Ulkona luettu Kuiva kausi

Elokuussa on ollut niin ihana olla ulkona. Ja on yhä, vaikka nyt naputtelenkin blogiani sisätiloissa. Olen tutustunut uuteen alueeseen ja nauttinut maisemista, kesästä, hyvistä kirjoista ja tästä kokonaisvaltaisesta onnesta, että saan asua täällä ja laittaa kotia. En ollut aiemmin juurikaan täälläpäin liikkunut, mutta minulla oli hyvä tunne, että juuri tänne Roihuvuoreen haluan muuttaa. Ja tietysti sain täällä jo asuvilta kavereiltani lisätietoa ja kannustusta muuttoaikeisiin.

Olen tehnyt nyt vähemmän töitä, sillä varsinainen loma meni rempatessa ja muuttaessa. Yrittäjyyden hyvä puoli on juuri tässä, että voin ottaa vähän omaa lomaa, mutta toki se näkyy sitten myös lompakossa. Olen kasvattanut kuitenkin toisenlaista pääomaa ja lukenut paljon kirjoja, sillä haluan ehtiä lukea myös muitakin kuin käsikirjoituksia ja omia, toimitettavia kirjojani.

Lukeminen on niin ihanaa! Ja hyviä kirjoja on valtavasti.

Olen vieraillut Roihuvuoren sympaattisessa pikkukirjastossa yhtenään, itse asiassa tämän bloggauksen jälkeen ajattelin mennä taas kirjastokäynnille palauttamaan lainat ja hakemaan uusia varauksia.

Palautan myös tämän Carol Shieldsin ja Blance Howardin yhteisesti kirjoittaman kirjeromaanin Kuiva kausi (Otava 2015, suomennos: Hanna Tarkka).

Kuiva kausi sopi ulkoilukirjaksi rakenteensa vuoksi hyvin, sillä kirjeitä oli kätevä lukea myös kävellessä. Minullahan on tämä jännä tapa, että käyskentelen kirjan kanssa. Mutta pääasiassa luin kirjaa kalliolla, rannalla ja puistonpenkeillä. Etukäteen ajattelin, että pitäisin tarinasta ja teoksesta enemmän, mutta valitettavasti minusta se oli turhan kuivakka ja staattinen.

Kirjasta ei huomannut, että se on kahden kirjailijan teos. Se oli juuri oikealla tavalla yhtenäinen ja etäällä toisistaan asuvien aviopuolisoiden äänet juuri oikealla tavalla erilaiset. Pidin miehen kirjeistä enemmän kuin naisen, sillä vaimon poliittiset höpinät ja uraansa liittyvät asiat eivät olleet niin kiinnostavia kuin kotiin teini-ikäisten lasten kanssa jääneen miehen kuulumiset.

Kirjeromaanin muoto tekee sen, että henkilöt jäävät vähän etäisiksi, sillä ei kai kukaan kirjoittele omalle pitkäaikaiselle puolisolleen kirjeitä siitä, millainen on ollut ennen. Mutta eivät he kuitenkaan niin etäisiksi jääneet, etteikö heidän liitostaan ja nykyisestä arjestaan saisi lukiessa pikkuhiljaa jotain irti. Pidin siitä, miten itsekkäitä he olivat, kun kaipasivat huomiota ja kehuja toisiltaan.

Vaikea sanoa tarkalleen, miksi en luetusta kuitenkaan niin paljon innostunut, että olisin välittänyt tarpeeksi, mitä välimatka tekee heille. Ei huono muttei niin hyvä kuin aiemmat Shieldsiltä lukemani kirjat.

Kirjahylly järjestyksessä

Tai ainakin ensimmäinen niistä. Vanhat, Jurin tekemät, kirjahyllyt sopivat tähänkin asuntoon, vaikka vähän puu on elänyt matkan varrella ja jouduimme rikkomaan hyllyn oman fengshuin, jotta saimme puutavaran mahtumaan muuttokuorman mukaan.

Kuvasta huomaa, että meillä ei ole vielä edes kahvat ovissa paikoillaan. Maalasimme vanhat ovet ja ostimme uudet kahvat, ja jossain täällä asunnon kätköissä ne raukkaparat lymyävät. Luultavasti työhuoneen kaapissa, mutta on ollut monta muutakin fiksattavaa, joten kahvat ovat kaukana jononhännillä. Meillä puuttuu keittiönkaapeistakin kahvat, ja niitä on pirullisempi avata sormenpäillä.

Kaipaan kovasti tauluja ympäri asuntoamme, joten laitoin kortteja hyllyn viereen tuomaan lisäväriä. Aivan kuin kirjojen selkämyksissä ei kirjoa olisi kylliksi. Erh.

Olen värikylläinen, valkoiset hyvät seinät riittävät – paitsi keittiössä on ihana keltainen! – kunhan vain saadaan taidetta ja tekstiilejä talon ja mielten iloksi.

Laitoin ennen muuttoa valtavasti kirjoja kiertoon, mutta silti täällä on useampi sata teosta luettavana. Ei koti ole mitenkään ähkytäynnä silti. Kirjathan ovat siitä käteviä, että niitä voi olla asunnossa kaikkein eniten ja ne mahtuvat yhdelle, kahdelle seinälle nätisti. Muusikon työhuoneessa kirjat ovat hyvä akustiikka-apu, joten ei täällä kirjat toimettomina loju. Heh.

Välillä kyllä mietin, miksi minulla on lukemattomasti lukemattomia kirjoja lukematta. Joitakin olen voinut pitää vuosia hyllyssäni, enkä silti löydä niille sopivaa rakoa. Silti pidän niitä yhä uskollisesti elämässäni mukana, sillä uskon, että jossain vaiheessa luen vielä. Joistakin kirjoista sen vain tietää, ja ne muut olen sitten laittanut kiertämään toisiin koteihin.

Kirjoissa on jotain maagista, sillä vaikka en ole ehtinyt paljon lukea, niin olen silti ehtinyt käydä jo kolmesti muuton jälkeen kirjastossakin pyörähtämässä. Vaikka tosiaan täällä omassakin hyllyssä luettavaa riittää...

Kirjat ovat muuton painajainen

Mutta kodin sisustaminen alkaa tutun ja rakkaan kirjahyllyn pystytyksellä.

Kohta täällä järjestellään KIRJOJA. Se on poka ihanaa!

Olen myös hankkinut uuteen kotiin hauskoja, erilaisia kirjahyllyjä. Kuvaan niitä blogiini, kunhan vain saamme ne ensiksi seinille.

Luovuin useista kirjoista ennen muuttoa, ajattelin, että se helpottaa muuttoa ja lisäksi antaa mahdollisuuden hankkia sitten uusia kirjoja uuteen kotiin.  Silti tänne uuteen kotiin marssi satojen ja satojen kirjojen kunnia-armeija vartioimaan meitä mielikuvituksettomuudelta ja ilahduttamaan myös uudessa kodissa eloamme päivittäin.