 |
| Alan Bennett: Epätavallinen lukija. Basam Books 2008. Sivuja: 115. Suomentanut: Heikki Salojärvi. Kansi: Ina Kallis. |
"Lukeminen on eristäytymistä. Vetäytymistä tavoittamattomin. Tuntuisi mukavammalta", Sir kevin sanoi, "jos harrastus ei olisi niin... itsekäs?"
Epätavallinen lukija on kertomus kuningattaresta, joka elämänsä ehtoopuolella etsiytyy vahingossa palatsin viereen parkkeerattuun kirjastoautoon ja lainaa ensimmäinen kirjansa. Kirja seuraa toistaan, ja pian hän ahmii teoksia semmoisella intohimoisella pakkomielteellä, että koko hovi menee pois tolaltaan. Onko kuningattaren soveliasta upota fiktiivisiin maailmoihin niin, että hänen läsnäolonsa pakollisissa edustustilaisuuksissa alkaa kärsiä?
Sir Kevin ei hellittänyt. "Jos kykenisimme valjastamaan lukemisenne jonkin suuremman päämäärän hyväksi - esimerkiksi koko kansakunnan lukutaidon kohottamisen, nuorten lukutottumusten kehittämisen..."
"Lukeminen on nautinto", kuningatar sanoi. "Se ei ole julkinen velvollisuus."
"Ehkä sen pitäisi olla", Sir Kevin sanoi.
Olen itsekin joskus kamppaillut lukemiseen käyttämäni ajan kanssa, onko oikeasti soveliasta lukea näin paljon ja upota vieraisiin maailmoihin, että unohtaa kaiken muun ympärillään olevan? Kuningatar on kiinnostava päähenkilö, sillä hänestä löytää jokainen lukemiseen kietoutunut paljon yhtymäkohtia, varsinkin kun kuningatar pohtii sitä, kunka paljon lukeminen kehittää huomiokykyä, tunteiden käsittelyä ja kuinka aivot ovat tärkeä lihas, jota lukemisella treenataan. Olen itsekin huomannut, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän lukeminen kiinnostaa ja kirjamaku laajenee kuin pupillit LSD-höyryissä. Kirjoja, joita on voinut joskus pitää tylsinä ja pitkäpiimäisinä, voivatkin vuosien jälkeen olla täynnä piilomerkityksiä, kirjallisia tasoja ja kaunista kieltä. Etsivä löytää kuin itsestään, kun lukeminen ottaa vallan.
"Pidän kirjallisuutta avarana maana, jonka kaukaisille rajoille teen matkaa mutta jonka rajoja en voi milloinkaan tavoittaa. Ja olen aloittanut liian myöhään. En koskaan saa luetuksi kaikkea"
Kuningatar alkaa vähitellen kirjata ajatuksiaan ylös, sillä lukeminen tuntuu ruokkivan tarvetta kirjoittaa. Jokainen lukija myös ahdistuu silloin tällöin siitä, että kirjoja on niin paljon tässä maailmassa ja ikinä ei saa luetuksi edes murto-osaa siitä määrästä. Kannattaako silloin lukea vain samanlaisia kirjoja? Vai kannattaako nimenomaan siksi lukea juuri niitä, joista tietää pitävänsä?
Kuningatar ajautuu lopulta kirjoittamaan enemmän ja enemmän. Hän kokee, että lukeminen on kokemista ja kirjoittaminen tekemistä. Hän on tottunut aina vaikuttamaan, tekemään jotain hyödyllistä ja ennen pitkää kirjoittamisen arvo nousee hänelle lukemisen yli. Kulkevatko lukeminen ja kirjoittaminen aina käsi kädessä?Epätavallinen lukija vie brittiläiseen hoviin ja esittelee lukijalle Ison-Britannian kirjallisuudenhelmiä näkyville. Osa kirjoista ja kirjailijoita oli tuttuja, mutta osan kohdalla jouduin myöntämään, etten ollut koskaan niistä kuullutkaan. Sivistävä käydä sitten googlen kimppuun ja etsiä kuningattaren suosikkikirjoja. Fantasiaan hän ei uskonut ja mm.Harry Potterit jäivät lukematta.
