"Vain 20 prosenttia kissoista on "oikeakätisiä"
Petja kuuluu tähän harvinaisempaan 20%, sillä hän nostaa kupista lihanpaloja lattialle oikealla tassullaan. Useimmat kissat käyttävät vasenta tai molempia tassujaan saalistamiseen tai johonkin muuhun toimenpiteeseen, Petja tukeutuu oikean tassunsa heittovoimaan ja lihanpala lennähtää lattialle. Tämä ärsyttävä tapa oli suurin syy, miksi tartuin Rebecca Watsonin Kissaeksperttiin (WSOY, 2011), joka lupaa auttaa omistajaansa kaikissa kiperimmissäkin hoitotilanteissa. Tähän en kyllä suoranaisesti löytänyt kirjasta neuvoa, mutta moneen muuhun mieltä askarruttavaan kysymykseen kyllä.
Annoin kissalle käskyn, se siirsi sen hännälleen.
Luku 5 käsittelee pelkästään kissan käyttäytymistä ja mahdollisten käytösongelmien syitä. Minua kiinnosti Petjan kannalta kohta Liiallinen riippuvuus tai huomionhaku ja niiden selittyminen juuri aiemmilla traumoilla. Teoksessa on todella helppoja neuvoja siihen, että milloin kissalle annetaan huomiota ja kuinka tärkeä on pitää rajoja asunnossa, minne kissa ei saa mennä, niin se pysyy tasapainoisempana. Nytkin tätä kirjoittaessa makoilee minun vieressäni, eikä säntäile luottohenkilönsä Jurin perässä, koska ei saa huomiota enää kerjäämällä. Petjalle on aina ollut keittiön pöytä kiellettyä aluetta, mutta olen muutaman kerran yöllä yllättänyt hänet seikkailemasta pöytätasoilla. Siksipä tuo kissamainen sananlasku sopii hyvin tähän kohtaan.
Kissa saa katsoa päin kuningastakin.
Luku 9 esittelee Kiehtovia kissoja ja kissojen esiintymistä historiankirjoissa, legendoissa, sananlaskuissa ja taikauskoisissa väitteissä. Bloggaukseni sananlaskut olen poiminut tästä luvusta. Sarjakuvien ystäville luku tarjoaa myös katsauksen kuuluisimpiin piirrettyihin kissoihin. Tiesittekö, että japanilainen Hello Kitty hahmo on luotu vuonna 1974 ja sen myynti monenlaisissa tuotteissa ja mainoksissa on noin miljardi dollaria vuodessa. Karvinen on puolestaan maailman laajimmalle levinnyt sarjakuva. Mielenkiintoisin kissajulkkis oli kuitenkin Britannian hallituksen palveluksen vuonna 1988 saapunut kulkukissa Humphrey. Se asui Thatcherin ja John Majorin virkakausien aikana pääministerin asunnossa, mutta vuonna 1997 Blairit halusivat potkaista Humphreyn pihalle. Mediamyrsky aiheutti kuitenkin sen, että Cherie Blair esiintyi lehdistölle rauhoitettu Humphrey sylissään ja selitti, että munuaissairauden takia kissa siirrettäisiin eläkkeelle erääseen esikaupunkikotiin. Blairit toivoivat tämän lopettavan huhujen myllyämisen, mutta Humphreyn kohtalo täytti palstamillimetrejä vuoteen 2006 eli kissan kuolemaan asti.
Kun rotat täyttävät palatsin, rampakin kissa on parempi kuin nopein hevonen.
Rebecca Watsonin Kissaekspertti käsittelee myös kissan terveyttä, anatomiaa ja ruumiinosien toimintaa. Millainen on kissan hajuaisti ja miten se näkee värejä. Miten kissan monitoimikieli toimii ja miten tuntohermot aistivat painetta, kipua ja lämpötilaeroja. Koska emme puhu Petjan kanssa samaa kieltä, teoksen avulla oli mukava kokeilla erilaisia viestintätapoja ja yrittää tulkita sen erilaisia ääntelyitä. Olemme harkinneet toista kissaa Petjalle kaveriksi ja Kissaekspertissä oli paljon hyödyllisiä vinkkejä siihenkin, miten tutustuttaa uusi ja vanha tulokas toisiinsa. Teos oli varsin kattava ja hyödyllinen tietopaketti kissan omistajalle tai muille kissan ystäville. Pidin paljon kuvituksesta ja selkeästä rakenteesta eri osioihin. Kirja käsittelee myös kissojen kasvatusta ja näyttelytoimintaa, mutta nämä kohdat hyppäsin yli. Sen sijaan tutkailin kiinnostuneena teoksen rotuopasta, sillä siinä esiteltiin eri rotukissojen ominaisuuksia ja erityispiirteitä.
