Vuosi 2012 Kirjainten virrassa

Sain kun sainkin nettiyhteyden toimimaan mökin suojissa läppärillä, että pystyn kirjoittamaan jonkinlaista katsausta menneeseen blogivuoteen. Joulun kirjoja olen lukenut kuin suojassa, sillä yhtään en ole ehtinyt tai viitsinyt koneelle kulkeutua blogiarvioita naputtelemaan. Vuosikatsaukseen olisi ihana, kun saisi kaikkiin luettuihin kirjoihin omat erityiset blogiarviot linkittää, mutta kuten aina kuukausien loppupuolella huomaan, että moni luettu on bloggaamatta. Pidän siitä, että monet blogistikollegat kirjaavat joka kuun lopussa kuukauden luetut/blogatut yhteen ja summaavat vähän kuukausi kerrallaan lukemisiaan.

Blogitilastoja ja -kuulumisia

Lumiomenan oivallisen katsauksen tapaan kirjaan tähän omia tilastojani. Luin tänä vuonna vähemmän valmiita kirjoja kuin edellisenä vuonna, mutta toisaalta luin myös käsikirjoituksia, joita ei voi tilastoida blogiin sen kummemmin. Luin 121 kirjaa ja 43 sarjakuvateosta, yhteensä 165 teosta. Näistä teoksista 85 on ilmestynyt vuonna 2012, joten aika hyvin olen perillä, että millaisia kaunokirjoja on ilmestynyt tänä vuonna. Luonnollisesti moni hyvä on vielä lukematta, huoleti voidaan kaikki olla, hyvät kirjat eivät maailmasta lukemalla lopu.

Olen merkinnyt luettuihin myös ne kirjat, joiden tekemisessä olen ollut mukana tavalla tai toisella, mutta niistä en ole kirjoittanut arviota. Tuntuu jotenkin soveliaimmalta toimia näin. Voisin kyllä joskus kirjoittaa yleisluontoisesti toimittamistani kirjoista, mutta koska niitä lukeekin hyvin eri tavalla kuin vapaa-ajan kirjoja, ei niistä voi ihan samanlaisia blogiarvioitakaan kirjoittaa. Tänä vuonna olen tehnyt töitä kolmeen kustantamoon (Avain, Siltala, WSOY), mutta jokainen projekti on hyvin erilainen. Hyvä niin, työni on minulle erittäin tärkeää ja vaihtelevuus on mielekkäimpiä asioita siinä. En myöskään ole tehnyt arvioita äänikirjoista, sillä oikokuuntelen myös niitä työkseni, mutta ehkä joskus teen koosteen vain pelkkien tarinoiden varaan.

Vuoden aikana tapahtunutta:
- Osallistuin kirjahaasteisiin ja luin teoksia muun muassa eri puolilta Eurooppaa. En palkintopalleja tilastoillani havittele, mutta olen itse tyytyväinen, että luin 20 eri Euroopan maasta kirjoja. Varsinkin unkarilainen kirjallisuus tuli myös työn kautta tänä vuonna tutummaksi.
- Olin mukana unkarilaista nykykirjallisuutta käsittelevässä tietokirjassa (Café Voltaire -sarja, Ristiaallokoissa-niminen teos), toimitin teoksen ja kirjoitin siihen itse myös esseen.
- Aloitin vakituisemmat freelance-työt Siltalassa.
- Olin mukana Lainan päivänä yhteisöllistä lukemista käsittelevässä paneelissa.
- Aloitin graduni (toivon mukaan ensi vuonna saan kirjoittaa tänne, että sain sen myös valmiiksi). Olen gradun myötä kirjoittanut myös blogiini useamman jutun Rosa Liksomin Hytti nro 6 -teoksesta.
- Osallistuin Blogistanian Finlandiaan ja Globaliaan.
- Osallistuin moniin kirjatilaisuuksiin, joista voisin tietysti enemmänkin kirjoittaa blogiini raporttia. Huomasin nimittäin nyt, että vaikka se juuri sillä hetkellä tuntuu itselle niin tutulle, niin lukisin näitä mietteitä loppuvuonna mielelläni. Yksi näistä tilaisuuksista oli Aki Ollikaisen Nälkävuosi-teoksen julkkarit. Olin mukana myös ystäväni Karoliina Timosen Aika mennyt palaa -teoksen julkkareissa, josta olisi ehdottomasti pitänyt kirjoittaa blogiini muistoksi ajatuksia.
- Listasin 100 kirjaa omasta hyllystä, jotka pitäisi mitä pikimmiten lukea.
- Teimme Jurin (avopuolisoni, ensi kesänä häät!) kanssa romanttisen videon kirjanmerkeistä. Ensi vuonna luvassa lisää animaatioita.
- Utelin monta kertaa, että miten muut lukevat. Kysyin muun muassa, että innostutko kohukirjoista, millainen kertoja on mieleesi, luetko antologioita. Kyselysarjani nimi on Miten luet, ja linkistä löydät lisää keskusteluja aiheen ympäriltä. Kysyin myös, että mitkä pahat puheet lukemisesta ovat totta.
Nämäkin vastaukset ovat apuna keväällä 2013 julkaistussa kirjablogikirjassa Rivien välissä, jonka teemme työkaverini ja Lumiomena-blogin vetäjän Katjan kanssa.
- Luin vuorokauden aikana 9 kirjaa ja yli 1800 sivua. Toteutan 24 tunnin haasteen ensi vuonna.
- Pidin myös sarjakuvapäivän, jolloin luin kasoittain sarjakuvia putkeen.
- Minua haastetaan aika ajoin kertomaan jotain itsestäni tai osallistumaan muihin blogimeemeihin, mutta valitettavasti olen ollut näiden suhteen liian laiska. Mutta keväällä tuli vastattua kerralla useampaan kyselyyn. Kiitos kuitenkin kaikista tunnustuksista, ensi vuonna yritän niihin enemmän vastata.
- Kyselin kesällä, että mitä klassikoita pitäisi omasta kirjahyllystä löytyä ja osin näiden vastausten perusteella rakennan itselleni lukusuunnitelmia keväälle.
- Petja pyörii blogissani myös jatkossa mukana.
- Luin yhden viikonlopun aikana Alice Munroa ja haastoin muitakin kirjailijan tuotannon pariin.
- Elokuussa reissasin Sofin perässä Tallinnaan ja annoin STT:n kulttuuritoimittajalle haastattelun. Mukava, että hän oli blogistani huomannut, että olin yksi niistä sadoista lukijoista, jotka matkustivat Sofin kirjanjulkistamisjuhlaan.
- Blogini täytti syyskuussa kaksi vuotta.
- Syksy oli erityisen kiireinen töissä, mutta niin se tulee olemaan jatkossakin. Kirjojen pitää ehtiä Helsingin kirjamessuille. Pidän siitä, että työ myös rytmittyy vuosittain eri sykleihin.
- Kirjabloggaajien yhteisö on entisestään tullut läheisemmäksi. Keskustelemme päivittäin kirja- ja blogiasioista facebookin ryhmässä ja täällä blogeissa. Monet läheisimmät ystäväni ovat kirja-alalta tai blogimaailmasta. Kirjabloggaajat myös tempaisevat yhteistuumin milloin minkäkin asian innostamana. Tänä syksynä bloggaajat kirjoittivat valekritiikkejä ja halusivat tempauksella muistuttaa, kuinka usein blogeihin tullaan hakusanoilla, joissa yritetään selvittää teoksen juonta. Itse en ehtinyt varsinaiseen tempaukseen mukaan, mutta julkaisin siitä silti tiedotteen.
- Silloin tällöin on mukava haastaa itseään lukemaan kirjoja jonkun vapaavalintaisen teeman ympärille. Luin syksyllä muun muassa yhden viikon aikana Aikamme kertojia -sarjan teoksia, joita myös kerään hyllyyni.
- Luen mielelläni novellikokoelmia ja halusin muistuttaa myös muita novelli-hankkeista.
- Kävin ensimmäistä kertaa Prosakissa ja ensi vuonna pyrin käymään niistä jokaisessa. Ihanaa, kirjailija lukee omaa teostaan ääneen ja tunnelma on muutenkin myysinen.
- Blogillani on FB-sivu. Lue ja tykkää! Sivua seuraa jo 244 lukijaa, olen tästä niin iloinen!
- Messuraporttini Helsingistä. Esiinnyin messuilla myös itse.
- Aina ei ole sanoja tai aikaa blogata laajasti. Silloin tällöin kirjoitan lyhytarvioita tai haikuarvioita.
- Innostuin Top Ten Tuesday -meemistä, joita jatkan keväällä.
- Olin mukana Finlandia-juhlahumussa. (Yleisönä!)
- Vuoden ihanin asia: 33 kirjailijaa antoi blogissani lukuvinkkejä muille lukijoille. Sympaattinen, kiehtova joulukalenteriluukku! Tämän myötä blogi pääsi myös Nyt.fi-sivulle.
- Minua ja ystävääni Jenniä (Koko lailla kirjallisesti -kirjablogista) haastateltiin KirjaIN-lehteen.


