Tämmöistä kevättä, kuin viime kevät oli, minulla ei ole ollut koskaan. Koko kevään aikana minulla ei ollut kahta perättäistä vapaapäivää. Vaikka kävimme huhtikuussa iki-ihanassa Istanbulissa matkalla, niin tein sielläkin etänä joka "lomapäivä" töitä.
Mutta työnteko on kantanut sellaistakin hedelmää, että Kirjainten virrassa on nyt myös yritys. Teen toiminimeni kautta samoja kustannustoimittajan töitä kuin tein freelancerinakin, mutta yritystoiminta mahdollistaa kuitenkin jatkossa myös toisenlaisiakin työtehtäviä. Pääsääntöisesti teen kustantamoille töitä, mutta muutama kirjailija on jo nyt palkannut minut yksityisenä tai oman yrityksensä kautta kustannustoimittajakseen. Ja koska maksoin y-tunnuksettomana yel-maksuja myös freelancerina, niin ei yritystoiminta minulle lisäkulujakaan tuo, uusia mahdollisuuksia vain. Pitää vain olla kärryillä alveista ja vähennyksistä ja muista veroasioista, mutta niissä minua auttaa oikein hyvä kirjanpitäjä.
Ja ostimme tosiaan vielä loppukeväästä oman kodin, remonttikohteen, jonka parissa on sitten saanut puuhata vapaa-ajalla aika tavalla. Onneksi mieheni on pääsääntöisesti hoitanut tätä nakkia, sillä hän on myös paljon pätevämpi remppaaja kuin mie. Pääsemme kuitenkin ensi kuussa viimein muuttamaan uuteen, on ihana ottaa uusi kaupunginosa ja alue haltuun. Muuttaa samalla vähän omia ympyröitä ja kirjankuvauskohteita. Hymiö.
Olen lukenut tänä vuonnakin paljon mutta ilman työvelvoitetta melko vähän. Loman alussa halusin mieluummin katsoa tv-sarjoja ja ulkoilla sen mitä säät ovat sallineet. Vasta nyt on tehnyt mieli lukea enemmän ja heittäytyä taas tekstin vietäviksi. Pää oli niin ylivirittynyt, että peruslukemisesta ei tullut mitään, kun aloin koko ajan miettiä, miten tätä editoisin. Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta -kirja oli toinen teos, johon tartuin, enkä oikeastaan muista siitä juuri mitään, vaikka lukemisesta on, eh, viikko. Teatterimiljöössä ja henkilöissä oli jotain vangitsevaa, mutta pääni ja teoksen maailma olivat kuitenkin sellaisessa ristiriidassa keskenään, että minusta kirja junnasi aika paljon, enkä ollut siitä niin innostunut kuin ennakolta oletin.
Syksymmällä on luvassa muitakin muutoksia työrintamalla, joten jos haluan ennättää tehdä kaiken sen, mitä uutena yrittäjänä urapolulleni suunnittelen, on parempikin pitää harrastukset kivoina ja helppoina. Siispä jatkossa on luvassa enemmän tunnelmia, kirjajuttusia ja valokuvia kuin enää samankaltaisia pidempiä kirja-arvioita kuin ennen – joskin olen näistä aina vähän liusunut sinne ja tänne, tekstityylistä toiseen. Nämä sanat ovat kuitenkin lähinnä omaksi lohdutuksekseni, en siis kuvittelekaan, että kukaan lukija on hirressä roikkuen odottanut kirjoituksiani, mutta minusta on mukava ajatella, että blogiharrastus ei jää, vaikka suurin into ja aikarako on hiipunut "tähtivuosista".
Pitkästi osaan kuitenkin vieläkin sanailla, näin ikävä bloggaamista minulla on ollut. Palataan! ♥
