TTT – Kirjoihin liittyviä uutisia

1.

Tänään vietetään Kirjan ja ruusun päivää. Suomalaisista kirjakaupoista saa tänään kaupan päälle Jari Tervon Jarrusukan, kun ostaa 10 eurolla kirjoja. Toivon, että ehdin tänään käymään kirjakaupassa, mutta onneksi bonuskirjan saa myös nettikirjakauppojen kautta. Koko päivän on ympäri Suomen erilaisia kirjatapahtumia: kirjailjahaastatteluja, flash mob -tempauksia, kirja-alennuksia. Mutta myös netin kautta voi seurata kirjajuttuja ja Jarrusukan arvioita. Monet kirjabloggaajat ovat varmasti etunenässä teoksen lukemassa  ja siitä ilmestyy todennäköisesti jo tällä viikolla arvioita blogeihin.

Jarrusukasta:
"Jari Tervon hulvattomassa uutuudessa pohditaan, mistä voisi liisata mukavan vauvan? Koulun joulujuhlaa valmisteleva maahanmuuttolähiön tuuraajaopettaja huomaa pian, etteivät markkinat vastaa tällaiseen vilpittömään kysyntään. Jarrusukassa opettajan on itse tartuttava toimeen, ja lopulta kysyntä kohtaa tarjonnan hämmästyttävällä tavalla."

2.

Pienet Miki-kirjat oudoksuttivat aluksi, mutta kun sain pari luettavaksi, niin kummasti se mieli vain muuttui. Mikit ovat todella käteviä ja täydellisiä Berliiniin mukaan otettavaksi.

Knausgårdissa on miltei tuhat sivua, mutta sitä voi silti lukea kätevästi yhdellä kädellä pidellen. Sivut muistuttavat virsikirjaa: sivut ovat ohuita, kestäviä ja teksti näkyy toiselta puolelta vain hintsusti läpi. Ainoa huono puoli on se, että sivuja on välillä yllättävänkin vaikea kääntää, mutta hyvänä päivänä sormien ja Mikin sivujen yhteistaival on jouhevaa.

Mikeistä lisää: Karoliinan, Liisan, Sallan, Katjan blogeissa.

3.

Tämä kirja muutti elämäni -kampanja HelMet-kirjaston sivuilla:

"Seitsemän päivää, seitsemän lukijaa, seitsemän tarinaa. Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa HelMet-kirjaston ja keskustakirjaston facebook-sivuilla 22.4.-29.4. teemme näkyväksi lukemisen vaikuttavuutta. Olemme kutsuneet mukaan kirjabloggarit, uudet ja uljaat kirjallisuuden sanansaattajat. Sarjassa he kertovat kirjoista, jotka ovat muuttaneet heidän elämänsä."

Olen itsekin mukana tässä kampanjassa, mutta en tiedä vieläkään, että minä päivänä oma tarinani ja kuvani kirjaston sivuille ilmestyvät.

Sarjaa voi seurata Helmetin fb-sivuilta, Keskustakirjaston fb-sivuilla ja Helmetin kotisivuilta. Kirjabloggaajat myös nostavat omille sivuilleen tästä kampanjasta uutisia. Tulkaa mukaan keskustelemaan omista tärkeistä kirjoista.

Blogissa myöhemmin lisää, kun oma juttuni julkaistaan!!

4.

Elisa Kirja avaa pelin, mutta säännöt jäivät vielä epäselviksi.

Elisa Kirja on luvannut julkaista kaikki tarinat (jotka eivät ole poliittisesti, uskonnollisesti tai muulla tavoin herjaavia ja kenekään oikeuksia ja yksityisyyttä loukkaavia jne.), joiden kirjoittaja allekirjoittaa heidän kanssaan sopimuksen. Julkaisusta unelmoivat saavat näin alustan, jossa myydä kirjoja ja saada teksteille mahdollisesti lukijoita. Laatu on varmasti monenkirjava ja paljon lukevana mietin, että miten löytää sieltä massasta juuri itseä kiinnostava teos. Hinta tuskin päätä huimaa, mutta tuskin sitten myöskään tekijänpalkkiot. Sopimuksen tarkempia tietoja ei ole julkisuuteen annettu, joten nähtäväksi vielä jää, kuinka hyvä diili tämä kirjoittajille lopulta on.

Kiinnostava juttu silti. Mielenkiinnolla seuraan, koska ensimmäiset tekstit julkaistaan ja mitä niistä kirjoitetaan.


5.

Viime viikon tiistaina listasin kymmenen faktaa lukemisesta. Ne liittyvät Lukukeskuksen Lukuviikkoon. Lukukeskuksen sivuilla viisi lasten- ja nuortenkirjailijaa (Mika Wickström, Salla Simukka, Vilja-Tuulia Huotarinen, Siri Kolu ja Aleksi Delikouras) kertovat, miksi lukeminen on tärkeää.

