Alkuvuoden luetut – listausta ja lyhytarvioita

Eilen kirjoitin alkuvuoden luettujen tilastoista ja blogini tapahtumista enemmän. Tänään on vuorossa sitten itse asia, eli alkuvuoden luettujen tarkempi ruotiminen.

Facebookin 13 uuden kotimaisen kirjailijan haasteeni on edennyt ihan hyvin: olen lukenut ensimäistä kertaa Mooses Mentulan, Päivi Kanniston, Sisko Istanmäen, Asko Sahlbergin, Eeva Joenpellon ja Eeva Tikan teoksia. Huonosti olen näistä ehtinyt silti bloggaamaan, joten alla miniarvioita osasta. Mentulan kirja julkaistaan 8.3., jolloin olen ajastanut myös teoksen arvion. Miina Supinen ei ole minulle uusi tuttavuus, mutta Orvokki Leukaluun urakirjasta on luvassa oma arvio myös myöhemmin. Mutta ihan hyvin haaste on edennyt, olen lukenut itselleni kuuden uuden kotimaisen kirjailijan tuotannosta teoksen. Päivi Kanniston Elämäni nomadina -teoksen tosin kuuntelin samalla äänikirjana.


Alkuvuoden luetut, joista olen blogannut: 
1. Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
2. Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus
3. Grace McCleen: Ihana maa
4. Melanie Gideon: Vaimo 22
5. Ingmar Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta
6. Antonio Tabucchi: Taivaanranta
7. Yiyun Li: Kulkurit
8. Julie Kibler: Matkalla kotiin

12 tunnin lukuhaasteen aikana luin vielä:
9. Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus
10. Maxence Fermine: Lumi
11. Asko Sahlberg: Yhdyntä
12. John Steinbeck: Helmi
13. Amelie Nothomb: Samuraisyleily

Alkuvuoden luetut, joista en ole blogannut erikseen:

Postmoderni kirjallisuus on upea teos, jonka lukemista en voi suositella tarpeeksi. Vaikka olen toimittanut teoksen, aion myöhemmin poikkeuksellisesti tehdä teoksesta pienen jutun blogiini, sillä kirja on todellinen kulttuurityö Pekka Vartiaiselta. Lähes tuhatsivuinen tietokirja on helppolukuisesti kirjoitettu ja kiinnostava katsaus länsimaiseen postmoderniin kirjallisuuteen. Olen kirjaa lukiessani tehnyt itselleni listan kiinnostavista klassikoista ja mietin jopa lukuhaasteen väsäämistä aihealueen tiimoilta. Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat on teosluettelo ja tarkoitettu kirjaston ja aiheesta kiinnostuneiden apuvälineeksi. Hakusanat auttavat löytämään mieleisestä aiheesta lisää teoksia. Tätä en ole toimittanut mutta olen saanut taittaa sen. Opettelen nykyisin myös kirjojen taittamista, ja projekti toisensa jälkeen taidot karttuvat. Seija Vilénin Mangopuun alla -teoksen olen jo lukenut aiemmin, mutta nyt myös toisen työprojektin vuoksi luin ja kuuntelin sen jälleen. Nämä siis työkirjoja. Käsikirjoituksia en luonnollisesti laske luettuihin, mutta valmiit teokset olen ennenkin listannut blogiini, vaikka en työprojekteista muuten arvioita tee.

 Sinikka Nopolan kirjoituskokoelmat Teepussit (Gummerus, 2010) ja Miksi emme totu pystyasentoon (WSOY, 2007). Teepussit on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1987, ja se on Nopolan esikoisteos. Tähän uuteen painokseen on lisätty kirjailijan kattava Lukijalle-teksti, joka oli – ehkä valitettavastikin – kokoelman hauskinta luettavaa. Nopola jopa itse kehottaa lukijaa jättämään yhden kertomuksensa kokonaan lukematta, niin huonona hän sitä pitää. Jotain kertoo siitä, että mieleeni onkin jäänyt parhaiten tämä aloitusluku, niin hauskasti Nopola muistelee esikoisteoksensa kertomusten syntyprosessia, itseään nuorena kirjailijana ja mitä mieltä hän on nykyisin näistä tarinoista.

Eipä sillä, ihan kiinnostavia tarinat olivat, kuten myös Miksi emme totu pystyasentoon -teksit, jotka ovat ilmestyneet aiemmin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, mutta ehkä kuitenkin petyin niihin vähän, sillä luin ne niin pian uutuusteoksen, Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia, jälkeen. Tekstit ovat tarkkanäköisiä, mutta vähän vanhahtavia: hämmästellään kuinka internetin käyttö kiihtyy ja sähkölaitteiden määrää kummastellaan. Mutta pidän Nopolan tyylistä kuitenkin niin paljon, että luen ehdottomasti seuraavan tuoreen teoksen.

Jim Dodgen Fup (Basam Books, 2004) -pienoisromaanin takakansi lupaa vauhdikasta juonta, mutta en voi väittää mitenkään kovassa kyydissä sen kanssa olleeni. Teos kertoo 99-vuotiaan kärttyisen pelurin ja alkoholistin Jake-vaarin ja hänen tyttärenpoikansa Kirpun tarinan heidän löydettyään pienen linnunpoikasen, Fupin, josta kasvaa lentokyvytön naarassorsa. Ei minua jaksanut tämmöinen moderni faabelointi nyt kiinnostaa, jossa käydään sorsan kanssa elokuvissa ja sikajahdissa.

Oikeastaan kirjan hauskin kohta oli pieni sanamuunnosleikki, joka syntyy linnun nimestä Fup Duck = Fucked Up. Kääntäjä Tero Valkonen oli lisännyt tekstin, että hän ei voinut suomentaa sanaleikkiä, sillä kirjailija on vaatinut, että kirjan nimi on oltava kaikilla kielillä Fup.

Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi (Kirjayhtymä, 1996) ei valitettavasti täyttänyt niitä odotuksia, jotka sille olin asettanut. Olen nähnyt tarinan joskus elokuvana ja muistelisin, että siitä olisin silloin jopa pitänyt, mutta nyt tarina tuntui hyvin väljähtäneeltä. Sivuhenkilöt tuntuivat todella litteiltä, pahat ihmiset ovat pahoja kaikkina hetkinä, eikä näitä inhottavia tekoja sen kummemin motivoida. Päähenkilö Kaisun epätavallisen suuri koko oli kiinnostava lähtökohta rakentaa konfliktitilanteita, mutta siihenkin lopulta olisin kaivannut jotain vaihtelevuutta.

Teosta kuvataan surumielisen huumorin sävyttämänä tragikomediana, mitä se kyllä on, mutta toivoin koko ajan, että tarinaan tulee napakampi ote ja ihmissuhdekritiikki syventyy. Kirja oli aikanaan Finlandia-ehdokkaana, mutta en usko, että kirja menestyisi samalla tavalla, jos se ilmestyisi nyt. Tiedän monien pitävän tästä kirjasta yhä edelleen, mutta minun odotukseni olivat liian korkealla eikä kirja koskaan kavunnut niitä sieltä mukaansa noutamaan.

Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies (WSOY, 1994) käynnistyi hitaasti mutta veti lopulta puoleensa. Nolosti edennyt Finlandia-haasteeni saa vihdoin teoksesta yhden pisteen, sillä Joenpelto voitti tällä vuoden 1994 Finlandian.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Vuorotellen kerronta kulkee menneen ja nykytilanteen välillä. Teos alkaa siitä, kun kunta, joka käänsi aikanaan tuomari Müllerille selän erinäisistä syistä, haluaa lunastaa leskirouva Meeri Mülleriltä mukamas arvottoman maapläntin. Meeri asuu jo Helsingissä, eikä ole aikoihin käynyt entisessä kotipaikkakunnassaan, mutta ei kiusallaankaan suostu maata myymään. Hänellä on tuoreessa muistissa kunnanpäättäjien hänen perhettään kohtaan osoittama nöyryytys. Vuorottelu toimii, sillä on erityisen kiinnostava lukea näistä taustoista ja tuomari Müllerin elämästä. Kirja lähtee todella vetämään kun ensimmäisen kerran siirryttään ajassa taaksepäin.