Onnellinen on se koti, jossa on yksikin kissa.
Monilta osin kirja ei anna uutta tietoa kissanomistajalle, mutta parhaimmillaan syventää aiempaa tietoa. Ennen kaikkea teosta on mukava lukea, sillä siinä missä Petja on tuonut onnea minun elämääni, haluan yrittää syventyä herran mielenliikkeisiin ja tuoda lisää onnea ja itsevarmuutta sen elämään. Edelleenkään en tiedä, miten estäisin Petjaa leikkimästä raa'alla lihalla, mutta ainakin yritän nyt paremmin ymmärtää öisin saalistavaa city-kissaani.
Rebecca Watson: Kissaekspertti
Wsoy, 2011
Sivuja:128
Suomentanut: Elina Lustig
Kiitos että kerroit tästä kirjasta, se on pakko lukea;) ensi kerran kun menen vanhempein luokse täytyykin tutkia onko meidän kissamme oikea-vaiko vasentassuinen;)
VastaaPoistaKissat, mikä ihana aihe! :)
VastaaPoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta näin kissanomistajan näkökulmasta. Tai ehkä omistaja on tässä tapauksessa väärä sana, sillä ensinnäkin kissa asuu vanhempieni luona ja toiseksi kissaa ei ainakaan sen omasta mielestä varmaankaan omisteta. Joka tapauksessa kissa laskee myös minut kuuluvaksi henkilökuntaansa, vaikka en samassa taloudessa asukaan. Ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi usein vierailen siellä, että kuulun sen mielestä samaan sakkiin.
Tuo meidän kissa (Piki, profiilikuvassa sylissäni) on kyllä sen verran omapäinen, että mitä enemmän sitä kieltää menemästä jonnekin, se varmasti menee sinne, kun silmä välttää. Verrattuna edesmenneeseen kissaamme tämä on ihan erilainen tapaus. Paljon uteliaampi, seurallisempi ja itsepäisempi. Joskus tämä tuntuu vähän turhankin kekseliäältä ja välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun huomaa mitä se on tehnyt.
Mutta täytyy myöntää, että elämä on paljon tylsempää ilman kissaa. Kun seuraavan kerran muutan, valitsen asunnon jossa saa pitää lemmikkejä. :)
Ai niin, tosiaan, unohdin sanoa, että pitääpä minunkin muuten tarkistaa tuo, kumpiko tassuinen Piki-herra on. :)
VastaaPoistaKiitos arviosta, täälläkin yksi innokas kissanomistja (lue: kissan omistama) heti kommentoimassa! En ollut koskaan ajatellut kissojen kätisyyttä, mutta nyt meni kyllä meidänkin pojat tarkkailuun. Selkeää mielikuvaa kummankaan kätisyydestä ei ole.
VastaaPoistaMinä luin juuri tietokirjan Matka kissan mieleen, se oli tosi kiinnostava. En esim. tiennyt, että kissa lähestyy omia (aikuisia) ihmisiään kuten emoaan, muita (aikuisia) ihmisiä taas kuten toisia kissoja. Siinäkin kirjassa oli paljon tietoa kissan kielestä ja yritin sitten "puhua kissaa" ilmeilläni Totolle. Toto katsoi minua todella epäluuloisesti ja hämmentyneenä, joten lopetin yrityksen lyhyeen!
Hauskaa, että kirjaihmisissä on niin paljon kissaihmisiäkin!
Kyllähän kirjat ja kissat kuuluvat selvästi yhteen!
