31.7.2013
Budapestin kirjaostokset
28.7.2013
Budapestiin matkalla
Kälyni ovat niin näppäriä, että antavat häälahjaksi meille apunsa. Kira ottaa varmasti upeat kuvat ja Irina meikkaa ja hoitaa minulle kampaajan. Suosittelen kaikille, jotka haluavat mennä ulkomailla naimisiin, Berliiniä. Täällä on paljon edullisempaa varata tilat ja järjestää 30 ihmiselle iso buffet kakkuineen ja erilaisine kahveineen ja alkoholipitoisine juomineen. Oikeasti edullista – jos olisimme menneet Suomessa naimisiin, emme olisi varmasti järjestäneet hääjuhlia ollenkaan. Meillä on lisäksi luvassa niin upea tila. Odottakaapas vain, kun näette sitten kuvia!
Mutta häät on vasta kahden viikon päästä (10.8.), joten vielä ehtii nauttia Keski-Euroopan lyhyistä välimatkoista ja kiertää muitakin maita ja kaupunkeja. Vanhempani ovat tulleet jo aiemmin tänne Berliinin ja halusivat myös käväistä muualle, joten lähdemme tänään neljästään Budapestiin. En ole siellä aiemmin käynyt, mutta läheinen ystäväni on kehunut kaupunkia varauksetta. Hän on itse käynyt siellä jo kuudesti. Hän lähetti minulle myös postitse Mondon matkaoppaan ja karttoja.
Rakastan Mondon oppaita, sillä ne ovat ihan uskomattoman mielenkiintoisia ja luen kirjat aina lähes kannesta kanteen. Olen merkinnyt myös itselleni kirjakauppatärppejä, mutta en tiedä, kuinka ehdimme niissä käydä, kun ovat vähän kauempana (mitä nyt karttoja osasin tulkita..). Matkaseurueessani kyllä arvostetaan kirjoja, sillä mukaan lähtee nytkin kasa kirjoja ja iPad "täynnä" sähkökirjoja. Mutta Budapestissa riittää kirjallisia kohteita muitakin. Toivon, että pääsen käymään Petőfi Literary Museum -museossa. Onko teistä kukaan siellä käynyt?
Kaikki matkavinkit kelpaavat taas. Kiitän niistä ja jo aiemmista vinkeistä, jotka olen saanut näille kesän matkoilleni.
Matkaoppaan väliin ystäväni on vielä liimannut post-it-lapuille omia huomioitaan ja hyviä vinkkejä. Näissä Mondon oppaissa arvostan huolella laadittuja erilaisia kävelyreittejä. Prahassa kävelimme Kafkan jalanjäljillä ja Budapestissakin seuraamme ainakin yhtenä päivänä oppaan kanssa polkuja.
Nyt on tällainen kesä ja tällainen vaihe elämässäni, ja bloginikin on yksi kuulumisten kaikukoppa. Toivon, että jaksatte lukea matkajuttuja ja pienimuotoisia päivittelyjäni. Kirjat kyllä maistuvat, mutta bloggaamisen on ollut vähemmän aikaa, kun nettiyhteys löytyy vain kotoa. Kuvaan matkalla paljon ja tuon palan Budapestiä blogiini. Minulla on edellisenkin matkan kirjalliset vinkit kirjaamatta, joten syksyllä riittää muisteltavaa ja kirjoiteltavaa. :)
Mukaan meille lähtee luettavaksi: Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (joka on muuten jo nyt ihan mieletön blogihitti, sitä on kehuttu todella paljon ja odotukset ovat korkealla!), Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni, J. K. Johanssonin Laura, Kati Hiekkapellon Kolibri, Alberto Moravian Keskipäivän aave ja Antti Heikkisen Pihkatappi.
22.7.2013
Symphonie Cinétiquethe – The Poetry of Motion
Kävin perjantaina katsomassa hyvin kiehtovan installaationäyttelyn MADE-nimisessä tilassa. Olimme kuulleet ystäviltämme, että The Poetry of Motion -näyttely on jotain sellaista, joka koskettaa ilman että ihan ymmärtää, mistä se johtuu. Niinpä aika hyvillä ennakko-odotuksilla varustettuna nousimme rakennuksen 9. kerrokseen ja siirryimme näyttelytilaan.
Saksalaisen taiteilijan Joachim Sauterin teosten liike kulki täydellisesti yhteen islantilaisen säveltäjän Ólafur Arnaldsin musiikin kanssa. Parhaiten sen huomasi niiden teosten kohdalla, joiden tauotus sopi kaikkialla soivan musiikin tyhjempiin kohtiin. Esillä oli kuitenkin neljä installaatiota, jotka kaikki soivat yhteen saman musiikin kanssa, mutta joiden oma, erityinen tyyli sai kulloisenkin teoksen kohdalla musiikinkin tuntumaan vähän erilaiselta.
Harhaahan se on, mutta vahva tunnelma niistä välittyi ja välillä tuntui melkein siltä, että pillahtaa itkuun. Harvoin näyttely on minua näin koskettanut. Se oli niin vaikuttava, että halusin kirjoittaa siitä blogiinikin pienen jutun, vaikka se ei mitenkään liittynyt kirjoihin ja vaikka harva on kiinnostunut lukemaan juttua näyttelystä, joka on mahdollista nähdä enää vain tämän viikon ajan, täällä Berliinissä.
Yritin kuvata paljon, mutta tila oli aika pimeä, enkä ole muutenkaan niin hyvä kännykkäkuvaaja, että saisin napattua sellaisia kuvia, joissa näkyy se upea liike, jonka esineet musiikin tahtiin tekivät. Eikä omaa liikutusta ja sitä sisintä lämmittävää pysty edes sanoilla kuvaamaan, mutta silti tästä jää jonkinlainen muisto nyt blogiini ja se on tällä hetkellä yhtä tärkeää. Aion käydä vielä uudelleen katsomassa näyttelyn, kunhan vanhempani tulevat tänne. Näyttely on enää viikon verran avoinna.
Inspiroivaa sinänsä, että aion nyt ehdottomasti Helsingissäkin käydä enemmän näyttelyissä. Mieli lepäsi, vaikka kaiken aikaa keksin uusia ideoita. Näyttelyn aikana kulttuurinnälkä vain kasvoi.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että haluaisin jatkossa kirjoittaa myös blogiini silloin tällöin näyttelyistä, näytelmistä, dokumenteista. Sellaisen inspiraation siellä häkeltyneenä istuessani ja liikkeitä seuratessani sain.
Tilaan ei ollut mitään pääsymaksua, ja sieltä sai vielä ottaa mukaansa pienen kovakantisen kirjan, jossa oli kuvia aiemmista näyttelyistä ja tietoa MADE:sta. Mutta en mie siellä sitä kirjaa selailemaan ehtinyt, istahdin vain ensimmäiselle sohvalle katsomaan valojen ja varjojen vuorovetoja seinillä ja lattialla. Mutta erityisen kauniita olivat heijastukset, joita installaatioiden peilipinnat siirsivät ympäriinsä. Yksi teos leikitteli heijastuksilla niin, että taskulamppu siirtyi ylhäältä alas kasvattaen ja kaventaen varjoa, mutta mikä alkuaan vaikutti aika yksinkertaiselta toteutukselta, muuttui täysin kun katseen siirsi kattoon. Pöydällä olevan rakeisen peilipinnan kautta, kattoon heijastui taskulampun valon kautta alati muuttuvia geometrisia muotoja.