Tuomari Müller, hieno mies on tarkkasilmäinen kuvaus ahneudesta ja vallanhimosta. Suuruudenhullu herraklikki vastaan pieni mutta sinnikäs leskirouva. On päivänselvää kenen puolelle lukijan myötätunto kääntyy, vaikka kukaan ei lopulta olekaan syytön.

Johan Bargumin uusin teos Syyspurjehdus oli viime vuoden parhaita kotimaisia. Halusinkin pian lukea lisää kirjailijan vanhempaa tuotantoa ja valitsin kirjastosta blogeissa kovasti kehutun Syyskesän (Tammi, 1993). Kirja on niin hyvä, että ihan harmittaa, etten ehtinyt kunnon bloggausta siitä tehdä.

Lisää arvioita löytyy todella paljon: Kirjava kammari, Luetut, lukemattomat, Luettua, Sinisen linnan kirjasto, Kirjoihin kadonnut, Täällä toisen tähden alla, Lumiomena, Sanasulkia, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä.

Vanhemmistakin teoksista voi löytää runsain mitoin blogiarvioita, varsinkin jos kirja on näin hyvä kuin mitä Syyskesä on. Pidin teoksen surumielisestä tunnelmasta ja siitä, että koko ajan tuntui että pinnan alla värähtelee jotain salaisuuksia. Kirjassa on niin vähäeleisesti osattu kertoa kaikki oleellinen, hyvä tarina ei tarvitse kymmenittäin erilaisia juonikuvioita, riittää oikeastaan vain yksi, jos se on taiten tehty. Melankoliassakin pitää olla sykettä, muuten kirjan kanssa nukahtaa, ja tässä kirjailija on mielestäni parhaimmillaan. Aion ehdottomasti lukea Bargumia lisää.

Eeva Tikkaa minun on pitänyt lukea jo niin pitkään, sillä hän on yhden parhaimman ystäväni lempikirjailijoita. Alumiinikihlat-novellikokoelma (Gummerus, 1984) valikoitui kirjastosta takakansitekstinsä yhden kohdan vuoksi: "Ja aina on kyse myös läheisistä ihmissuhteista, sillä Tikan henkilöt eivät ole yksin". Tähän oli sisällytetty luonnehdinta kirjailijan koko tuotannosta, mutta lisäksi lämpö ja lempeys, jota kaipasin sillä hetkellä.

Melkein kaikissa tarinoissa on kyse ihmissuhteista, tässäkin kokoelmassa novellien päähenkilöt ovat kaikenikäisiä ja he ovat jossain elämänvaiheen taitekohdassa, jossa tapahtuu muutos suuntaan tai toiseen. Juuri sillä hetkellä on hyvä saada toisenlainen näkemys läheisiltä. Joten tällainen lempeä lähestymistapa toimii: "Tikan henkilöt eivät ole yksin".

Äiti, joka hakee kehitysvammaisen poikansa kotiin osastohoidosta, huomaa muun perheen häipyneen omille teilleen ikävän tilanteen ja velvollisuuksien tieltä ja on hetken aikaa hyvin yksinäinen. Mutta onhan hänellä silti tämäkin lapsi, poika, jonka kanssa hän ei varmaan pärjää tätä yhtä iltaa kauempa, silti mikään ei saa tällä hetkellä tulla yrityksen tielle. Tai poika, jonka isä on aina matkoilla ja joka tuntuu hyvin etäiseltä, uskaltautuu viimein yhteisellä retkellä näyttää vihansa, pettymyksensä ja pelkonsa. Isä osaa olla oikealla hetkellä seurana, vaikka niin usein onkin poissa.

Tämän takakannen pienen luonnehdinnan jälkeen oli ihana tutustua Tikan novelleihin, se oli kuin oikeanlainen lukuohje ja lyhyisiin novelleihin jäi yhdenmukainen tunnelma, vaikka tarinat aina lopulta unohtuvat.

Joenpelto, Bargum ja Tikka ehdottomasti parhaat tästä sakista.

Alkuvuoden luetut – tilastoja, kirjatapahtumia ja kuulumisia

Vuoden alku on mennyt niin vilkkaasti, etten ole ehtinyt tammikuussa ollenkaan listata erikseen luettuja teoksia. Siispä tarkastelen nyt kahden lukukuun jälkeen alkuvuoden luettuja tarkemmin kahdessa eri postauksessa. Ensiksi tarkemmin tilastoja ja kirjakuulumisia. Toisessa postauksessa kirjoitan enemmän luetuista kirjoista ja miniarvioita niistä luetuista, joista en ole aiemmin ehtinyt blogata.

Taulukoita olen ihaillut muutamien bloggaajien koosteissa aiemmin, joten sisareni avulla olen saanut tilastoitua lukemista näitä kuukausikoosteita varten paremmin. Esimerkiksi yllä olevasta taulukosta näkee, että olen lukenut alkuvuonna 25 teosta ja miltei 7000 sivua. Näistä kirjoista suurin osa on edelleen paperikirjoja, mutta olen lukenut nyt myös harvinaisen paljon sähköisiä kirjoja.

Vuoden ensimmäisen kunnon kirjastoreissun satoa olen lueskellut, mutta uusi työni muutti alkuperäisiä suunnitelmia niin, että olen lukenut edelleen aika paljon uutuuksia. Hyviä kirjoja olen lukenut niin vanhemmissa kuin uudemmissa, joten olen tyytyväinen alkuvuoden luettuihin. Minulla on satoja lukemattomia kirjoja hyllyissä, mutta silti olin lukenut enemmän kirjastosta lainattuja. Tilastot paljastavat myös, että luin niitä enemmän kuin arvostelukappaleita, vaikka luulin toista.

Luen näköjään melko tasaisesti kotimaista ja käännöskirjallisuutta sekä mies- ja naiskirjailijoita.

Huomasin viime vuoden lopulla, kuinka mukava on itsellekin summata blogitapahtumia, joten päätin tänä vuonna tehdä joka kuukauden jälkeen koosteet. Kuten arvata saattaa heti tammikuussa lupaus rikkoitui ja kooste jäi tekemättä, siksi luvassa on tämmöinen massiivinen tuplapostaus luvassa. Samalla tulee itsekin kerratuksi alkuvuoden kirja-aiheisia juttuja, luettuja kirjoja ja tapahtumia. Ihan vuoden alkuun jaettiin Blogistanian Finlandia, jonka voitti myös omalla listallani ollut Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Blogistanian Globalia jaettiin puolestaan helmikuun alussa, jonka voitti kovasti pitämäni Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi.

Kirjabloggaajilla on aina aika ajoin näitä yhteystempauksia, joihin mielelläni osallistun. Lisäksi on kaikenlaisia lukuhaasteita, joihin olen tänä vuonna hitaanlaisesti ottanut osaa. Viime vuoden yritys kerätä sekä eurooppalaisia maita että yhdysvaltalaisia klassikoita osoittautui aika urakoinniksi. Mutta päivän tai vuorokauden mittaisia lukuhaasteita olen ehtinyt tänäkin vuonna suorittaa jo kerran. Luin 12 tunnin aikana viisi kirjaa.

Ostin alkuvuodesta iPadin, joka on kyllä mahtava laite työ- ja vapaa-ajan käyttöön. Kirjoitinkin jo alkuihastuksessa niistä mahdollisuuksista, joihin olen jo tutustunut. Olen enemmän käyttänyt sitä vedosten ja sähkökirjojen lukemiseen.

