Lontoon kirjaostokset

Minulla on tapana aina matkojen jälkeen blogissa esitellä kaikki kirjaostokseni. Rakastan kuljailla vieraiden kaupunkien ja maiden kirjakaupoissa ja miettiä, mitkä ostan kotiini luettavakseni – vaikken olisi edellisiäkään vielä lukenut.

Aion julkaista pian ihan kunnollisen Lontoo-postauksen, sillä kiertelimme kirjallisia kohteita ja kuvasin satoja, satoja kuvia ympäriinsä. Mutta ensin nämä varsinaiset kirjakohteet. "Tuotekuvat" on kuvattu kuninkaaallista punaista vasten (en oikeasti ymmärrä, mistä edes keksin tämmöistä höpsötystä), jotta ihanaiset kirjavalinnat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Agatha Christien kirja oli pakko ostaa, sillä halusin kuvata sen eräässä kirjallisessa kohteessa. Mies onkin sen nyt melkein kokonaan lukenut. Miekin taidan lukea sen, vaikka muistan tarinan. Minulle tuli oikeastaan halu lukea kaikki Hercule Poirot -romaanit uudelleen, mutta englanniksi. Ehkä kerään tämän pokkarisarjan itselleni. Shirley Jackson on itselleni vieras kirjailija, mutta olin aivan ihanassa kirjakaupassa käymässä ja siellä leputtelin jalkoja ja aloin vain lukea vieressä olevaa kirjaa. Tässä teoksessa oli niin mahtava esipuhe, että päätin ostaa kirjan ja "riskeerata" hyvän romaaninkin toivossa. Francesca Segalin kirjan sain itse asiassa serkkuni tyttöystävältä lainaan (Kiitos vain Minttu!), sillä hän arveli minun pitävän siitä. En tiedä kirjasta mitään, mutta aion sen ehdottomasti lukea.

Alan Bennettin todella hieno pienoisromaani Epätavallinen lukija sai minut valitsemaan kirjailijalta lisää luettavaa. Lähtökohtaisesti ostin muutenkin vain ohkaisia ja kevyitä kirjoja, jotta saan ne mahtumaan matkalaukkuunkin. Alice Munron yksi novelli oli suloinen heräteostos. Se löytyi samasta pöydästä kuin Bennettin teos. Kunhan esittelen kirjakauppakuvat, niin näette, miten koukuttavasti siellä oli aseteltu kirjoja.

Omistan kaksi lukematonta Colm Toibinín romaania jo, mutten voinut silti vastustaa tätä Booker-ehdokasta. Luottobloggaajani pitävät kirjailijan teoksista, joten pelkästään sillä syyllä olen ostanut näitä hyllyyni. On hyvä pitää sellaista toimivaa kirjahyllyä, jossa on odottamassa monta hyvää ystävää.  

Sophie Divryn kirjastoon sijoittuva romaani viehätti minua takakannen perusteella:
"One morning a librarian finds a reader who has been locked in overnight." Olisipa mukava viettää yö kirjastossa, varsinkin jos on paljon teetä! Siitäpä oiva aasinsilta (kjeh) näihin viimeisiin kuviin, sillä en voinut vastustaa myöskään teekauppoja. Harrodsista en muuta piknik-eväiden lisäksi raskinut ostaa kuin teetä. Alin teepurkki on ostettu aivan ihanasta kirjakaupasta, jossa vietimme useamman tunnin kahtena eri päivänä. Kiitos vain Karoliinalle vinkistä! Itse asiassa tämä Earl Grey on aika mieto, mutta maistuu maidon kanssa silti oivalliselle. Varsinkin kun voin fiilistellä, että vietän kotona omaa "afternoon tea" -tuokiotani. Ilman skonsseja tosin!

Tässäpä näitä tämänkertaisia ostoksia. Palaan pian blogiin muiden Lontoo-juttujen kera!

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Alan Bennettin Epätavallinen lukija etsiytyi käsiini kahden kirjabloggaajan myötävaikutuksella. Ensiksi Marjis suositteli sitä ja kun voitin Mari A.n blogiarvonnasta Adlibriksen lahjakortin, hankin tämän teoksen itselleni luettavaksi. Kirja on ylistyslaulu lukemiselle, ja siinä on erittäin hyvä loppu.