Saksalaisen taiteilijan Joachim Sauterin teosten liike kulki täydellisesti yhteen islantilaisen säveltäjän Ólafur Arnaldsin musiikin kanssa. Parhaiten sen huomasi niiden teosten kohdalla, joiden tauotus sopi kaikkialla soivan musiikin tyhjempiin kohtiin. Esillä oli kuitenkin neljä installaatiota, jotka kaikki soivat yhteen saman musiikin kanssa, mutta joiden oma, erityinen tyyli sai kulloisenkin teoksen kohdalla musiikinkin tuntumaan vähän erilaiselta.
Harhaahan se on, mutta vahva tunnelma niistä välittyi ja välillä tuntui melkein siltä, että pillahtaa itkuun. Harvoin näyttely on minua näin koskettanut. Se oli niin vaikuttava, että halusin kirjoittaa siitä blogiinikin pienen jutun, vaikka se ei mitenkään liittynyt kirjoihin ja vaikka harva on kiinnostunut lukemaan juttua näyttelystä, joka on mahdollista nähdä enää vain tämän viikon ajan, täällä Berliinissä.
Yritin kuvata paljon, mutta tila oli aika pimeä, enkä ole muutenkaan niin hyvä kännykkäkuvaaja, että saisin napattua sellaisia kuvia, joissa näkyy se upea liike, jonka esineet musiikin tahtiin tekivät. Eikä omaa liikutusta ja sitä sisintä lämmittävää pysty edes sanoilla kuvaamaan, mutta silti tästä jää jonkinlainen muisto nyt blogiini ja se on tällä hetkellä yhtä tärkeää. Aion käydä vielä uudelleen katsomassa näyttelyn, kunhan vanhempani tulevat tänne. Näyttely on enää viikon verran avoinna.
Inspiroivaa sinänsä, että aion nyt ehdottomasti Helsingissäkin käydä enemmän näyttelyissä. Mieli lepäsi, vaikka kaiken aikaa keksin uusia ideoita. Näyttelyn aikana kulttuurinnälkä vain kasvoi.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että haluaisin jatkossa kirjoittaa myös blogiini silloin tällöin näyttelyistä, näytelmistä, dokumenteista. Sellaisen inspiraation siellä häkeltyneenä istuessani ja liikkeitä seuratessani sain.
18.7.2013
Lyhyesti, pitkästi kuulumisia
Aika vain hurahtaa eteenpäin ja olen asunut Berliinissä jo puolet tälle reissulle varatusta ajasta. Työt ja hääjärjestelyt ovat vieneet nyt sen verran aikaa, etten ole viikkoon ehtinyt blogini pariin, vaikka olen kyllä lukenut paljon. Itse asiassa lukumaratonini jälkeen olen lukenut kuusi kirjaa, joista Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa -teoksen olin kylläkin aloittanut jo aiemmin, mutta se oli jäänyt kesken joksikin aikaa. Lyhytarvio siitä ja muutamasta muusta uutuuskirjasta, jotka olen lukenut jo jonkin aikaa sitten, mutta joista en ole blogiini ehtinyt vielä mitään kirjoittaa, tulossa huomenissa. Eli: Missä olet, Bernadette?, Kiltti tyttö, Hän rakastaa minua, Revitään rikki se rakkaus.
Hääpaikkakin löytyi viimein, ja aivan ihana paikka löytyikin. Hyvähän se on, että pidämme paikasta, missä aiomme juhlat järjestää, mutta en voinut kuvitellakaan, että meidän budjetilla ja aikataululla voisi löytyä niin upea tila. Mutta koska tämä ei ole mikään hääblogi, niin säästän teidät suuremmilta hääjutuilta. Kuvasta kuitenkin näkyy hääpaikastamme yksi kohta ja vitsailimme jo Jurin kanssa, että nousemme parvekkeelle vilkuttamaan vieraille kuin mokomatkin kuninkaalliset.
Huomenna on tarkoitus mennä etsimään hääpukua – kyllä, olen näin myöhässä asian kanssa, mutta olen sen verran luottavainen, että kyllä tässä miljoonakaupungissa mekkoja löytyy jos jonkimoista! – ja ei voisi oikeastaan yhtään vähempää kiinnostaa. Mutta nyt se on hoidettava, koska aikaa ei kuitenkaan loputtomasti ole. Vanhempani tulevat tänne ennen häitä ja haluavat käydä jossain muuallakin reissussa, joten suuntaamme varmaan Budapestiin loppukuusta. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!
Tarkoitus on sitä ennen kyllä kirjoittaa blogiini kirjallisista kävelyretkistäni Prahassa ja täällä Berliinissä. Olemme katsoneet nyt myös ihan mielettömän hyviä dokumentteja, ja aloinkin toivoen miettiä että olisikohan dokumenteille samanlaista palvelua kuin kirjoille on Goodreads. Tiedättekö onko tällaista ohjelmaa, jonne voisi kätevästi listata katsotut dokumentit ja lukea muiden käyttäjien arvioita niistä? Minut saa muuten lisätä Goodreadsissa ystäväksi, nimimerkkini palvelussa on Hanna Kirjainten virrassa.
Searching for Sugar man oli erittäin hyvä dokumentti 60-luvulla Etelä-Afrikassa kuuluisaksi tulleesta yhdysvaltalaisesta folkmuusikosta Sixto Rodriguezista. Mie, kuten suurin osa ihmisistä, ei ole kuitenkaan ennen tätä dokumenttia kuullut muusikosta saati hänen musiikkiaan. Dokumentin jälkeen olen kuitenkin kuunnellut kappaleita uudelleen ja uudelleen. Tarina on uskomaton, ja jo sen tähden suosittelen dokumentin katsomista. Jälkikäteen luin kommentteja, että osa kokee Oscarin dokumentistaan voittaneiden tekijöiden tahallaan jättäneen pois sen, että Rodrigues oli keikkaillut aikanaan myös Australiassa, mutta tämä tieto ei minusta ole mitenkään oleellinen tämän dokumentin ja nimenomaan muusikon etsimisen kannalta. Kiinnostavampaa on: Miksi kotimaassaan tuntematon, erittäin lahjakas muusikko oli supertähti Etelä-Afrikassa? Vaikka hänen musiikkiaan ei markkinoitu mitenkään, eikä muusikko itsekään tiennyt, että hänen musiikkiaan niin paljon muualla päin maailmaa kuunneltiin.
Enempää en kerro, sillä tahdon, että mahdollisimman moni saa nauttia dokumentista ja tarinan imusta. Oman lisänsä kokemukseen toi se, että katsoimme sen miltei kahdestaan elokuvateatterissa, jossa sai juoda myös olutta samalla. Mie en juo olutta, mutta arvostan tuollaista vapautta ja luottamusta aikuisiin ihmisiin. Jäin kyllä miettimään, onnistuiskohan Suomessa sama vai menisikö se sitten kuitenkin leffakännäämiseksi...
Muita hyviä dokumentteja, joita olemme nyt katsoneet: Undefeatables ja Five broken cameras. Täksi illaksi yritän löytää taas hyvän dokumentin, sillä olen nyt nauttinut niiden katsomisesta enemmän kuin elokuvien – vaikka rakastan elokuvien katsomista! Onko kenelläkään suosituksia, jos sattuisi täällä pyörimään vielä?
Olen kyllä niin iloinen kuin vain voisin kuvitella olevani. Uskomaton kesä, vaikka perusstressaajana mietin jo ihan liikaa kotiinpaluuta. Vaikka rakastankin Helsinkiä ja minulla on ikävä ystäviä ja Petjaa, on tällainen irtiotto omasta perusarjesta aika veikeä tapa elää. Olen onnekas, että pystyin töiden puolesta järjestämään Berliini-kesän.