Miltä näyttää sitten tuleva vuosi Kirjainten virrassa?

Nyt tuntuu siltä, että ensi vuonna tulen lukemaan enemmän vanhempaa kirjallisuutta, josta jo aiemminkin blogissani mainitsin (sopivasti siinä tekstissä, jossa listaan kevään kiinnostavia kirjoja). Nämä tuntemukset menevät sinne ja tänne pitkin lukuhistoriaa, mutta tänä vuonna luin niin paljon uutuuskirjoja, että ihan kaipaan vanhempien kirjojen pariin. Eivät ne tee minusta lukijana varmasti sen onnellisempaa kuin uudemmatkaan kirjat, mutta niin moni tärkeä klassikko on lukematta ja monien lempikirjailijoiden alkutuotanto, eivätkä ne lukematta selkiydy. Joskus on hyvä nähdä myös kirjojen pitempi kaari, eikä olla niin ajankohtaisten asioiden ympärillä kaiken aikaa.

Klassikkokirjat vaikuttavat myöhemmin ilmestyviin teoksiin ja intertekstuaaliset viittaukset tunnistaa paremmin, jos viitattava kohde on tuttu. Myös kirjailijoiden kasvu ja kehitys kiinnostavat aina vain. Olen opintojeni vuoksi ja nyt työni vuoksi lukenut paljon kotimaisia kirjoja, joten nyt tuntuu, että tulen lukemaan ainakin nyt keväällä enemmän vanhempaa käännöskirjallisuutta. Ei minulla ole mitään orjallisia lukusuunnitelmia kuitenkaan, mutta koska koen, että kirjojen lukeminen on kuin rahan pistämistä pankkiin, täytyy sinne saada välillä myös pitkälle tulevaisuuteen tuottoa tuottavia talletuksia. Jos sallitte tämän "oivallisen" vertauksen.

Uuden vuoden lupaukseni blogilleni on, että pyrin jatkossa siihen, että teen koosteen kuukauden blogatuista, en luetuista. Minulla on aina siirtynyt näiden koosteiden tekeminen, sillä olen aina odotellut, että saan kaikki edellisen kuukauden arviot kirjoitettua ja sitten puolessa välissä seuraavaa kuuta tuntuu typerälle tehdä edellisestä kuukaudesta koostetta ja taas arviot laahaavat perässä. Pidän kuitenkin lukukokemusten pohtimisesta (onpa yllättävää), joten vuonna 2013 kirjoitan enemmän yleisiä koosteita. Niiden lukeminen sitten loppuvuodesta helpottaa myös parhaiden kirjojen valintaa ja näiden vuosikoosteiden kirjoittamista. Luetut jäävät paremmin mieleen, ja alkukevään lukukokemusten tunnelmiin pääsee paremmin kiinni. Huomaan esimerkiksi Blogistanian Finlandia -kirjoja miettiessäni, että nopeasti mieleen tulee juuri syksyllä luetut kirjat, siksi kuukausikoosteiden kirjaaminen on näin "raatilaisenakin" mielekästä.

Lupailin myös itselleni, että kirjoitan ensi vuonna enemmän kirja-alan tapahtumista, kirjallisista kemuista, sillä niitä on myöhemmin mukava itseni lukea. En kirjoita päiväkirjaa, joten blogi jäsentää mukavasti kirjojen kautta aina edellistä vuotta.

Suuntaan pian takaisin Helsinkiin ja työt alkavat, loman on määrä aina jossain vaiheessa loppua. Kirjoitan joulukuun luetuista kirjoista omat arvionsa sitten tammikuussa ja listaan tämän pian loppuvan vuoden parhaat kirjat omaan postaukseensa.

Kiitos kaikille lukijoille, että olette kirjoittaneet ihania kommentteja blogiini ja olette näin myötäeläneet blogin eri vaiheissa. Luetaan hyviä kirjoja ensi vuonnakin! Ja jos jaksoit lukea loppuun asti, niin kiitos vielä siitäkin. ;)

Hyvää joulua kirjojen virrassa...

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 20: "Kirjailijoiden lukuvinkit"

Joulukuun jokaisena päivänä on eri kirjablogeissa avautunut oma erityinen joulukalenteriluukku, joka tavalla tai toisella liittyy lukemiseen, kirjoihin tai kirjailijoihin. On ollut kirjavisailua ja -leikkejä, on esitelty kirjailijoiden kirjeitä ja etsitty kirjoista jouluaiheisia lainauksia ja erityisiä jouluun liittyviä kohtauksia. Myös joulukirjallisuutta on ollut esillä.

Minulle yksi kirjabloggamisen suola on lukukokemusten jakaminen, kirjoista keskusteleminen ja kirjavinkkien saaminen. Olen aina utelias myös kuulemaan, mitä muut lukevat. Joulun kunniaksi halusin saada blogiini vähän lisämausteita ja pyysin kirjailijoita kertomaan, mitä he aikovat tänä jouluna lukea tai millaisia kirjavinkkejä heillä olisi antaa muille lukijoille. Nimeä klikkaamalla löytyy lisää tietoa kirjailijan omasta tuotannosta, kuvaajien nimet löytyvät puolestaan jutun lopusta.

Olen näiden vinkkien mukaan valinnut itsellenikin luettavaa joululomalle. Kunnon kirjan ystävänä aloitan pakkaamisen sillä, että valitsen suuren määrän kirjoja mukaan ja sitten pakkaan loput tavarat ja vaatteet sen mukaan, mitä mukaan vielä mahtuu.

Ilahduttavan monipuolisia kirjavinkkejä listoilta löytyy. Kuuluuko joku näistä kirjoista tai kirjavinkkaamiseen osallistuneiden kirjailijoiden omista kirjoista sinun joululukemistoosi? 

Joel Haahtela: 
Viime aikoina on tuntunut siltä, että ulkomaailmasta vyöryy päälle varsinainen proosatsunami. Olen yrittänyt suojatua lukupaniikilta takertumalla vanhoihin klassikoihin ja omiin suosikkikirjailijoihin, jotka ovat luotettavia kavereita, eivätkä petä. Joulun yli aion selvitä Richard Fordin novellikokoelmilla Rock Springs ja Syntien paljous. Fordin teksti näyttää aika yksinkertaiselta, mutta hän on hiljainen tyylitaituri, joka ymmärtää mistä proosassa on kyse, ainakin minulle; siis tyylistä, joka sisältää oikeastaan kaiken: tunteet, kertomuksen mielentilan ja sen oman sisäisen äänen. Fordin lukeminen on kuitenkin aika ärsyttävää, koska teksti herättää jatkuvasti paljon assosiaatioita eli muistikirja on parasta pitää koko ajan vierellä. Muutama lause ja sen jälkeen pitää raapustaa joku ajatus ylös. Aika hidasta hommaa siis.

