Siltalan syyskauden avajaiset

Hotakaisen tuoreesta uutuuskirjasta Jumalan sana oli tänään Metro-lehden välissä aukeaman kokoinen kirjaesittely mm.kirjan hahmoista.

Olin tänään juhlistamassa Siltalan syksyn avausta Ravintola Siltasessa. Tilaisuus ei ollut mitään ikävää pönötystä, vaan rentoa terassihengailua, ja kohtasin todella mukavia kirja-alan ihmisiä, kirjailijoita, toimittajia, kääntäjiä, graafikoita. Huomasin, että minun oli helpompi lähestyä nais- kuin mieskirjailjoita. Tänään jäi siis Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen kuvaamatta, mutta mieskauneuttakin on postauksen kirjailijakuvissa luvassa. Sain silti Kyröltä pyydettyä omistuskirjoituksen mukanani kuljettamaani Mielensäpahoittajaan (Wsoy, 2010), mutta muuten tämä fanityttö pysytteli taustalla.

Esikoiskirjailijat Helen Moster ja Antti Leikas

Helen Mosterin Hylkyä (Avain, 2011) on kiitelty monissa kirjablogeissa ja teos odottaa myös minun kirjapinossani lukuvuoroaan. Antti Leikaksen Melomisen (Siltala, 2011) olen puolestani ehtinyt jo lukea ja tein siitä arvion aiemmin blogiini.

Stefan Moster, Helen Moster ja Marjo Heiskanen

Ulkona kyselin Mostereilta kirjavinkkejä käännetyistä saksalaisista nykykirjoista. Helen suositteli minulle äkkiseltään Ferdinand von Shirachin Rikoksia (Atena, 2011) ja täytyypä teokseen tutustua sillä meillä oli muutaman teoksen perusteella samanlainen maku. Stefan Mosterilta on juuri ilmestynyt esikoisromaani Nelikätisen soiton mahdottomuus, vaimonsa Helenin kääntämänä. Teos on ollut suosittu Saksassa, ja toivon sille menestystä myös täällä Suomessa.

Marjo Heiskanen on tuttu Siltalan kirjailija bloginsa kautta. Hän kirjoittaa toisen kirjailijan, Johanna Hulkon, kanssa vuorotellen kirjoittamisesta, kirjailijuudesta ja kirja-alan tapahtumista.
Kuulin Heiskaselta kirjallisuustapahtumasta Kirjakantista, jota hän on vetämässä ja joka järjestetään 18.-20.11. Tapahtuman nettisivuilla ei ollut vielä tarkempaa tietoa ohjelmasta, mutta syksyn mittaan se rakentuu, joten kuopiolaiset kirjafanit huomio, sinne siis!

Jussi Karjalainen, graafikko ja Laura Honkasalo

Laura Honkasalo oli ystävällinen ja piti minulle seuraa, kun saavuin yksin ja olin aluksi ihan hämmentynyt kaiken keskellä. Oli mukava puhua menestyneen kirjailijan kanssa blogeista, lukemisesta, esiintymisjännityksestä ja nuortenkirjoista. Häneltä sainkin lukuvinkkinä Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirjan valoa, valoa, valoa (Karisto, 2011).

Tapasin myös ihanan Aulikki Oksasen, mutta hänestä lisää enemmän Kolmas sisar -runokirja-arvion yhteydessä.

Minulla oli oikein ihana kirjallinen iltapäivä eikä tilaisuudessa turhia stressattu. Aurinko paistoi, uusia kirjoja oli taas ilmestynyt ja lukuvinkkejä sateli. Lukutoukan unelmakestit.

Salla on kirjoittanut tänään myös Siltalan juhlista.

Lyhyesti omat Siltalan syksyn kirjavinkkini ovat:
- Kari Hotakainen: Jumalan sana
- Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
- Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus
- Jonathan Franzen: Vapaus
- Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulusta ehdinkin kirjoittaa jo aiemmin.

