Lupasin aiemmin tehdä blogiini pientä arviota lukemistani Minna Canthin teoksista. Luin Salakarin, Köyhää kansaa ja Kauppa-Lopon vähän aikaa sitten tenttiä varten ja niiden lisäksi teoreettista pohjaa teoksille sain Minna Maijalan väitöskirjasta "Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa." Aiemmin jo suosittelin sitä huhtikuun lukemisiani listaavassa postauksessa, mutta jos joku ei tätä suositusta nähnyt, niin teen tässä ovelan kertauksen. Minusta siinä on kiinnostava näkökulma, koska omaa mieltä on jo ennen teoksen lukemista painanut Canthin naishahmojen hysteerisyys ja surulliset kohtalot.
Lainaan itseäni:
Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa langenneita naisiaan lasten kautta. Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa-teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.
Miksiköhän Canth on naishahmoilleen niin ankara? Vaikka häntä selvästi on kiinnostanut ajan lääketieteelliset ajatukset hysteriasta, yhteiskunnallisten olojen vaikutus ihmisen mahdollisuuksiin selvitä elämässä, rikoksen ja rangaistuksen pohdinta, psyykeen kuvaus ja elämän varjopuolien esiin nostaminen, niin silti koen hänen asetelmansa kerta toisensa jälkeen epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena.
Canth koskettaa kerta toisensa jälkeen. Hän myös kiukuttaa, sillä toivoisin että edes kerran joku mieshahmoista saisi kunnolla turpaansa. Tai edes kunnon tervaa ja höyheniä löylytyksen. Hienoa silti tuntea vahvasti vanhemmankin tekstin ääressä. Oikeudenmukaisuuden sielun sopukkaan on isketty ja haaveilen koko Canthin tuotannon omistamisesta. Haluaisin erityisesti noita SKS:n versioita, sillä niissä on mahtavat esipuheet ja lopussa aikalaiskritiikkejä tai Canthin omia lehtikirjoituksia. Mutta tuo Kauppa-Lopon vanha versio on mielestäni kaikessa karuudessaan todella kaunis.
Minäkin arvostan tuota SKS:n klassikkosarjaa, koska
VastaaPoista* se tuo klassikkoja uudelleen kirjakaupan hyllylle edulliseen hintaan
*mainitsemasi jälkisanat ja aikalaiskritiikit kirjan lopussa
* yksittäisiä teoksia on miellyttävämpi lukea kuin niitä kirjaston järkäleitä, joissa on lähes koko Canthin tuotanto yksissä kansissa :)
Minullakin on tuo SKS:n pokkaripainos Salakarista, ja kirjoitinkin kirjasta lyhyesti täällä: http://sininenlinna.blogspot.com/2011/03/hyvaa-minna-canthin-paivaa.html
Mielenkiintoinen ja pohtimisen arvoinen näkökulma tuo Canthin ankaruus naishahmoilleen. Itse en ole sitä aiemmin tullut pohtineeksi, vaan olen ajatellut, että naishahmojen kohtalot peilaavat aikaansa ja sen epäkohtia.
VastaaPoistaMutta nyt mieleeni tuli, että ehkä Canthkin kuitenkin oli aikansa lapsi, tai nainen, ja kantoi tietynlaista naismarttyyriuden ihannointia mukanaan? Vaikka hän halusi nostaa esille naisiin kohdistuvat epäkohdat, ei hän kuitenkaan ollut valmis panemaan kunnolla ranttaliksi ja kirjoittamaan naissankaria, joka nostaisi ukonkuhjakkeet niskavilloista seinille?
Pienen mökin emäntä, kävinkin vähän blogissasi fiilistelemässä Salakaria.
VastaaPoistaAmma, sait ajatuksestani hyvin kiinni. Monella eri tavallahan Canthin teoksia voi lukea, keskittymällä lajiin, naisten ja lasten oloihin, rikollisuuden ja elämän varjopuolten kuvaamiseen jne.
Nyt vain nousi jotenkin niin vahvasti mieleen, että miksi Canthin naiset joutuvat niin koville. Miksi ei riitä, että he usein ovat epätyydyttävissä ja huonoissa suhteissa, lisäksi he usein elävät köyhyydessä. Sairaat lapset ja jatkuva kärsimys. Ei riitä, että naiset kuolevat, vaan heidän tulee lisäksi kärsiä. Tiedän, että tällainen "mehustelu" kuuluu naturalismin lajiin, mutta jos unohdan ihan lajin ja hyppään kirjaan sisälle tunteella. Tuntuu niin petolliselle kurittaa naisia näin. Siinä on kyllä voimansa ja herättää yli sadan vuoden jälkeenkin tunteita.
Mietin myös, että ehkä olisi ollut vaikea saada julkaistua teosta, jossa miestä kuritettaisiin aviorikoksesta noin.
VastaaPoistaMullekin tuli uutena tietona että vaikka Canth lasketaan aina realistiksi, hänet oikeastaan luetaankin usein naturalistien joukkoon. Naturalismille kun on tyypillistä pessimistinen loppuratkaisu, ikään kuin etenevä tuho. Tämän on tarkoitus shokeerata lukijaa ja herättää epämukavuuden tunne, jonka voimalla sitten ehkä yhteiskuntaan saataisiin muutosta.
VastaaPoistaNäin siis täältä kirjallisuuden tenttikirjojen parista :)
Anonyymi, Tsemppiä tenttiin!! :)
VastaaPoista