Mikko-Pekka Heikkinen:
Minä tartun pyhinä Jenny Kangasvuon Sudenvereen. Toni Jermann kehui sen Hesarissa eli tuskin on huono. Laatufantasia, kuten HBO:n True Blood, koukuttaa hyvin, ja Kangasvuon stoori sijoittuu vieläpä suomalaiseen luontoon.

Saara Henriksson: 
Karl Ove Knausgårdin Min Kamp 5. Luen tätä lomalla, koska luen ruotsia hitaasti. Hankin kirjan ruotsiksi käännettynä, koska sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat ilmestyneet suomeksi vuoden välein ja laskeskelin, että minun täytyy odottaa viidettä suomennosta kolme vuotta. Knausgård on todella tehnyt minuun vaikutuksen kerronnallaan ja henkilökohtaisten teemojen käsittelyllään.
Tiina Raevaara: Hukkajoki. Pidin Raevaaran esikoisromaanista sekä sitä seuranneesta novellikokoelmasta. Novelleissaan Raevaara on minusta edennyt kokeellisempaan suuntaan, odotan tältä kirjalta paljon.
David Foster Wallace: Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Esseitä mm. tenniskentältä, hummerifestivaaleilta ja loistoristeilijältä. Tämä ei oikeastaan ole joululomakirja, koska olen lukenut sen jo yli puoleenväliin. Oivaltavaa, hauskaa, välillä raivostuttavaa lukea runsaiden alaviitteiden takia.

Pekka Hiltunen: 
Kirjoitan joululomalla seuraavaa romaaniani reppureissatessa Väli-Amerikassa, ja se rajaa joululukemiset mukavasti. On unohdettava paksut kirjat, ja erityisesti ne, joiden henki tai kerronta saattaisi alkaa vaikuttaa omaani. Siksi monet hienot, listalla odottavat teokset, kuten Jää, on jätettävä vartomaan, samoin Mr Smith ja Syytettyjen sali. Harkitsin, ottaisinko Hobitti-elokuvien ja joulun satumaailmojen kunniaksi mukaan Hobitin suomennoksista jommankumman. Sain lapsena kirjoituskilpailussa palkinnoksi "Lohikäärmevuoren", Tove Janssonin kuvituksineen kaikkineen, se olisi rakas kirja lukea uudelleen. Mutta päädyin poikkeuksellisesti sähkökirjaan ja jännäriin. Kirjoitan matkalla vakavaa romaania, siksi voin nautiskella vapaasti trilleristä, Gillian Flynnin paljon kehuja keränneestä Gone girlistä. Se ilmestyy ensi keväänä suomennoksena, mutta korkkaan sen jo nyt matkan ja hienon vuoden kunniaksi.

Laura Honkasalo: 
Jennifer Egan: A Visit From The Goon Squad. Ystäväni ovat ylistäneet kirjaa. Jouduin ottamaan sitä kirjastosta varmaan 4 kk – mielestäni oli riemastuttavaa, että ihmiset lukevat niin innolla tätä romaania ja vieläpä alkukielellä.

Vilja-Tuulia Huotarinen: 
Doris Lessingin Unesta päivää päin. Hyllyssäni on jo kolmetoista Lessingin teosta, jotka olen lukenut. Vähän väliä antikvariaatista löytyy jokin uusi, kuten nyt tämä. Lessingin ajattelu on vahvaa, kiinnostavaa. Hän käyttelee leveää pensseliä ja maalaa yhtä aikaa kuvan yksilöstä, perheestä ja yhteiskunnasta - tai pikemminkin kuvan ennakkoluuloistamme, toiveistamme ja uskomuksistamme.

Jaakko Hämeen-Anttila:
Ajattelin lukea Max Beerbohmin A Variety of Things -kokoelman. Beerbohmin kuiva brittiläinen huumori puree yhä.

Karo Hämäläinen: 
Olen odottanut koko syksyn sopivaa hetkeä uppoutua Riku Korhosen Nuku lähelläni -romaaniin. Perustelisin valintaani sillä, että pidän Rikun pehmeänkarheasta kielestä, mutta näin sanottuna se kuulostaa liian kaksimieliseltä painettavaksi internetiin. Tarkoitan sitä, että Riku on umpiromantikko, joka annostelee teksteihinsä sopivasti, tai vähän sopivaa enemmänkin, särmää. Pidin Lääkäriromaanissa tavattomasti siitä, että teksti vyöryi esteettisten sovinnaisnormien yli, kohtuuttomuuksiin. Kirjallisuudessa kohtuullisuus on tylsää.
Paljon muitakin mielenkiintoisia teoksia on lukujonossa, kuten Markku Kuisman ja Teemu Keskisarjan Erehtymättömät, Greg Smithin Why I Left Goldman Sachs ja Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani, joita kaikkia olen malttamattomana jo lehteillyt ja lueskellut.

Juha Itkonen:
Ajattelin lukea jouluna uudestaan norjalaisen Per Pettersonin hienon romaanin Kirottu ajan katoava virta. Luin sen puolitoista vuotta sitten ja sen kerronta teki minuun suuren vaikuksen. Myös Pettersonin toinen suomennettu romaani Hevosvarkaat on loistava. Toivon Otavalta lisää Petterson-käännöksiä.

Katja Kaukonen:
Paul Theroux’n Joulukortti. Tiivistunnelmainen mysteeri perheestä, joka lähtee ajamaan lumimyrskyssä joulunviettoon vanhaan taloon. Jännitystä lisäävät eksyminen ja mystinen postikortti, jonka perhe saa mukaansa kartaksi matkan varren hylätystä majatalosta. Syvempiä tasoja sisältävä teos ei turhia selittele. Helakisan suomennos on hivelevän kaunis.
Hans Petersonin Se suuri lumipyry. Tätä kirjaa lainasin lapsena monesti kyläkouluni kirjastosta. Tarinassa oppilaat jäivät lumipyryn takia saarroksiin kouluun.
Gunhild Sehlin Marian pieni aasi oli toinen suosikkikirjani. Joulun ihmeestä kertoo tässä kirjassa laiska ja kaltoinkohdeltu aasi, joka pääsee kantamaan Mariaa Betlehemiin.
Nuo kirjat vaatinevat kirjastoreissun ja hyvää onnea, myös antikvariaateissa saattaa tärpätä.
Aikuisempaan makuun vinkkaan Göran Tunströmin romaania Jouluoratorio. Monikerroksinen, lämminhenkinen ja toiveikas tarina Nordensonin perheen tragediasta, surusta ja täyttymättömistä unelmista. Upeaa kieltä, valtava tunneskaala:
 “—minua huimaa jokaisena tähtikirkkaana yönä, kun astun ulos pimeään, katson ylös, tunnen miten maapallo liikkuu suunnattomassa maailmankaikkeudessaan ja tiedän, että minun vielä jonkin aikaa täytyy takertua maanpintaan. Ja antaa musiikin kaikua, musiikin joka antaa meille toivon.”

Siri Kolu:
Joululoman lukemiseksi aion herkutella uudelleen Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, joka on mielestäni kirkkaasti vuoden 2012 kirjaherkku. Luin sen liian nopeasti ja haluan palata nautiskelemaan kauniista kielestä ja yksityiskohdista: 

Hukkuneita saaria, rannikkotasankoja, suolan puremia jokisuistoja. Suuria kaupunkeja, jotka olivat menneiden elämien vaitonaisia aaveita meren kääreessä, kaikkialla, kaikkialla.

Uutena lukemisena aion lukea J.S. Meresmaan fantasiatrilogian alkuosan Mifongin perintö, tämä kirja rasahtaa auki, kun talossa on avattu lahjat ja lankeaa jouluyön rauha.

Joonas Konstig: 
Oma vinkkini ei välttämättä ole kauhean omaperäinen, mutta viis siitä. Se on Cormac McCarthyn Veren ääriin. Koska se on vihdoinkin suomennettu.