Alan Bennett: Epätavallinen lukija. Basam Books 2008. Sivuja: 115. Suomentanut: Heikki Salojärvi. Kansi: Ina Kallis.

"Lukeminen on eristäytymistä. Vetäytymistä tavoittamattomin. Tuntuisi mukavammalta", Sir kevin sanoi, "jos harrastus ei olisi niin... itsekäs?"

Epätavallinen lukija on kertomus kuningattaresta, joka elämänsä ehtoopuolella etsiytyy vahingossa palatsin viereen parkkeerattuun kirjastoautoon ja lainaa ensimmäinen kirjansa. Kirja seuraa toistaan, ja pian hän ahmii teoksia semmoisella intohimoisella pakkomielteellä, että koko hovi menee pois tolaltaan. Onko kuningattaren soveliasta upota fiktiivisiin maailmoihin niin, että hänen läsnäolonsa pakollisissa edustustilaisuuksissa alkaa kärsiä?

Sir Kevin ei hellittänyt. "Jos kykenisimme valjastamaan lukemisenne jonkin suuremman päämäärän hyväksi - esimerkiksi koko kansakunnan lukutaidon kohottamisen, nuorten lukutottumusten kehittämisen..."
"Lukeminen on nautinto", kuningatar sanoi. "Se ei ole julkinen velvollisuus."
"Ehkä sen pitäisi olla", Sir Kevin sanoi.

Olen itsekin joskus kamppaillut lukemiseen käyttämäni ajan kanssa, onko oikeasti soveliasta lukea näin paljon ja upota vieraisiin maailmoihin, että unohtaa kaiken muun ympärillään olevan? Kuningatar on kiinnostava päähenkilö, sillä hänestä löytää jokainen lukemiseen kietoutunut paljon yhtymäkohtia, varsinkin kun kuningatar pohtii sitä, kunka paljon lukeminen kehittää huomiokykyä, tunteiden käsittelyä ja kuinka aivot ovat tärkeä lihas, jota lukemisella treenataan. Olen itsekin huomannut, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän lukeminen kiinnostaa ja kirjamaku laajenee kuin pupillit LSD-höyryissä. Kirjoja, joita on voinut joskus pitää tylsinä ja pitkäpiimäisinä, voivatkin vuosien jälkeen olla täynnä piilomerkityksiä, kirjallisia tasoja ja kaunista kieltä. Etsivä löytää kuin itsestään, kun lukeminen ottaa vallan.

"Pidän kirjallisuutta avarana maana, jonka kaukaisille rajoille teen matkaa mutta jonka rajoja en voi milloinkaan tavoittaa. Ja olen aloittanut liian myöhään. En koskaan saa luetuksi kaikkea"

Kuningatar alkaa vähitellen kirjata ajatuksiaan ylös, sillä lukeminen tuntuu ruokkivan tarvetta kirjoittaa. Jokainen lukija myös ahdistuu silloin tällöin siitä, että kirjoja on niin paljon tässä maailmassa ja ikinä ei saa luetuksi edes murto-osaa siitä määrästä. Kannattaako silloin lukea vain samanlaisia kirjoja? Vai kannattaako nimenomaan siksi lukea juuri niitä, joista tietää pitävänsä?

Kuningatar ajautuu lopulta kirjoittamaan enemmän ja enemmän. Hän kokee, että lukeminen on kokemista ja kirjoittaminen tekemistä. Hän on tottunut aina vaikuttamaan, tekemään jotain hyödyllistä ja ennen pitkää kirjoittamisen arvo nousee hänelle lukemisen yli. Kulkevatko lukeminen ja kirjoittaminen aina käsi kädessä?

Epätavallinen lukija vie brittiläiseen hoviin ja esittelee lukijalle Ison-Britannian kirjallisuudenhelmiä näkyville. Osa kirjoista ja kirjailijoita oli tuttuja, mutta osan kohdalla jouduin myöntämään, etten ollut koskaan niistä kuullutkaan. Sivistävä käydä sitten googlen kimppuun ja etsiä kuningattaren suosikkikirjoja. Fantasiaan hän ei uskonut ja mm.Harry Potterit jäivät lukematta.

Suosittelen lukemaan kirjasta Penjamin arvion Jäljen ääni -blogista. Kiinnostavaa analyysia.