Yksi suurimmista muutoksista, joita blogissani on tapahtunut viime aikoina, on tietysti tämä rakastamani uusi ilme. Olen saanut tästä paljon kehuja, kiitos kaikille, ja pidän itsekin valtavasti raikkaasta yleisilmeestä. Mietin myös, että ostaisin blogilleni kunnon osoitteen, jotta saisin tuon blogspotin pois. Kunhan saan sen aikaiseksi, niin teetän uuden ilmeen ja osoitteen innostamana blogikäyntikortit tai -kirjanmerkit. Monella bloggaajalla niitä jo on, ja tilaisuuksissa he ovat jakaneet niitä blogiasioista kiinnostuneille kirjailijoille, toimittajille, kustantamon väelle jne. Mutta en teetä käyntikortteja tai kirjanmerkkejä ennen kuin saan osoiteasiat kuntoon.

Olen innostunut toisinaan Top Ten Tuesday -blogimeemista, joka on kätevä tapa listata milloin mitäkin mieleen tulevia aiheita. En ole orjallisesti kuitenkaan joka tiistai tähän osallistunut, joten tähän mennessä olen kirjoittanut vain yhden kerran tiistailistaukset. Viime vuonnakin jäi hyviä käännöskirjoja bloggaamatta, joista kuitenkin pidin, joten keräsin yhtenä tiistaina kymmenen miniarviota yhteen. Pidän lyhyiden arvioiden kirjoittamisesta silloin tällöin, vaikka kymmenen lyhyenkin postauksen yhteensovittaminen on työlästä, mutta jos yrittäisin joka kerta minimoida bloggaamisen käytettävän ajan, lopettaisin koko harrastuksen

Alkuvuodesta olen käynyt muutamissa kirjatapahtumissa, joista blogiini olen ehtinyt kirjoittaa vasta WSOY:n kirjallisesta ensi-illasta ja Atenan ja Schildtsin aamiaisesta. Näiden lisäksi aion vielä kirjoittaa Lés Miserables -elokuvan ensi-illasta, sillä kuvasin myös paikalle saapuneita julkkiksia jonkin verran, ja vierailustani kotikuntani kirjastossa ja lukiossa. Kävin puhumassa kirjabloggauksesta ja kirja-alan töistä ja kuvasin lapsuuteni tärkeän kirjastoa. Kunhan saan kirjoitettua, niin haluan haastaa muitakin kuvaamaan blogeihin kirjastoja. Sairastelut ovat veroittaneet osallistumasta muihin tilaisuuksiin, mutta koko ajan on onneksi mahdollisuuksia päästä kuuntelemaan kirjailijoita.

Tässä kuussa aion mennä ainakin Korjaamon kirjamarkkinoille ja Prosakiin. Lisäksi parit kirjanjulkkarit on kalenterissa. Kerroin blogissani myös vähän ensi kesän suunnitelmista, sillä muutamme Berliiniin kesäksi. Sain jo hyvän vinkin osallistua siellä alkukesän runotapahtumaan, jossa esiintyy myös suomalaisia runoilijoita, joten teen sieltä sitten blogijutun.

Toinen osa luvassa myöhemmin...

Toukokuun luetut + haasteasiaa

Toukokuu oli erikoinen lukukuukausi, sillä en ole aiemmin lukenut näin paljon yhden kuun aikana, vaikka loppukuusta keskityin lähinnä Downton Abbeyn ja Mad Men -sarjojen katsomiseen. Muhkea lukukuukausi johtuu kuitenkin siitä, että osallistuin kuun alussa Read-a-Thon-haasteeseen ja luin 24 tunnin aikana 9 kirjaa. Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille, kommentoijille ja tsemppaajille innostamisesta. Haaste oli mukava, ja aion jossain vaiheessa yrittää rikkoa oman ennätykseni. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia lukea yhtä vuorokautta (unet ja tauot kyllä nautin hyvillä mielin), mutta kuun loputtua huomaan sen vaikuttaneen siihen, etten niin paljoa jaksanut lukea ja katsoin mieluummin tv-sarjoja. Jotain tuli kuitenkin myös toukokuussa luettua, sillä sivumäärä kipusi itselleni ennätyksellisiin mittoihin (toisaalta en ole kuin parina kuuna laskenut sivuja yhteen): luin 5276 sivua, joista 884 sivua tuli kuvien kera. Luin kaikkiaan 20 kirjaa ja 3 sarjakuvaromaania. Kuuntelin loppuun yhden äänikirjan.


Lukuhaasteen aikana luetut:

Taina Latvala: Paljastuskirja
Carlos María Domínguez: Paperitalo  
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta 
Tuomas Kyrö: Miniä 
Kristín Steinsdóttit: Omaa tietä 
Maritta Lintunen: Sydänraja 
Sanna Eeva: Olot  
Simon Lelic: Katkeamispiste 
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina 

Muut kuun luetut:

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kieromieli Kristus
James Franco: Palo Alto
Lotte & Sören Hammer: Kaikella on hintansa
Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä 
Patrick deWitt: Sistersin veljekset 
Chris Cleave: Little Been tarina

Sarjakuvat (näistä omat arviot tulossa):
Faith Erin Hicks: Friends with boys
Guy Delisle: Burma Chronicles
Guy Delisle: Jerusalem

Luetut, mutta ei blogattu:

Kirjablogisti Booksylla on mukava tapa kertoa kuun vaihteessa myös niistä kirjoista tarkemmin, joista hän ei muuten ole ehtinyt tehdä pidempää arviota. Mie ajattelin nyt napata häneltä tämän toimintavan, sillä muuten roikutan kuukausitolkulla kirjoja mielessäni, joista haluaisin kirjoittaa jotain, mutta ajan kuluessa se on aina vain vaikeampaa. En ehdi kuitenkaan kirjoittaa kaikista, joten Booksyn tapa on mielestäni mitä mainion, sillä haluan kuitenkin jotain kirjata itselleni muistoksi bloggaamattomistakin kirjoista.


Hugh Lupton: Tarinatie  (lastenkirja)

Tarinatie on suloinen lastenkirja, jonka tarinat tulevat kaikkailta maailmasta. Tarina kolmesta kilipukista ja sillan alla asustavasta peikosta oli tuttu, mutta en tiennyt sen olevan alkujaan norjalainen satu. Saksalainen satu ääriään myöten täynnä olevasta puuropadasta ja englantilainen tarina pienestä kirjavasta kanasta, joka pyytää jokaiseen pieneenkin työvaiheeseen apua naapureiltaan ja syö lopulta leivän itse, ovat minulle tutuimpia entuudestaan. Intialainen satu matkivista apinoista ja afroamerikkalainen tarina lumoavasta laulusta puolestaan oudompia. Luin teoksen yhden työasian vuoksi, mutta viihdyin kirjan parissa, vaikkei minulla ollutkaan etuoikeus saada lukea sitä jollekin lapselle ääneen. Hugh Lupton on kirjannut loppuun tiedot siitä, miten on törmännyt valikoituihin tarinoihin. Näihin on myös suomentaja tuonut osansa, sillä löysin esimerkiksi tiedon siitä, että kolmen kilipukin rohkeudesta on myös useita suomalaisia versioita.

Kuvitus on runsasta, mutta silti jokainen aukeama on oma rauhallinen saarekkeensa. En pitänyt valitusta comic sans -fontista, mutta antaahan se tarinaan oman pehmeän sävynsä. Fontti on vain niin loppuunkulutettu, että kavahdan sitä kaikkialla.

Ihan miellyttävä kosketus lastenkirjoihin, sillä en ole niitä nyt hetkeen lukenut.