Riku Korhonen: 
John Fowles: The Collector / Neitoperho. Haluan lukea tämän Fowlesin esikoisromaanin joulun aikana, koska se kertoo pakkomielteisestä rakkaudesta, ja pakkomielteiset rakkausromaanit taas ovat minun pakkomielteeni. Romaanista on tehty elokuvaversio, joka oli käsittääkseni aikoinaan kova menestys mutta joka on kauhean kömpelö ja melodramaattinen ja jossa pääparin näytteleminen on ponnetonta pällistelyä. Uskon, että romaani on parempi. Se kertoo hiukan trillerisävyisen tarinan yksinäisestä perhostenkeräilijämiehestä, joka kaappaa etäältä rakastamansa nuoren naisen ja vangitsee tämän maaseurukartanon kellariin. Sitten seuraa psykologista vääntöä ja tahtojen taistelua. Juuri sopivan kieroa viihdettä joulun tapahtumattomiin pyhäpäiviin.

Matti Laine: 
Paul Auster: Talvipäiväkirja. Auster ei petä koskaan. Hurmaannuin aikoinaan New York -trilogiasta ja sen jälkeen olen kahlannut systemaattisesti herran tuotannon läpi. Auster on tarinankertoja parhaasta päästä. Myös hänen vaimonsa Siri Hustvedtin ja ystävänsä Don Delillon kirjat ovat varmoja valintoja joulunpyhiksi ja muutenkin.
Mark Bowden: Killing Pablo. Huikea selonteko ehkä kaikkien aikojen suurimman huumeparonin Pablo Escobarin noususta ja tuhosta. Totuus on tosiaankin tarua ihmeellisempää.

Tiina Laitila Kälvemark: 
Tänä jouluna – kuten kaikkina jouluina - luen Wil Huygenin Suurta Tonttukirjaa. Veljeni ja minä saimme sen joululahjaksi lapsina, ja se odottaa lapsuudenkodissani yhä jouluvieraita joka vuosi, nyt jo muutamaan kertaan teipattuna versiona. Sittemmin olen hankkinut kirjan myös omille lapsilleni.
Muutoin minulla on meneillään venäläinen kausi, joka jatkuu myös joulun yli. Lukulistalla ovat ainakin Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet ja Tolstoin Anna Karenina – viimeksi mainitun olen lukenut viimeksi lukioikäisenä. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kuuluu joulukukemistooni myös Ulla-Lena Lundbergin Is/Jää – joulupukki tapaa suuressa viisaudessaan tuoda minulle aina kuluneen vuoden Finlandia-voittajan.

Taina Latvala:
Aion lukea joululomalla venäläiskirjailija Mihail Šiškinin romaanin Sinun kirjeesi. Minua kiehtoo ajatus siitä, että romaanin rakastavaiset Aleksandra ja Vladimir elävät (lukemani arvostelun perusteella) eri ajassa. Olen kiinnostunut lukemaan, miten tällainen ratkaisu on toteutettu romaanissa. Šiškiniä on verrattu 1800-luvun suuriin venäläisiin kertojiin, mutta olen ymmärtänyt, että hänen teoksissaan on myös jotakin hyvin omaleimaista. Kenties pitelen joululomalla käsissäni uuden ajan venäläistä klassikkoa!

Antti Leikas: 
Jos toiveeni meni pukille asti ja saan aattona paketista Alice peilintakamaassa, niin sen luen. Pidin jo lapsena Peilimaata (Through the Looking Glass) jotenkin kiehtovampana kuin Ihmemaata, ja siitä lähtien kun Alice Martin suomensi Ihmemaan, olen odottanut tätä. No, kirja ilmestyi suomeksi jo pari vuotta sitten, mutta en ole ehtinyt... muistanut... saanut aikaiseksi... ja niin edelleen... Joten nyt! Jos pukki vaan muistaa. Alice Martin tavoitti minusta Ihmemaan suomennoksessaan saman yliälyllisleikillisen tason kuin Carroll alkuteoksessaan. Nautin siitä.

Anne Leinonen: 
Syksyni on ollut omien tekstien takia niin kiireinen, että pöydälle ja pöydän viereen on kertynyt huojuva pino kotimaisia ja ulkomaisiakin spefikirjoja, kuin myös tuttujen kirjoittamia teoksia. Eritoten odotan, että pääsen lukemaan Jenny Kangasvuon Sudenveren ja Saara Henrikssonin Linnunpainon. Joulupyhiksi olen kuitenkin varautunut kertaamaan jo aiemmin lukemaani. Helena Warikselta ilmestyy tammikuussa Pohjankontu-trilogian kolmas osa Talviveriset, ja ajattelin sen pohjustukseksi lukea uudelleen sarjan kaksi edeltävää osaa, Uniin piirretyn polun ja Sudenlapset. Joulukuisen Hobitti-elokuvan tunnelmissa on mukava sukeltaa suomalaishenkiseen fantasiamaailmaan, jossa on eeppisyyttä, kohtalokkaita tunteita ja sankarillisia tekoja, ja eläväiset päähenkilöt.

J.S. Meresmaa: 
Mitään jokajouluista must-luettavaa minulla ei ole, mutta tänä jouluna aion lukea ainakin Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan. Sain sen jo viime jouluna lahjaksi, mutta se on päässyt hukkumaan jonnekin lukupinon pohjalle. Carlsonin lumosi minut kielellään Herra Darwinin puutarhuri -teoksessa ja odotan kirjalta paljon. Suositukseni sen sijaan on Katri Alatalon esikoinen Karnin labyrintti, joka ilmestyi tänä vuonna Vaskikirjoilta. Perinteitä kunnioittava tolkienhenkinen fantasiatarina, joka saa lumen kinostumaan ikkunalasiin keskellä kesääkin. Hyvänmielen matkakirja heille, jotka nauttivat lumisista maisemista, mutta tekevät sen mieluiten kotisohvansa perukoilta.

Harri István Mäki:
Mulla on ollut lapsesta asti tapana lukea Charles Dickensin Christmas Carol, Joulutarina. Yksinkertaisesti olen aina yhdistänyt Jouluni käynnistymisen tällä tunnelmallisella, tunteita kohottavalla ja liikutukseen johtavalla romaanilla.
Toinen vakioni on Truman Capoten surullisen karhea novelli ”Joulumuisto” kokoelmasta Aamiainen Tiffanylla. Sen luen aina perheelleni ääneen. Ja lopussa kaikki itkevät, ei voi olla itkemättä. Novelli kertoo eriskummallisesta ystävyydestä pojan ja iäkkäämmän naisen välillä. Tarinan teema paljastuu seuraavasta lainauksesta:
”- Hyvänen aika, hän huudahtaa ja sumentaa hengityksellään ikkunaruudun. - Siellä on hedelmäkakkuilma!”
Jostain syystä maalla lumen saartamana, kynttilöiden laulaessa luen mielelläni joka Joulu Robert Louis Stevensonin Aarresaaren. Kirja on mulle maailman paras seikkailukirja. Luin sen ensimmäisen kerran lapsena joululomalla vuonna 1977 enkä ole tarinan lumouksesta koskaan päässyt irti. Nämä ovat mun kolme vakiokirjaani. Saan aina lahjaksi paljon kirjoja, joten en vielä tiedä, mitä tulen lukemaan. Ne ovat salaisuuksia. Ja suuria yllätyksiä. Niitä jännittäessä...

Inka Nousiainen: 
Tämän on varmaan sanonut moni muukin mutta mun lukusuosituksiin kuuluu kyllä ehdottomasti Aki Ollikaisen Nälkävuosi, häkellyttävän hieno pieni suuri kirja. Ei voi kuin ihailla. Nostaisin esiin myös Saila Susiluodon Dogman. Saila on lempirunoilijoitani; rakastan hänen kieltään ja kuviaan, joihin haluaa jäädä lepäämään.". Mitä sitten itse aion lomalla lukea, on vielä osittain arvoitus. Kotimaisia uutuuksia odottaa vino pino. Äidiltä tiedän saavani lahjaksi Jään. Myös esimerkiksi Katja Kaukosen Vihkivedet kiinnostaa, monien muiden ohella. Lämmintä joulua (ja punkkua ja suklaata ja jäälyhtyjä) kaikille! Ja kaloreita ei sitten lasketa!

