14.6.2011

Daniel Clowes: Wilson

Daniel Clowesin Wilson (Like, 2011) tarttui mukaani kirjastosta, koska pidin paljon hänen Ghost World -teoksestaan. Ghost worldin keskeiset hahmot olivat kipakoita, elämäänsä kyllästyneitä, melko tyypillisiä teinityttöjä. Wilsonissa puolestaan nimihenkilö on katkera, pahantuulinen, misantropisti. Herttaisia hahmoja Clowesin kädessä ja mielessä syntyy, mutta huumori kulminoituukin epämukavien ihmisten karkeissa kommenteissa. Toimii!

Wilsonista ei voi olla pitämättä, vaikka hänestä ei voi pitää.

Wilsonin silmiinpistävin ja kiinnostavin puoli on hahmon piirrostyylin muuttuminen joka sivulla. Välillä hän on karikatyyri itsestään, välillä mahdollisimman tarkkakynäisesti ja realistisesti piirretty hahmo. Kertomus etenee kronologisesti sivuja kääntäen, mutta tyyli, väritys ja tunnelma kuvissa vaihtuvat tiuhaan. Omasta mielestäni en löytänyt yhtään samanlaista Wilsonia eri "stripeistä".

Vuodet vierivät sivujen kääntyessä ja aukkokohdat tuntuvat ihan yhtä mielenkiintoisilta kuin varsinainen kerronta. Kehittyykö Wilson ollenkaan? Miten häneen vaikuttaa isänsä kuolema tai yhteenpaluu entisen vaimonsa kanssa? Entä millaisen tunnekuohun hän kokee tavatessaan tyttärensä, josta hän ei ollut aiemmin kuullutkaan?
Alle olen kerännyt muutamia esimerkkejä teoksen kuvituksesta.Yhdelle sivulle on aina aseteltu pieni tarina sopivan otsikon alle, ja tarinoita voi lukea myös yksittäisinä ilman suurempaa kokonaisuutta. Viihdyin teoksen parissa ja ihastelin Clowesin taituruutta ja uutena sarjakuvakeräilijänä tämä on itselleni pakkohankinta.

Kuvista saa vähän käsitystä myös Wilsonin asenteista ja kielenkäytöstä, mutta en halua osoitella liiaksi hänen parhaita puoliaan. Sivujen vitsit vain syntyvät yleensä siitä, että Wilson tokaisee jotain aggressiivisesti toisille ihmisille tai on tavattoman säälittävä, yksinäinen ja epäsovinnainen muita lähestyessään.


Todella kiinnostava sarjakuvakertomus ja annan tälle neljä ja puoli änkyrää miestä.

Daniel Clowes: Wilson
Like, 2011
Sivuja: 79
Suomentanut: Petri Stenman

7 kommenttia :

  1. Täytyy kyllä katsoa seuraavan kerran kirjastossa tarkkaan tuo sarjishylly, että mitä kivaa sieltäkin voisi mukaansa poimia!

    VastaaPoista
  2. Hyvä Hanna! :) Luin tämän ensin kännykän kautta ja vaikken tiedä sarjiksista mitään enkä nähnyt kännykän pienellä näytöllä kuvia, sain heti selkeän käsityksen, millainen sarjakuva tämä on. Kiitos havainnollisesta ja kiinnostavasta esittelystä!

    VastaaPoista
  3. Voi Jenni, kirjoititpa tosi kivasti. Sarjakuvien arvioiminen on kuitenkin minulle aika hankalaa, sillä siinä yhdistyy niin monta elementtiä, mutta pidän tavattomasti näistä herätelöydöistä ja keräilen mielelläni kirjastoista isoja sarjakuvakekoja kotiini. Sallan blogin kautta alunperin kiinnostuin sarjakuvien maailmasta ja tällä tiellä ollaan. :)

    Susa, tämmöiset kertomukselliset sarjakuvat vetoavat minuun. Pidän myös niiden omasta luonteikkuudesta ja iskevyydestä.

    VastaaPoista
  4. Aaa, minäkin kiinnostuin tästä ennakkoon, mutten sitten kuitenkaan hankkinut teosta. Olisi ilmeisesti pitänyt. Hyvä juttu!

    VastaaPoista
  5. Mieheni on suuri sarjakuvan ystävä, mutta Daniel Clowesia ei hyllystä löytynyt. Laitoinkin heti tilaukseen, kerrankin mies saa minulta lahjan hääpäivän kunniaksi.

    VastaaPoista
  6. En ole tästä aiemmin kuullutkaan, mutta täytyy pistää korvan taakse muistiin seuraavaa kirjastokäyntiä ajatellen. :)

    Kommentoin vielä off-topic, että pari postausta sitten kommenteissasi mainittiin ihmeellinen furminator. Hauska nimi jäi mieleen ja kun bongasin vekottimen eläinkaupassa, niin pitihän se ostaa testauskäyttöön. Ja se todella toimii! Kummastakin kissasta lähti heti ensimmäisellä "käsittelykerralla" keskikokoisen marsun kokoinen (ja -näköinen!) pallo irtokarvoja. Tästä tulee tämän kesän hittituote ainakin meidän perheessä! Kiitos siis vinkistä! :)

    VastaaPoista
  7. Mahtaava Zephyr!!!
    Furminator on tosiaan löytänyt kodin meiltä erään blogivinkin perusteella. Sellainen kissablogi (myös koira vilahtelee) kuin Karvahelvetti. Petjasta lähtee tosi paljon karvoja, joten furminointi on parasta. On jopa oppinut vähän tykkäämään siitä. :)

    Rva Kepponen, kiva kuulla että sait tästä lahjavinkin. Toivon, että miehesi pitää tästä!

    Karoliina, joo. Mie aion ostaa tämän omaksi, sillä pidin niin paljon. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!