Anne B.Ragde: Satunnaista seuraa

"En halua suhdetta. Ei ole olemassa meitä, tästä ei tule mitään. Olen pahoillani. Ajattelin että voisimme vain paneskella silloin tällöin."

Norjalainen kirjailija Anne B.Ragde oli minulle aiemmin tuttu Berliinipoppeli-trilogiasta. Vaikka en niitä ole lukenut, niin teosten hauskat nimet ja punaiset lauta-aidan näköiset kannet ovat jääneet mieleeni. Trilogia on ollut myös ilmeisen suosittu niin kotimaassaan kuin myös meillä täällä Suomessa. Satunnaista seuraa (Tammi, 2011) kertoo noin 40-vuotiaasta musiikkitoimittajasta Ingunnista, joka ei uskalla sitoutua suhteisiin, vaan jättää miehet aina ensin itse. Villeimpinä aikoina hän ei sitoudu kuin yhdeksi yöksi. Hänellä on netissä profiili, johon hän on kirjoittanut "en pelkää peiton heiluttelua". Erityisesti nuoret miehet kiinnostavat, sillä heidän kanssaan Ingunn kokee löytävänsä parhaiten yhteisen sävelen. Himokasta seksiä, ilman tunteita.

Satunnaista seuraa tihkuu erotiikkaa, niin että lukiessa punastuttaa. 
Työkaveri osuvasti parahtaakin kesken oman aviokriisinsä Ingunnin kyvyttömyyteen eläytyä tämän rakkaushuoliin: "En nyt jaksa kuulla seksijuttujasi, minua alkaa ihan kuvottaa. Ne kuulostavat niin helvetin yksinäiseltä. Tarvitsen nyt paljon enemmän kuin vibraattorin. Tarvitsen kokonaisen miehen. Oman mieheni."  Itsellekin tuli lukiessa seksikuvailujen väsymys, sillä olen sinkkuelämäni katsonut ja kaikki sen jälkeen tuntuu saman toistolta. En tiedä mistä se johtuu, mutta näiden puumakuvailujen ja villien seksiaktien läpikäyminen ei tunnu minulle lukiessa siltä kuin päähenkilö olisi jotenkin feminiydensä huipulla ja hän olisi saavuttanut naisena jonkun voimaannuttavan virstanpylvään. Minusta tuntuu kuin katsoisin vieressä jonkun romahtamista. Sitten on yhtäkkiä ihan sama, että nauttiiko päähenkilö monenkirjavasta seksielämästään osana itsenäisen naisen elämää vai rakastuuko hän lopulta tulenpalavasti Siihen oikeaan. Molemmat loppuratkaisut tuntuvat ihan yhtä kliseisiltä.

Anne B.Ragde osaa kirjoittaa vakuuttavaa viihdettä. Tekstin tasolla tarinassa ei ollut juurikaan moitteita. Kirjaan oli todella helppo upota ja päästä alkusivuilta asti päähenkilön elämään mukaan. Loppua kohden tarinan toisteisuus puuduttaa, mutta itse teksti ei puuroudu. Muutama yksityiskohta jäi kuitenkin vaivaamaan. Päähenkilön pinttyneitä tapoja kuvataan tarkasti ja sillä rakennetaan kuvaa naisesta, joka on tottunut elämään yksin ja haluaa pitää elämänsä turvallisena ja tietynlaisten rakenteiden sisällä, pitämällä kiinni rutiineistaan. Hän esimerkiksi haluaa aina ajaa itse lentokentälle Audillaan, jotta voi tuntea kodin heti kun pääsee takaisin matkalta autoonsa. Hän siivoaa kodin tarkkaan ja järjestää asuntoonsa aina sopivat ruuat ja juomat, jotta voi työmatkan jälkeen viettää nämä arvokkaat kotihetkensä yksin. Hän on jättänyt yhden poikaystävänsäkin sen tähden, ettei hän ymmärtänyt kuinka tärkeä Ingunnin on saada olla matkojen jälkeen yksin.
Silti nämä tarkkaan selostetut kohtaukset unohtuvat tarinassa välillä, sillä lentokentälle kiirehditäänkin taksilla, eikä toisessa hetkessä muistettukaan että Ingunn on ihminen, jolla löytyy aina jäitä jääkaapista. Pieniä asioita, mutta kun lukijalle on rakennettu jostain syystä tarina näiden yksityiskohtien varaan, hämmentää niiden unohtuminen kesken kerronnan. Unohtumiselle ei tunnu olevan silti mitään merkitystä, asia jäi silti vaivaamaan.

Jäin kaipaamaan jotain ennalta-arvaamatonta koukkua. Kirjasta puuttui selkeästi kipinä. Tuntui kun olisin lukenut tämän teoksen jo tai ainakin nähnyt siitä elokuvan. Olen lukenut ärsyttävistä, tunnevammaisista ja itseensä käpertyneistä päähenkilöistä ennenkin ja vaikka samaistumisen kohde puuttuikin, moite ei silti kärjisty Ingunniin. Seksikohtaukset olivat taidokkaan himokkaasti kirjoitettu, mutta koska kirja on kyllästetty niillä, niiden tehokkuus lukijalle jäi samalle tasolle kuin vinyylilevyn soitua loppuun ja neulan jäädessä pomppimaan samaan kohtaan. Ehkä olisin kaivannut jotain kannanottoa ajasta, ihmissuhteista ja seksistäkin, niiden sijaan sain lukea pitkät listaukset Ingunnin musiikkimausta. Coldplayn X&Y oli kyllästetty merkityksillä, mutta sanojen vihdoin soidessa lukijankin korvaan, en kuullut Chris Martinin ääntä vaan ylituotettua ja kliseistä sanahelinää.

Suosittelen niille, jotka eivät saa tarpeekseen sinkkuelämän uusinnoista ja jotka kaipaavat puumailmiölle norjalaista tulkintaa.

"Tässä hän makasi vieraassa sängyssä vieraassa huoneessa Berliinissä vieraan vartalon vieressä, heidän välillään oli vain tahmeutta ja kuumuutta. Hän tiesi nyt paljon tuosta vieraasta vartalosta, vieraasta hengityksestä joka oli ollut syvällä hänen omassa hengityksessään imevässä tahdissa, miehen siemenneste maistui ja haisi suolavedeltä ja teki hänen ihonsa sileäksi kuin silkki, kun hän hieroi sitä reisiinsä ja nuoli jälkeenpäin sormiaan. Täydellinen vapaus kaikista muista tunteista paitsi niistä jotka täyttivät hänet tässä ja nyt, muulle ei ollut tilaa."



Anne B. Ragde: Satunnaista seuraa
Tammi, 2011
Sivuja: 250
Suomentanut: Katriina Huttunen