Lopuksi vielä muistutan, että Blogistanian toinen kesälukumaraton on ensi viikolla. En ole vielä varma, ehdinkö siihen osallistua, mutta yritän ehkä puolimaratonia tiiliskivellä. Edellinen maraton oli menestys, tempaukseen osallistui 25 blogistia, jotka lukivat vuorokaudessa yhteensä huimat 20 173 sivua! Meneeköhän keskiviikkona tuo ennätys rikki?
Vähän erilaisempi blogijuttuni päättyy nyt tähän ja kirjoitan seuraavaksi ihan niistä kirjoista! Kiitos, jos jaksoit kuulumisiani lukea. :)
Huomenna on tarkoitus mennä etsimään hääpukua – kyllä, olen näin myöhässä asian kanssa, mutta olen sen verran luottavainen, että kyllä tässä miljoonakaupungissa mekkoja löytyy jos jonkimoista! – ja ei voisi oikeastaan yhtään vähempää kiinnostaa. Mutta nyt se on hoidettava, koska aikaa ei kuitenkaan loputtomasti ole. Vanhempani tulevat tänne ennen häitä ja haluavat käydä jossain muuallakin reissussa, joten suuntaamme varmaan Budapestiin loppukuusta. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!
Tarkoitus on sitä ennen kyllä kirjoittaa blogiini kirjallisista kävelyretkistäni Prahassa ja täällä Berliinissä. Olemme katsoneet nyt myös ihan mielettömän hyviä dokumentteja, ja aloinkin toivoen miettiä että olisikohan dokumenteille samanlaista palvelua kuin kirjoille on Goodreads. Tiedättekö onko tällaista ohjelmaa, jonne voisi kätevästi listata katsotut dokumentit ja lukea muiden käyttäjien arvioita niistä? Minut saa muuten lisätä Goodreadsissa ystäväksi, nimimerkkini palvelussa on Hanna Kirjainten virrassa.
Searching for Sugar man oli erittäin hyvä dokumentti 60-luvulla Etelä-Afrikassa kuuluisaksi tulleesta yhdysvaltalaisesta folkmuusikosta Sixto Rodriguezista. Mie, kuten suurin osa ihmisistä, ei ole kuitenkaan ennen tätä dokumenttia kuullut muusikosta saati hänen musiikkiaan. Dokumentin jälkeen olen kuitenkin kuunnellut kappaleita uudelleen ja uudelleen. Tarina on uskomaton, ja jo sen tähden suosittelen dokumentin katsomista. Jälkikäteen luin kommentteja, että osa kokee Oscarin dokumentistaan voittaneiden tekijöiden tahallaan jättäneen pois sen, että Rodrigues oli keikkaillut aikanaan myös Australiassa, mutta tämä tieto ei minusta ole mitenkään oleellinen tämän dokumentin ja nimenomaan muusikon etsimisen kannalta. Kiinnostavampaa on: Miksi kotimaassaan tuntematon, erittäin lahjakas muusikko oli supertähti Etelä-Afrikassa? Vaikka hänen musiikkiaan ei markkinoitu mitenkään, eikä muusikko itsekään tiennyt, että hänen musiikkiaan niin paljon muualla päin maailmaa kuunneltiin.
Enempää en kerro, sillä tahdon, että mahdollisimman moni saa nauttia dokumentista ja tarinan imusta. Oman lisänsä kokemukseen toi se, että katsoimme sen miltei kahdestaan elokuvateatterissa, jossa sai juoda myös olutta samalla. Mie en juo olutta, mutta arvostan tuollaista vapautta ja luottamusta aikuisiin ihmisiin. Jäin kyllä miettimään, onnistuiskohan Suomessa sama vai menisikö se sitten kuitenkin leffakännäämiseksi...
Muita hyviä dokumentteja, joita olemme nyt katsoneet: Undefeatables ja Five broken cameras. Täksi illaksi yritän löytää taas hyvän dokumentin, sillä olen nyt nauttinut niiden katsomisesta enemmän kuin elokuvien – vaikka rakastan elokuvien katsomista! Onko kenelläkään suosituksia, jos sattuisi täällä pyörimään vielä?
 |
| Löysin Kekkosen! Juri hyvän elokuvateatterin. Ja join yhden hyvän kirjan kanssa ihan hupsunmakuista juomaa. |
Lopuksi vielä muistutan, että Blogistanian toinen kesälukumaraton on ensi viikolla. En ole vielä varma, ehdinkö siihen osallistua, mutta yritän ehkä puolimaratonia tiiliskivellä. Edellinen maraton oli menestys, tempaukseen osallistui 25 blogistia, jotka lukivat vuorokaudessa yhteensä huimat 20 173 sivua! Meneeköhän keskiviikkona tuo ennätys rikki?
Vähän erilaisempi blogijuttuni päättyy nyt tähän ja kirjoitan seuraavaksi ihan niistä kirjoista! Kiitos, jos jaksoit kuulumisiani lukea. :)
10.7.2013
Lukuhaaste: 24 h lukemista Berliinissä
Tänään luetaan Kirjainten virrassa ihan urakalla, sillä on lukumaratonpäivä!
Aloitan lukemisen klo 12.00 Suomen aikaa ja yritän lukea seuraavan vuorokauden aikana niin paljon kuin ehdin ja huvittaa. Merkitsen ajat bloggaukseen kuitenkin paikallista aikaa, koska välietapeilla ei ole niin merkitystä, kunhan vain muistaa tuon vuorokauden aikaraamin eikä ala lukea ylimääräisiä tunteja. ;)
Raportoin tänne blogiini sitten luetuista kirjoista, maratoneväistä ja ihanaisesta Berliinistä, sillä päivä on niin kaunis ja kutsuu ihan kiertelemään ympäriinsä. Wifi-pisteitä on ympäriinsä, joten pyrin aina aika ajoin päivittämään blogia, facebookia ja twitteriä.
Tänään yli 20 suomalaista kirjablogia on samojen puuhien parissa, ja Helsingin Sanomien Nyt.fi-sivusto ehti aiheesta tekemään jo jutun ja haastattelemaan minua siitä, mikä kumma juttu tämmöinen lukumaraton oikein on.
Esittelin eilen kirjakasani, josta olen ensimmäiseksi kirjaksi valinnut Cormac McCarthyn The Sunset Limited -teoksen. Helmet-kirjasto tarjoaa muuten asiakkailleen ilmaisia sähkökirjoja. Mikä palvelu!! Olen ladannut luettavakseni Jari Järvelän Chateau Inkeroinen -novellikokoelman, sillä aion aina aika ajoin lukaista novellin tästä kokoelmasta ja Prahasta ostamastani Kafka-kokoelmasta.
Starttipalaksi kirjan kera minulla on smoothieta (juon joka aamu vihersmoothien, mutta ihan viheriäinen mönjä ei näytä kuvissa niin hyvältä, joten tällä kertaa vähemmän salaattia mukana) ja mustaa teetä sitruunalla. Herkkulautanen vie nälän toistaiseksi. Lähdemme kirjan ja ensimmäisen blogiarvion jälkeen matkaan. Juri osallistuu lukumaratoniin niin, että on luvannut kuljettaa minua ympäri Berliinissä lukemassa ja yksi kohde on kuulemma musakauppa. Hah.
KLO 11.00 (Kotosalla)
Lukumaraton alkaa ja näppäimistö hiljenee siksi aikaa, kunnes kirja on luettu!