Laura Honkasalo: Eropaperit

"Vuonna 1976 maailma repesi kahtia"

Laura Honkasalon: Eropaperit (Otava, 2009) kertoo nimensä mukaisesti avioerotilanteesta ja siitä miten se vaikuttaa lapsiin ja aikuisiin, menneisiin ja tuleviin suhteisiin. Päähenkilöinä ovat ensin äiti ja anoppi ja miehen ja naisen rakkaustarina. Kun avioliiton rikkoo toinen nainen, juoni siirtyy tyttäreen ja kammottavaan eroon.

Hahmot olivat kuin suoraan satukirjasta, jossa toinen nainen, Raisa edusti sadun pahaa äitipuolta, joka lumosi prinssin täysin pauloihinsa. Pieni prinsessa Sara joutui kaiken keskelle ja kirjan parasta antia onkin, kuinka hänen, lapsen kautta kuvataan avioeron tuntemuksia. Hyvä kuningatar, Saran isoäiti ja Sinikan anoppi yritti kaiken voimin pitää koko perhettä ja sukua kasassa ja täten toimia myös Saralle hyvänä haltijana kesken myrskyisän avioeron. Ajoittain tarina liikkuu mielestäni liiallisesti hyvyyden ja pahuuden ääripäissä, henkilöhahmot ovat joko todella pahoja tai hyveellisiä.

Toisaalta, minulla on hyvin vähän kokemusta avioerosta, enkä ole onnekseni itse joutunut koskaan olemaan avioeroa tekevän pariskunnan myrskynsilmässä, joten ehkä käsitykseni ihmisten satuttavuudesta on naiivi. Silti lukiessani koin Raisan hahmon ja Joken sokean rakkauden epäuskottavaksi, miten he olettivat Saran pystyvän kutsumaan Raisaa heti äidiksi ja Sinikkaa Paskikseksi. Välillä olisin halunnut kuristaa mokomat uusiovanhemmat.

Eropaperit olisi voinut käydäkin ahdistavaksi teeman ja henkilöhahmojen yksioikoisuuden takia, mutta kaunis kieli, sujuva kerronta ja Saran mielikuvitusmaailma ja hänen kauttaan käsitelty aikuisten riidat ja avioero etäännyttivät ahdistavuudesta ja toimivat minulle lukiessa puhdistavana katharsiksena. Kirjan ansio olikin ehdottomasti se, kuinka lapselle annettiin ääni suhteiden sekasotkuissa. Suvun, vanhempien ja aikuisten ihmissuhteet ongelmineen voivat olla lapselle hämmentäviä, ahdistavia ja jopa pelottavia. Lapsi aistii, jos asiat eivät ole hyvin, mutta ei osaa purkaa sitä oikein sanoiksi ja ymmärtää syitä ja seurauksia. Tätä hämmennystä koin lukiessani, koska monta asiaa jäi avoimeksi ja epäselväksi, esimerkiksi Joken ja Saran suhteessa aikuisena.

Vaikka avoin loppu oli tässä tapauksessa lukiessa pettymys ja Saran syömishäiriöön viitattiin vain muutamalla lauseella, kantoi kirjan tarina ja useat tarinalinjat oli saatu toimimaan harvinaisen selkeästi. Olisin kaivannut tarinaan miesnäkökulmaa tai että lopussa olisi fokalisoitu Joken kautta hänen motiivejaan, mutta kyllä tarina toimi näiden kolmen eri-ikäisen ja erilaisen naisen, äidin, tyttären ja anopin kertomana. Erityistä kiitosta minussa herätti todentuntuinen 60- ja 70- luvun kuvaus, mihin viehätyin myös Honkasalon aiemmassa Sinun lapsesi eivät ole sinun –teoksessa.

Laura Honkasalo: Eropaperit

Otava, 2009

Sivuja: 250