Matias Riikonen: Nelisiipinen lokki

Minua harmittaa, että tämä teos jätti lopulta hyvin lyhyen muistijäljen mieleeni. Olin etukäteen odottanut sitä, sillä kirjailija on minulle luentokursseilta tuttu opiskelukaveri, mutta valitettavasti kirkkain idealamppu jäi minulta tämän teoksen osalta huomaamatta. Teos on oikeastaan kertomuskokoelma koulurakennuksen ja -pihan tapahtumista yhden päivän aikana. Erilaiset kertojat tuovat moniäänisenä mittelönä päivän erilaisia kohtauksia näkyviin, mutta kokonaisuuden kannalta tässä häviää eniten lukija. Tai ainakin tämä lukija, sillä välillä on vaikea löytää yksittäisten tarinoiden johtoajatusta ja sopivuutta kokonaisuuteen. Tiedän, ettei aina ole tarviskaan, mutta jonkinlaisen koheesion kannalta kaipasin kädenojennusta suuntaviivojen määrittelyyn.

Riikonen on rohkea kirjoittaja, eikä hänen esikoiskirjansa ole ihan sellainen, mitä olen tottunut esikoiskirjoista etsimään. Kokonaisuus on yhtä aikaa armollinen ja raaka; teos ei moralisoi ja opeta, vaikka koulumaailmassa siihen voisi helposti sortua, mutta se ei myöskään peittele heikkouksia, himoja ja väkivaltaa.


Petri Tamminen: Piiloutujan maa ja Enon opetukset

Pidän valtavasti Petri Tammisen kirjoista, ainoastaan Enon opetukset oli vähän tylsempi tuttavuus. Toisaalta sekin saattoi johtua siitä, että kuuntelin sen äänikirjana, enkä välittänyt kauheasti kertojan tyylistä. (Hänestä huomasi heti, koska oli pitänyt tauon ja ääni kulki innokkaasti eteenpäin ja loppulukua kohti ääni jo vähän mateli ja hinkui.)

Piiloutujan maa muistutti minua suosikistani Muita hyviä ominaisuuksia, sillä kirja ei ole vain kirja, se on olotila. Olen ollut nyt jonkin aikaa sairaana ja vähäjaksoinen, joten Piiloutujan maa kolahti tähän oloon ja tilaan vaivattomasti. Teos on täynnä piilopaikkoja ja ihmisiä, jotka kaipaavat piiloon. Se ei ole kuitenkaan kokoelma toisiaan toistavia ujoustarinoita, vaan lyhyitä katkelmia arjesta. Piilo on olotila, joka kuvastaa meissä tarvetta olla näkymätön: Kun ei haluaisi soittaa puhelimella, mutta aina toisinaan on vain pakko. Kun pää on sekaisin monista yhtäaikaisista tunteista, on parempi mennä jonnekin rauhoittumaan, yksin olemaan ja selvittämään langanpätkiä. Kun hälyn keskellä paras paikka olla yksin on rauhallinen inva-vessa. Minulle luettiin tätä ääneen, kun kipuilin eniten, tuntui että pääsin niihin tarinoihin hetkeksi piiloon.

Tammisessa minua viehättää, että teksti on niin vaivatonta. Hän sanoo paljon kauhean yksinkertaisesti. Eikä tuhlaa sanoja.


Saija Nissinen: Sitomisen taito

Mitä jää mieleen novelleista monta viikkoa lukemisen jälkeen? Ensiksi katoavat novellien nimet, en taida muistaa niitä edes lukiessani. Niihin täytyy toki palata, että pystyy tarkentamaan lukemaansa - kuin pistäisi kartalle nastoja, että täällä ja täällä olen käynyt, niin myös novellien nimiä muistelemalla mieli pyrkii etsimään tiettyä muistikuvaa ja miitä yksittäisessä novellissa sanottiin.

En kirjoittanut ylös yhdenkään novellin nimeä, mutta Sitomisen taito edusti sellaisia novellikokoelmia, joista pidän. Tarinat ovat mahdollisia kuvauksia arjesta, mutta silti niin absurdeja ja järjettömiä, ettei niitä meinaa uskoa todeksi. Siitä se taika syntyykin, se voisi tapahtua minulle, mutta onneksi niin ei käy. Mies, joka elää Elviksen lauluista, pesee sairaalassa osastolle joutuneita mielenterveyspotilaita. Hän on onnellinen arjessa, se kulkee kuin tanssi tai pikemminkin kuin laulu. Mutta aina on oltava joku, jolle tämmöinen tavanomaisuus ei kelpaa. Novellin särmää kiristetään huippuunsa, kun mukaan otetaan ihminen, joka ei voi hyväksyä moiseen yksinkertaisuuteen tyytymistä. Onni ei saa olla myötäsyntyinen olotila, vaan jokin asia, mitä pitää jatkuvasti tavoitella.

Jotain outoa on siinäkin, että tämä novelli jäi parhaiten mieleen. Osa katoaa taustahyminäksi vahvistamaan parhaimpien novellien tehoa. Outotunnelmaisia tarinoita, jotka Nissinen on sitonyt yhteen taidolla (tiesitte kyllä, että käytän tuon kortin jossain vaiheessa).


Markus Leikola: Naamakirja

Naamakirjan varasin kirjastosta, kun olin lukenut arviot täältä, täältä, täältä. Luin sen lentokoneessa, kun käväsin pohjoisessa lumitöissä äitienpäivän aikoihin. Minusta oli miellyttävä lukea pitkästä aikaa runoja, joissa merkitystä ei tarvinut metsästää, enkä tarkoita sillä että Leikolan proosarunot olisivat kertakulutusta vailla mitään syvällisyyttä. Ainahan sanat ovat latautuneet jollakin merkityksillä ja arvoilla, mutta Naamakirjaa lukiessa tottumatonkin runonlukija saa heti jutun juonesta kiinni.

Aktiivinen facebookin käyttäjä tunnistaa ne monet äänet, jotka hakevat kirjan sivuilta huomiota. Niissä on samaan aikaan huumoria ja traagisuutta, eikä lukiessa välttämättä tiedä uskaltaisiko niille antaa iloisen peukun. Ymmärtääkö ihan, mitä runon kulloinen puhuja etsii. Huumorin seassa on juuri se traagisuus, hetken aikaa on näytöllä yksittäisen ihmisen huomiota kaipaava kirjoitus. Pitääkö siihen jotenkin reagoida?

Jos mä laitan tähän että Ellu ja Jari on suhteessa
niin pitääkö sitten kun ero tulee niin
ensin olla että hieman epäselvää
vai ajaako saman asian että vaan poistaa sen kavereista
kuka tänkin osais kertoa
kun en mä edes tiedä paljonko se musta tykkää
ja sais ne menkat jo pikkuhiljaa alkaa

---

Sitten haasteasioihin.

Vastasin toukokuussa 11-kysymyksen haasteisiin, joka kiersi tiuhaan ainakin kirjablogeissa. Sain haasteen neljä kertaa, joten keräsin kaikki hyvin kirjapainotteiset kysymykset yhteen, mukava haaste, ja vastauksiani voi käydä vilkaisemassa tästä linkistä.

Sain pari päivää sitten Marjikselta Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen, jonka otan nyt ilolla vastaan. Hän on aiemminkin suositellut minulle Maria Turtschaninoffin Arra-kirjaa, mutta nyt haasteen myötä tartun kesällä tähän fantasiakirjaan. Yritän lukea mahdollisimman monipuolisesti erilaisia teoksia, mutta fantasian olen jättänyt hyvin vähälle huomiolle. Tämän myötä tulee korjattua tämäkin erhe.