KLO 12:10 (yhä ollaan kotona)
Cormac McCarthyn näytelmä The Sunset Limited oli aika nopealukuinen, koska teksti rakentuu pääasiallisesti dialogien varaan. Päähenkilöt Black ja White keskustelevat koko teoksen ajan Blackin asunnossa. Black on entinen vanki, joka on nyt syvässä uskossa. White on puolestaan ateisti professori, joka on yrittänyt tappaa itsensä sinä aamuna, mutta on tullut tämän tuntemattoman miehen pelastamaksi. Koko näytelmän ajan hän yrittää lähteä asunnosta, sillä hän ei näe mitään toivoa, mutta Black ei päästä uutta ystäväänsä lähtemään, sillä kokee olevansa nyt tämän elämästä vastuussa. Miehet juttelevat kaikesta soul foodista Hitleriin, mutta pääasiallisesti elämän ja kuoleman kysymyksistä. Heidän kielensä on aivan erilaista, sillä Blackin puhetyyli on kouluttamattoman ihmisen puhetta. Hän on kotoisin Louisianasta ja hänen repliikkejään oli paikoin vaikea ymmärtää, mutta yhtä koska ne tekivät lukemisesta hauskaa.
Hyvä aloituskirja, sillä sain luettua yhden uusimman ostokseni, aloitettua lukumaratonin englanninkielisellä teoksella ja vielä näytelmällä. Seuraavaksi ajattelin lukea Alexandr Pushkinin novellin "Patarouva".
Luettu: 144 sivua
KLO 13:00 (edelleen kotosalla)
Alexandr Pushkinin novelli "Patarouva" oli aika veikeä tarina peliriippuvuudesta ja sen tuhovoimasta. Veikeä ja tuhovoima. Kyllä, käytin näitä melko ristiriitaisia sanoja kuvaamaan novellin maailmaa, sillä päähenkilöitä novellissa on periaatteessa kolme: rikas kreivitär, joka tietää korttipelin salaisuuden, hänen kasvattityttärensä, joka rakastuu hänelle kirjeitä lähettävään huijarin, joka puolestaan haluaa päästä vain lähelle kreivitärtä ja kuulla tämän salaisuuden. 23-sivuinen soppa. Novellin vanhahko kieli häiritsi paikoin lukemista, mutta onneksi tarina oli itsessään aika nokkela ja vetävä.
Lähdemme nyt syömään vietnamilaiseen ravintolaan ja toivon, että saan sielläkin luettua vähän. Yritän päivittää blogia kaupungilla, mutta jos minusta ei kuulu, niin luen kyllä ja palaan myöhemmin iltapäivällä takaisin kotiin päivittämään lukufiiliksiä.
Luettu: 167 sivua
KLO 16.00 (noin, sillä en tarkkaan katsonut kelloa, koska sain kirjan luettua. Kirja luettu Potsdamer platzissa)
Fuminori Nakamuran The Thief vei vähän enemmän aikaa ja kirjaa tuli luettua monessa paikassa. Aloitin jo kotitiellä, luin myös ratikassa, ravintolassa, junassa ja lopulta sain kirjan luettua loppuun ison kahvikupin voimalla. Mielenkiintoinen teos, jossa minäkertojana tarinaa kuljettaa niin taitava taskuvaras, ettei hän aina itsekään muista, mitä on varastanut. Kirja saikin minut sitten pitämään tiukemmin kassistani kiinni tuolla ihmisvilinässä, sillä niin seikkaperäisesti nimettömäksi jäänyt päähenkilö taitojaan esitteli.
Kirjassa ei varsinaisesti käsitelty niinkään sitä, mikä on hyvää ja pahaa, vaikka päähenkilö itseään melkoisena Robin Hoodina piti (tosin hän ei sitten niitä rikkauksia antanut muille köyhille kuin itselleen). Silti varas oli sympaattinen hahmo, vaikka samaisia taskuvarkaita karsastan oikeassa elämässä. Loppu yllätti ja pitää myöhemmin etsiä muiden arvioita ja lukea, mitä mieltä ovat olleet kirjasta ja erityisesti sen lopusta.
Luettu: 378 sivua
KLO 19.45 (Kotona ollaan taas, mutta luin seuraavia kirjoja muurin edessä, Checkpoint Charlie -nimisellä vanhalla rajanylityspaikalla, metrossa, kävellessä ympäriinsä)
Jari Järvelän Chateau Inkeröinen -novellikokoelman niminovelli tuli luettua heti Nakamuran kirjan jälkeen, sillä kaipasin suomenkielistä tekstiä. Ja tuntuihan se kovin suomalaiselta, sillä vaikka asiat sanotaan lyhyesti ja melko lakonisesti, samalla myös osuvasti. Olisin varmaan pitänyt novellista, ellei siinä olisi ollut niin jumalattoman tympeä päähenkilö. Hauska idea novellissa on kuitenkin ja vähän vinksahtanut tunnelma, vaikka päähenkilö valittaa kaikesta ja on jotenkin niin supermöllö ukkeli muutenkin.
Mutta mikäs oli ulkona lukiessa, kuvaankin tallentui kaunis sininen taivas, vaikka sähkökirjan kuvaaminen muuten aika hankalaa onkin.
Luettu: 435
Tämän jälkeen vasta tympeään kirjan tartuinkin, voi hyvän tähden, meinasin jättää sen samantien muurille muiden riesaksi.. Kirja on kuitenkin vielä vähän kesken, joten palaan pian asiaan. Kuvavihjeestä selviää, mikä kirja on kyseessä. :D
KLO 22 ja risat
Olen lukenut tähän mennessä vuoden huonoimman kirjan. Myönnän, että loppu meni aika kursorisesti, sillä minua ei mitenkään jaksanut kiinnostaa tämä "rujo, raju ja runollinen kuvaus berliiniläisbohemian elämästä tässä ja nyt". Olisi voinut kiinnostaa, jos kirja ei olisi ollut niin puiseva ja jos se "shokeerava" elämäntyyli olisi kuvattu niin, että kirjaa olisi jaksanut lukea. Olenko liian vanha vai liian oikeassa, mutta vaikka miljöökin oli kirjalle aivan täydellinen huume-paneskelu-itseinho-runkkaus-rikollisuus-kuvaukset lähinnä haukotuttivat.
Lopussa oli pitkä lähdelista teksteistä, joista Helene Hegemann on muokannut aineksia esikoisteokseensa. Aksolotli – Yliajo oli muodoton ja hahmoton lukukokemus, kuin joku epämiellyttävä hyytelömassa käsissäni, jonka sain ravisteltua pois vasta tämän kirjoituksen myötä.
Edes Berliini ei tätä lukukokemusta pelastanut.
Eikä metrossakaan kukaan huomioinut kirjaani, vaikka kyseinen kirja on herättänyt "tyrmistynyttä ihastusta Saksassa". Mutta olin ainakin ainoa turisti tänään, joka muurin ihailemisen sijaan keskittyi lukemiseen.
Luettu: 658 sivua
KLO 00.05
Minun piti heti Aksolotlin jälkeen lukea jotain muuta, sillä olin niin ärsyyntynyt, etten halunnut heti edes kirjasta blogata. Nyt minulla on Eeva Tenhusen Viimeinen pari -rikosromaani kesken ja hyvät yöeväät.
Kirja on puolessa välissä, joten palaan myöhemmin kirjoittamaan arvion. Ei kirja niin hyvä ole kuin aiemmat Tenhuset (tai sitten olen saanut niistä yliannostuksen, koska olen lukenut niin nopealla tahdilla miltei kaikki), mutta on ihanan imuisaa luettavaa näin yön pimeinä tunteina. Kaksi englanninkielistä kirjaa ja yksi superhuono ovat "väsyttäneet" sen verran, että nyt on ihana lukea kepeän taitavaa suomalaista.
