"Minun elämäni on ollut haelma"
Markku Rönkön Lounge (Like, 2010) yllätti positiivisesti. Ajattelin, että kirja voisi olla sopiva välipalakirja nopeasti haukattavaksi, mutta kirja syveni mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi matkalla ei-minnekään. Kirjan päähenkilö Jonathan Noble, suomalainen mainosmies Art Director istuu Heathrown lentokentän lounge-tilassa ja odottaa pääsyä Los Angelesiin. Syöpää sairastava nainen odottaa poikansa kanssa myrskyn laantumiseta toisessa loungessa. Tarinalinja liikkuu näiden kahden loungen välillä, mutta ajallisesti kerronta kulkee myös näiden ihmisten menneisyydessä. Konkreettisesti he eivät liiku paikaltaan minnekään, mutta muistelukohdissa maailma supistuu ja näiden henkilöhahmojen kuva tarkentuu.
Jossain vaiheessa lukijalle paljastuu näiden kahden eri loungen ihmisten yhteys toisiinsa, mutta mielenkiintoiseksi käykin, missä vaiheessa sama asia selviää henkilöille itselleen. Aluksi minua kiinnosti lukea tapahtumista, jotka olivat kirjan maailmassa tätä päivää ja ärsyynnyin kun näin kursivoidut luvut, jolloin tiesin kerronnan siirtyvän taas menneisyyteen. Loppujen lopuksi menneisyys oli nykyisyyttä kiehtovampaa ja Jonathan Noblen henkilökohtainen historia eri vuosikymmenten mainosmaailmassa kuljetti lukijaa kiitettävästi.
Kaikki oli kuitenkin suuren teeman väritystä: Voiko ihminen, jolla on ollut kaikkea, olla ilman rakkautta onnellinen? Menneisyyttä katsomalla ymmärsin paljon Jonathan Noblesta ja jopa minulle aiemmin vieraana esiintynyt mainosmaailma tuntui jännittävälle ja uskottavalle. Rönkkö on kirjan liepeen tietojen mukaan toiminut itsekin mainosmaailmassa copywriterina, joten lopun mainosmaailman ja kulutusyhteiskunnan pohtiminen sai uskottavaa kaikupohjaa. Ensiksi Rönkkö kuvaa yksinäiseksi jäänyttä Jonathan Noblea, joka on elänyt kalliiden tavaroiden ja merkkituotteiden keskellä, reissannut ympäri maailmaa, harrastanut lukemattomia irtosuhteita ja jonka ura on ollut erityisen menestyksekäs. Lopuksi Noble pohtii syvällisemmin valitsemaansa uraa ja omia mahdollisuuksiaan tehdä konkreettisesti parempia ratkaisuja. Olisko hänen pitänyt kuitenkin yrittää tuloksekkaammin etsiä elämänkumppania ja tuntea isyyden ilot, vai onko jo eletty elämä sen arvoista, ettei mitään kannattaisi jäädä katumaan.Koin tämän monologin ja itsetutkiskelun kiinnostavaksi ja uskottavaksi sen, että Noble ei lopussa tehnyt totaalista takinkääntöä, vaan uskoo alaansa.
Tekstinäyte:
"En tiedä olenko saanut ihmiset ostamaan enemmän kuin he ovat suunnitelleet. Yleensä sitä ostaa mitä tarvitsee. Parhaina päivinä niin kallista kuin on varaa, huonompina niin halpaa kuin uskaltaa. Kuluttamisen motiivit ulottuvat syvälle. Ihminen ei ole sika joka tulee kaukalolle kun kepillä kolauttaa. Mielikuvituksen ja peukalon lisäksi siinä on keskeisin eromme muihin eläimiin. Tavarat ja esineet tunkeutuvat sieluumme ja suhteisiimme. Niillä luodaan ja vahvistetaan identiteettiä. Sidotaan minuus niihin jotka tuntevat samoin. Sekin on ihmisen osa."
Markku Rönkkö: Lounge
Like, 2010
Sivuja: 230