Virpi Pöyhönen: 
Mulla on aina aika pitkä lista kirjoja odottamassa. Mutta nyt näyttää siltä, että Joulun aikaan tartun ainakin Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani -romaaniin. Tämä valinta menee ihan suositusten perusteella, mulle sanottiin että tykkäisin siitä, uskoin, ja palasin kotiin kirja mukanani. Yksinäisyyden käsittely kiinnostaa. Tai sitten aloitan Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi -romaanista. Muisti ja muistot ovat tärkeitä aiheita myös omassa kirjoittamisessa ja nyt olisi taas hyvä aika tälle kirjalle, aiemmin syksyllä ei vielä ollut.
Luen myös paljon elämäkertoja, Billie Holidayn on jo pitkään kärkkynyt aloittamista. Samoin Leiri 14 – Pako Pohjois-Koreasta, joka on vankileirillä syntyneen Shin Dong-hyukin tarina, mutta saattaa olla että se saa rankkuudessaan odottaa joulun yli.

Hannu Rajaniemi: 
Omat valintani jouluksi ovat:
Anthony Horowitz: House of Silk. Sherlock Holmes ei koskaan petä, ja tämä on nyt kuulemma vihdoin uusista pastisseista se, jossa on oikeaa Doyle-henkeä. Sopii siis hyvin luettavaksi takkatulen ääressä pakkasen paukkuessa.
Justin Cronin: The Twelve. Cronin kirjoittaa kauniisti, ja tämä järkälemäinen postapokalyptisen vampyyrisaagan kakkososa on mainiota viihdelukemista.
Maryanne Wolf: Proust and the Squid. Taustatutkimusta kirjoitusprojektiin, neurotiedettä, madeleine-leivoksia ja lukemisen ja kirjoittamisen historiaa.
A.S. Byatt: Ragnarok. Kehuttu moderni versio viikinkimytologian isosta loppumätöstä. En ole aikaisemmin tutustunut Byattin tuotantoon, mutta mytologiateemat häälyvät seuraavan romaanini taustalla.
Jenny Kangasvuo: Sudenveri. Olen seurannut Jennyn kehityskaarta kirjoittajana novellien kautta, joten olen odottanut tätä ihmissusiromaania jo kauan. Matkalaukkuun ei mahdu enempää, mutta eiköhän näillä päästä jo tapaniin asti. :-)

Terhi Rannela: 
Terveisiä Saariselältä, jossa odotan joulua takkatulen ääressä glögimuki kädessäni. Eilen näin hiihtoladulla kaksi poroystävää, ja tonttukin taisi vilahtaa mökin ikkunan ohi. Minulla on mukana vino pino herkullista luettavaa, mutta jouluaattoon olen säästänyt Helsingin kirjamessuilta ostamani Juha Vakkurin matkakirjan Afrikan ympäri. Kirjassa on 650 sivua, joten luettava ei heti lopu. Vakkurin edellinen teos Afrikan poikki teki minuun valtavan vaikutuksen. Olen pian lähdössä Gambiaan ja Senegaliin, joten pakkasen ja hankienkin keskellä kaikki Afrikka-aiheinen kiinnostaa vietävästi. Mutta nyt sukset jalkaan ja tunturille... Hyvää joulua kaikille!

Marisha Rasi-Koskinen: 
Luulenpa, että tartun jouluna johonkuhun niistä aarteista, jotka ovat odottaneet lukemista omassa kirjahyllyssäni. Juuri nyt tekee hyvää upota omaperäiseen kirjalliseen todellisuuteen, joten vuoron saavat Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset-dystopian kaksi ensimmäistä osaa. Olemme Annen kanssa lukeneet vuosien varrella toinen toisemme käsikirjoituksia erinäisissä vaiheissa, joten on aina jännittävää lukea häneltä valmis kirja, josta tietää ennalta vain takakansitekstin.
Lasteni kanssa aion lukea Stanislaw Lewin Konekansan satuja ja tarinoita, jotka viekööt meidät sopivasti vinksahtaneisiin seikkailuihin.

Annukka Salama: 
Mä aion lukea joululomalla muita Topelius-palkintoehdokkaita, koska esikoiseni on myös ehdolla. Pinossa on nyt Laura Lähteenmäen North End ja Salla Simukan kirjapari Jäljellä ja Toisaalla. Lapsille aion lukea Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan, koska haluan tutustua itsekin tähän vauhdikkaalta kuulostavaan seikkailuun. Lahjapaketteihin tuli käärittyä Kristiina Vuoren Näkijän Tytärtä ja Lego ideakirjaa.

Miina Supinen: 
Olen ajatellut lukea Hobitin. En ole lukenut sitä ainakaan kymmeneen vuoteen ja olen kuitenkin keskivahva Tolkien-fani, joten nyt voisi olla taas aika. Näin elokuvan vähän aikaa sitten ja sekin on osaltaan tuonut Keskimaa-ajatuksia mieleen. Muistelen, että pidin Hobitista tavallaan enemmän kuin Tolkienin eeppisistä suurteoksista. Se on hauska, piikikäs ja jännä pieni tarina, ja pysyy paljon paremmin kasassa kuin Sormusten herra. Hobitista puuttuu myös se Sormusten herran suunnaton paatos (joka on kyllä tavallaan hienoakin, mutta vähän naurettavaan se myös on). Olen tehnyt paljon töitä koko vuoden ja melkein kaikki lukemani kirjatkin ovat liittyneet jotenkin töihin, mutta Hobitin luen ihan huvikseni. Olen koko loman sukuloimassa ja reissailemassa eri paikoissa ja Hobitin lukeminen sujunee vaikka ympärillä olisi vilskettäkin.

Antti Tuomainen: 
Jouluna luen ainakin Neil Youngin Muistelmat ja Aki Ollikaisen Nälkävuoden. Tai näin toivon - joulupukkihan sitten päättää mitä tuo. Joulussa on tietysti sekin hyvä puoli, että kirjoja saa myös antaa toisille luettavaksi, mikä on vähintään yhtä mukavaa kuin niiden saaminen. Niinpä annan lahjaksi ainakin Juha Seppälän Mr Smith -romaania. Se on ollut minulle ehdottomasti yksi vuoden kirjoista.

Vera Vala: 
Tiedän saavani äidiltä lahjaksi kirjallisen esikuvani P.D. Jamesin Syystanssiaiset. Huonoimmillaankin P.D. James on hurmaava, niin että odotukseni ovat korkealla. Idolini minkä tahansa kirjan ohella suosittelen lämpimästi dekkareiden ystäville John Verdonin Numeropeliä ja sen itsenäistä jatko-osaa Sokkoleikkiä. Hän oli suurin positiivinen yllättäjän tänä syksynä lukemistani uutuuksista. Lisäksi minulla on tapana lukea joulun tienoilla ainakin muutama tarina Astrid Lindgrenin tarinakokoelmasta Lapsen joulu. Oma 3-vuotiaskin jaksaa kuunnella tarinoita jo aika pitkään, vaikkakaan ei useampaa kerralla.

Netta Walldén: 
Huonoihin tapoihini kuuluu hamstrata ja hautoa kirjaston kirjoja kuukausitolkulla. Pisimpään hallussani on ollut Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, jonka ajattelin lukea joululomalla. Ehdin seurata arjen pyörityksessä lähinnä kotimaista kirjallisuutta, joten lomilla on kiva katsastaa vähän ulkomaistakin tarjontaa. Eganhan on yksi tämän hetken puhutuimmista amerikkalaiskirjailijoista, ja Aika suuri hämäys on saanut mm. Pulitzer-palkinnon ja National Book Critics Circle Awardin.