Videot löytyvät myös Kirjastokaistan sivuilta.

"Valtakunnallista lukemisen teemaviikkoa vietetään kouluissa ja kirjastoissa jälleen huhtikuussa, samalla viikolla Kirjan ja ruusun päivän kanssa. Lukukeskuksen järjestämä Lukuviikko sisältää tänä vuonna aiempaa enemmän faktaa, innostavia kilpailuja ja osallistavaa materiaalia lukemisesta.

Lukuviikon 2013 teemana on miksi kirjat ovat tärkeitä: Mitä kirjat merkitsevät nuorille? Miksi lukemiseen tulisi kannustaa? Minkälaisia ovat lasten ja nuorten lempikirjat ja -hahmot, mitä he ajattelevat lukemisesta? Lukukeskuksen valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään vuonna 2013 kouluissa ja kirjastoissa ympäri maan 22.-28.4.2013."


6.

Syksyn ensimmäiset kirjakatalogit ovat ilmestyneet. Netistä löytyy enemmänkin, mutta kotiin on muutama paperinenkin löytänyt tiensä.

Vielä ei olla kesässäkään ja haaveilen jo syksyn kirjojen lukemisesta. Kirja-ala on tosin suunnitellut jo kevään 2014 listat ja seuraavaksi pitäisi tietää syksyn 2014 kirjat. Mutta heiheihei, eletään silti vielä ihan kiltisti kevättä 2013, syksy tulee ajallaan.

7.

Minun ja Katjan kirjablogikirja Rivien välissä ilmestyy kesäkuussa. Kirjablogit kiinnostavat onneksi muitakin kuin bloggaajia, joten semmoinen kiva pieni pöhinä aiheen ympärillä on kaiken aikaa. Kirjasta enemmän sitten kun se ja kansi ovat valmiita.

8.

Vanhan kirjallisuuden päivien tämänvuotinen teema on Kirjat – moraalin murtajia vai rakentajia?

Harmi, etten tänä kesänä ehdi ja voi osallistua Suomen kirjatapahtumiin, mutta Berliinistä löytyy varmaan hyviä vastaavia. Pari vuotta sitten kävin Vammalassa/Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä ja olisin mielläni mennyt taas. Tästä linkistä voi lukea juttuni siltä reissulta.

9.

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous jää samoiten tältä kesältä väliin. Kokouksen teema on tällä kertaa Murtuvat muurit. Kirjailijat muurinmurtajina. Kokous järjestetään 16.–18.6.

"Eri puolilla maailmaa rosoinen ja väkivaltainenkin aika suodattuu kaunokirjallisuuteen. Muureja on niin kirjailijoiden sisällä kuin ulkopuolella. Teemasta saapuu keskustelemaan kotimaisten runoilijoiden ja prosaistien lisäksi kirjailijoita jopa Japanista, Zimbabwesta ja Argentiinasta asti. Tähän mennessä tulonsa on vahvistanut 24 ulkomaista vierasta miltei yhtä monesta maasta"

10.

Luetut kirjat, joista kirjoitan pian blogiini. Tämä ei nyt varsinaisesti ollut mikään suuri uutinen, mutta itselleni hyvä motivaattori ehtiä tässä töiden ja kirjan kirjoittamisen ohessa myös blogata enemmän. Tosin tämänkin listauksen tekemiseen meni koko aamupäivä, joten oman aikansa bloggaukset aina ottavat. Mutta selittelyt sikseen. Nämä upeat teokset olen viime aikoina lukenut ja aion niistä kyllä blogata.

Oodi novelleille

Minulle novellit ovat erityisen rakkaita, mutta olen usein kuullut, että niitä on vaikea myydä, niitä luetaan vähän ja moni vierastaa novellikokoelmien lukemista. Novellikokoelma pitää sisällään monta erilaista tarinaa, mailmaa, useita henkilöhahmoja, lähestymistapoja ja paikoin hyvinkin erilaisia tyylilajeja ja monipuolista kieltä. Sitten tämä kaikki täytyy saada sopimaan samojen kansien väliin niin että kokonaisuus toimii ja kokoelma muodostaa alusta loppuun jonkinlaisen kaaren. Yhden teoksen lukemalla saa niin paljon, siksi en ihan ymmärrä, miksi novellikokoelmia vältellään.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on mielestäni hankalampaa kuin pitkien, näkeehän sen jo siinä, että jos tämänkin novellien ylistyspuheen pitäisi tiivistää pienempään merkkimäärään, niin kyllä siinä aika nokkelana saisi olla sanavalintojen kanssa. Onnistuneimmat novellit ovat todellisia taidonnäytteitä.

