Fjodor Dostojevski: Krokotiili

"Ne ovat krokotiilin kyyneleitä, eikä niihin ole oikein uskomista"

Fjodor Dostojevskin Krokotiili on pieni kertomus miehestä, joka tulee krokotiilin nielaisemaksi. Hän ei kuitenkaan kuole, vaan jää asumaan krokotiilin mahaan. Kertomuksen kummallisuus tulee siitä, että kukaan kertojaa lukuun ottamatta eivät tunnu ajattelevan, että mies täytyisi pelastaa krokotiilin sisuksista. Se on taloudellisesti kannattamatonta tappaa paljon arvokkaampi ja tuottavampi krokotiili kuin juuri lomalle lähtenyt virkamies. Talouden prinsiipit ovat vastaan myös siinä määrin, että krokotiili kuuluu saksalaiselle miehelle ja juuri ulkomaalaista rahaa haluttaisiin Venäjälle. Uhrikaan ei pistä pahakseen elämää krokotiilin sisällä, sillä siellä on runsaasti tilaa, hän saa elinvoimaa krokotiilista ja hän uskoo tulevansa kuuluisaksi ja voivansa vetää massoittain ihmisiä kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Harmillisesti tarina jää kuitenkin kesken, eikä se koskaan saa jatkoa, sillä Dostojevski kirjoitti sen osa kerrallaan omaan ja veljensä pitämään Epoha-lehteen vuonna 1885, mutta kun lehti kaatui taloudellisiin vaikeuksiin, kertomus jäi kesken.

En ole lukenut Dostojevskilta loppuun asti vielä mitään muuta kertomusta, sillä Rikos ja rangaistus on kesken, samoin esikoinen Köyhää väkeä. Krokotiili olikin lyhyt teos ja oivallinen tapa saada hänen teoksistaan luettua edes joku loppuun, vaikka se edustaakin aika epätyypillistä lajia Dostojevkskin tuotannossa. Tämä ilkikurinen satiiri oli vain 52 sivua pitkä ja mielestäni hauska. Tietynlaista karnevalisointiakin voi aistia, koska kaikki asiat käännetään päälaelleen ja päivänselvältä tuntuva asia, ihmisen pelastaminen ei tunnukaan teoksessa olevan mitenkään läpihuutojuttu. Kertomuksen voi ajatella irvailevan vaikka julkkiskulttia, sillä uhri itsekin ajattelee, että hän on nyt jotain erikoista ja korkea-arvoisempaa ja että hänestä tulee heti seurapiirien kermaa ja hänen ajatuksiaan kuunnellaan ihastuneina. Oman aikansa taloudelliset ihanteet ja muutokset ovat myös tapetilla, kun länsimaista kapitalismia ihannoidaan ja rahan ansaitseminen on kaikki kaikessa.

Luin kertomuksen Avaimen klassikkokokoelmasta, jossa oli valikoima myös muita venäläisiä novelleja. Kirjailijoista ja kertomuksista löytyi kiinnostavia taustatietoja. Samasta kokoelmasta löytyy myös mm. Gogolin, Turgenevin ja Tolstoin novellit. Varsin oivallinen tapa tutustua venäläisiin mestareihin heidän lyhyempien tarinoidensa kautta.

Toim. Vappu Orlov: Venäläisiä kertojia
Avain, 2010
Kokoelmassa sivuja: 388