KLO 8.30
Nukuin maratonin kannalta liian pitkät yöunet, mutta muuten on kyllä reipas ja hyvä olo. Voisin lukea vaikka koko tämän päivän, jos niikseen tulee. Eeva Tenhusen Viimeinen pari on parempi teos kuin mitä aluksi luulin ja tarpeeksi jännittävä kirja pitämään unta jonkin aikaa loitolla. Uni vei kyllä lopulta voiton ja kirja jäi kesken, mutta jännitys ei silti katkennut, vaikka arvasinkin murhaajan ennen varsinaista paljastumista.
Kirjassa viehätti mielenkiintoisen tarinan lisäksi se, että päähenkilö – jo monista aiemmista kirjoista tuttu – rikoskirjailija Liisa Rautasalo tekee aviorikoksen ja on muutenkin vähän paheellisempi, hysteerisempi ja itsekkäämpi kuin aiemmin. Jopa hänen miehensä epäilee häntä jonkin aikaa nuoren psykologin, kiristäjän ja gigolon murhaajaksi.
Minulla on enää 2,5 tuntia aikaa lukea maratonilla, joten täytyy valita teos, jonka ehdin vielä tässä ajassa lukea. Huomaa, että olen suhtautunut tähän maratoniin paljon rennommin kuin kaikkein ensimmäiseen, sillä pitkä matka olisi rikkoa se 1800 sivun ennätys.
Luettu: 857 sivua
KLO 9.30
Ehdin lukea vielä yhden kokonaisen romaanin, vaikka Minna Canthin Agnes kovin lyhyt onkin. Vain 60 sivua, mutta se olikin täynnä mustasukkaisuutta ja kateutta. Agnes on peräkyliltä Pietariin muuttanut kaunotar, joka tulee käymään kotiseuduillaan vielä kerran ennen muuttoa Italiaan. Liisu on hänen vanha koulutoverinsa, joka ei meinaa aluksi kaunotarta tunnistaa ja joka kadehtii Agnesin ulkoasua ja olemusta. Liisun mies Antti hurmaantuu myös vierailijan älykkyydestä, rohkeudesta ja estottomuudesta.
Pikkukaupunki ja suomalaisuus näyttäytyy kirjassa rehellisen, epäitsekkään ja ahkeran Liisun kautta. Pietari tuntuu paheilta, Agnes turmiolliselta. Mutta nykylukijasta Liisu tuntuu lopulta aika tylsältä, vaikka hän kertojana onneksi uskaltaa vähän mustasukkaisuuden tuntojaan lukijalle avata, vaikka kaikille muille hyvätapaisena vakuuttaa, ettei moisia tuntemuksia tunne ja luottaa mieheensä täysin, kuten hyvän vaimon kuuluukin. Agnesissa ei tunnu hyviä puolia löytyvän, hän kun suorasanaisena paukuttaa kaikki moitteet Suomea, suomalaisuutta ja pohjoismaalaisia naisia kohtaan. Mutta siksi hänessä on jotain raikasta ja ymmärrän, miksi kirjan nimi kuitenkin on Agnes eikä Liisu.
Joka-aamuinen vihersmoothiekin on nyt juotu Agnesia "pureksiessa". Kuvissa se näyttää kyllä aikamoiselta mömmöltä. :D Vielä ehdin lukaista ainakin yhden novellin.
Luettu: 917 sivua
KLO 11.00 MAALISSA
Loppuviimeksi ehdin lukea vielä yhden näytelmän, yhden novellin ja vähän matkaa toista näytelmää, jonka jätin kesken.
Robert Kiljanderin Pahassa pulassa -näytelmä on myös Elisa Kirjan kautta ladattu ilmainen sähkökirja. Kirja on julkaistu alun perin 1889 ja sen sanotaan olevan yksinäytöksinen huvinäytelmä. Ja olihan se myös aika yksiulotteinen, mutta oli sopivan nopealukuinen maratonin loppuun. Tarina on seuraavanlainen lyhykäisyydessään: Kamreeri on edellisiltana juopotellut ja tullut luvanneeksi ison aamiaisen kaupungin kermalle kotonaan. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa tätä vaimolleen Emmalle ja uskoo, että yllätys on paras puolustus. Kamreeri pistää vävypoikaehdokkaansa ostamaan pöydän koreaksi. Onni on tullut kuitenkin taloon lohduttamaan kihlattuaan Hilmaa, jonka on edellispäivänä suututtanut vitsailemalla tytön kovasta ruokahalusta, kun tämä oli edellisiltana ottanut kolmannen makkarapalan.
Ehkä tämä oli hauskempi tarina aikalaisten mielestä, mutta minusta ihan liian köykäinen, vaikka asetelma ihan hauska olikin.
Henrik Ibsenin Rakkauden komedia -näytelmä jäi kesken luettuani teoksesta kolmasosan, en vain päässyt siihen ollenkaan mukaan, kun kaikki dialogit on kirjoitettu runomuotoon. Myönnän, että tässä vaiheessa maratontaakka jo tuntui ja halusin vaihtaa kirjaa, sillä tiesin, että muuten näytelmä menee läpilukemiseksi, enkä osaa siitä sanoa tänne blogiin muuta kuin, etten jaksanut sitä lukea. Heh.
Franz Kafkan A Country Doctor -novelli oli unenomainen, pelottava ja sen verran vaativa, että luen sen ehdottomasti uudelleen. Samalla kun luen koko teoksen, jonka Prahasta ostin. Lääkärin painajainen, kun hän ei ehdikään pelastaa kaikkia ja kuinka hänen halunsa auttaa tulee huijatuksi. Vääriä valintoja, huonoa omaatuntoa. Kafkalla lopetettiin tämänkertainen maraton, mutta pian luen kyllä Kafkaa lisää ja vähän rauhallisemmalla tahdilla.
Tällä kertaa vuorokauden aikana luin 977 sivua, joka on aika kaukana 1801 sivun ennätyksestäni. En silti valita, yllättävän paljon ehdin lukea, vaikka ehdin mahduttaa normaaliakin arkea mukaan.
Aloitan lukemisen klo 12.00 Suomen aikaa ja yritän lukea seuraavan vuorokauden aikana niin paljon kuin ehdin ja huvittaa. Merkitsen ajat bloggaukseen kuitenkin paikallista aikaa, koska välietapeilla ei ole niin merkitystä, kunhan vain muistaa tuon vuorokauden aikaraamin eikä ala lukea ylimääräisiä tunteja. ;)
Raportoin tänne blogiini sitten luetuista kirjoista, maratoneväistä ja ihanaisesta Berliinistä, sillä päivä on niin kaunis ja kutsuu ihan kiertelemään ympäriinsä. Wifi-pisteitä on ympäriinsä, joten pyrin aina aika ajoin päivittämään blogia, facebookia ja twitteriä.
Tänään yli 20 suomalaista kirjablogia on samojen puuhien parissa, ja Helsingin Sanomien Nyt.fi-sivusto ehti aiheesta tekemään jo jutun ja haastattelemaan minua siitä, mikä kumma juttu tämmöinen lukumaraton oikein on.
Esittelin eilen kirjakasani, josta olen ensimmäiseksi kirjaksi valinnut Cormac McCarthyn The Sunset Limited -teoksen. Helmet-kirjasto tarjoaa muuten asiakkailleen ilmaisia sähkökirjoja. Mikä palvelu!! Olen ladannut luettavakseni Jari Järvelän Chateau Inkeroinen -novellikokoelman, sillä aion aina aika ajoin lukaista novellin tästä kokoelmasta ja Prahasta ostamastani Kafka-kokoelmasta.