Suosittelen lukemaan kirjasta Penjamin arvion Jäljen ääni -blogista. Kiinnostavaa analyysia.
Tämäpäs kuulostaa kiinnostavalta! Täytyy tämän(kin) kanssa yrittää pitää silmät auki. Pianhan minulla on sama ongelma kuin kuningattarella - niin paljon kirjoja ja niin vähän aikaa! :)
VastaaPoistaHauskaa viikonloppua!
Minäkin aloin kiinnostumaan tästä kirjasta. Jutustasi välittyy hienosti, mitä pohdintoja lukutoukalla herää tällaista teosta lukiessa ja ihan spontaanistikin. Minusta ainakin tuntuu, että käytän liikaa aikaa lukemiseen - ja toisaalta taas, etten ehdi lukea tarpeeksi!
VastaaPoistaTämä tosiaan kuulostaa kiinnostavalta ja innostavalta, en voi kuin toistella Norkun ja Marian kommentteja. :)
VastaaPoistaOlen lukenut tämän ja kirja oli tosiaan mukava tuttavuus. Ja siitä lopusta pidin myös! :)
VastaaPoistaKuullostaapa ihanalta! Ja vähän tutultakin, en siis takuulla ole lukenut mutta tainnut kuulla jostain ja sitten kuitenkin unohtanut, mites minä muutenkaan ;)
VastaaPoistaMutta nyt pistän muistiin!
Tämän kirjan voisi hankkia omaan hyllyyn jo ihan aiheensa perusteella :)
VastaaPoistaMinullakin on hyvin kuningatarmainen olo, luettavien lista kasvaa nopeammin kuin ehdin sieltä luettavaa poimia, lisäksi on vielä kaikki ne ihanuudet, joille en ole tiennyt suoda ajatustakaan. Oih mikä ihana ongelma!
Tämä on ihan mahtava pikku kirja! Vanhempani saivat tämän aikanaan lahjaksi joltain britiltä (?), ja kirja vaikutti takakannen perusteella vähintäänkin oudolta. Mutta minä pidin kylä myös paljon, muistan kirjan tunnelman jotenkin vieläkin aika hyvin :).
VastaaPoistaEhdin jo tovin olla aivan innoissani, että vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Eli kirjan nimen ja tämän postauksen ylimmäisen kuvan perusteella. Sitten tajusin, että olen lukenut tämän jo! En kyllä löytänyt tätä minkään vuoden (2008-2011) luetut kirjat -listalta. Olen joko unohtanut sen, tai lopettanut loppumetreillä. Ehkä täytyy lainata se uudestaan ja kurkata, että vaikuttaako loppu ollenkaan tutulta :)
VastaaPoistaHihittelin muutamaan kertaan tätä lukiessani, kirjoitat hauskasti ja osuvasti.
VastaaPoistaKiinnostavalta kirjalta tämä kyllä vaikuttaa, lienee tutustuttava. :)
Erinomainen kirja kyllä, suosittelen minäkin lämpimästi.
VastaaPoistaJa lukijat tuntuvat painottavan hivenen eri asioita, minä sympatiseerasin kyllä myös sitä hovin puolta kovasti, kysymys velvollisuudesta ja itsekkyydestä nousi vahvasti esille ja lukeminen ei esiintynyt lainkaan yksiselitteisen positiivisena...
Hanna, kirjoitit tän arvion jotenkin tosi hauskasti, naurahdin muutaman kielikuvan kohdalla :) Munkin tekis mieli lukea tää.
VastaaPoistaTosin huomasin kääntäväni kaikki noi lukemiseen liittyvät kysymykset omaan intohimooni eli valokuvaukseen... Käytänkö siihen liikaa aikaa? Kuinka paljon muun elämän ja mun läheisimpien ihmisten täytyy joustaa sen takia, että valokuvaan? Kuvia on niin tuhottoman paljon, samoin kuvaajia, ja se mitä tähän mennessä olen nähnyt ja tiedän on vain aivan murto-osa... Huoh. Ristiriitaisuuksia, joita on hyvä miettiä silloin tällöin.