"Luultavasti joka ainoa heistä on mahdollinen murhaaja"
Tänä vuonna tulee 120 vuotta kuluneeksi lempidekkaristini Agatha Christien syntymästä. En lue kauheasti dekkareita, mutta Christien kirjoja olen lukenut nuoresta tytöstä, lähes lapsesta asti. Minun yksi mukavimpia televisiomuistojani liittyy Hercule Poirottiin, sillä meillä oli aina tapana katsoa koko perhe yhdessä niitä. En varmasti edes ymmärtänyt kunnolla, että mitä niissä tapahtui, mutta minusta oli niin mukava katsoa vanhempieni kanssa aikuisten ohjelmia. Sarja sopi myös meille lapsille, koska niissä ei näytetä raakuuksia. Meidän koko perhe sisartani lukuun ottamatta on Christie-faneja.
Olen aivan ihastunut näihin kansiin ja siksi valitsin pääkuvaksenikin ihan vain kirjan kannen. Ensimmäinen, jonka tästä sarjasta hankin ja luin on juuri kuvassa näkyvä Neiti Lemon erehtyy.
Takakannesta löytyi viehättävä pätkä kirja-arviosta vuodelta 1957, se on julkaistu Uudessa Suomessa ja sen on tehnyt nimimerkki P.A.K. Tämä pieni arvio toimii hyvänä johtolankana omassakin luennassani ja miksi pidän Christien tyylistä. "... mitä huvittavin salapoliisiromaani -- Christien eräänä suurena valttina onkin, että hän sinänsä julmista aiheistaan, murhista, kykenee kirjoittamaan niin viehättävästi ja näppärästi - toisin sanoen kodikkaastikin."
Kirjan miljöönä toimii Lontoolainen opiskelija-asuntola, jossa ei henkilöhahmoista ole pulaa. Ainoana miinuksena kirjaa lukiessani koinkin pienen epäselvyyden ja muistamattomuuden rotkon, jonne putosin, yrittäessäni pysyä selvillä, kuka milloinkin on äänessä ja mitä tiedän hänestä ennalta. Aloin lukiessani kaivata vähän tv-sarjan äärelle, sillä olisin pysynyt paremmin perillä hahmoista, jos olisin oikeasti nähnyt heidät.
Neiti Lemonin sisar on töissä opiskelija-asuntolassa ja pyytää sisartaan ja Poirottia tulemaan luokseen selvittämään asuntolassa tapahtunutta kleptomania-aaltoa. Kleptomaani kuitenkin murhataan ja poliisi alkaa tutkimaan asuntolan asioita Poirotin toimiessa kulisseissa apurina. Itseasiassa Poirot ei edes ole kirjassa kovinkaan usein äänessä, sillä poliisi hoitaa joukkion kuulustelun, mutta loppujen lopuksi ratkaisevat siirrot tekee Poirot. Jäin kuitenkin kaipaamaan mestarietsivän esiintymistä enemmän ja häkellyin onnellisena, kun yllättävän lopun kutoi Poirot kasaan.
Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy, alkuperäinen nimi: Hickory Dickory Dock (1955)
Wsoy 2010, sivuja: 246
Agatha Christie = kasvaminen lapsuudesta murrosikään. Myös minulla :-) Nyt en ole enää vuosiin Christietä lukenut, mutta rakastan (!) niin hänen kirjoistaan tehtyjä filmatisointeja. Etenkin 2000-luvun Poirotit ja Marplet ovat ylivetoja ja tuovat aika lailla särmää Christien kertomuksiin.
VastaaPoistaKiva, että otit esille!
Enhän minäkään sitten lue paljon dekkareita, sillä sinun iässä ahmin vain maailman klassikkoja, Mika Waltaria, suuria runoilijoita ja Agatha Christietä. Se alkaa siitä ja sitten vähän myöhemmin huomaa lukeneensa kaikki maailman parhaat dekkarit ja jouluyökään ei ole mitään ilman Patricia Cornwellia tai Minette Waltersia! Dekkari on minun 'flow' ja 'slow'. Ilman niitä kuolisin omaan vauhtiini.
VastaaPoistaNykyään en taas enää lue Agathaa, mutta kaikki ovat kirjastossani, josta ottaa milloin vain ja lukea uudelleen. Olen katsonut Neiti Marplet ja Poirotit televisiosta suuresti nauttien.
Try it!
Joo, mie olen myös katsonut kaikki Marplet ja Poirotit ja omistan dvd:lläkin näitä ihanaisia sarjoja/elokuvia. Välillä siitä on kuitenkin haittaa, kuten esimerkiksi huomasin tämänkin kirjan kohdalla. Yritin niin kovasti miettiä, että miten kirja rakentuisi television keinoin.
VastaaPoistaMyös minulla Agatha Christiet olivat ensimmäisiä aikuisten kirjoja, joita luin kaverin suosituksesta kymmenen-kahdentoista ikäisenä. Muistan sen oudon hetken siinä välissä - kun ei enää oikein huvittanut lukea lastenkirjoja mutta aikuisten kirjat tuntuivat vaikeilta. Ennen kuin tottui. Agatha on siten ollut tärkeä opastaja, pohjustanut koko kirjallista makua ja katsantoa. Hauska että niin tärkeä monelle, ja tosi nuoresta asti. Onneksi meillä oli hyvä opastaja - joka kestää aikaa!
VastaaPoistaMun täytyy tunnustaa, että en ole eläissäni lukenut yhtä ainutta Agathan kirjaa. En myöskään ole filmejä katsonut. Aion joskus tulevaisuudessa sivistää itseäni kyllä Agathan verran, joten mitä kirjaa suosittelisit? :)
VastaaPoistaNytpäs naakku vaikean pistit, jos pitäisi valita yksi Christie, millä pääsisit hyvin alkuun. hmm..
VastaaPoistaEnsimmäinen, minkä itse luin taisi olla Kymmenen pientä neekeripoikaa, nykyiseltä nimeltään Eikä yksikään pelastunut.
Löysin tällaisen sivuston, jossa on pieni kuvaus Christien kirjoista.
http://personal.inet.fi/koti/juhanik/christie_kirjat.htm
Kiitos vinkistä! :)
VastaaPoistaRakastan tosiaan nuoresta iästäni huolimatta Agatha Christien nerokkaita dekkareita. Omia kirjoja häneltä on 17 kappaletta. <3
VastaaPoistaSinulla on anonyymi hyvä kokoelma :)
VastaaPoista