Petja on puolestaan ihmetellyt postista tulleita vitamiinilähetyksiä ja väkisin ahtautui niistä pienimpään laatikkoon. Siinä oli mukava olla ja herrakissaa sai helposti kannettua eri paikkoihin. Sylissähän herra ei muuten viihdy, paitsi näköjään jos saa kököttää samalla laatikossa. Siihen hän sitten nukahti, syliin, rapsutukseen, ahtaaseen laatikkoon. Mikä voitonriemuinen tunne, vaikka laatikko ei tuntunutkaan sylissä mukavalle.
Jotain kuitenkin tuli tällä viikolla taas luettua:
Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri
George Orwell: Vuonna 1984
Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina
Grönstrand, Heidi: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla (osin)
Oi! Pakko huudahtaa. Luin ensimmäisen Oatesini alkusyksystä (Haudankaivajan tytär) ja se vei minut mennessään. Jään odottamaan huomista :)
VastaaPoistaPetja on suloinen. Itse olen perheeni kanssa nyt vanhempieni koiran hoitajana seuraavat kaksi viikkoa ja lemmikistä on mukavaa seuraa.
Lumiomena, sinun arviosi takia minulla on Oatesin Haudankaivajan tytär yöpöydällä. :)
VastaaPoistaOdotan innolla mielipidettäsi Oatesin kirjaa koskien; se on minulla lainassa kirjastosta ja lukukokemus on tähän asti ollut...hmmm... Vavisuttava.
VastaaPoistaPetja on ihana söpöliini. Alkaa tehdä mieli omaa kissaa:)
Sen verran jo voin tunnelmista sanoa, että kirjan jälkeen piti lukea lastenkirja, Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri, jotta mieli vähän tokenisi.
VastaaPoistahih, pikku vampyyrit on lutusia ;D
VastaaPoistaTämä kissakuva pelasti päiväni! Jotenkin vaan tuo laatikon koon suhde kissan silmien räväkkään tuijotukseen on lähestulkoon koominen.. Siis ei millään pahalla Petja, ihan komealta näytät ;)
VastaaPoistaJoo, se oli myös koomista, kuinka pitkään hänellä meni ahtautua siihen päärynämuotoisen vartalonsa kanssa, mutta laatikkoon oli päästävä, kun sellainen kerta lattialla oli.
VastaaPoista