Seija Vilén:
Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet. Se on ollut lukulistalla jo kauan, joten siksi.

Kristiina Vuori: 
Jouluna aion lukea Sirkka-Liisa Rannan tietokirjan Naisten työt. Tapasin Sirkka-Liisan Hämeenlinnan kirjastossa jokavuotisessa Kirjailijoiden illassa ja vaikutuin hänen kirjaesittelystään sen verran paljon, että halusin hankkia kirjan saman tien omakseni. Luonnollisesti aihe kiinnostaa minua jo omankin kirjoittamiseni kautta, koska se käsittelee naisten perinteisiä töitä maatalousyhteiskunnassa, joka pysyi varsin muuttumattomana lähes satoja vuosia. Uskon, että Sirkka-Liisan kirja toimii siten myös hyvänä lähdeteoksena mahdollisia tulevia romaanejani varten.
Toinen jouluvinkki voisi olla dekkaripuolelta Kate Atkinsonin Se kaikkein vähäpätöisin asia, jonka aloitin juuri tänään. Luin viime vuonna Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä ja ihastuin. Atkinsonin henkilökuvaus on oivaltavaa, humoristista ja lämmintä. Vaikka kyse on ns. dekkarista, rikos ei kuitenkaan ole se kaikkein tärkein juttu vaan kirjan ihmiset ja se miten he käyttäytyvät ja suhtautuvat, kun joutuvat odottamattoman eteen. Kirja sopii siis erinomaisesti myös sellaiselle, joka ei normaalisti lue rikoskirjoja.

Mia Vänskä: 
Joulunpyhien lukusuunnitelmani riippuu siitä, mitä pukinkontista löytyy :) Toivoisin pääseväni käsiksi ainakin Mark Z. Danielewskin kirjaan House of Leaves (ilmestynyt jo vuonna 2000, mutta edelleen lukematta), ja pukin toivelistalta löytyy myös Pekka Hiltusen Sysipimeä.


Kiitos kaikille kirjailijoille lukuvinkeistä, olen hykerrellen lukenut vastauksia ja ihania sähköposteja. Huomenna kirjabloggaajien joulukalenterin luukkua avautuu Saran Kirjat -blogissa. Eilen Kannesta kanteen -blogissa tutustuttiin Mielensäpahoittajan jouluun.

Kuvaajien tiedot:
Joel Haahtela (c) Jukka Mykkänen / Otava
Mikko-Pekka Heikkinen (c) Markus Schulte / WSOY
Saara Henriksson (c) Klaus Welp / Into Kustannus
Karo Hämäläinen, Tiina Laitila Kälvemark, Pekka Hiltunen, Anne Leinonen (c) Pertti Nisonen / WSOY
Laura Honkasalo (c) Suvi Laine / Otava
Jaakko Hämeen-Anttila (c) Irmeli Jung / Otava
Juha Itkonen (c) Jouni Harala / Otava
Joonas Konstig (c) Marek Sabogal / Gummerus
Virpi Pöyhönen, Riku Korhonen, Miina Supinen (c) Veikko Somerpuro / WSOY
Matti Laine (c) Toni Rosvall / Gummerus
Marisha Rasi-Koskinen, Annukka Salama (c) Harri Hinkka / WSOY
J.S. Meresmaa (c) Veli-Matti Rintala / Karisto
Antti Leikas, Inka Nousiainen (c) Laura Malmivaara / Siltala
Mia Vänskä (c) Atena
Kristiina Vuori (c) Karoliina Ek / Tammi
Antti Tuomainen (c) Riku Isohella / Helsinki-kirjat
Vera Vala (c) Alessandra Tinozz / Gummerus
Hannu Rajaniemi (c) Anton Suckdorff / Gummerus
Vilja-Tuulia Huotarinen (c) Heini Lehnväslaiho / WSOY
Taina Latvala (c) Andreas Janett / WSOY
Siri Kolu (c) Katja Lösönen / Otava
Harri István Mäki (c) Avain
Katja Kaukonen (c) WSOY
Netta Walldén (c) Katri Lehtola / WSOY
Terhi Rannela (c) Suvi Roiko / Otava
Seija Vilén (c) Satu Ketola / Avain

Lyhytarviot – Lähelle on pitkä matka

Aina aika ajoin on aika lyhytarvioille. Silloin tällöin jokunen kirja jää bloggaamatta, ja se jää vaivaamaan pääkoppaan kuukausiksi. Nimenomaan kuukausiksi, sillä osan näiden kirjojen lukemisesta on aikaa jo yksi kirjakausi. mutta en koskaan ehtinyt kirjoittaa niistä blogiini. Mutta olen aiemminkin turvautunut lyhytarvioihin, kun kirjoista olen halunnut kuitenkin jotain sanoa ja itselleni blogiin lukukokemuksia ylöskirjata, mutta syystä tai toisesta kokonaisen bloggauksen kirjoittaminen ei ole onnistunut. Leikkimielisesti tein myös kerran haikuarvioita.

1. Tiina Laitila Kälvemarkin esikoisteos Kadonnut ranta (WSOY, 2012) on huikaisevan hyvä novellikokoelma, joka on jäänyt mieltäni kutkuttamaan, vaikka lukemisesta on jo yli puoli vuotta aikaa. Muistan erityisesti sen, miten kirjailija kuvaa kaipuuta. Melkein jokainen henkilöistä kaipaa jonnekin: maata josta on lähdetty, maata jonne mieli halajaa, lämpöä ja tuttuutta muissa ihmisissä ja itsessä, mennyttä. Kertomusten päähenkilöt ovat kaikki vähän juurettomia, vaikka he eivät olisikaan vaihtaneet maata. Osa on jäänyt kaipauksensa vangiksi, sillä tunteminen on tärkeämpää kuin päämäärän saavuttaminen. Monilla ulkoinen lähteminen heijastuu sisäiseen paikoilleen jäämiseen.

Lukija löytää myös vihjeitä novellien väliltä, osa liittyy toisiinsa muutenkin kuin teeman kautta. Niminovelli avaa kokoelman ja vetää täysin lukijan mukaansa. Kirjailijan ratkaisu jättää paljon herkullisia kysymyksiä lukijan mieltä askarruttamaan. Timanttiset tarinat, eheä kokonaisuus, yllättävä lukukokemus.

Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 218
Kotimainen esikoiskirja
Lisäksi: Kirja on ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.
Ensimmäinen lause: "Milloin Ane katosi?"

---

2. Johan Bargumin Syyspurjehdus (Tammi, 2012) on teos, jonka tulen varmasti lukemaan uudelleen ja uudelleen. Se on sopivan lyhyt tällaiseen mutta ennen kaikkea riittävän mystinen kiehtoakseen useamman lukukerran ajan. Siinä on kitkattoman hyvä vire ja erityisen hyvä tarina, joten lukeminen on yhtä nautintoa. Vaikka tarina on se tavanomainen: Kaksi miestä ja nainen, jotka kaikki jakavat paljon samankaltaisia tunteita, mutta hyvin vähän oikeanlaisia sanoja. Lähelle on pitkä matka.

Tapahtumat liittyvät purjehtimiseen ja mereen, joka tuo lukukokemukseeni jotain raikkaan kuulasta. Kahden miehen vuorottelevilla näkökulmilla myös se kaunishiuksinen nainen pääsee esiin, mutta hän on kuitenkin ainoa, jonka mielipidettä kolmiodraamaan ei kuulla. Kerronta leikkaa välillä menneisyyteen ja kutoo vihje kerrallaan erään rikoksen motiiveja esiin. Mutta arvoituksia ei paljasteta täysin, eikä kaikkea tarvikaan selittää auki, tällöin jää ainainen nälkä lukea teos uudelleen ja löytää lisää vihjeitä.

Kansi: Helena Kajander
Suomennos: Marja Kyrö
Sivuja: 119
Suomenruotsalainen helmi
Lisäksi: Hyllystäni löytyy lisää Bargumia!!
Ensimmäinen lause: "Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen".

