Jouni Inkala: Kemosynteesi

Pimeydestä syntyy elämää

Kuva

Jouni Inkalan yhdeksännessä kokoelmassa etsitään elämää ääriolosuhteista – pimeistä paikoista, joissa ihmisyys on saanut alkunsa. Teoksen nimi, Kemosynteesi (Siltala, 2011), viittaa tapahtumaan, jossa syntyy uutta ilman auringon valoa. ”Merten upokkaisissa haudoissa mikrobit yhteyttävät vailla veden puhkovia säteitä. / Kemosynteesi, fotosynteesiä vanhempi uuden elämän henkikirjoittaja. / Sinä armollinen, tuo sen voima onteloitteni luo. Se suo.” Meren syvyyksistä herää uusi aines henkiin ja lisäksi kokoelmassa ollaan jatkuvalla matkalla alkulähteille katsoen kohti historiaa ja omaa sisintä.

Kokoelmassa lähestytään elämää ja syntymää sukupolvien katkeamattomien ketjujen kautta, lapsen syntymästä saadaan kosketus omaan perintöön. ”Kestän olla, miehenä miestä / vastaan. Isääni, joka äkkiä / tuli uudelleen elämääni / ensin toisessa pojassa, sitten / toisessa, -ni, -ni.” Isän olemus toistuu pojassa, uudessa hengessä. Runojen teemoista löytyy viittauksia kristinuskoon ja sen lisäksi joissain säkeissä on suoria lainauksia Raamatusta.  

Siellä missä on elämää, on myös kuolemaa. Inkala on omistanut Katanat-runon isänsä muistolle, mutta menneiden esi-isien kaikuja etsitään myös venäläisistä lyriikoista ja kantaisän saapumisesta Suomeen. Kokoelman runot eivät ole ulkosilta rakenteiltaan yhteneviä, mutta toisteisuutta niihin piirtyy kiertokulun kuvailusta. Japanilainen kulttuuri vertautuu usein lumen peittämään Pohjolaan, jossa nousevan auringon sijaan elämä kulkee uomissaan iltaruskossa.

Runojen elinvoima näkyy siinä, että pimeyden keskellä on eloa. Ja vaikka Suomessa on pitkä talvi, niin ”loputon auringonpaiste ei tuota hyvää runoutta.” Kemosynteesi ei ole silti melankolinen runokokoelma, vaan siinä on uuden alun tuntu. Vaikka ihminen kohtaa suruja ja menetystä, pimeydestä syntyy elämää.

Teos on ensimmäinen yritelmäni kirjoittaa runokritiikkiä. Kuten aina, kiitos Marjis tuoreista silmistä ja toisteisten sanojen etsimisestä. :)

Jouni Inkala: Kemosynteesi

Siltala, 2011

Sivuja: 74