VastaaPoistaMinä olen ollut surullisesti kissaton jo monta vuotta, mutta olen hyvin selkeästi kissaihminen. Kasvatin rotukissojakin pari pentueellista, kunnes jouduin luopumaan kissoista. Toivon kuitenkin, että lähivuosina olen taas kissallinen.
Karoliina
Sanna, Miekin yritin heti muistella, että kumpaa tassua meän edesmennyt Mussu-kissa käytti, mutta harmikseni en pysty tätä enää tarkistamaan. Mukava, että kirja kiinnostaa.
VastaaPoistaKuutar, Katsoinkin heti tarkemmin profiilikuvaasi ja ihailin pikimustan kissan silmiä. Sannalle mainitsema Mussu-kissani oli myös ihan musta ja oli täten myös hankala kuvattava, koska hänestä ei näkynyt tarkkaan ilmeitä, vain kirkkaat silmät. Elo kyllä kissan kanssa on jotenkin tasapainoista ja mukavaa.
Jenni, minun pitää lainata tuo mainitsemasi tietokirja, sillä haluaisin yrittää vielä hämmästyttää Petjaa "kielitaidoillani" :D
Karoliina, olenkin hymähdellyt, että minun pitäisi muuttaa kohta blogini Kissojen virraksi, sillä olen niin paljon Petjaa nyt kuvannut ja blogiini ikuistanut. Toivottavasti ihmiset eivät jo pian kyllästy Petjan naamaan. :D
Oho, rotukissoja kasvattanut!!! Mitä rotuja? Olen itse harkinnut Ragdollia, mutta nyt Jennin kissa-blogin myötä myös Koratit tuntuvat läheiseltä rodulta meidän perheeseen.
Meillä oli siamilaisia ja itämaisia. Kaikki kissat ovat ihania, mutta palaisin kyllä yhä edelleen takaisin samoihin rotuihin. Myös karvaton versio peterbald kiehtoisi ulkonäöltään ja siksikin, etten hirveästi tykkää kissankarvasta. :)
VastaaPoistaMinähän olen aika tavalla "kaikki tai ei mitään" -ihminen, ja kun harrastin kissoja, niin sitten kanssa harrastin, hih. Kierrettiin näyttelyitä se mikä opiskelijabudjetilla pystyttiin ja olin rotukissayhdistyksen sihteeri sekä pentuvälittäjä. :)
Karoliina
Mie olen Karoliina ajatellutkin, että olet sellainen ihminen, joka saa asioita aikaiseksi ja kun ryhtyy johonkin, tekee ne kunnolla.
VastaaPoistaKaikki tuo mitä kerroit kissaelämästäsi sopii tähän mielikuvaan, todella ihailtavaa että opiskeluaikana olit sekä kasvattaja, kiersit näyttelyitä ja olit rotuyhdistyksen toiminnassa mukana.
Olisipa ihanaa, jos teillä olisi vielä kissoja!!
Toivottavasti joskus vielä on!
VastaaPoistaKaroliina
Täällä myös yksi kissanomistaja ilmoittautuu ja ihastelee perusteellista esittelyäsi kirjasta! Kiinnostuin siinä määrin, että lähden tästä kohta surffailemaan pariin nettikirjakauppaan, jos saisin kirjan järkevään hintaan hankittua ihan omaksi asti. :)
VastaaPoistaTunnistan myös raa'an lihan heittelytaipumuksen! :) Meilläkin toinen ahmatti syö kiltisti kupista, mutta toinen, nirsompi tapaus haluaa välttämättä sörkkiä ja viskoa lihapalat ensin matolle tai vähintään parketille. Mystistä...
Kommunikoinnista kissojen kanssa suosittelen muuten Claire Bessantin kirjaa 'How To Talk To Your Cat'. Nimi kertoo kaiken. :D
Kiitos Zephyr, esittelystä tuli vähän pidempi kuin ajattelinkaan, kun kesken kirjoittamisen Petja alkoi pyörimään jaloissa, hyrisemään ja kun nappasin kameran, esittikin mitä veikeimpiä ilmeitä.
VastaaPoistaKirjassa oli paljon kiinnostavia juttuja, esimerkiksi juuri nuo julkkiskissat. Minulle ainakin Englannin pääministereiden kissa oli aivan uusi tuttavuus.