---

3. Riku Korhosen Nuku lähelläni (WSOY, 2012) on raastava tarina rakkaudesta ja rahasta. Teos jakautuu kolmeen osaan, jotka on nimetty romaanin teeman mukaisesti: I Pääoma on halu, II Tuotto on toivo ja III Riski on suru. Kaikki nämä kertovat jotain ihmissuhteista ja talousongelmista; Korhonen vie päähenkilönsä eurooppalaisen finanssikeskukseen, jossa tämä rakastuu arvoitukselliseen naiseen.

Kirjan nimi on kuin toive ja pyyntö, sillä oikeastaan minusta tuntui, etteivät henkilöt uskaltaudu heittäytymään ja kohtaamaan aidosti toisiaan, rakkaudestakin he tekevät keskenään sopimuksen. Kirja on samalla niin kovin kaunis mutta hyvin raskas. Halusin, että ihmiset oikeasti löytäisivät onnen ja kohtaisivat toisensa aidosti. Kaikkia näitä lukemiani kirjoja tuntuu yhdistävän se ihmissuhteiden kohtaamattomuus, mutta Nuku lähelläni -romaania lukiessa ristiriitaisen rakkauden kuvaus oli ahdistavin. Miksi suhteeseen ja lähelle on niin kiire, vaikka se läheisyys on niin vaivalloista?

Kansi: Pietari Posti
Sivuja: 287
Talousromantiikkaa, tunneproosaa
Lisäksi: Kirjan voi lukea myös yhteiskuntaromaanina
Ensimmäinen lause: "Sinä vuonna menetin veljen ja löysin toivon."

TTT – kevään 2013 kirjat

Kohta on kirjavuosi 2012 takana, mutta moni hyvä kirja on vielä lukematta (joululomalla sitten!). Kevään katalogit ovat saapuneet aikapäiviä sitten, kuin muistuttaakseen ajan kulumisesta ja kirjakausien nopeasta vaihtuvuudesta. Tämä vuosi on ollut blogissani uutuuskirjojen juhlaa, olen lukenut niitä nyt niin paljon, että olen vähän ähkyssä.

Opintojen aikana kaipasin uudempien kirjojen pariin, nyt kaipaan jonnekin kirjakaanonin syövereihin, vanhemman kirjallisuuden pariin, jonka jäljet on ajan kulun vuoksi paremmin nähtävissä. On ollut ihana lukea ajankohtaisia kirjoja nyt paljon, miettiä tulevia Blogistanian kirjaäänestyksiä, seurata kirja-alaa ja tutustua niihin teoksiin, joita tehdään nyt parhaillaan. Mutta aina tulee käänne, ja nyt tuntuu siltä, että vuosi 2013 on klassikkopainotteisempi. Tulen lukemaan myös varmasti enemmän käännöskirjallisuutta.

Mutta en mie tietenkään aio ummistaa vuodeksi silmiä siltä, että mitä kirjoja julkaistaan juuri nyt. Tämä vain pohjustuksena sillä, miltä minusta tuntuu nyt vuoden loppuvaiheilla. Luen nyt vielä upeaa Pekka Vartiaisen kirjoittamaa tietokirjaa Postmoderni kirjallisuus (joka ilmestyy muuten tammikuussa 2013) ja olen hyvin inspiroitunut hyvin monista teoksista, joita siinä esitellään ja käsitellään. Kokoan varmasti itselleni kirjan avulla hyvää klassikkolistaa, jonka julkaisen perusteluineen blogissani myöhemmin.

Kevään kirjoista minua kuitenkin kiinnostavat eniten seuraavat kirjat:

1. Marisha Rasi-Koskinen: Valheet (WSOY)

Minulle Marishan esikoisteos Katariina oli oih, ihanaa -osastoa, joten luonnollisesti odotukset tätä seuraavaa teosta kohtaan ovat kovat. Pidän siitä, miten kirjailija käyttää ristivalotusta ja monia näkökulmia avatessaan tarinaa lukijalle. Jotain samantapaista tuntuu olevan luvassa nytkin esittelytekstin perusteella: "Valheet on romaani kuin kehä, jolla seitsemän ihmistä kuljettaa viestiä."

2. F. M. Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus (Gummerus)

Tämä ei nyt varsinaisesti ole mikään uutuuskirja, mutta ilmestyy kuitenkin upean kannen kera keväällä. Kirjan pitäisi olla hauska kertomus juoruista ja höperön ukon rakkaus-sotkuista, joten sanon: kyllä kiitos!

3. Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia (WSOY)

Oikestaan tähän ei tarvitse sanoa muuta kuin Aikamme kertojia -sarja.

4. WSOY:n sarjakuvat

Nämä oli nyt pakko niputtaa yhteen, sillä muuten ne olisivat napanneet suurimman osan listastani. Minun Kiinani -sarja saa jatkoa, samoin Ulkoministeriö. Ja Muumit!!!

5. Ferdinand von Schrirach: Collinin tapaus (Atena)

Pidin aiemmin ilmestyneestä Rikoksia sen verran paljon, joten tämä on yksi nappivalinta uutuuksista. Kertomuskokoelmasta poiketen Collinin tapaus seuraa nimensä mukaisesti vain yhtä rikostarinaa ja oikeussalidraamaa. Tekijä tiedetään, mutta motiiveistaan hän ei suostu puhumaan. Kiinnostavaa lukea, että miten asianajaja-kirjailija taas kieputtelee syyllisyyskysymyksiä.

6. Antti Leikas: Huopaaminen (Siltala)

Melominen oli rakenteeltaan kiehtova, sillä kirjan loputtua päätyy väistämättä miettimään, että mitä tuli oikein lukeneeksi ja missä järjestyksessä. Tarinassa oli myös minulle jotain uutta ja innostavaa, joten ehdottomasti Leikaksen toinen teos Huopaaminen kuuluu kevään lukulistalleni – varsinkin kun samat päähenkilöt seikkailevat myös tässä.

7. Paul Auster – J. M. Coetzee: Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä (Tammi)

Kahden menestyskirjailijan kirjeenvaihtoa on koottu kirjaksi. Teos ilmestyy vielä Keltaisen kirjaston -sarjassa, joten olen hyvin kiinnostunut. Haluan tietää enemmän, mistä he kirjoittavat ja toisilleen sanovat, mutta ennen kaikkea, onko heillä ollut alunperinkin tarkoituksena julkaista kirjeet kirjana.

8. Grace McCleen: Ihana maa (Otava)

Nuori brittiläinen kirjailija ja aika väkevän kuuloinen aihe. Lapsi, 10-vuotias Jehovan todistaja,  pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista isäsuhdetta pienoismaailmaan. Esittelyteksti lupaa jotain runollisen kaunista, vaikka samalla on kaiken aikaa uhka päällä, että mielikuvitusleikkien ja todellisuuden törmäyksessä syntyy jotain vaarallista.

9. Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala)

Kirjalla on ihana nimi ja upea kansi. Minulla on myös tunne, että kirja liikuttaa minua todella ja se jättää myös pitkän, ihastuneen jälkimaun. Näin toivon.

10. Villikortti!

Koska kaikkien kustantamoiden katalogeja en ole vielä käynyt läpi, niin jätän varaa yhdelle yllätykselle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Finlandia-juhlahumussa mukana

Eilenhän se selvisi.

Ulla-Lena Lundbergin Jää on Tarja Halosen mielestä vuoden paras kirja (niistä kuudesta, jotka raati oli valinnut hänelle luettavakseen), vaikka hän – luonnollisesti – piti kaikista. Mutta Jäähän presidentti rakastui täysin, ja hän kehui kirjan tempaisseen mukaansa. Minusta oli viehättävää, että Halonen tunnusti lukeneensa kirjan nimenomaan suomeksi käännettynä, mutta samalla hän pystyi tietysti antamaan kiitoksensa myös Leena Vallisaarelle, kirjan kääntäjälle.

