"Minulla on toisia yhtä pyhiä velvollisuuksia. Velvollisuuden itseäni kohtaan."
Tornvald: "Olet ennen kaikkea vaimo ja äiti."
Nora: "Siihen en enää usko. Uskon, että olen ennen kaikkea ihminen, minä, yhtä hyvin kuin sinä - tai että ainakin koetan tulla ihmiseksi."
Noran vastaus on paljon voimakkaampi kuin nukkemaiselta pikkuvaimolta odottaa, hän ei halua muodostaa identiteettiään nimenomaan vaimon ja äidin roolin kautta, suhteessa mieheen, toiseuteen, vaan olla inhimillinen itselleen ja omille tuntemuksilleen. Näytelmä pyörittääkin paitsi kysymystä naisen alisteisesta asemasta, mutta ennen kaikkea ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Minua viehätti myös erityisesti se, kuinka Nora vaikuttaa miehensä silmissä kyvyttömälle ja hupsulle tytönhupakolle, mutta todellisuudessa hän on hyvin pystyväinen ja hoitaa taustalla perheen asioita.
Kotimme ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin leikkimökki. Olen täällä ollut sinun nukkevaimosi, kuten kotona olin isän nukkelapsi. Ja lapset taas ovat olleet minun nukkejani. Minusta oli hauskaa, kun leikit kanssani, niin kuin sinusta tuntui hauskalta minun leikkiessäni lasten kanssa. Sellaista on avioliittomme ollut.
Puolison väliselle vieraudelle on kotimainen vastine ainakin Minna Canthin Salakarissa, josta arviota blogiini tulee myöhemmin. Myös Canthin Sylvissä on sanottu olevan paljon samoja piirteitä, kuin Ibsenin Norassa, mutta tätä näytelmää en ole vielä ehtinyt lukea. Naisliikkeessä aktiivisesti toiminut Canth nojautui Ibsenin teksteihin muutenkin, sillä Ibsen oli emansipaation kannattaja ja vaati yhtäläisiä, tasavertaisia oikeuksia miehille ja naisille. Molempien teksteihin on vaikuttanut myös ajan deterministinen ihmiskuva ja koko ajan kyseenalaistetaan ja arvotetaan ihmisen oma kyky hallita omaa elämäänsä. Onko Noran harkitsematon käytös perittyä vai hänen omia riskinottojaan? Avoin loppu jättää lukijan miettimään Noran kohtaloa, käykö hänelle sitten lopulta kuitenkin hyvin. Löytääkö hän lopulta onnen kodin ulkopuolelta.
Anna-Liisan lukeneille, Ibsenin Nukkekoti on myös todella helppolukuinen näytelmä. Mieluusti näkisin tarinan teatteriesityksenä, mutta lukiessakin toimii erinomaisesti. Ibsenistä voi lukea lisää Kertomus jatkuu-blogissa
Henrik Ibsen: Nukkekoti. (Wsoy, 2009)
Sivuja: 124. Suomentanut: Eino Palola
Olen lukenut tämän kerran, lähes kymmenen vuotta sitten, enkä siis muista näytelmää kauhean hyvin, mutta jo silloin (ennen kuin sain omia lapsia) ihmettelin, että miksi ne lapsetkin piti jättää, jos avioliitto ei toiminut?? Aika oli tietysti eri, miehensä jättävä nainen ei voinut niin vain ottaa miehensä "perillisiä" mukanaan, mutta silti... Lähteä etsimään itseään ja jättää lapsensa... Mutta hieno näytelmä toki (jota minäkään en ole valitettavasti nähnyt dramatisoituna).
VastaaPoistaMinulla on ihan kumma muistikuva, että olen lukenut tämän joskus tositosi kauan sitten, mutta kuitenkin kun luen esittelyäsi, en olekaan varma. Se on tämä kirjadementtia ;)
VastaaPoistaNukkekoti on ihana! Olen lukenut sen pari kertaa viime vuosien aikana, mutta erityisen lämmin muisto minulla on lukioaikaisesta näytelmästä, jossa olin Nora, ja josta sain paljon suitsutusta. :)
VastaaPoistaMinuahan aina kiinnostaa nämä erilaiset äitiyskuvaukset, joten tämä on aika itsestäänselvästi lempiklassikoitani.
Luin tämän koulua varten pari kuukautta sitten. Luinkin kirjan yhdeltä istumalta, sillä kirjassahan on vain vähän päälle sata sivua, mutta ehkä se kertoo samalla siitä kuinka mukaansatempaava se on. :)
VastaaPoistaNukkekoti herättää minussa lukioaikaisia muistoja. Luimme Nukkekotia ääneen äidinkielen tunnilla ja minä sain olla Nora, koska äidinkielen opettajani mukaan vanhojenpäivän pukuni oli omannut samaa henkeä kuin Noran. Harmi, etten muistanut juuri mitään muuta Nukkekodista. Se oli muistaakseni meillä(kin) kirjallisuuden tutkintovaatimuksissa, mutta muistin sen silloin ja skippasin kirjan lukioaikojani muistellen. :)
VastaaPoistaAika hienoa Karoliina ja Katja, että teillä on omakohtainen kokemus Noran hahmosta. :)
VastaaPoistaMinun piti tänään vastata kysymyksiin Nukkekodista ja verrata sitä Strindbergin Neiti Julieen. Muuten hyvä, mutta tuota toista teosta en saanut mistään käsiini. Olen sen lukenut 1,5v. sitten, mutta en kyllä enää muistanut, että millainen Neiti Julie oikeastaan oli.
Olen lukenut näytelmän pariin otteeseen ja pidän siitä valtavasti. Noran valinta on kyllä radikaali ja herättää joka kerran paljon kysymyksiä.
VastaaPoistaMietin, että joko hän ei voinut ottaa tosiaan lapsiaan mukaan tai hän oli niin vapaudenkaipuussa että lähti hetken mielijohteesta yksin. Koska hän oli selvästi kiintynyt lapsiinsa.
VastaaPoistaItse kirjan juuri lukeneena sanoisin, ettei Noralla kenties ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää lapsensa - hänhän sanoo kohtelevansa omia lapsiaan kuten hänen isänsä ja miehensä häntä kohtelivat. Näin ollen Noran on ensin löydettävä oma minuutensa, oma ihmisyytensä, ennen kuin hän voi suhtautua myös omiin lapsiinsa ihmisinä nukkejen sijaan. Mikäli Nora ottaisi lapset mukaansa, Noran toivomaa ratkaisevaa muutosta hänessä itsessään ei kenties tapahtuisi, ja negatiivinen kierre jatkuisi sukupolvelta toiselle.
VastaaPoistaYllättävän hyvä ottaen huomioon "pakkokirjaksi", jota lukiossa joutuu lukemaan. Huomenna olisi koe tästä ja innolla oikeastaan odotan pääseväni kirjoittamaan novellin naiskuvasta tekstitaidon vastausta:)
VastaaPoista