Starttipalaksi kirjan kera minulla on smoothieta (juon joka aamu vihersmoothien, mutta ihan viheriäinen mönjä ei näytä kuvissa niin hyvältä, joten tällä kertaa vähemmän salaattia mukana) ja mustaa teetä sitruunalla. Herkkulautanen vie nälän toistaiseksi. Lähdemme kirjan ja ensimmäisen blogiarvion jälkeen matkaan. Juri osallistuu lukumaratoniin niin, että on luvannut kuljettaa minua ympäri Berliinissä lukemassa ja yksi kohde on kuulemma musakauppa. Hah.
KLO 11.00 (Kotosalla)
Lukumaraton alkaa ja näppäimistö hiljenee siksi aikaa, kunnes kirja on luettu!
KLO 12:10 (yhä ollaan kotona)
Cormac McCarthyn näytelmä The Sunset Limited oli aika nopealukuinen, koska teksti rakentuu pääasiallisesti dialogien varaan. Päähenkilöt Black ja White keskustelevat koko teoksen ajan Blackin asunnossa. Black on entinen vanki, joka on nyt syvässä uskossa. White on puolestaan ateisti professori, joka on yrittänyt tappaa itsensä sinä aamuna, mutta on tullut tämän tuntemattoman miehen pelastamaksi. Koko näytelmän ajan hän yrittää lähteä asunnosta, sillä hän ei näe mitään toivoa, mutta Black ei päästä uutta ystäväänsä lähtemään, sillä kokee olevansa nyt tämän elämästä vastuussa. Miehet juttelevat kaikesta soul foodista Hitleriin, mutta pääasiallisesti elämän ja kuoleman kysymyksistä. Heidän kielensä on aivan erilaista, sillä Blackin puhetyyli on kouluttamattoman ihmisen puhetta. Hän on kotoisin Louisianasta ja hänen repliikkejään oli paikoin vaikea ymmärtää, mutta yhtä koska ne tekivät lukemisesta hauskaa.
Hyvä aloituskirja, sillä sain luettua yhden uusimman ostokseni, aloitettua lukumaratonin englanninkielisellä teoksella ja vielä näytelmällä. Seuraavaksi ajattelin lukea Alexandr Pushkinin novellin "Patarouva".
Luettu: 144 sivua
KLO 13:00 (edelleen kotosalla)
Alexandr Pushkinin novelli "Patarouva" oli aika veikeä tarina peliriippuvuudesta ja sen tuhovoimasta. Veikeä ja tuhovoima. Kyllä, käytin näitä melko ristiriitaisia sanoja kuvaamaan novellin maailmaa, sillä päähenkilöitä novellissa on periaatteessa kolme: rikas kreivitär, joka tietää korttipelin salaisuuden, hänen kasvattityttärensä, joka rakastuu hänelle kirjeitä lähettävään huijarin, joka puolestaan haluaa päästä vain lähelle kreivitärtä ja kuulla tämän salaisuuden. 23-sivuinen soppa. Novellin vanhahko kieli häiritsi paikoin lukemista, mutta onneksi tarina oli itsessään aika nokkela ja vetävä.
Lähdemme nyt syömään vietnamilaiseen ravintolaan ja toivon, että saan sielläkin luettua vähän. Yritän päivittää blogia kaupungilla, mutta jos minusta ei kuulu, niin luen kyllä ja palaan myöhemmin iltapäivällä takaisin kotiin päivittämään lukufiiliksiä.
Luettu: 167 sivua
KLO 16.00 (noin, sillä en tarkkaan katsonut kelloa, koska sain kirjan luettua. Kirja luettu Potsdamer platzissa)
Fuminori Nakamuran The Thief vei vähän enemmän aikaa ja kirjaa tuli luettua monessa paikassa. Aloitin jo kotitiellä, luin myös ratikassa, ravintolassa, junassa ja lopulta sain kirjan luettua loppuun ison kahvikupin voimalla. Mielenkiintoinen teos, jossa minäkertojana tarinaa kuljettaa niin taitava taskuvaras, ettei hän aina itsekään muista, mitä on varastanut. Kirja saikin minut sitten pitämään tiukemmin kassistani kiinni tuolla ihmisvilinässä, sillä niin seikkaperäisesti nimettömäksi jäänyt päähenkilö taitojaan esitteli.
Kirjassa ei varsinaisesti käsitelty niinkään sitä, mikä on hyvää ja pahaa, vaikka päähenkilö itseään melkoisena Robin Hoodina piti (tosin hän ei sitten niitä rikkauksia antanut muille köyhille kuin itselleen). Silti varas oli sympaattinen hahmo, vaikka samaisia taskuvarkaita karsastan oikeassa elämässä. Loppu yllätti ja pitää myöhemmin etsiä muiden arvioita ja lukea, mitä mieltä ovat olleet kirjasta ja erityisesti sen lopusta.
Luettu: 378 sivua
KLO 19.45 (Kotona ollaan taas, mutta luin seuraavia kirjoja muurin edessä, Checkpoint Charlie -nimisellä vanhalla rajanylityspaikalla, metrossa, kävellessä ympäriinsä)
Jari Järvelän Chateau Inkeröinen -novellikokoelman niminovelli tuli luettua heti Nakamuran kirjan jälkeen, sillä kaipasin suomenkielistä tekstiä. Ja tuntuihan se kovin suomalaiselta, sillä vaikka asiat sanotaan lyhyesti ja melko lakonisesti, samalla myös osuvasti. Olisin varmaan pitänyt novellista, ellei siinä olisi ollut niin jumalattoman tympeä päähenkilö. Hauska idea novellissa on kuitenkin ja vähän vinksahtanut tunnelma, vaikka päähenkilö valittaa kaikesta ja on jotenkin niin supermöllö ukkeli muutenkin.
Mutta mikäs oli ulkona lukiessa, kuvaankin tallentui kaunis sininen taivas, vaikka sähkökirjan kuvaaminen muuten aika hankalaa onkin.
Luettu: 435
Tämän jälkeen vasta tympeään kirjan tartuinkin, voi hyvän tähden, meinasin jättää sen samantien muurille muiden riesaksi.. Kirja on kuitenkin vielä vähän kesken, joten palaan pian asiaan. Kuvavihjeestä selviää, mikä kirja on kyseessä. :D
KLO 22 ja risat
Olen lukenut tähän mennessä vuoden huonoimman kirjan. Myönnän, että loppu meni aika kursorisesti, sillä minua ei mitenkään jaksanut kiinnostaa tämä "rujo, raju ja runollinen kuvaus berliiniläisbohemian elämästä tässä ja nyt". Olisi voinut kiinnostaa, jos kirja ei olisi ollut niin puiseva ja jos se "shokeerava" elämäntyyli olisi kuvattu niin, että kirjaa olisi jaksanut lukea. Olenko liian vanha vai liian oikeassa, mutta vaikka miljöökin oli kirjalle aivan täydellinen huume-paneskelu-itseinho-runkkaus-rikollisuus-kuvaukset lähinnä haukotuttivat.
Lopussa oli pitkä lähdelista teksteistä, joista Helene Hegemann on muokannut aineksia esikoisteokseensa. Aksolotli – Yliajo oli muodoton ja hahmoton lukukokemus, kuin joku epämiellyttävä hyytelömassa käsissäni, jonka sain ravisteltua pois vasta tämän kirjoituksen myötä.
Edes Berliini ei tätä lukukokemusta pelastanut.
