Ihastuin ikihyviksi muutama vuosi sitten Alain Claude Sulzerin aiheeltaan ja tematiikaltaan vahvaan romaaniin Väärään aikaan. Tiesin heti, että tulen lukemaan kirjailijalta kaikki seuraavatkin suomennokset, sillä niin hieno romaani se oli. Irti liitoksistaan on tarinaltaan hyvin erilainen, mutta siinä on samaa psykologisen tarkkaa kuvausta, joka niin viehätti minua edellisenkin teoksen kohdalla.
Kirjan maailmassa liikutaan kaupungissa, jota niin kovasti rakastan. Huippupianisti Marek Olsberg on saapunut kaupunkiin soittamaan loppuunmyydyssä konsertissa. Kirja alkaa valmistautumiselle tähän konserttiin ja kertojan esitellessä lukijalle myös tämän maailmankuulun soittajan. Irti liitoksistaan on moniääninen, sillä näkökulma kulkee kronologisesti muutamiin ihmisiin, Marekin avustajasta konserttivieraisiin, jotka saapuvat tai syystä tai toisesta jättävät saapumatta poikkeukselliseen tilaisuuteen.
Pidän erityisesti siitä, miten kirja rakentuu. Näkökulmien vaihtumisella syntyy monipuolinen, joskin monilta tarinoiltaan melko ennalta-arvattava, keitos. Kenellekään ei kuitenkaan anneta minäkertojan asemaa, jolloin henkilöissä pysyy kiinnostava etäisyys. Näkökulmien vaihtuessa ja romaanin edistyessä osa tulee tutummaksi, osa jää häilyväisemmäksi -- tarkoituksella tai omasta lukukokemuksesta johtuen. Kirja kulkee eteenpäin silti sujuvasti, kaikki tapahtuu melko lyhyessä ajassa, mutta aikatasolla ei hypellä sinne sun tänne.
Käännekohtia on useita, vaikka yksi kaikkiin henkilöihin vaikuttava on hetki, jolloin Marek lopettaa konserttinsa yhtäkkisesti. Täydellisiä irtiottoja kirjassa näkyy sitten itse kunkin kohdalla. Tapahtumiakin kiinnostavampi on se, miten kaikki kulkee ja miten se lukijalle välittyy.
Hieno käännösromaani, ja toivon, että sveitsiläisen Sulzerin kirjoja suomennetaan jatkossakin.