Haasteen tarkoitus on kiertää eteenpäin ja vähän taaksepäinkin, sillä saan haastaa Marjiksen lukemaan oman suosittelemani kirjan. Hän tiesi jo haastaessaan minut, että sarjakuvan hän saa luettavakseen. Mutta tiedän, että hän tulee pitämään valitsemastani kirjasta. Sain joululahjaksi Craig Thompsonin Habibin, ja se on yksi kaikkien aikojen parhaista lukemistani sarjakuvista. En edes osannut sanoiksi pukea, mutta nyt luen mielelläni Marjiksen arvion teoksesta.

Haastan myös Kirjavan kammarin Karoliinan lukemaan Sergei Dovlatovin Meikäläiset, sillä odotin kovasti hänen lukevan sen maratoninsa aikana. Haastan myös Luettua-blogin Sannan lukemaan Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia. Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä mieltä hän olisi näistä novelleista, sillä hän on ennen inhonnut novelleita, mutta nyt selvästi lämmennyt niille kirja kerrallaan. (Päivitys: Hups. Karoliina oli haastettu jo, joten siirrän tämän haasteen sittenkin Jaanalle Täällä toisen tähden alla -blogiin. Hän on ainakin ilmaissut kiinnostuksensa kirjaa kohtaan.)


Haasteen säännöt tiedoksi myös haastetuille:
Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?
1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan. 
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi. 
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.


Entä muut haasteet sitten? Tuntuu, että minun pitää näin kesän ja tulevan kesäloman (iiih, ensimmäiseni) kunniaksi vähän tarkistaa, että mikä tilanne on vuosihaasteissa, jotta tiedän vähän suunnitella tulevia lomapäiviä kirjamielellä. Tilanne vaatii tarkempaa valmistautumista ja teen haastetilanteesta erillisen postauksen lähipäivinä, sillä tämä bloggaus uhkaa karata nyt käsistä pituudellaan.

Kahden kuun luetut

Hyvää vappua kaikille! 

Viime kuussa jäi listaamatta kuukauden luetut, joten nyt jälleen yhden kuun taittuessa toiseksi listaan myös maaliskuun kirjoja. Graduni edistyi maaliskuussa hyvin, sain kirjoitettua yli 30 sivua ja nyt huhtikuun lopulla olen antanut tutkimuksen ja analysoinnin vähän muhia ja olen keskittynyt enemmän töihin. Blogiin olen joitakin raakatekstejä luvuista tuonut, sillä on ollut myös kiinnostava lukea muiden mielipiteitä Hytti nro 6:sta. Kesällä minulla on enemmän aikaa jatkaa kirjoittamista, joten siihen asti saa junakyyti odottaa.

Kevät on mennyt hirmu nopeasti, vaikka aika pitkästyttävää varmasti lukea ajankulumisen päivittelyä. Minulla ei montaa täysin vapaata päivää ole koko keväänä ollut, mutta toisaalta olen saanut hyvin yhdistettyä työt ja opiskelun, vaikka talvella vähän etukäteen pelkäsin ja manasin aikatauluja mahdottomina. Onneksi työmatkat ja yönpimeiden tuntien valveilla pyörimiset voi hyvin käyttää lukemiseen, koneelle en silti kaipaa niin usein ja moni hyvä kirja odottelee vieläkin arviotaan. Kaikista en ikinä voi kirjoittaa, mutta se on sääli, sillä tavallaan bloggaus on niin olennainen osa jo lukukokemusta, kirjoittaminen patistaa miettimään piirun verran enemmän luettua.

Miten luet -keskustelusarja elävöityi kahdella alustuksella. Ensin kyselin antologioiden lukijoiden perään ja sitten utelin, millaiset kertojaratkaisut erityisesti ilahduttavat. Kiitos keskusteluihin osallistuneille, näiden lukukokemusten jakaminen ja lukeminen ilahduttavat minua erityisesti ja opin myös omasta harrastuksestani koko ajan lisää. Usein myös töitä tehdessä joku hyvä ajatus jää kummittelemaan ja mietin, että miten voin parantaa omaa osaamista. Monille nämä keskustelut ovat tärkeitä, huviksi ainakin, jos ei hyödyksi.

Maaliskuussa luin 16 kirjaa, joista kolme oli sarjakuvia. Lisäksi luin uudemman kerran Liksomin Hytti nro 6 -teoksen, mutta sitä en merkkaa nyt virallisiin luettuihin listaan, sillä lukukertoja kertyy toimitettavistakin kirjoista useampi kierros, joten merkitsen vain yksittäiset luetut kirjat kertaalleen. Tämä merkintä jää nyt itselleni lähinnä muistiin, että gradun valmistuttua tiedän, kuinka monta kertaa teoksen oikeastaan luinkaan. Huhtikuussa luin vain 14 kirjaa, joista kolme oli jälleen sarjakuvia.

Koska aion nyt toukokuussa toteuttaa eräänlaisen ihmiskokeen, josta luin Kirjantila-blogista, poikkeuksellisesti lasken nyt luettujen kirjojen sivumäärät verrokiksi itselleni. Yritän joku vapaa viikonloppu mitata, kuinka monta kirjaa jaksan lukea 24 tunnin aikana, vaikka en luopuisikaan yöunista ja muista perusaskareista. Onhan tämä perustavanlaatuisesti aika järjestön koe, sillä varmasti silmät väsyvät ja lukemiseen tulee suorittamisen maku, mutta toisaalta kirjoja ahmimalla voi saada uudenlaisen flow-kokemuksen tai lukutranssin. :D Minusta oli myös kiinnostava lukea Jaakon väliaikatietoja, kun hän suoriutui lukumaratonista.

Maaliskuussa luin n.3630 sivua (en laske tähän sarjakuvia, koska en aio niitä tuohon haasteeseenkaan sisällyttää)

Maaliskuun luetut

• Claire Castillon: Kuplissa
• Jonathan Franzen: Epämukavuusalue
• Jennifer Weiner: Hyvä sängyssä 
• Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta
• Matti Klinge: Vihan veljet ja kansallinen identiteetti
• Daniel Glattauer: Joka seitsemän aalto
• Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö
• Manuela Bosco: Ylitys
• Turkka Hautala: Kansalliskirja
• Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja
• Venla Hiidensalo: Mediahuora
• Eeva Rohas: Syvä pää 
• Markku Pääskynen: Vihan päivä 
• Hannele Richert: Enimmäkseen hyvä näkyvyys  
• David Shrigley: Mitä helvettiä?
• Hopia & Laakko: Kirjaston kissat 5 - Kirjan ja kanan päivä
• Käsikirjoituksia

Huhtikuussa luin noin 2200 sivua, eli huomattavasti vähemmän kuin luin maaliskuussa.

Huhtikuun luetut

• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike 
• Sergei Dovlatov: Meikäläiset 
• Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan
• Nostalgia: kirjoituksia kaipuusta, ikävästä ja muistista. Toim. Riikka Rossi ja Katja Seutu. (osin)
• Linda Hutcheon: Irony, Nostalgia, and the Postmodern.
• Anne Swärd: Kesällä kerran
• Teppo M.: Sata naista
• Cécile Slanka: 101 tapaa jättää rakas
• Eila Ainali: Pieni kirjasto murroksessa
• Anja Snellman: Ivana B.
• Herman Koch: Illallinen
• Grönroos & Rantio: Pieniä julmia tarinoita  
• Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt 
• Tom Gauld: Goliath

Kevät on täällä, toukokuu on kynnyksellä ja kohta on jo kesä. :)

Helmikuun luetut

Helmikuu kulki nopeasti, ja nyt eletään jo keväässä. Mutta paljon ehti taas kirjarintamalla tapahtua.  Alkukuusta osallistuin Blogistanian Globaliaan omilla ehdokkaillani. Omat ehdokkaani eivät ihan kärkikahinoihin päässeet, mutta sain monta hyvää lukuvinkkiä ja lisäksi tunnustus sai huomiota medialta, kääntäjiltä ja jopa itseltään Sarah Watersilta, jonka voittokirja Vieras kartanossa (suomennos: Helene Bützow) löytyi hyvin monien listalta ja nyt myös omasta hyllystäni. Toukokuussa luen vain tiiliskiviä, jolloin pääsen testaamaan voittajan tenhoa omin silmin.

