestyessä, mutta nyt se osui haaviin kun etsiskelin lukupiiriin itämaista rakkautta.
VastaaPoistaEnsin kirja tuntui kevyeltä, mutta mitä pidemmälle luin, sen enemmän sieltä alkoi löytyä mietittävää. Olen aina pitänyt paljon tarinoista, missä asioita ei selitetä auki vaan ne tulevat selville jotenkin salakavalasti rivien välissä, niin että saa kokea itse ymmärtävänsä mistä on kysymys. Ja silloin voi tietysti aina tulkita vapaammin, ymmärtää asiat niin että ne sopii omaan ajatusmaailmaan, sehän on aina mukavaa;)
Eniten mietitytti kolmiodraaman vallankäyttö, kuka asetelmassa lopulta oli vahvoilla ja kuka heikoilla, ja onko ylipäätään mahdollista ettei tällaisia vallankäytön ongelmia synny, vaikka kuinka olisi rakkautta ja hyvää tahtoa. Ja se miten ne ympäristön odotukset ja historian paine pääsivät vaikuttamaan nuorten elämään, sekä suoraan että salakavalasti kullakin omasta sisimmästä päin...