 |
| Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä. Schildts, 2010. Sivuja: 315. Suomentanut: Jaana Nikula. Kansi: Anders Carpelan |
Tein kirjastosta hyvän täsmälöydön. Joku oli sopivasti palauttanut kirjan, jonka olen halunnut lukea pitkään. Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä (Schildts, 2010) oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana ja on lisäksi aiheeltaan todella kiinnostava.
Erilainen omaelämäkerta, jossa romaanin vapaudet on yhdistetty Runeberg-tutkimukseen. Sain uutta tietoa kansalliskirjailijasta, mutta teoksen rakenne viehätti erityisesti. J.L.Runebergin läheiset ja tuttavat saivat vuoronperään esiintyä kertojana, mikä teki lukemisesta eläväistä ja moniäänisyys ei tuntunut sekavalle. Aikarakenne vaihteli, välillä oltiin Runebergin nuoruusvuosissa, välillä puolestaan kiikkustuolissa. Teos alkaa vanhuudenpäivistä, mutta lukuisien takaumien kautta nähdään koko elämänkirjo. Kaikkien eri ihmisten puheevuoroista, aikatasojen leikkauksista ja historiallisten tapahtumien ja henkilöiden nopeista vaihdoista tuli teokseen eloa. Aina en ihan hoksannut, kuka kulloinkin oli äänessä, mutta missään tapauksessa tämä ei ollut teokselle moitteeksi. Pidin yllätyksellisyydestä ja eri henkilöiden tarjoamasta näkökulmasta. Ketään ei kääritty silkkiliinoihin. Kaikkein vähiten Runebergia itseään.
Runeberg näyttäytyy lukijalle sadistisena eläinrääkkääjänä, luonnehäiriöisenä aviomiehenä, ilkeänä, itsekkäänä ja turhamaisena miehenä. Perusteetta Wahlström ei ammu päähenkilöään pilkkatauluun ja kirjailijuuden, herkkyyden ja luovuudentuskan kautta Runebergista näyttäytyy kiehtovan herkkä hahmo. Teoksessa saavat silti Runebergiin pettyneet ihmiset ja eläimet puheenvuoronsa ja tilansa kertoa siitä, miten ruma voi kansalliskirjailijamme sisältään olla. Hänen mainettaan ei kuitenkaan pilata, vaan lasketaan vain kansakuntamme kirjahyllyn päältä hieman alemmas. Hän on yhtäaikaa inhimillinen, eläväinen, kuvottava ja kiinnostava. Ihan jotain muuta, millaisena hänet olen kuvitellut luettuani Vänrikki Stoolin tarinat, Hannan ja Hirvenhiihtäjät.
Kärpäsenkesyttäjä on myös muutakin kuin tirkistysmatka Runebergin elämään. Se on kirja kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Teema, joka tuntuu elävän nyt vahvasti kotimaisessa kirjallisuudessa. Tätäkin aihetta Wahlström lähestyy terävästi. Nautinnollinen lukukokemus, kertakaikkiaan.
"Tiesin siis jo 20-vuotiaana että minusta tulisi impotentti ukko. Ja annoin itselleni anteeksi.
Mutta Suomen kansa ei ole antanut inulle anteeksi, minua jahdataan armotta kuin saalista Hirvenhiihtäjissä. Ihmiset vaativat uusia runoja ällistyttävän julmasti. Aivan kuin he etsisivät runoilijan sielusta haavoittuvimmat kohdat jotta saisivat iskettyä tikarinsa juuri niihin.
Minä vihaan heitä.
Pyörätuoli vapauttaa minut heistä."
Olet kirjoittanut kiinnostavasti, jos kirjasto olisi auki, hakisin miltei kirjan :)
VastaaPoistaOi paras palaute. Harmittelin nimittäin,että ehdin vasta nyt kirjoittamaan teoksesta ja lukemisesta on jo yli viikko. :)
VastaaPoistaTämäntapaisista kirjoista tulee aina mieleen, että saako niistä mitään irti jos ei juuri tunne niiden kohdetta. Voin myöntää etten ole lukenut ollenkaan Runebergia, tai Runebergista.
VastaaPoistaPeriaatteessa kiinnostun melkein aina tällaisista oikeisiin ihmisiin perustuvista kirjoista, vaikkei elämäkerrallisuus tietenkään ole mikään laadun tae sinänsä.
Tämä kirja kiinnosti minua eniten noista F-ehdokaista, mutta kirja on silti jäänyt lukematta. Kiinnostaa edelleen, tämä arvion jälkeen vielä enemmän. :)
VastaaPoistaOnpas kiehtovaa! En tiedä juuri mitään syvällisempää Runebergistä ja tuo kirja tarjoama tietoa hänestä vähemmän mukavana ihmisenä onkin minulle uutta. Tähän täytyy jossain vaiheessa tutustua!
VastaaPoistaSusa, Runeberg oli mm.kihloissa kolmen naisen kanssa yhtäaikaa ja teoksessa nämä neidot, jotka vetivät Fredrikalle lyhyemmän korren, saavat myös oman puheenvuoronsa.
VastaaPoistaMinua noin periaatteessa kiinnostavat nämä Suomen kulttuurihistorian merkkihenkilöiden (fiktiiviset) elämäkerrat. Runeberg ei ole minulle kauhean läheinen. Olen jotakin häneltä lukenut (ainakin Hirvenhiihtäjät ja osan Vänrikki Stoolista), mutten ole oikein lämmennyt. Ehkä siksi tämäkään ei _niin_ hirveästi kiinnosta.
VastaaPoistaToisaalta arviosi oli hyvä ja mielenkiintoinen, Erik Wahlström on tosi charmikas ja kirja oli tosiaan F-ehdokkaanakin. Ehkä tämä voisi kuulua sinne luettavaksi viimeistään eläkkeellä -listalle. :D No ehkä ei ihan, mutta tämä kestää varmaan aikaa. Ensin haluaisin kyllä lukea Mazzarellan kirjan vaimosta.
Löysin tämän Prismasta kovakantisena kahdella eurolla :)
VastaaPoista