Lainan päivänä olin puhumassa kirjasto 10:ssä mm.blogikollegani Salla Brunoun ja kahden kirjailijan Mia Vänskän ja Juhani Känkäisen yhteisöllisestä lukemisesta. Paneelikeskusteluun oli jännä osallistua, mutta nyt kun olen muutaman kerran jo esiintynyt ja puhunut kirjabloggaamisesta, tuntui tilaisuus jo tutun puheenaiheen takia helpommalle. Nostan kaikki hattuni kirjailijoille, jotka saavat esiintyä useissa eri tilaisuuksissa, sillä ei ole helppoa yrittää tiivistää kaikki olennainen kaikkien tutkivien silmien alla. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen, sillä kaikki me haluamme tukea lukemista, on se sitten yksityistä tai yhteisöllistä lukemista. Lukupiireissä, kotona tai kirjablogeissa. Lukeminen kannatta aina. :)

Yllä oleva kuva on napattu Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksesta, missä vierailin alkukuusta niin töiden kuin bloginkin puolesta. Lokakuun lopussa pidettävien Helsingin kirjamessujen teemamaa on Unkari, ja kyseisessä tilaisuudessa kustantamoiden edustajat ja kääntäjät esittelivät tänä vuonna ilmestyviä kirjoja. Olin itse siellä puhumassa György Spirón Kevätnäyttelystä (Avain), joka on ensimmäinen käännös Unkari-kirjojen joukossa. Jenni on kirjoittanut tilaisuudesta tarkemmin.

Listasin helmikuussa myös vuoden lukuhaasteita, joihin olen lähtenyt mukaan. Useampi haaste houkutteli tänä vuonna, vaikka varsinaisesti minulla ei ole ollut ikinä ongelmia keksiä, mitä lukisin.

Mutta jotain tuli myös luettua, vaikka en vieläkään ehdi kaikista luetuista blogata. Yritän parantaa tapani, mutta nyt aikaani jakavat lukemisen lisäksi useampi kiinnostava työprojekti sekä gradu.

Helmikuussa tuli luettua 22 teosta:

12. Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi, 2012)
13. Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä (Gummerus, 2012)
14. Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä (Gummerus, 2009)
15. Danyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (Avain, 2012)
16. Ann Rosman: Noitavasara (Bazar, 2012)
17. Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (Wsoy, 2011)
18. Jean-Louis Fournier: Isi, mihin mennään? (Siltala, 2009) 
19. Anja Snellman: Aura (Otava, 2000)
20. Richard Ford: Roihu (Tammi, 1990) 
21. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton (Tammi, 2012)
22. Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi (Avain, 2012)
23. Anu Kaipainen: Magdaleena ja maailman lapset (Wsoy, 1971)
 
Sarjakuvakertomukset:

9. Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa, 2011)
10. Martin Kellerman: Rocky (Egmont, 2009)
11. Vera Brogsol: Anya's Ghost (2011)
12. Derek Kirk Kim: Same Difference and Other Stories (2011)
13. Rutu Modan: Jamilti and Other Stories (2008)
14. MK Reed & Jonathan Hill: Americus (2011)
15. Mariko & Jillian Tamaki: Skim (2008)
16. Pentti Otsamo: Kahvitauko (Like, 2012)
17. David Small: Stitches (2009)
18. Alex Robinson: Too cool to be Forgotten (2008)

Tammikuun luetut

Olin tammikuussa vielä ensimmäisen viikon joululoman vietossa Lapissa ja nyt helmikuun alussa lomasta tuntuu olevan ikuisuus. Tammikuu meni nopeasti, sillä olin luvannut itselleni, että tekisin gradua. Sen sijaan paikkailin vielä vähän mokonturkkia asian suhteen ja keskityin töihin. En ole blogissani kertonutkaan, että jouduin vaihtamaan aihetta lennosta, sillä aiempi aiheeni Eeva Kilven Elämä edestakaisin teoksen nostalgiasta oli jo käytetty ja aiheesta palautettiin juuri gradu (kuulin tästä erittäin myöhään) ja kaikki kirjoittamani meni siltä osin hukkaan. Piti sitten lennosta keksiä uusi aihe ja isäni ehdotti (myös tätini ja siskoni olivat ajatelleet tätä aihetta) että tekisin Rosa Liksomin Hytti nro 6 -teoksesta graduni, koska teos on niin uusi, eikä näin ollen kukaan voi olla tekemässä juuri siitä samasta aiheesta gradua.

Helmikuussa siis alkaa siis täysi tohina, sillä olen aikatauluista myöhässä ja toivon, että ehtisin silti vielä lukea myös ihan omaksi huviksenikin. Lueskelen kuitenkin myös venäläisiä kirjoja, sillä aion keskittyä neuvostonostalgiaan. Tuntuu vähän huteralle edes kirjoittaa tästä, kun uusi työni on niin alussa, mutta gambaree, Hanna.

Gradujorinoista kuukauden luettuihin. Kirjat eivät ole lukemisjärjestyksessä, sillä muistin aloittaa taas luettujen listaamisen vasta lomatunnelmien haihduttua. Jos en ehdi helmikuussa lukea kauheasti muita kuin työ- ja opiskelukirjoja, niin ainakin minulla on vielä tammikuun luettuja blogattavana. Pakkasia on vielä edessä, joten kaikki syyt käpertyä sisälle lukemaan vain jatkuvat.

Matkustin kirjojen matkassa ihan täällä kotimaassa, sitten lisäksi Unkarissa, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Israelissa, Ranskassa, "jossain" Lähi-Idässä, Saksassa (useasti näköjään) sekä Kanadassa.


1. Tuomas Vimma: Raksa (Gummerus, 2011)
2. György Spiró: Kevätnäyttely (Avain, 2012)
3. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (Wsoy, 2011)
4. Kari Hotakainen: Jumalan sana (Siltala, 2012)
5. Ian McEwan: Sementtipuutarha (Otava, 2009)
6. Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri (Gummerus, 2010)
7. Seija Vilén: Pohjan akka (Avain, 2012)
8. Emma Donoghue: Huone (Tammi, 2012)
9. Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä (Nemo, 2003)
10. Joel Haahtela: Traumbach (Otava, 2012)
11. Heinrich Böll: Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja (Otava, 1962)

Luetut sarjakuvakertomukset:
1. Craig Thompson: Habibi (2011)
2. Blain & Lanzac: Ulkoministeriö (Wsoy, 2012) 
3. Rutu Modan: Exit Wounds (2007)
4. Jame Sturm: Market Day (2010)
5. Bryan Talbot: Tuhman rotan tarina (Jalava, 1999)
6. Michel Rabagliati: Paul Has a Summer Job (2002)
7. Michel Rabagliati: Paul Moves Out (2005)
8. Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol.1 (2010)

Kesäkuun luetut

Kesäkuun pian päättyessä on hyvä miettiä taas, että mitä kuukauden aikana on tullut luettua.
Valmiita kirjoja on tullut tässä kuussa luettua aika vähän, enkä ole ehtinyt edes kaikkia lukemiani kirjoja tuoda blogiin työkiireiden ja kesäulkoilujen vuoksi. Olen aloittanut kuun alussa harjoittelun ja elän tällä hetkellä elämäni parasta kesää. Lukuinnostus vain kasvaa töitä tehdessä, mutta koska luen iltaisinkin töihin liittyviä kirjoja tai kässäreitä, niin aika ei vain riitä kaikkeen. Olen silti onnellinen, että olen saanut edes vähän luettua myös valmiita teoksia, sillä niitä lukiessa mieli rentoutuu hyvin eri tavoin, eikä tarvitse olla niin valppaana.

