Hyvä näyttelijä saa yleisön uskomaan teatteriesityksen todellisuuteen ja hän pystyy välittämään tunnetiloja ja kokemuksia, joihin katsomossa voi samaistua tai ainakin uskoa niiden olemassaoloon. Esitys kuten hyvä kirja vaatii osallistumista, aktiivisuutta ja varastaa huomion itselleen kokonaan. ”Teatteri ei ole tosielämää, eikä täydellinen kopio tosielämästä. Se on kuin ovi.”
Elenor Cattonin esikoisteos Harjoitukset perustuu epäluotettavuudelle, juorun ja tapahtuneen yhdistämiselle ja teatterintodellisuudelle. ”Näyttämö piittaa vain siitä, mikä näyttää todelliselta. Jos jokin näyttää todelliselta, niin ei ole väliä, onko se todellista vai ei. Sillä ei ole merkitystä.” Tapahtumat käynnistyvät, kun yhteisölle paljastuu täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevan Victorian ja tämän jazzopettajan suhde. Asiaa puidaan koulun musiikkioppilaiden juoruissa, Victorian sisaren Isolden uskoutuessa omalle saksofoninopettajalleen ja lisäksi paikallinen teatterikoulu ottaa produktioonsa näytelmän, joka perustuu samaiseen skandaaliin. Vain skandaalipari pysyy tarinan kulisseissa, hyvin äänettöminä ja näistä salaisuuksista muodostuu teokselle kehys.
Rakenne on hyvin sirpaleinen ja se jättää paljon kysymyksiä auki kirjan tapahtumista.Tulkinnanvaraisuutta lisää vielä rikkonainen aikajana. Kaksi tarinalinjaa kulkee läpi lukujen, jossa toisessa aika liikkuu edestakaisin viikonpäivien ja toisessa kuukausien tasolla. Ääniä on useita, eikä keneenkään voi täysin luottaa. Kaikki nämä äänet pakkautuvat samalle taajuudelle, eikä dialogeissakaan välillä erota puhujaa. Erottamisen vaikeus johtuu joko suomennoksen tarkasta yleiskielestä tai Cattonin käsikirjoituksesta. Kaikilla henkilöhahmoilla on sama teatraalinen tapa puhua.
Henkilöhahmot kamppailevat läpi teoksen spottivalosta, päähenkilön paikasta, haluten pitää salaisuutensa, mutta tulla samalla kuulluksi. ”Vaikutelma hahmon syvyydestä synnytetään yksinkertaisesti siten, että yleisöltä pimitetään tietoa. Hahmo vaikuttaa moniulotteiselta ja kiehtovalta vain silloin, jos emme tunne syitä ja motiiveja.” Aikuiset ovat yhtä eksyksissä identiteettinsä kanssa kuin nuoret,. Teatterikoulun opettajat etsivät nuorista näyttelijöistä omakuvaansa ja saksofoniopiskelijoiden äidit pitävät tyttäriään projekteina, oman persoonallisuutensa jatkeina. Saksofoninopettajan terävä kieli ja salaisuuksien verhoama hahmo pitävät hänet tarinan keskiössä, hänen sotkeutuessaan oppilaidensa henkilökohtaiseen elämään ja vetäessään naruista kuin nukketeatterin ohjaaja.
Harjoitukset on kiinnostava teos, lukiessa tulee olla valppaana. Koskaan ei voi olla varma, mikä on oikeasti totta ja mikä todellisuuden esittämistä, harjoitusta näytelmää varten. Sama epämääräisyys herättää myös kysymyksen, tekeekö hämmentävä rakenne teoksesta oikeasti hyvän vai onko sen tarkoitus vain verhota tekstin puutteet. Viimeisessä näytöksessä langat jäävät selvittämättä.
Siltala, 2010
Sivuja: 332
Suomentanut: Tero Valkonen