Halonen perusteli valintaansa näin: 

Ulla-Lena Lundbergin käyttämä kieli on konstailematonta. Samalla se on jollain selittämättömällä tavalla iätöntä. Kirjahan kuvaa sodan jälkeistä pulan vielä leimaamaa saaristolaiselämää. Pappi Peter Kummel on minusta melkein uuden rauhan kauden symboli: hyvään uskova optimisti, joka kyllä tarvitsee käytännön toteutukseen muita – ennen kaikkea vaimonsa Monan.
 
Kirjan alkupuolen lähes pastoraalisesta idyllistä huolimatta ainakin minut vatalsi varsin pian antiikin kreikkalaisen tragedioiden uhka. Jotain pahaa tulee tapahtumaan ja lukija-parka antautuu tuon tumman virran vietäväksi.

Lopun jo arvaattekin. Olen päättänyt, että Ulla-Lena Lunbergin kirja Is/Jää saa vuoden 2012 Finlandia-palkinnon.

Kirjailija Ulla-Lena Lundberg, olen erittäin kiitollinen, että kymmenen vuoden tauon ja työn jälkeen annoitte kirjanne tulla julkisuuteen. Se ei ole kunnianosoitus Kummelin perheelle, vaan myös saaristolaisille ja ilo meille lukijoille.

Minusta Halosen palkintopuhe ja Minna Castrénin avajaispuhe olivat molemmat hyviä, Halonen puhui luonnollisesti vain lukemistaan kirjoista ja perusteli valintansa. Castrén enemmän suomalaisesta kirja-alasta ja joulumyynnin kovista odotuksista.

Oli hieno päästä ensimmäistä kertaa mukaan Finlandia-juhliin, mutta ensi kerralla voisin olla tarkkaavaisempi. Kävelin nimittäin ensin melkein Bottalle asti ennen kuin muistin, että tilaisuushan olikin Vanhalla ylioppilastalolla. Olin viimeinen tilaisuuteen rynnijä ja pakkasesta huolimatta juoksusta hikinen. Hyvä Hanna!!

Salla tosin kirjoittikin, että kyllä siellä muutkin onnistuivat mokaamaan: "Tilaisuus itsessään oli näin ensikertalaisen silmiin tyylikäs, tosin muutamia perisuomalaisia ilmiöitä nähtiin. Juuri kun Halonen aloitti puheensa, ryhtyi erään rouvan kännykkä pirisemään äänekkäästi, ja rouvaparalla kesti ikuisuus löytää puhelimensa ja sammuttaa se. Samalla tarjoilijat siirsivät kahvipöytää keskemmälle ja oikein jyrisyttivät pöydänjalkoja lattiaa vasten. No sattuuhan näitä paremmissakin piireissä..."


Eilen ratkesi myös se, että mikä kirja löytyy monien suomalaisten paketeista tänä jouluna.

Mie en ole vielä voittajakirjaa lukenut, mutta uskallan toivoen väittää, että kirja on monille mieluisa lukuelämys, niin paljon hyvää palautetta se on saanut laajalti. Blogeissa sitä on luettu paljon ja kehuttu poikkeuksetta, Jää on Nälkävuoden kanssa aika varmasti Blogistanian Finlandia -mittelöissä kärjessä.

Muut vuoden 2012 Finlandia-voittajaehdokkaat olivat Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Pirjo Hassisen Popula, Heidi Köngäksen Dora, Dora, Aki Ollikaisen Nälkävuosi ja Juha Seppälän Mr. Smith.

TTT – Finlandiaehdokkaat, jotka aion lukea

Kirjablogeissa on pyörinyt jonkin aikaa tiistaisin listauksia, joiden inspiraationa toimii The Broke and the Bookish -kirjablogin meemit. Minusta näitä on ollut mukava lukea ja miettiä, että mitä itse listaisin tiistaisin (tästä meemin nimi TTT, Top Ten Tuesdays), joten lähdin nyt mukaan tähän blogivillitykseen. Koska olen listahullu ihminen, ja mukavien, tärkeiden asioiden pyörittely on hauskaa, niin tämmöiset kirja-aiheiset meemit ovat hilpeää ajanvietettä.

Olisin voinut aloittaa meemin omaperäisemmin, mutta koska tänään ratkeaa, mikä kirja voittaa Finlandian, on hyvä syy listata myös kymmenen kiinnostavimman oloista ehdokaskirjaa, jotka haluan lukea. Minulla on mielessäni ikuinen Finlandia-haasteeni, joka etenee hitaasti, mutta nyt en listaa voittajia vain puhtaasti ehdokkaita.


1. Tuomas Kyrö: Liitto (2005)

Haluaisin lukea myös vähän "vanhempaa" Kyröä.

2. Kari Hotakainen: Huolimattomat (2006)

Harmillisesti, en ehtinyt teatteriin katsomaan kirjaan perustuvaa esitystä, mutta kyllä itse kirjakin kiinnostaa. Teosta on kehuttu minulle, ja koska pidän muista lukemistani kirjailijan teoksista, oli tämä luonteva nosto myös tälle listalle.

3. Bo Carpelan: Axel (1986)

En ole lukenut vielä mitään Bo Carpelanilta, mutta tästä kirjasta luin vähän aikaa sitten kehuvan ja innostuneen arvion.

4. Annika Idström: Veljeni Sebastian (1985)

Kirja on tuttu minulle oikeastaan vain Irma Perttulan suomalaista groteskia käsittelevän väitöskirjan kautta. Haluaisin kovasti lukea teoksen, sillä välillä sitä kaipaa tylympää ravistelua. En ole Idströmiin vielä muuten tutustunut.

5. Ulla-Lena Lundberg: Leo (1989)

Koska Jää.

6. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi (1995)

Kirjalla on ensinnäkin hyvin tarttuva nimi ja olen joskus nuorempana nähnyt tämän elokuvana (enkä silloin tiennyt kirjasta mitään), nyt lukevana ihmisenä on aika tutustua alkuperäiseen tarinaan.

7. Joel Haahtela: Elena (2003)

Minulla on kirja omana. Olen lukenut Haahtelalta kaksi teosta aiemmin, joista molemmista pidin. Ne olivat keskeneään samantyylisiä, ja oletan Elenan solahtavan samaan haahuiluun. Pidän pienoisromaaneista ja jokin tunne minulla on, että tämä olisi tuleva suosikkini Haahtelan kirjoista.

8. Katri Lipson: Kosmonautti (2008)

Uskon, että pidän tästä teoksesta. Tai sitten ihailen sitä, mutta en ymmärrä. Tämmöiset ennakko-odotukset minulla on kirjaa kohtaan. Se löytyy hyllystäni, ja tämä arvio vielä lisäsi odotuksiani. Minulla on tällä hetkellä Jäätelökauppias kesken, se ei ole mikään lukusukkula, vaan melkoisen keskittymistä vaativa teos. Aloitan kirjan varmaan alusta, sillä jouduin siirtämään sen hetkeksi työkirjojen vuoksi syrjään ja vireystila on kadonnut. Haluan haasteita ja pakahtua ihastuksesta, siksi luotan myös Kosmonautin koettelevan päätä.

9. Kristina Carlson: William N. päiväkirja (2011)

Koska aloitin tämän viime syksynä, mutta se jäi jostain syystä kesken. Pidin kirjasta, enkä nyt yhtään muista, miksi se on vielä kokonaan lukematta. Tämän luen näistä kirjoista luultavasti toisena, sillä Carlsonin Finlandian voittanut teos (1999) Maan ääreen on mieleeni. Herra Darwinin puutarhuri on myös hieno kirja.

10. Heidi Köngäs: Dora, Dora (2012)

Tämän luen luultavammin näistä kirjoista ensimmäisenä, sillä se on minulla lainassa hyvältä ystävältäni, joka on kirjaa suositellut sanallisesti ja upean arvion muodossa. En ole lukenut Köngäkseltä vielä mitään, mutta hänestä on valmiiksi jo hyvä tunne.