- Annelies Verbeke: Nuku! (Avain, 2010)
- David Nicholls: Sinä Päivänä (Otava, 2011)
- Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa (Teos, 2011)
- Meritta Koivisto: Poissa (Avain, 2011)
- Agatha Christie: Ikiyö (Wsoy, 1967) Lukupiiri-blogia varten luettu.
- Matti Suurpää: Parnasso. 1951-2011 (Otava, 2011) (osin)
- Raija Puukko & Marjo Koivumäki: Ekodeko (Atena, 2011)


Kuten linkityksistä voi huomata, olen ehtinyt kirjoittaa arvion vasta Nuku! -teoksesta. Muistuttaisinkin, että teoksen arvonta on käynnissä ensi viikon tiistaihin asti. Kysymykseen vastaamalla voi osallistua kovakantisen Nuku! -version arvontaan.

Parnasson tietokirjan innostamana aloitan pian blogisarjan nimeltä Päivän Parnasso. Olen keräillyt eri vuosikymmenten Parnassoja itselleni ja tykkään lueskella niitä omaksi huvikseni. Ajattelin, että voisin silloin tällöin nostaa esiin jostakin lehdestä kivoja juttuja muidenkin iloksi. 50-60 luvun lehtiä on ollut vaikea saada käsiin, joten jos nurkissasi pyörii tuon ajan ihanuuksia, niin olisin valmis niitä myös ostamaan. Lahjoittaakin saa. ;)

Olin juhannuksena Heinävedellä ja lueskelin rentoutuneena laiturilla muutaman kirjan. Kuvien kissat, Pulla ja Molli, osaavat ottaa myös ilon irti hyvästä säästä. Harmi, ettei Petjaa voinut ottaa matkalle mukaan. Osasimme kissojen kanssa yhdessä nauttia rennosta tunnelmasta ja molemmat tulivat viereen nukkumaan, kun luin noita yllälistattuja kirjoja. Oi onnea..

Toukokuun luetut

Nyt on sopivaksi kesäkuun ensi päivinä katsoa hetki taakse kevääseen ja miettiä, että mitä sitä tulikaan tehtyä. Tässä tapauksessa luettua.

Toukokuun alussa oli viimeiset tentit ja esseen palautukset, mutta muuten lomailin. Tänään minulla on ensimmäinen työpäivä ja tulen kesällä lukemaan varmaan enemmän käsikirjoituksia kuin valmiita kirjoja. Teen kyllä juttuja myös kirja-alan tapahtumista ja viikonloppulukemisistani, eli ihan kokonaan en anna blogini hyytyä, niin kivaa tämän parissa on ollut pakertaa kevät.

Ollessani lomalla Lapissa luin Susan nostalgia-haastetta varten lapsuuteni suosikkeja, mutta niiden osalta jäi kaihoamani suurin nostalgisuus saavuttamatta.

Lastenkirjoista luin:
- Lois Lowry: Anastasia hermoromahduksen partaalla
- Anni Polva: Taidat uhota, Hanna-Leena
- Merja Jalo: Hevosparonin kosto 

Kotimaista ja ulkomaista proosaa:
Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta 
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Annakaisa Iivari: Tyttöministeri
Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu
Jean Kwok: Käännöksiä

Sarjakuvat:
- Durbiano Lucie: Aarre
- Daniel Clowes: Wilson

Tietokirjoja:
- Neulontapäiväkirjani
- Claire Montgomerie: Luonnonvärien lankapaketti 

Arviointia odottavat:
- Daniel Kehlman: Maine
- David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
- Francesc Miralles & Álex Rovira: Lopullinen vastaus  
 
Kuukauden pettymys taisi olla se, etten saavuttanut jotain suurta yhteyttä lapsuuteni minään lukemalla juuri näitä kirjoja. Muista syistä Foenkinoksen Nainen, jonka nimi on Nathalie ei vastannut ennakko-odotuksiani ja lopulta sen lukeminen oli pakkopullaa. Luin kuitenkin loppuun asti ja kokoan ajatukseni paremmin omaan postaukseen.

Kuukauden mieleenpainuvin teos on ehdottomasti Tiikeriäidin taistelulaulu. Se on myös kirja, josta kerron ystäville, tuttaville ja kylänmiehille, koska siinä oli itselleni jotain häkellyttävää. Stereotypioita vahvistavaa ja luotaantyöntävän kiinnostavaa. Eli samalla kirja veti puoleensa ja työnsi ulospäin.

Kävin tutustumassa kanssabloggaajien kanssa Gummeruksen syksyyn ja nyt viikonloppuna Maailman kirjat -tapahtumaan. Toukokuussa tuli kirjahyllyyn lisätäytettä divari- ja ystävämyyntikierroksilta.

Petja on ollut innoissaan lämpimistä päivistä, sillä hän pääsee koska vain lasitetulle parvekkeelle "seikkailemaan". Viime kesänä kerrostaloamme riivasi julkisivun remontti, joka oli yhtä kärsimystä kuumuuden takia. Nyt kuitenkin voi nauttia työn tuloksista ja pötkötellä parvekkeella auringon lämmössä ja katsella naapureiden touhuja.

Jos joku ihmettelee alimmassa kuvassa näkyvää bambunoksaa lattialla, niin se on tosiaan Petjan oma koristekasvi. Petja joutui muutama vuosi sitten eläinlääkäriin sen tähden, ettei hän juonut tarpeeksi, vaikka kokeilimme monia erivärisiä, laakeita juoma-astioita. Vasta kun Juri sai työkavereiltaan kukkia, joiden joukkoon oli laitettu koristeoksa, innostui Petja hyppimään pöydälle juomaan tätä "kukkavettä". Pelkäsin, että se olisi jotenkin myrkyllistä ja kun kukat lopulta kuolivat, laitoin maljakon pois. Petja lopetti taas juomisen. Sitten tajusimme, että hän oikeasti haluaa juoda korkeasta astiasta, jossa on mukana pieni oksa. Nyt kasvi ja Petja elävät symbioosissa, eikä kahteen vuoteen ole ollut juomaongelmia. Mikään kodin kaunotarhan tuo törröttävä bambunoksa ei ole, mutta se on Petjan oma kasvi.

;)

Huhtikuun luetut + tunnustuksia

En ole ehtinyt enää viikoittain merkitä luettuja kirjoja, joten siirryin toimivampaan ratkaisuun listata luetut kuukauden välein. Petja pääsee esiintymään näissäkin raporteissa silti pääroolissa. Sainkin Linnealta haasteen tehdä 7 tunnustusta itsestäni, mutta olen sellaisen tehnyt jo aiemmin. Siispä tällä kertaa näytän seitsemän kuvan kautta Petjan elämää.
Lisäksi: HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!!

Huhtikuussa luettu proosa:
- Olli Jalonen: Poikakirja (Otava, 2010)

Oli mielestäni todella hyvä kirja ja ehdolla kuukauden parhaaksi kirjaksi. Tämä kuitenkin sijoittuu kuukauden alkupäähän, joten moni klassikko on sen jälkeen jäänyt enemmän pyörimään päähäni.

- Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija (Otava, 2011)

Luin tämän viimeisenä teoksen kritiikkikurssillemme ja tämän kanssa täytyy myöntää, että tunnistin että teos on hyvää ja raikasta nykykirjallisuutta, mutta ei silti kuitenkaan minun makuuni. Ei missään nimessä huono teos, mutta ei saanut kiinnostumaan kirjailijan muista teoksista.