Nuoren Voiman Liitto aloitti nyt lokakuussa valtakunnallisen Novelli palaa! -hankkeen, jonka tarkoitus on saada novelleja näyttävästi esiin eri tavoilla ja nostaa novellin asemaa kirjallisuudessa. Olenkin jo lukenut hankkeesta jo monista eri lehdissä, viimeisimpinä uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli pieni juttu.

Eilen hain kaksi uusinta Matkaan-lehteä rautatieasemalta, sillä myös VR on mukana hankkeessa. Ilmaiseksi jaettavan lehden jokaisessa numerossa on matkanovelli tunnetuilta kirjailijoilta. Petri Tammisen novelli avasi sarjan, ja uusimmassa lehdessä on Juha Hurmeen Tivoli-niminen novelli. Muita tulevia novellisteja ovat muun muassa Riku Korhonen, Jari Tervo, Mikko Rimminen, Rosa Liksom, Katja Kettu, Monika Fagerholm ja Johanna Sinisalo. WSOY kokoaa novellit myöhemmin antologiaksi. Matkanovellit-sarja on osa VR:n 150-vuotisjuhlavuotta.

Novelli palaa! -hankkeesta löytyy lisätietoja novelli.fi-sivustolta. Helsingin kirjamessujen yhteydessä nauhoitettiin Yle Puheen ohjelma "Novellit nostavat päätään", jonka voi kuunnella vielä Areenasta.

Oletteko osallistuneet Novelli palaa! -hankkeen tapahtumiin? Minua itseäni harmittaa, etten ehtinyt viime viikolla Novelliprosakiin Korjaamolle, sillä matkustin samaan aikaan junalla Helsinkiin. Mutta onneksi novellitaiteen pariin voi tutustua kuka tahansa milloin vain. Minullakin on yöpöydällä jo pari kiinnostavaa kotimaista.

Miten luet: Kirjoja sieltä, missä kuljit...

Olen lähdössä kuukaudeksi Lappiin, Kolariin, kotiseudulleni joululoman viettoon. Pystyn tekemään töitä myös etänä ja alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa gradua siellä, mutta koska jouduin suureksi epäonneksi vaihtamaan jo aloitettua aihetta, (sillä juuri palautettiin samasta kirjasta, samasta näkökulmasta ja aiheesta tehty gradu, eikä tiedonvälitys proffien välillä ollut oikein kulkenut), minulla on myös enemmän aikaa nyt lomailla ja miettiä uutta aihetta. Ja lukea.

Aion myös lukea kovasti kehutut lappilaiset teokset: Rosa Liksomin Hytti nro 6, Katja Ketun Kätilön ja Pia Pesosen Urho Kekkonen Strasse. Olen Pesosen jo aloittanut, mutta halusin säästää loput oikeaan miljööseen. Muita mieleeni tulevia lappilaisia kirjailijoita ovat Paula Havaste ja Jari Tervo, mutta heiltä en ole lukenut vielä mitään. Äitini kovasti kehui Havasten kirjaa Kaksi rakkautta, joten voihan olla, että myös sen luen joululomalla.

Mukavasti nyt tänä vuonna on tullut kiinnostavia lappilaisia kirjoja, joten pääsen ahmimaan teokset kerralla. Vaikka olen kyllä miettinyt, että en tunnista kirjallisuuden Lappia ja hämmennyn välillä lehtikritiikeistä, joissa kehutaan teosten erinomaista lappikuvausta. Näissä kohdin mietin usein, että on luontevaa, etten tunnista kaikkea, sillä eihän koko Lappi näyttäydy samanlaisena, eikä kirjallisuus pyri toistamaan realistisesti kaikkea nähtyä-kuultua-naitua-maistettua-tunnettua, vaikka näin täällä etelässä joskus ehkä lipsahdetaan ajattelemaan. Silti nyt tuleviin teoksiin liittyy jo etukäteen jonkinlaista nostalgisuutta, sillä lähdenhän lukemaan niitä nimenomaan lappilaisten kirjailijoiden kirjoina ja haluan lukea ne kotiseudulla ollessani.

En silti yleensä metsästä nimenomaan kotiseutuni kirjallisuutta, mutta lämmittäähän se nähdä tuttu paikka ja nimi kirjassa. Kyrön kerjäläinen tutulla juna-asemalla, juuri divarista ostetussa lastenkirjassa päätepysäkkinä tuttu tunturi, suositussa kotimaisessa elokuvassa tutut maisemat. Kyllä se tuntuu silti lämpimältä.