Eikä metrossakaan kukaan huomioinut kirjaani, vaikka kyseinen kirja on herättänyt "tyrmistynyttä ihastusta Saksassa". Mutta olin ainakin ainoa turisti tänään, joka muurin ihailemisen sijaan keskittyi lukemiseen.
Luettu: 658 sivua
Minun piti heti Aksolotlin jälkeen lukea jotain muuta, sillä olin niin ärsyyntynyt, etten halunnut heti edes kirjasta blogata. Nyt minulla on Eeva Tenhusen Viimeinen pari -rikosromaani kesken ja hyvät yöeväät.
Kirja on puolessa välissä, joten palaan myöhemmin kirjoittamaan arvion. Ei kirja niin hyvä ole kuin aiemmat Tenhuset (tai sitten olen saanut niistä yliannostuksen, koska olen lukenut niin nopealla tahdilla miltei kaikki), mutta on ihanan imuisaa luettavaa näin yön pimeinä tunteina. Kaksi englanninkielistä kirjaa ja yksi superhuono ovat "väsyttäneet" sen verran, että nyt on ihana lukea kepeän taitavaa suomalaista.
KLO 8.30
Nukuin maratonin kannalta liian pitkät yöunet, mutta muuten on kyllä reipas ja hyvä olo. Voisin lukea vaikka koko tämän päivän, jos niikseen tulee. Eeva Tenhusen Viimeinen pari on parempi teos kuin mitä aluksi luulin ja tarpeeksi jännittävä kirja pitämään unta jonkin aikaa loitolla. Uni vei kyllä lopulta voiton ja kirja jäi kesken, mutta jännitys ei silti katkennut, vaikka arvasinkin murhaajan ennen varsinaista paljastumista.
Kirjassa viehätti mielenkiintoisen tarinan lisäksi se, että päähenkilö – jo monista aiemmista kirjoista tuttu – rikoskirjailija Liisa Rautasalo tekee aviorikoksen ja on muutenkin vähän paheellisempi, hysteerisempi ja itsekkäämpi kuin aiemmin. Jopa hänen miehensä epäilee häntä jonkin aikaa nuoren psykologin, kiristäjän ja gigolon murhaajaksi.
Minulla on enää 2,5 tuntia aikaa lukea maratonilla, joten täytyy valita teos, jonka ehdin vielä tässä ajassa lukea. Huomaa, että olen suhtautunut tähän maratoniin paljon rennommin kuin kaikkein ensimmäiseen, sillä pitkä matka olisi rikkoa se 1800 sivun ennätys.
Luettu: 857 sivua
KLO 9.30
Ehdin lukea vielä yhden kokonaisen romaanin, vaikka Minna Canthin Agnes kovin lyhyt onkin. Vain 60 sivua, mutta se olikin täynnä mustasukkaisuutta ja kateutta. Agnes on peräkyliltä Pietariin muuttanut kaunotar, joka tulee käymään kotiseuduillaan vielä kerran ennen muuttoa Italiaan. Liisu on hänen vanha koulutoverinsa, joka ei meinaa aluksi kaunotarta tunnistaa ja joka kadehtii Agnesin ulkoasua ja olemusta. Liisun mies Antti hurmaantuu myös vierailijan älykkyydestä, rohkeudesta ja estottomuudesta.
Pikkukaupunki ja suomalaisuus näyttäytyy kirjassa rehellisen, epäitsekkään ja ahkeran Liisun kautta. Pietari tuntuu paheilta, Agnes turmiolliselta. Mutta nykylukijasta Liisu tuntuu lopulta aika tylsältä, vaikka hän kertojana onneksi uskaltaa vähän mustasukkaisuuden tuntojaan lukijalle avata, vaikka kaikille muille hyvätapaisena vakuuttaa, ettei moisia tuntemuksia tunne ja luottaa mieheensä täysin, kuten hyvän vaimon kuuluukin. Agnesissa ei tunnu hyviä puolia löytyvän, hän kun suorasanaisena paukuttaa kaikki moitteet Suomea, suomalaisuutta ja pohjoismaalaisia naisia kohtaan. Mutta siksi hänessä on jotain raikasta ja ymmärrän, miksi kirjan nimi kuitenkin on Agnes eikä Liisu.
Joka-aamuinen vihersmoothiekin on nyt juotu Agnesia "pureksiessa". Kuvissa se näyttää kyllä aikamoiselta mömmöltä. :D Vielä ehdin lukaista ainakin yhden novellin.
Luettu: 917 sivua
KLO 11.00 MAALISSA
Loppuviimeksi ehdin lukea vielä yhden näytelmän, yhden novellin ja vähän matkaa toista näytelmää, jonka jätin kesken.
Robert Kiljanderin Pahassa pulassa -näytelmä on myös Elisa Kirjan kautta ladattu ilmainen sähkökirja. Kirja on julkaistu alun perin 1889 ja sen sanotaan olevan yksinäytöksinen huvinäytelmä. Ja olihan se myös aika yksiulotteinen, mutta oli sopivan nopealukuinen maratonin loppuun. Tarina on seuraavanlainen lyhykäisyydessään: Kamreeri on edellisiltana juopotellut ja tullut luvanneeksi ison aamiaisen kaupungin kermalle kotonaan. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa tätä vaimolleen Emmalle ja uskoo, että yllätys on paras puolustus. Kamreeri pistää vävypoikaehdokkaansa ostamaan pöydän koreaksi. Onni on tullut kuitenkin taloon lohduttamaan kihlattuaan Hilmaa, jonka on edellispäivänä suututtanut vitsailemalla tytön kovasta ruokahalusta, kun tämä oli edellisiltana ottanut kolmannen makkarapalan.
Ehkä tämä oli hauskempi tarina aikalaisten mielestä, mutta minusta ihan liian köykäinen, vaikka asetelma ihan hauska olikin.
Henrik Ibsenin Rakkauden komedia -näytelmä jäi kesken luettuani teoksesta kolmasosan, en vain päässyt siihen ollenkaan mukaan, kun kaikki dialogit on kirjoitettu runomuotoon. Myönnän, että tässä vaiheessa maratontaakka jo tuntui ja halusin vaihtaa kirjaa, sillä tiesin, että muuten näytelmä menee läpilukemiseksi, enkä osaa siitä sanoa tänne blogiin muuta kuin, etten jaksanut sitä lukea. Heh.
Franz Kafkan A Country Doctor -novelli oli unenomainen, pelottava ja sen verran vaativa, että luen sen ehdottomasti uudelleen. Samalla kun luen koko teoksen, jonka Prahasta ostin. Lääkärin painajainen, kun hän ei ehdikään pelastaa kaikkia ja kuinka hänen halunsa auttaa tulee huijatuksi. Vääriä valintoja, huonoa omaatuntoa. Kafkalla lopetettiin tämänkertainen maraton, mutta pian luen kyllä Kafkaa lisää ja vähän rauhallisemmalla tahdilla.
Tällä kertaa vuorokauden aikana luin 977 sivua, joka on aika kaukana 1801 sivun ennätyksestäni. En silti valita, yllättävän paljon ehdin lukea, vaikka ehdin mahduttaa normaaliakin arkea mukaan.
9.7.2013
Lukumaratonin kirjoja – mitä lukisin huomenna?