- Antti Leikas: Melominen (Siltala, 2011)

Tätä pyörittelin useampaan otteeseen, sillä tein teoksesta pienimuotoisen kritiikin ainejärjestömme lehteen. En voinut aluksi uskoakaan, että pitäisin teoksesta niin paljon. Olin lukenut ristiriitaisia tulkintoja teoksesta, mutta pääosin hyvin kiittäviä arvioita. Teos oli todella mielenkiintoisesti rakennettu ja sen unikuvissa oli aika paljon yhteistä Yli-Juonikkaan teokseen, jonka luin tätä ennen.

- Juhani Aho: Yksin (Wsoy, 1890, Project Gutenbergin kautta)
- Juhani Aho: Helsinkiin (Wsoy, 1893, Project Gutenbergin kautta)

Juhani Ahon pariin on aina ihana palata. Olen molemmat teokset lukenut aiemminkin, mutta nautin näistä lyhyistä tarinoista valtavasti. Luin molempia osaksi lukulaitteen avulla, mutta omistan molemmat myös kirjoina, joten selailin niitä myös ennen tenttiä. Kävin torstaina 28. päivä Ateneumissa katsomassa Realismi ja naturalismi-näyttelyn ja siellä oli näytteillä molemmista teoksista alkuperäiskäsikirjoituksesta otteita. En saanut Ahon käsialasta yhtään selvää, mutta hienohan näitä teoksia oli lukea sekä lukulaitteen että alkuperäiskäsikirjoitusten kautta.

- Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa (Otava, 2011)

Antti Tuurin matkakirjan sain nopeasti ahmaistua tenttikirjojen välissä, sillä se oli erittäin hauska ja nopealukuinen teos. Haluaisin lukea muitakin Tuurin matkakirjoja.

- Henrik Ibsen: Nukkekoti (Wsoy, 2009, 1879 alunperin)
Ihana näytelmä, jolla on mielenkiintoinen loppuratkaisu. Tällaisia tenttikirjoja lukee mielellään.

- Santeri Alkio: Puukkojunkkarit (Wsoy, 1894, Project Gutenbergin kautta)

Tämän luin lopulta selaillen loppuun, en vain lopulta ollutkaan niin kiinnostunut morsiamen "ryöstöstä" ja häjyjen uhittelusta.

- Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Kirja on vaikuttanut moneen suomalaiseenkin aikalaiskertomukseen naisen psykologiasta ja avioliitosta. Yleensä pitkästyn viipyilevissä kuvauksissa, mutta tässä kuvailtiin arkea mielenkiintoisesti. Emma ei ole mikään lukemistoni lempihahmo, mutta ei hän myöskään vihastuttanut. Sellainen romanttinen hupsu.

- Kauppis-Heikki: Laara (Project Gutenbergin kautta)

Yllätyin tästä. Oli mielenkiintoista lukea oikein naturalistinen teos, jossa päähenkilön pään sisälle ei menty ollenkaan. Psyykettä kuvattiin ympäristön kautta, jos kuvattiin ollenkaan. Laara oli häikäilemätön, suomalainen femme fatale, joka nousi ns."säärtä pitkin" talolliseksi. Hän ei välittänyt lopulta edes omista vanhemmistaan, kun he joutuivat köyhäin taloon. Kuolemaa kuvattiin tarkasti, mutta teos ei ollut silti yhtään ahdistava.
Eipä sillä, että tämä nyt olisi jonkinlainen hyvyyden määre, olla olematta ahdistava. Kaikenlaiset tunteet ovat lukiessa hyväksi, mutta tässä nautin siitä, ettei kenestäkään tarvinnut oikeastaan pitää.

- Minna Canth: Köyhää kansaa (Project Gutenbergin kautta)
- Minna Canth: Kauppa-Lopo (Otava, 1964)

Canth on mestari. Hän kuvailee niin taitavasti huonompiosaisten tunteita ja elämää, etten voinut mitään sille, että jälleen liikutuin. Olen aiemmin lukenut paljon Canthin teoksia ja oli mukava palata taas tuttujen tarinoiden pariin. Luimme lukupiiriin vähän aikaa sitten Anna Liisan ja lisäksi selailin myös Salakaria ennen tenttiä. Olen nämä kaikki lukenut aiemmin, mutta näihin ei vain millään kyllästy. Niitä voi lukea joka kerta vähän eri lailla, keskittyen kurjuuden kuvaukseen, naisten oloihin, rikokseen ja rangaistukseen, lapsiin jne.

Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa langenneita naisiaan lasten kautta. Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa-teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

- Iida Rauma: Katoamisten kirja (Gummerus, 2011)

Tämä teos on vielä kesken, mutta saan varmasti luettua tänään ja teen siitä sitten tarkemmin arvion blogiini.

Tietokirjallisuus:
- Riikka Rossi: Särkyvä arki (Gaudeamus, 2009) (osin)
- Minna Maijala: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS, 2008) (osin)
- Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala: Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2008)
- Lasse Koskela & Lea Rojola: Lukijan ABC-kirja (SKS, 1997)

Näistä suosittelisin luettavaksi kaikkia muita paitsi Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä, niille joita kiinnostaa selkokielinen kirjallisuudentutkimus. Poissuljettu teos on näistä vaativin ja artikkeleiden hahmottaminen mielestäni vaatii kirjallisuuden opintoja, vaikka esitteleekin peruskäsitteitä. Rossin Särkyvä arki esittelee lähinnä naturalistisia teoksia, niiden piirteitä ja suhdetta aikaan ja toisiinsa. Se oli tenttikirjaksi erittäin helppolukuinen. Ateneumin näyttelyssä oli mielenkiintoista katsella maalauksia ja valokuvia, kun oli lukenut tämän teoksen. Maijalan väitöskirja on keskittynyt Canthin teoksiin ja koska pidän niistä valtavasti, oli minusta erittäin mielenkiintoista lukea niistä tarkempaa analyysia. Lukijan ABC-kirja esittelee kirjallisuudenteorioita eri aikoina ja niiden suhdetta toisiinsa. Biografisesta tutkimuksesta feministiseen kirjallisuudentutkimukseen. Jos tästä tehdään joskus uusintaversio, niin toivoisin ekokritiikin lisäämistä teokseen.

Sarjakuvakertomukset:
- Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (Wsoy, 2007)
- Yoshihiro Tatsumi: Good-Bye
- Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika (Jalava, 1985)
- Marc-Antoine Mathieu: Alkuperä (Like, 1991)
- Marc-Antoine Mathieu: Prosessi (Like, 1993)
- Posy Simmonds: Gemma Bovery 
- mm.Apostolos Doksiadis: Logicomix. Nerouden ja hulluuden rajalla. (Avain, 2010)
- Kallio & Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä nuorten naisten maailmasta. (Arktinen Banaani, 2010)
- Craig Thompson: Blankets (2003)

Näistä yksi yllättävimmistä on Logicomix. Matematiikkaa ja logiikkaa on kuvattu niin että humanistikin ymmärtää. :) Tästä enemmän omassa arviossa. Kolme varjoa oli todella kauniisti piirretty ja kuvaustyyli vaihteli useita kertoja. Japanilaisista sarjakuvista teen erillisen postauksen, sillä haluan esitellä myös ainoan mangasarjakuvakokoelmani. Parhaaksi silti valitsen Craig Thompsonin Blanketsin, sillä se on omaelämäkerrallinen kuvaus Thompsonin nuoruudesta uskovaisessa perheessä ja hänen ensirakkaudestaan. Kauniilla tavalla kuvattu ristiriitaa, miten jumalan ankaruus yhdistyy omiin haluihin ja mielitekoihin nuoren miehen mielessä. Valitsen tämän teoksen myös kuukauden parhaaksi kirjaksi.