Tästä herääkin kysymys, että miten te muut lukijat, luetteko kotiseutuunne liittyvää kirjallisuutta? Harjukaupungin blogiväki ainakin innostui Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmasta ja sai innostettua monet lukijat teoksen pariin. Mansikkakarnevaali-arvion kohdalla Katja jo tätä samaa asiaa kyseli, sillä hänen ajatuksensa teos vei nuoruuteen. Tuleeko muita esimerkkejä mieleen blogeista tai henkilökohtaisista lukumotivaatioista?

Onko kotiseuturakkaus yksi peruste valita kirja? Vai syy vältellä teosta? Haluatko lukea mieluummin tutuista paikoista vai mieluummin mahdollisimman kaukaisista? Tuleeko mieleen yhtään lukumuistoa, jossa tuttu paikkakunta olisi kuvattu mielestäsi täysin väärin?

Vielä hurjempaa yleistämistä.
Millaista on kotiseutusi kirjallisuus?

Lisäkysymys kirjoittajille: Koetko, että jotain kotiseudustasi näkyy teksteissäsi?

Lappiin sijoittuva kuvaus hakee yleensä teokseen jotain mystiikkaa tai rujoa alastomuutta. Ollaan joko kodassa noet naamalla ja manataan karhuja kavereiksi tai juostaan sääskiä pakoon aatamin ja eevan asuissa, mutta kaatokännissä, totta kai. Miten vain, aina manataan.

Miten luet: Pitääkö fiktion olla faktaa?

Kuuntelin jonkin aikaa sitten radion kirjallisuuskeskustelua, jossa vanhempi rouva perusteli kirjavalintojaan ja suhdettaan lempikirjailijaansa Kaari Utrioon sillä, että hänen kirjoihinsa voi luottaa. Hän tiesi Utrion ottavan asioista tarkkaan selvää, joten lukijan ei tarvitse miettiä, että onko teksti totta vai ei.

Minua kummastutti tämä ajatus, sillä itse miellän uskottavankin tekstin silti aina fiktioksi. Henkilöt, tapahtumat ja heidän ajattelunsa on kuitenkin taiteilijan luomaa fiktiota, vaikka historialliset asiat olisi otettu selville ja kirjaan tehty paljon pohjatyötä. Ymmärrän silti kirjan sivistävän tarkoituksen ja nautin historiallisista tai yhteiskunnallisista kirjoista, joissa itsellänikin on varmuus siitä, että kirjoittaja on tutkinut asiaa, jotta tapahtumiin tulisi jonkin verran uskottavuutta. Silti fktio on fiktiota. Ja niin itse luen kaunokirjoja.

Jari Tervon uutuusromaani Layla on herättänyt kiivasta keskustelua uskottavuusongelmiensa takia. Lakimies Husein Muhammed moittii Tervoa siitä, että hän on mm. kirjoittanut päähenkilön nimen väärin ja sekoittaa muidenkin henkilöiden kurdinimiä. Naiset ovat saaneet miesten nimet jne. Toinen kurdilukija on ehtinyt Tervoa puolustamaan ja onhan kirjailijakin antanut asiasta haastattelun Uuden Suomen sivuille vastineeksi keskusteluun. Kyllähän virheet nimiasioissa ja muissa tiedoissa voivat heikentää teoksen lukumukavuutta ja uskottavuutta, mutta koska en ole teosta ehtinyt lukea ennen tätä keskustelua (enkä tosin vieläkään), niin en voi ottaa vahvasti kantaa suomalaisen lukijan kannalta. Tiedän kuitenkin, etten olisi kuitenkaan tunnistanut näitä virheitä, joita Hussein nosti esiin.

Miksi fiktion pitäisi olla faktaa? Tervo vastaa, että romaanissa todellisuus antaa periksi kaunokirjallisuudenlle. Fiktio vyöryttää faktan. Tällainen lähtökohta on lukiessa ollut itselleni helppo ja mukava tapa. Näin esimerkiksi absurdit, surrealistiset, groteskit, yliluonnolliset ja maagiset asiat on helpompi omaksua, koska teokselle ei lähtökohtaisesti aseta viivaa, jossa asiat menevät joko yli tai ali toden, jolloin kirja on auttamattomasti todellisuuden orja. Kirja on joko hyvä ja todentuntuinen tai huono ja epäuskottava. Ei.

Mutta pitääkö jonkun tietyn lajin olla uskottavampi kuin toisen? Onko joku kirjailija sellainen, johon luottaa kuin taikauskoinen jäniksenkäpälään? Onko puolestaan erityisen epäluotettavia kirjailijoita?


Kysymys kiinnostaa erityisesti oman lukemisen kannalta, sillä lukemisen tavat ja tottumukset kiinnostavat tämänkin kysymyksen ympärille. Huomaako sitä kuitenkin tipahtavan vähän kärryiltä silloin kun todellisuutta venytetään ja tiukemmin, haluaako sitä luottaa lukemaansa.