Tässä on huomista varten kirjoja, joista aion muutaman ehtiä maraton aikana lukea. Tietenkään en kaikkia ehdi lukea, enkä kerralla niin montaa haluakaan lukea, mutta on aivan yhtä kiehtovaa suunnitella lukemista kuin oikeasti lukea. Kasassa on aika paljon englanninkielisiä kirjoja, joita luen kuitenkin hitaammin kuin omalla äidinkielelläni, mutta joiden lukemista odotan hyvin paljon. Kaksi alinta ovat uusimmat ostokseni Shakespeare & Sons -kirjakaupasta. Eli: Fuminori Nakamuran The Thief ja Cormac McCarthyn The Sunset Limited.
Näiden lisäksi minulla on sähkökirjoina ladattu paljon ilmaisia klassikoita.
Elisa Kirjan kautta latasin Minna Canthin Agnesin, Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran, Juhani Ahon Juhan ja Muistatko?-teoksen, Jack Londonin Kun erämää kutsuu -romaanin, Teuvo Pakkalan Lapsia-romaanin, Fjodor Dostojevskin Valkoisia öitä -pienoisromaanin, Henrik Ibsenin Rakkauden komedia -teoksen ja Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa -klassikkoteoksen ja niin edelleen.
Lisäksi ostin Eeva Tenhusen Viimeinen pari -romaanin, sillä Tenhunen on niin hyvä!
En vielä tarkkaan tiedä, moneltako huomenna aloitan, mutta tarkoitus on kiertää samalla ympäri Berliiniä ja lukea siellä täällä ja kuvata paikkoja ja herkkuja, joita nautiskelen lukemisen ohessa.
Mutta mitä näistä oikein lukisin? Onko teillä ehdotuksia ja/tai toiveita?
8.7.2013
Blogistanian ensimmäinen kesälukumaraton starttaa keskiviikkona
"Mutta ehkä kirjabloggaajat tempaisevat tulevaisuudessa Suomessakin yhteisen lukemiskampanjan ja lukevat kaikki samana päivänä erilaisia kirjoja kymmeniätuhansia sivuja."
Näin kirjoitimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjaan, kun esittelimme kirjabloggaajien lukumaratoneja, ja ilokseni ensimmäinen yhteinen lukumaraton starttaa jo tällä viikolla. Olen aiemmin lukenut kahteenkin otteeseen romaaneja samankaltaisen lukumaratonin nimissä. Myös sarjakuvia olen lukenut yhden päivän aikana lukuisia ja jokaisesta sarjakuvaromaanista tein oman bloggauksen saman päivän aikana. Omanlaisensa lukuhaaste sekin. Mutta nyt päästäänkin sitten itse asiaan ja Blogistanian ensimmäisen kesälukumaratonin yhteislähtöön.
Kirsi innosti useita bloggaajia lukumaratonille ja minun lisäkseni yhden vuorokauden kestävää lukurupeamaa yrittävät 10.7. ainakin seuraavat bloggaajat:
Kirsin kirjanurkka
Booking it some more
Kaikkea kirjasta
Kirjasfääri
Mitenköhän tässä kaikessa käy
Ja kaikkea muuta
Le masque rouge
Kuuttaren lukupäiväkirja
Elegia
Bibliofiles
Kirjavalas
Ilselä
Aberdeen Diaries
Kirjakko ruispellossa
Blogistanian kesälukumaraton järjestetään kahtena keskiviikkona, 10.7. ja 24.7.
Osallistua voi kuka tahansa. Tule Sinäkin mukaan!
Säännöt (joustavat sellaiset):
Luettavia kirjoja olen lukulaitteeseen ladannut, lähinnä ilmaisia klassikoita, mutta olen myös ostanut englanninkielisiä kirjoja matkoiltani. Niitähän tässä on koko heinäkuu esitelty.:D
En yritä rikkoa sittenkään omaa lukuennätystäni, joka on 9 kirjaa ja 1801 sivua. Pitää kuitenkin nyt haasteen aikana kiertää myös muiden bloggaajien tonteilla lukemassa "matkakuulumisia". Jännittävää!
Näin kirjoitimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjaan, kun esittelimme kirjabloggaajien lukumaratoneja, ja ilokseni ensimmäinen yhteinen lukumaraton starttaa jo tällä viikolla. Olen aiemmin lukenut kahteenkin otteeseen romaaneja samankaltaisen lukumaratonin nimissä. Myös sarjakuvia olen lukenut yhden päivän aikana lukuisia ja jokaisesta sarjakuvaromaanista tein oman bloggauksen saman päivän aikana. Omanlaisensa lukuhaaste sekin. Mutta nyt päästäänkin sitten itse asiaan ja Blogistanian ensimmäisen kesälukumaratonin yhteislähtöön.
 |
| Kuva Emilien blogista |
Kirsi innosti useita bloggaajia lukumaratonille ja minun lisäkseni yhden vuorokauden kestävää lukurupeamaa yrittävät 10.7. ainakin seuraavat bloggaajat:
Kirsin kirjanurkka
Booking it some more
Kaikkea kirjasta
Kirjasfääri
Mitenköhän tässä kaikessa käy
Ja kaikkea muuta
Le masque rouge
Kuuttaren lukupäiväkirja
Elegia
Bibliofiles
Kirjavalas
Ilselä
Aberdeen Diaries
Kirjakko ruispellossa
Blogistanian kesälukumaraton järjestetään kahtena keskiviikkona, 10.7. ja 24.7.
Osallistua voi kuka tahansa. Tule Sinäkin mukaan!
Säännöt (joustavat sellaiset):
- Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan lukumaratoniin.
- Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ko. päivänä ja lukea haluamansa määrän ja ajan siitä eteenpäin, kuitenkin 24 tunnin rajoissa. (Jos aloittaa vaikkapa klo 18.00 10.7., voi jatkaa klo 18.00 asti seuraavaan päivään eli 11.7.) Näin sovimme, koska maratoonareilla on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Tankkaus-, lepo-, yms. tauot ovat sallittuja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
- Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
- Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin aikana.
Luettavia kirjoja olen lukulaitteeseen ladannut, lähinnä ilmaisia klassikoita, mutta olen myös ostanut englanninkielisiä kirjoja matkoiltani. Niitähän tässä on koko heinäkuu esitelty.:D
En yritä rikkoa sittenkään omaa lukuennätystäni, joka on 9 kirjaa ja 1801 sivua. Pitää kuitenkin nyt haasteen aikana kiertää myös muiden bloggaajien tonteilla lukemassa "matkakuulumisia". Jännittävää!
6.7.2013
Prahan kirjaostokset
Prahassa kuljimme Kafkan jalanjäljissä paikasta toiseen, mutta vaikka ostimme hyvin kattavan "Guide to Franz Kafka's Prague" -kartan, maltoimme jättää niinkin kiinnostavat kohteet kuin "lempitennispaikka" katsastamatta. Mutta monta muuta Kafkaan liittyvää kohdetta tuli kierreltyä, eikä Kafkasta pääse Prahassa eroon, vaikka haluaisikin (oletan, että joku muu ei jaksa innostua kuolleista kirjailijoista näin paljon kuin mie), sillä matkamuistoesineitä ja historiallisia kohteita on kaikkialla.
Wienin ostokset jo esittelin viimeksi, nyt on Prahan ostosten vuoro.
Kuvasta puuttuu sarjakuva-adaptaatio Kafkan Muodonmuutos-novellista. Se on nyt jossain laukun pohjalla, mutta tulen arvioimaan sen pian blogissani. Ostin lisäksi Kafka-lasinaluset ja -vihkon, koska olen vain niin höpsö. Kafkan novellit ovat hyvää luettavaa ensi viikon lukumaratonilla.
Siitä lisätietoja myöhemmin.. Kuten myös Wienin ja Prahan kirjallisista kohteista ja muita reissukuulumisia!
3.7.2013
Wienin kirjaostokset
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)