Mikaela Sundström: Linnea ja äiti Enkeli

"Saako isän uudesta pitää?"

Mikaela Sundströmin kirjoittaman ja Linda Bondestamin kuvittaman kirjan Linnea ja äiti Enkeli (Tammi, 2003) päähenkilö on 6–vuotias Linnea, jonka äiti on muuttanut taivaaseen ja hän asuu kahdestaan isän kanssa. Hän juttelee äitinsä kanssa ja äiti kommentoi Linnean ja isän elämää päivittäin. Linnea on kuusivuotiaaksi lapseksi hyvin vastuullinen ja hän organisoi puutarhan hoitoa ja osallistuu kodin siivoukseen ja järjestyksenpitoon, mihin äiti on tyytyväinen, sillä isä saattaa olla äidin mielestä välillä hajamielinen. Linnea tuntuu tottuneen siihen, että hänen äitinsä käy taivaassa juhlimassa kadettipoikien kanssa ja vierailee toisten äitien luona kahvittelemassa ja leivoksia syömässä, kun taas Linnea itse asuu isän kanssa kahdestaan ja kesäloman koittaessa hän saa olla professori-isänsä kanssa kahden kaikki päivät. Sitten tapahtuu se kaikkein kauhein asia, sillä Linnean isästä tulee aivan kummallinen. Hän puhuu puhelimessa innoissaan vieraan tädin kanssa, siivoaa tarkasti asunnon lattiasta kattoon, niin kuin tehdään ennen suuria juhlia ja kutsuu tämän jälkeen Helga-tädin luokseen syömään.      
                                

Helga on lentäjä ja häntä mennään lentokentälle vastaan, vaikka Linnea on yrittänyt keksiä mitä tahansa tekosyitä, ettei tämä vieras täti tulisi heidän kotiinsa. Hän jopa tuhahtaa, että mikseivät ihmiset syö ja nuku omissa kodeissaan. Helgan jäädessä myös yökylään ja tepastellessaan heidän kotonaan aamulla isän aamutakissa, päättää Linnea karata leikkimökkiin ja asua siellä yksin, koska vihaa niin paljon isää ja Helgaa. Isovanhempien udellessa Linnealta, että onko tämä Helga joku isän uusi vaimo, niin Linnea tuhahtaa, ettei isällä voi olla kahta vaimoa. Äiti kommentoi Helgaa ja vierailua Linnealle koko ajan moittivaan sävyyn. Vasta lopulta kun äiti Enkeli muuttuu myönteiseksi Helgaa kohtaan ja kertoo heidän vilkutelleen toisilleen taivaalla ystävällisesti, hyväksyy Linneakin Helgan vähän paremmin isän elämään. Lopussa Linnean sisäinen prosessi jää kesken ja se osoittaa, että muutos tapahtuu pikkuhiljaa.                                                          

Vaikka kertomuksessa äiti asuu taivaassa ja on kuollut, voidaan yhtä lailla ajatella että kyseessä on avioerotilanne, jossa äiti asuu muualla ja kommentoi lapselleen isän uutta liittoa. Lapsi pyörittelee monenlaisia kysymyksiä mielessään, että kelpaako hän enää isälleen, jos isä jakaa huomiotaan myös toiselle naiselle. Voiko isällä olla kahta vaimoa? Ovatko positiiviset tunteet väärin äitiä kohtaan? Huono vanhemmuus rakentuu kirjassa lapsen näkökulmasta siten, että isä tuo uuden ihmisen hänen elämäänsä. Lapsi ei osaa kritisoida ollenkaan äidin vaikuttimia ja mielipiteitä. Äidissä ei ole vikaa, vaikka hän on lähtenyt, mutta isä tekee suuremman muutoksen unohtaessaan äidin ja rakastuessaan uuteen naiseen. Lapsi ei näe virheitä äidin toiminnassa, koska hän on etäisyydestä huolimatta tärkeä ja isän kuuluu pitää yllä turvallisia ja tuttuja rakenteita. Myöskään lapsi ei osaa moittia isovanhempia tungettelevuudesta ja siitä, että he utelevat tältä isän tulevista suunnitelmista.                                                                                                                                                         

Perussävy on kirjassa iloinen ja lopussa lapsi lupaa äidilleen tulla häntä jossain vaiheessa katsomaan, mutta nyt hän on luvannut lähteä isän kanssa Helgan lentomatkalle. Helgan ollessa lentokapteeni hän edustaa tytölle, Linnealle ja hänen ystävälleen Johannalle silti jotain jännittävää ja erikoista, haluaahan Johanna pukea barbinsa lentokapteeneiksi ja Linnea pukee salaa Helgan lentäjänhatun päähänsä. Äiti Enkeli puolestaan pöyhkeilee taivaassa uusilla laseilla ja nautiskelee mielin määrin leivonnaisista ja tanssista, vailla muita huolia. Kirja on varmasti monelle lapselle, jonka äiti on kuollut, lohdullinen tarina, mutta omassa luennassani ajattelin taivaassa olon edustavan mitä tahansa tilannetta, kun toinen vanhemmista ei asu enää lapsen kanssa saman katon alla, mutta vaikuttaa silti verbaalisesti lapsen ajatteluun.

Olen aika vähän lukenut lastenkirjoja ja en oikeastaan tiedä, miten niitä tulisi asianmukaisesti arvioida. Kuvituksesta sanon sen verran, että minusta se oli hyvin herttaista, pidin siitä että värityksessä ei pysytty tarkasti rajojen sisällä, joten siitä tuli samalla lapsekas, mutta eläväinen tunnelma sivuille. Linnean eri tunnetilat oli kuvattu hauskasti hänen kasvoillaan, johon uskon lapsilukijankin silmien kulkeutuvan.